Lue keskustelun säännöt.
Miehen ex kertoi exän olevan vaarallinen sosiopaatti, mutta uskoako?
23.08.2018 |
On ollut minua kohtaan ihan normaali ja olemme todella rakastuneita. Mies kertoi, että ex ei vaan päästä hänestä irti ja siksi mustamaalaa. Tosin olen kuullut muilta ihmisiltä vähän samaa, että olisi ollut väkivaltainen jne, mutta onko se ex laittanut vaan juttua liikkeelle ja on itse joku hullu narsisti?
Miten voisin varmistaa asioiden todenperäisyyden? Mies on kyllä vähän sellanen "kovis" eli ei tunteile juurikaan eli voisihan se ex olla oikeassakin? Apua, mitä teen?
Ollaan siis seurusteltu nyt 6 kk, jos sillä on merkitystä enkä tosiaan ole huomannut mitään merkkejä mistään tuollaisista mitä exänsä mulle väitti. Valehteleeko?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa mennä venetsialaisiin?????
Länsirannikolla erityisesti Pohjanmaan rannikolla vietetään kesän päättäjäisjuhlia kesämökkiläisten kesken eli elokuun illassa on lyhtyjä. Juhlia kutsutaan venetsialaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua on manipuloitu jo.
Sinuna olisin varuillani. Toki molemmat voi mustamaalata toisiaan mutta omasta kokemuksesta voin kertoa että jos olisin uskonut ex-miehen exää ja paria muutakin niin olisin säästynyt hyvin hyvin paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku suomentaa otsikon?
Kenen exä? Ap:n exän exä kertoi? Vai miehen exä kertoi exänsä olevan? Kuka?
Ap:n nyxän exä kertoi aapeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mies ole minua mitenkään eristänyt. Ei ole vain ollut aikaa muille kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä kaikki vapaa-aika. Ja se, että haukkui exäänsä niin en yhtään ihmettele, koska mies on komea ja se ex-nainen oli lihonnut ihan muodottomaksi möhkäleeksi. Ei se varmaan mua kohtelis huonosti, koska olen hoikka, enkä mikään ruikuttaja kuten tuo exänsä!
Olen samalla tasolla tuon miehen kanssa, ei ihme ettei jaksanut sitä naista, jos oli sellainen. Uskon naisen valehtelevan. Meillä on ihana seksielämä ja nautin! Sovimme hyvin yhteen!
Ei olis ehkä kannattanut kirjoittaa tänne mitään, kun kaikki uskoo vaan sitä exää! ap.
No niin, provohan tämä olikin. Epäilin sitä jo aiemmissa viesteissä, kun ensin ap ei ollut huomannut mitään merkkejä, mutta sitten yhtäkkiä alkoikin muistua mieleen vaikka mitä.
Joo, provokello alkoi kilkattaa jo muutaman ap:n viestin jälkeen. Etenkin tuo jatkuva "onko tämä normaalia?" löytyy Porvoon käsikirjan ensimmäisestä luvusta.
Vierailija kirjoitti:
No ei mies ole minua mitenkään eristänyt. Ei ole vain ollut aikaa muille kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä kaikki vapaa-aika. Ja se, että haukkui exäänsä niin en yhtään ihmettele, koska mies on komea ja se ex-nainen oli lihonnut ihan muodottomaksi möhkäleeksi. Ei se varmaan mua kohtelis huonosti, koska olen hoikka, enkä mikään ruikuttaja kuten tuo exänsä!
Olen samalla tasolla tuon miehen kanssa, ei ihme ettei jaksanut sitä naista, jos oli sellainen. Uskon naisen valehtelevan. Meillä on ihana seksielämä ja nautin! Sovimme hyvin yhteen!
Ei olis ehkä kannattanut kirjoittaa tänne mitään, kun kaikki uskoo vaan sitä exää! ap.
