Mistä ette pidä suomalaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Heikosta itsetunnosta jotenkin kansana että aina ollaan hirveän kiinnostuttu, mitä muut ajattelee Suomesta ja suomalaisista.

Suomalaiset monesti tuntuvat jotenkin selvinpäin olevan liian estynyttä ja ylihillittyä sakkia. Vetäydytään paljon omiin oloihin. Paitsi sitten humalassa. Vähän semmoista Jekyll ja Hyde meininkiä.

Suomalaiset ovat mitä ovat, lienee jopa ihan geneettistä perua syrjäänvetäytyvä, hillitty ja rauhallinen temperamentti? Sitähän mm. romanit ovat kironneet jo satoja vuosia, ja nyt muutkin etelän ihmeet tietävät asiasta aina valittaa.

Suomalaisilla on kuitenkin hyvä olla suomessa, jos kaipaa älämölöä tai sosiaalista pullistelua niin voinee suunnata jonnekin muualle?

Sulkeutuneisuudesta, asioista ei kyetä keskustelemaan ilman, että menee ns. tunteisiin.  Rohkeuden puute on myös se, minkä huomaa sekä päättävällä tasolla että muutenkin ihmisten joukossa.  En pideä suomalaisia kateellisina, mutta huonoitsetuntoisina kyllä, josta kumpuaa paljon negatiivisuutta, edellä mainittua uskalluksen puutetta ja sitä, että mietitään koko ajan mitä muut ovat mieltä ja ollaan kovin herkillä eri asioista. Ei osata hyödyntää sitä kaikkea hyvää, mitä meillä ja meissä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kaikesta.

Olen itse somalialainen ja mielestäni somalialaisuudessa yksi ärsyttävimpiä ominaisuuksia on suureen ääneen kailottaminen.

Ihana sinä! 😀 Kiva kun sanoit sen äänee, myös minuakin ärsyttää se kailottaminen. Jos sanoisin sen ääneen, olisin rasisti. Kiva kuulla että häiritsee teikäläisiäkin 😊

Samoin arabit huutavat puhelimeensa kaduilla ja yleisillä paikoilla ja kulkuneuvoissa ja luuri niin kaukana, että vastapuolen jututkin kuulee, mutta mitään ei tietty ymmärrä. Onko tulipalo, jokin hätä vai mikä, kun huutoa riittää. No, ehkä siihenkin tottuu. 

Toisaalta suomalaisten mykkyys ärsyttää, kun kukaan ei puhu mitään tai vastaa, jos bussissa vaikka kysyt jotain. Kaikki vilkuilee muualle, että mä en ainakaan tota tunne. Ainoa paikka, jossa saa vastauksia tai joitakin hyväntahtoisia kommentteja, on Helsinki. Huomasin selkeä eron, kun muutin syntymämykkään Sisä-Suomen kaupunkiin. 

Joo. Olin lahdessa juna-asemalla ja kysyin joltain mieheltä että meneekö tämä sinne vai tonne kun oli jtoain epäselvyyksiä, niin se vaan tokas tylysti että "Hä?". Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisestä "Suvaitsevaisuudesta". Ei kuulu suomalaisuuteen.

Evakkomummoni olisi voinut jo vuonna 1940 sanoa että suvaitsevaisuus ei kuulu suomalaisuuteen.

Suvaitsevaisuus on yksi SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN KULMAKIVISTÄ, SILLÄ VENÄLÄISIÄ EMME OLE, EMMEKÄ HALUA VENÄLÄISIKSI TULLA.

Tiedä häntä. Viipurista paennut mummoni - ja varmaan moni muukin Karjalan evakko - sai kuulla ihan tarpeeksi ryssittelyä.

Kateutta on muuallakin, esim. hollantilaiset luulevat kansana olevansa poikkeuksellisen kateellisia. (Tämä luin Tommi Uschanovin kirjasta "miksi Suomi on Suomi". Myös ruotsalaiset puhuvat kateudestaan, ei tarvitse kuin googlettaa svenska avundsjuka, niin löytyy yli 600 000 hakutulosta.

Vierailija kirjoitti:

En pidä siitä, että suomalaiset sanovat itseään rehellisiksi, mutta eivät sitten kuitenkaan ole sitä kasvotusten. Enkä ymmärrä, että miksi amerikkalaisten small talk on tyhjänpäiväistä mölinää, mutta suomalaisten moimitäkuuluunoihanjees on sitten syvällistä sananvaihtoa.

Ja se, että Suomea haukutaan mennen tullen, mutta kun erehtyy sanomaan, että no itse asiassa kun asuin Saksassa, pääsin paljon nopeammin lääkärille kuin täällä. Seuraus? Aletaan haukkua että Saksa on kakka maa ja Suomi parempi. Eikä niin, että alettaisiin pohtia että miten Suomessa pääsisi nopeammin lääkäriin.

Ja auta armias sitä kauhistelua, loukkaantumista ja lynkkausmielialaa, jos joku vierasmaalainen erehtyy mainitsemaan jotain suomalaisen yhteiskunnan ongelmista. Vaikka kyseessä olisikin jokin sellainen ilmiö, jonka olemassaolon kaikki suomalaiset tietävät ja josta usein valitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisestä "Suvaitsevaisuudesta". Ei kuulu suomalaisuuteen.

Samaa mieltä, ja minä olen kuitenkin puoleksi venäläinen ja virolainen :D Koen itseni silti suomalaiseksi tai koin aiemmin kun suomalaiset itsekin kokivat itsensä vielä suomalaisiksi ja olivat ylpeitä siitä.

Virolaiset ja venäläiset voivat painua takaisin sinne mistä ovat tulleetkin.

"Rumat ne vaatteilla koreilee"-mentaliteetista.

Tasapäistämisvimmasta. "Kuka kuuseen kurkottaa..." ettei pidä missään tapauksessa "luulla olevansa jotain".

Pidän sen sijaan suomalaisesta introverttiudesta ja suorapuheisuudesta.

Ei suomalainen mies, vaan eurooppalainen ihminen kirjoitti:

Hei,

Suomessa on montakin asiaa, joihin en millään ota tottuakseni.

Suomalainen tapa rakentaa taloja ja sisustaa koteja on minun makuuni kolkko, anteeksipyytävä ja karu - rakennukset, sisustukset, huonekalut, valaistus; kaikki on minun silmääni jotenkin outoa, vierasta ja epäkäytännöllistä. Esimerkiksi kylpyhuoneet uusissakin omakotitaloissa ovat harvinaisuus; kylppärin sijaan taloista löytyy "saunan pesuhuone", jonka katon keskellä loimottaa joka suuntaan kaiken kelmeäksi värjäävä plafondilamppu. Kipitä siinä sitten aamusuihkuun talon poikki, kun luonnollisinta olisi astua päämakuuhuoneesta suoraan sen omaan kylppäriin. Jäähdytyslaitteet alkavat sentään jo Suomessakin yleistyä, mutta esimerkiksi pilastereita, seinän sisään integroituja kirjahyllyjä tai kokolattiamattoja ei Suomessa juurikaan tapaa. Ja se valaistus - suomalaiselle valaistus  monesti tarkoittaa vain keskelle kattoa tökättyä, ympärikelmeää, pinta-asennettavaa yksipistevalaisinta.

Suomalaisten saunoihin ja saunakulttuuriin en ole koskaan päässyt sisälle. Lämpö sinällään tuntuu mukavalta, mutta se rituaalinomainen hartaus ja vieraiden vieminen alasti pieneen, kuumaan huoneeseen on minulle melkoisen outoa.

Yleistäminen on aina vaarallista, mutta monet suomalaiset vaikuttavat ainakin ulospäin sulkeutuneilta ja varautuneilta. Outoa on myös, että katseita vältellään - tuntemattomalle hymyilevää pidetään kummallisena tai vähintäänkin hulluna. 

Yltiöpatriotismiin en juurikaan Suomessa ole törmännyt; skandinaavinen sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä valitettavasti toteudu joka paikassa ja kaikessa, mutta harvemmin enää Suomessa kuulee puhuttavan "tyypillisistä miehistä" tai "tyypillisistä naisista" - Skandinaviassa aletaan jo ymmärtää ihmisten olevan yksilöitä, ei sukupuolia.

Kaikkein vaikeinta itselleni on tulla toimeen suomalaisen ilmaston kanssa; puolet vuodesta on lunta, jäätä, pakkasta ja pimeää. Kesän päättyminen ja talven tulo tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta. Talvi on loputon jatkumo teknis-käytännöllis-taloudellisia hankaluuksia, josta pelastaa vain seuraava kevät.

Näiden asioiden vastapainoksi Suomessa on paljon, paljon hyvää - turvallisuutta, vakautta, puhtautta; niitä asioita, joita täällä vierailevat usein kiittelevät. Niistä on syytä olla ylpeä, vaikka patrioottisuutta haluaisi välttääkin.

Näihin ajatuksiin ja - negatiivisista sävyistä huolimatta -  mukavan päivän toivotuksiin,

t. Nimim. Ei suomalainen mies, vaan eurooppalainen ihminen

Monessa samaa mieltä, mutta luojan kiitos tänne ei ole pesiytyneet ne kamalat kokolattiamatot. Asuin kolme vuotta Skotlannissa ja opin syvästi vihaamaan niitä rumia epähygieenisiä karvahelvettejä.