Noniin, provohan tämäkin sitten oli. Harmi, kun kerrankin ketju oli täynnä asiallisia vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma parisuhdestoori: Löytyi ihana mies, jonka elämään toin kaikkea hyvää. Miehen exä oli hirviö. Me olimme yhdessä jotain muuta. Mies halusi heittää hynttyyt yhteen nopeasti. Hänestä olin oudon sitoutumiskammoinen, kun en ollut valmis muuttamaan 4 kk jälkeen yhteen. Mies laittoin paljon viestejä, aivan ihania, mutta vaati myös paljon. Jos en vastannut niihin 15 min kuluessa, hän loukkaantui. Muutamien viikkojen jälkeen reaktio paheni ja hän vetäytyi viestimykkäkouluun. Ensi muutamaksi tunniksi, lopulta pariksi päiväksikin. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä että kummallakin on oltava omia ystäviä ja kannusti käymään kavereiden kanssa ulkona. Mutta mutta, vapaus ei ollut vastikkeetonta, illanistujaisista piti lähettää kuva todisteeksi missä olin ja kenen kanssa. Vuoden yhdessä olon jälkeen piti kuvia lähettää myös töistä.
Mies vaivaantui aina kun nauroin. Kuukausien kuluessa hän alkoi vihata nauruani. Sitten myös hymyäni. Jos hymyilin jutellessa, hän koki sen iljetttäväksi. Se oli kuulemma loukkaavaa ja dissaavaa: katsoin häntä alaspäin ihmisenä, jos hymyilin puhuessa. Hän arvosteli mielellään kovin sanoin kaikkea ja kaikkia. Kun huomautin hänelle kritiikistä, joka perustuivat väärään tietoon, loukkasin häntä niin verisesti, että hän saattoi olla monta päivää puhumatta, koska olin vaikea ihminen joka ei osaa keskustella haastamatta riitaa. Hän palvoi aluksi ulkonäköäni, mutta viikko viikolta alkoi tulla enemmän huomautettavaa. Ulkona ollessamme tai televisiota katsellessa hän halusi kertoa minulle minkä näköiset naiset olivat hänelle mieluisia. Ylipäätään kaikki omat mielipiteeni, elämäntapani, itsenäisyyteni, oli miehelle napalmia. Lopulta hän hoki riidellessämme, että olen narsisti, joka tuhoaa hänen itsetuntonsa.
Ja niin minä vain uskoin miehen olevan väliaikaisesti oikukas, ja että suhteemme tulee kyllä paranemaan. Kolme vuotta riitti. Ero oli pitkä ja tuskainen, ja sain lukea kymmenittäin miehen raivokkaita haukkumaviestejä kuukausien ajan. Vieläkin ihmettelen, miten muutama kaunis sana vaikeiden aikojen välissä sai jatkamaan suhdetta niin kauan ja uskomaan parempaan huomiseen. Jälkeen päin olen lukenut lähes identtisiä tarinoita ja todennut että en seurustellut miehen kanssa, vaan persoonallisuushäiriön, jonka kaava on aina sama.
Mä kyllä sanon että ei se miehen ex huvikseen/mustamaalatakseen sua varoittanut. Nyt otat ne rakkkaushuuruiset lasit pois silmiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exä pisti yhden tarjoilijan itkemään, häpesin silmät päästäni. Minua hän loppuvaiheessa haukkui ystävien kuullen. Oli väkivaltainen jne.
Joo ja alussa hän oli mitä rakastavin. Se oli laskelmoitua ja jossain vaiheessa kun olin jo koukussa, hän alkoi paljastamaan vallankäyttöhalujaan.
Ja joo, jos joku multa kysyi kokemuksia niin valehtelemaankaan en alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa mennä venetsialaisiin?????
Ne on sellaiset kesäkauden päätöspileet. Esim joku kesäbaari pitää venetsilaiset ja suurieleisesti juhlitaan kesän loppua. On ohjelmaa ja ehkä ilotulitusta..