Valaistusta ei suomalaisissa kodeissa tosiaan oikein osata. Luin siitä tanskalaisesta hygge-ilmiöstä ja minullekin valkeni, että monella pienellä lampulla voidaan luoda mukavampi tunnelma kuin kattolampuilla.

En pidä suomalaisuudessa siitä, että kaikki asiat pitää yleistää. Täällä KAIKKI pukeutuvat huonosti, KAIKKI ranskalaiset naiset pitävät huolta itsestään, KAIKKI ovat introverttejä.

Surullista luettavaa tämä ketju. Halutaan tyhjänpäivänen itsekehu ja small talk tännekin, ei ikinä.

Nyt sitä jo somessa näkee, että suomalaiset on hittäytyneet narsistisiksi pelleikse selfiieineen ja materialismineen, ei tollanen muovikulttuuri ja itsensä jalustalle laittaminen ja pelleksi tekeminen kyllä sovi ollenkaan meidån kulttuuriin, aiheuttaa vain myötähäpee muissa suomalaisssa. Erittäin noloa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on lueteltu paljon semmosia suomalaisia ominaispiirteitä, joita itse pidän suuressa arvossa. Juuri hiljasuus ja se että annetaan kaikille oma reviiri, ei tungeta liian lähelle ja huudeta naamassa kiinni jotain typerää small talkia.

En ymmärrä miksi on huono asia ettei suomalaiset ole moottoriturpaisia tyhjänjauhajia, siitähän pitäisi olla vain iloinen. Kyllä niitä tyhjänjauhajia ja melusaastetta on maailma täynnä. Ei suomalaisessa introverttiudessa ole mitään pahaa, mikä pitäisi muuttaa. 

Jos tämä teitä pännii, senkun muutatte ulkomaille kakofonian keskelle jauhamaan paskaa ja kehumaan itseänne. Suomalainen vaatimattomuus, hiljasuus ja rehellisyys on hyve, ei vika.

Tämä toiselle reviirin antaminen ei ole kunnioitusta, vaan se on pelkoa siitä, että vaivaa toista. Tämä leviää sitten kattamaan monia muitakin osa-alueita mielessä, kuten sen, että ollaan aina samaa mieltä toisen kanssa, koska on riitelyä olla eri mieltä asiasta. Toista on siis "ärsytettävä" mahdollisimman vähän.

Suomalainen vaatimattomuus esim. siinä, että pukeutumisenkin on oltava hillittyä, on puolestaan jatkumo siitä, että aikanaan liikaa erottuvat on palautettu maan pinnalle luultuaan olevansa jotain, kenties herraskaisia tai ruotsalaisia, ei siis osa meitä. Joten vähemmästäkin sitä pelästyy ja alkaa olemaan vaatimaton esim. pukeutumisessa. Suomalaiset ovat sitten myöhemmin nimenneet tämän valheellisesti hyveeksi, kun jokainen on "osa meitä", eikä keitään muita. Tämä on oikeasti todella nolo ja tyly ilmiö, koska se lyttää ihmisen, vaatien olemaan, kuin muutkin ovat.

Ja tyhjän jauhamista ei ole olemassakaan. Suomalaiset monet käsittävät tyhjänjauhamisena, koska kaiken sanotun on oltava todella merkityksellistä, ja kun sanoo jotain, se tulkitaan juuri kuten sanotaan. Suomalainen sanotun tulkinta on yksioikoista ja köyhää verrattuna muihin kieliin, joissa merkityksiä sanotulle on useampia ja on tulkittava myös tilannetta. Kannattaa lukea Tommi Ucshanovin kirja, "miksi Suomi on Suomi".

Olen asunut jo vuosia ulkomailla (etelässä), ja oikeastaan ainoa piirre jota vierastan suomalaisissa nykyään on sellainen jatkuva suorittaminen. Lieneekö jotain luterilaisuuden peruja - koko ajan pitäisi olla tekemässä, pitää olla kiire, täytyy harrastaa jatkuvasti... Nauttiiko tästä oikeasti kukaan? :/ 

Tuli aika vaivaantunut hiljaisuus, kun eräs kaveripariskunta Suomesta oli käymässä, ja kyselivät sitten että mitä harrastan jne. Sanoin että enpä oikeastaan mitään, tykkään lukea ja toisinaan katsoa dokumentteja. :D Olivat vähän äimänä. Miksi vapaa-ajallakin pitää TEHDÄ koko ajan? Mä ainakin tykkään vain rentoutua.

Ja kuten joku jo mainitsikin, tuo kateellisuus ei ole mikään suomalaisten oma piirre. Ihan yhtälailla oman kansakunnan kateellisuudesta valitetaan monessa muussakin maassa. Taitaa olla vaan ihan inhimillinen piirre tämä kateus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on lueteltu paljon semmosia suomalaisia ominaispiirteitä, joita itse pidän suuressa arvossa. Juuri hiljasuus ja se että annetaan kaikille oma reviiri, ei tungeta liian lähelle ja huudeta naamassa kiinni jotain typerää small talkia.