Ja pohjanmaan rannikolla ne on ihan vaan huvilakauden (tai saarikauden) päättäjäiset. Tuntuu että nää "venetsialaiset" on joku viime vuosien villitys. Seinäjoella on venetsialaiset, kun ei voi juhlia saarikauden päättäjäisiäkään, Tampereella on, HKI löytyy omansa, Kokkolassa näitä oli kai eka jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma parisuhdestoori: Löytyi ihana mies, jonka elämään toin kaikkea hyvää. Miehen exä oli hirviö. Me olimme yhdessä jotain muuta. Mies halusi heittää hynttyyt yhteen nopeasti. Hänestä olin oudon sitoutumiskammoinen, kun en ollut valmis muuttamaan 4 kk jälkeen yhteen. Mies laittoin paljon viestejä, aivan ihania, mutta vaati myös paljon. Jos en vastannut niihin 15 min kuluessa, hän loukkaantui. Muutamien viikkojen jälkeen reaktio paheni ja hän vetäytyi viestimykkäkouluun. Ensi muutamaksi tunniksi, lopulta pariksi päiväksikin. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä että kummallakin on oltava omia ystäviä ja kannusti käymään kavereiden kanssa ulkona. Mutta mutta, vapaus ei ollut vastikkeetonta, illanistujaisista piti lähettää kuva todisteeksi missä olin ja kenen kanssa. Vuoden yhdessä olon jälkeen piti kuvia lähettää myös töistä.
Mies vaivaantui aina kun nauroin. Kuukausien kuluessa hän alkoi vihata nauruani. Sitten myös hymyäni. Jos hymyilin jutellessa, hän koki sen iljetttäväksi. Se oli kuulemma loukkaavaa ja dissaavaa: katsoin häntä alaspäin ihmisenä, jos hymyilin puhuessa. Hän arvosteli mielellään kovin sanoin kaikkea ja kaikkia. Kun huomautin hänelle kritiikistä, joka perustuivat väärään tietoon, loukkasin häntä niin verisesti, että hän saattoi olla monta päivää puhumatta, koska olin vaikea ihminen joka ei osaa keskustella haastamatta riitaa. Hän palvoi aluksi ulkonäköäni, mutta viikko viikolta alkoi tulla enemmän huomautettavaa. Ulkona ollessamme tai televisiota katsellessa hän halusi kertoa minulle minkä näköiset naiset olivat hänelle mieluisia. Ylipäätään kaikki omat mielipiteeni, elämäntapani, itsenäisyyteni, oli miehelle napalmia. Lopulta hän hoki riidellessämme, että olen narsisti, joka tuhoaa hänen itsetuntonsa.
Ja niin minä vain uskoin miehen olevan väliaikaisesti oikukas, ja että suhteemme tulee kyllä paranemaan. Kolme vuotta riitti. Ero oli pitkä ja tuskainen, ja sain lukea kymmenittäin miehen raivokkaita haukkumaviestejä kuukausien ajan. Vieläkin ihmettelen, miten muutama kaunis sana vaikeiden aikojen välissä sai jatkamaan suhdetta niin kauan ja uskomaan parempaan huomiseen. Jälkeen päin olen lukenut lähes identtisiä tarinoita ja todennut että en seurustellut miehen kanssa, vaan persoonallisuushäiriön, jonka kaava on aina sama.
Jäätävää miten samanlainen tarina minulla on! Nyt kun mietin niin hyi hemmetti.. voimia sulle ja mulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa mennä venetsialaisiin?????
Länsirannikolla erityisesti Pohjanmaan rannikolla vietetään kesän päättäjäisjuhlia kesämökkiläisten kesken eli elokuun illassa on lyhtyjä. Juhlia kutsutaan venetsialaisiksi.
Pohjanmaan rannikolla ei vietetä venetsialaisia, Pohjanmaan ulkopuolella kylläkin, ihan sisämaata myöten nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se oli niin pitkään sen väärän kanssa? Mietipä sitä..
Tämä nyt sivuaa aihetta aika paljonkin, mutta kommentoin silti, kun pisti silmään niin monessa kommentissa useita juttuja. Kun ihmiset kyselivät, onko mies sellainen ja tällainen.
Mieheni äidissä on todella paljon tuollaisia piirteitä, mitä ihmiset kyselivät. Esim. on aina riidoissa kaikkien kanssa milloin mistäkin, uhkailee ihmisiä naurettavilla asioilla (nyt tulee esim. mieleen kun oli oman äitinsä kanssa riidoissa, uhkasi viedä tämän mökiltä ikkunat), kaikki on aina kaikkien muiden syy, vääntää itkua kun ei saa tahtoaan läpi, jos hänelle ei vastaa kun soittaa, aloittaa puhelin terrorin.
Kerran kun mies ei jaksanut vastata hänelle, soitti puolen minuutin välein yli puoli tuntia ja näiden välissä pisti koko ajan viestejä "Soita, tärkeää asiaa. Soita". Lopulta asia on suurin piirtein tällainen: "Mitä kuuluu, onko kaikki hyvin? Olin lääkärissä."
Tarvitsee aivan järjettömän paljon huomiota, valittaa kaikesta mahdollisesta, kaikki on huonosti ja teeskentelee sairasta. Kun olimme seurustelleet mieheni kanssa hiukan vajaan vuoden, anoppi soitti puolen yön aikaan miehelleni, että tulee hakemaan hänet päivystyksestä. Menimme hakemaan ja selitti, että hänellä oli ollut sydämessä jotain vikaa ja lääkäri oli sillä ehdolla päästänyt hänet kotiin, että joku on yön hänen kanssaan. Tietysti käskytti poikaansa kotiin kanssaan, mutta hän kieltäytyi. Hän tiesi, että äitinsä ei ollut oikeasti sairas, kuten ei monena muunakaan kertana. Kun mieheni asui vielä kotona, äitinsä monesti teeskenteli sairasta ja käskytti poikansa kotiin luotani. Oli todella mustasukkainen minulle. Sitten anoppi selitti kaikille, miten minä olin kuulemma kieltänyt miestäni menemästä äidilleen huolehtimaan tästä.
Esimerkkejä on kymmeniä lisää, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen, jotka kertovat hyvin, millainen anoppi on. Kerroin nämä siksi, että oli myös välikohtaus aikanaan, kun anoppi uhkasi tappaa minut ja meinasi käydä päälleni, kun poikansa muutti pois, tietysti minun takiani ja olin aivopessyt hänet. Joten tällaisia myös väkivaltaiset ihmiset voivat olla ja käyttäytyä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma parisuhdestoori: Löytyi ihana mies, jonka elämään toin kaikkea hyvää. Miehen exä oli hirviö. Me olimme yhdessä jotain muuta. Mies halusi heittää hynttyyt yhteen nopeasti. Hänestä olin oudon sitoutumiskammoinen, kun en ollut valmis muuttamaan 4 kk jälkeen yhteen. Mies laittoin paljon viestejä, aivan ihania, mutta vaati myös paljon. Jos en vastannut niihin 15 min kuluessa, hän loukkaantui. Muutamien viikkojen jälkeen reaktio paheni ja hän vetäytyi viestimykkäkouluun. Ensi muutamaksi tunniksi, lopulta pariksi päiväksikin. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä että kummallakin on oltava omia ystäviä ja kannusti käymään kavereiden kanssa ulkona. Mutta mutta, vapaus ei ollut vastikkeetonta, illanistujaisista piti lähettää kuva todisteeksi missä olin ja kenen kanssa. Vuoden yhdessä olon jälkeen piti kuvia lähettää myös töistä.
Mies vaivaantui aina kun nauroin. Kuukausien kuluessa hän alkoi vihata nauruani. Sitten myös hymyäni. Jos hymyilin jutellessa, hän koki sen iljetttäväksi. Se oli kuulemma loukkaavaa ja dissaavaa: katsoin häntä alaspäin ihmisenä, jos hymyilin puhuessa. Hän arvosteli mielellään kovin sanoin kaikkea ja kaikkia. Kun huomautin hänelle kritiikistä, joka perustuivat väärään tietoon, loukkasin häntä niin verisesti, että hän saattoi olla monta päivää puhumatta, koska olin vaikea ihminen joka ei osaa keskustella haastamatta riitaa. Hän palvoi aluksi ulkonäköäni, mutta viikko viikolta alkoi tulla enemmän huomautettavaa. Ulkona ollessamme tai televisiota katsellessa hän halusi kertoa minulle minkä näköiset naiset olivat hänelle mieluisia. Ylipäätään kaikki omat mielipiteeni, elämäntapani, itsenäisyyteni, oli miehelle napalmia. Lopulta hän hoki riidellessämme, että olen narsisti, joka tuhoaa hänen itsetuntonsa.
Ja niin minä vain uskoin miehen olevan väliaikaisesti oikukas, ja että suhteemme tulee kyllä paranemaan. Kolme vuotta riitti. Ero oli pitkä ja tuskainen, ja sain lukea kymmenittäin miehen raivokkaita haukkumaviestejä kuukausien ajan. Vieläkin ihmettelen, miten muutama kaunis sana vaikeiden aikojen välissä sai jatkamaan suhdetta niin kauan ja uskomaan parempaan huomiseen. Jälkeen päin olen lukenut lähes identtisiä tarinoita ja todennut että en seurustellut miehen kanssa, vaan persoonallisuushäiriön, jonka kaava on aina sama.
Ei hemmetti...ihan kuin minun tarinani.
Ois kiva tietää miten ap:n tyttöjen ilta meni....vai tuliko sitä edes??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kuullut sekä exältä että "muilta ihmisiltä" miehen väkivaltaisuudesta, niin eiköhän sillä nyt jotain perää pakko ole olla? Juoksisin lujaa...
Nämä "muut ihmiset" ovat sen naisen puolituttuja, joten voi olla että on laittanut vaan juttua liikenteeseen, kuvitellen että saisi miehen takaisin itselleen jos jättäisin hänet. Tätä olen miettinyt. Mutta olen myös miettinyt, että jos exänsä onkin oikeassa. Mutta jos se nainen onkin ollut oikeasti tosi rasittava ja mä olen ihan erilainen niin eihän se suhde aina samanlainen ole. Ja voihan se nainen valehdella tosiaan?
Miten voisin oikeasti selvittää asian? Voiko miestä testata jotenkin? ap.
Kysy siltä naiselta hyvä esimerkki tai pari. Ihan konkreettista tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva tietää miten ap:n tyttöjen ilta meni....vai tuliko sitä edes??
Sehän on vasta tulossa..
Yksi asia mietityttää ap:n tarinassa. Sanoi ettei ole kerennyt näkemään ystäviänsä kun on ollut töissä tai miehen kanssa. Mutta mainitsi jossain välissä miehen olevan reissuhommissa. Luulisi että silloin olisi aikaa viettää aikaa ystävienkin kanssa. Onko aloitus provo vai eikö ap uskalla olla ystäviensä kanssa? Omituista jokatapauksessa.
Älä nyt ainakaan heti lasta ala sen kans väsäämään. Odota ruusuisten kuvitelmien haalistumista, silloin se todellisuus miehestä on paremmin nähtävissä.
Ei kukaan laita tuon sorttisia juttuja liikenteeseen kuvitellen sen jälkeen saavansa miehen vielä itselleen. Sen naisen pitäisi olla todella vajaa, jos niin kuvittelisi. Tapaa se nainen kasvotusten ja jutelkaa. Ehkä se auttaa selventämään asioita.