En ymmärrä miksi on huono asia ettei suomalaiset ole moottoriturpaisia tyhjänjauhajia, siitähän pitäisi olla vain iloinen. Kyllä niitä tyhjänjauhajia ja melusaastetta on maailma täynnä. Ei suomalaisessa introverttiudessa ole mitään pahaa, mikä pitäisi muuttaa. 

Jos tämä teitä pännii, senkun muutatte ulkomaille kakofonian keskelle jauhamaan paskaa ja kehumaan itseänne. Suomalainen vaatimattomuus, hiljasuus ja rehellisyys on hyve, ei vika.

Tämä toiselle reviirin antaminen ei ole kunnioitusta, vaan se on pelkoa siitä, että vaivaa toista. Tämä leviää sitten kattamaan monia muitakin osa-alueita mielessä, kuten sen, että ollaan aina samaa mieltä toisen kanssa, koska on riitelyä olla eri mieltä asiasta. Toista on siis "ärsytettävä" mahdollisimman vähän.

Suomalainen vaatimattomuus esim. siinä, että pukeutumisenkin on oltava hillittyä, on puolestaan jatkumo siitä, että aikanaan liikaa erottuvat on palautettu maan pinnalle luultuaan olevansa jotain, kenties herraskaisia tai ruotsalaisia, ei siis osa meitä. Joten vähemmästäkin sitä pelästyy ja alkaa olemaan vaatimaton esim. pukeutumisessa. Suomalaiset ovat sitten myöhemmin nimenneet tämän valheellisesti hyveeksi, kun jokainen on "osa meitä", eikä keitään muita. Tämä on oikeasti todella nolo ja tyly ilmiö, koska se lyttää ihmisen, vaatien olemaan, kuin muutkin ovat.

Ja tyhjän jauhamista ei ole olemassakaan. Suomalaiset monet käsittävät tyhjänjauhamisena, koska kaiken sanotun on oltava todella merkityksellistä, ja kun sanoo jotain, se tulkitaan juuri kuten sanotaan. Suomalainen sanotun tulkinta on yksioikoista ja köyhää verrattuna muihin kieliin, joissa merkityksiä sanotulle on useampia ja on tulkittava myös tilannetta. Kannattaa lukea Tommi Ucshanovin kirja, "miksi Suomi on Suomi".

Kaikki riippuu small talkin merkityksestä. Itseäni ei vaivaa sellainen kevyt jutustelu. Kun sanon vihaavani small talkia tarkoitan sellaista, jossa esimerkiksi sanotaan, että meidän täytyy tavata vielä uudestaan/mennä kahville/tehdä yhteistyötä, vaikka sitä ei tarkoiteta. Tai että on pakko keksiä jotain kehuttavaa, koska se on kohteliasta. Tai vaatiihan se ehkä sitä peräänkuuluttamaasi tulkinnantaitoa ymmärtää haluaako toinen oikeasti tavata vai ei, mutta mielestäni tällainen ei ole tavoiteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa tämä ketju. Halutaan tyhjänpäivänen itsekehu ja small talk tännekin, ei ikinä.

Nyt sitä jo somessa näkee, että suomalaiset on hittäytyneet narsistisiksi pelleikse selfiieineen ja materialismineen, ei tollanen muovikulttuuri ja itsensä jalustalle laittaminen ja pelleksi tekeminen kyllä sovi ollenkaan meidån kulttuuriin, aiheuttaa vain myötähäpee muissa suomalaisssa. Erittäin noloa.

"Surullista luettavaa tämä ketju. Halutaan tyhjänpäivänen itsekehu ja small talk tännekin, ei ikinä."

Suomalaiset ovat itse nimenneet sen tyhjänpäiväiseksi vain vähätelläkseen omasta kulttuurista puuttuvaa tärkeää elementtiä. Toisten ihmisten kanssa kommunikoinnista ei koskaan voi olla haittaa, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, eikä erakko. Selfieistä en itsekään pidä ja se on pelkkää ihmeellistä, ylimenevää omaan itseen huomion kiinnittämistä. Hyvä itsetuntoinen ja itseään arvostava voi olla muutenkin, kuin ottamalla kuvia itsestään, jollaiseksi kai selfieiden ottaminen käsitetään niiden ottajien keskuudessa.

En tykkää sisustuksesta. Taitaa olla aika yleinen pohjoismainen ilmiö tää, mutta siis en kestä näitä tyhjinä kaikuvia tiloja, kaikki on jotenkin geometrisen siloiteltua, värit beigeä/harmaata/kirkkaan valkoista - jossain sohvalla ehkä joku tarkoin valittu tyyny jossa on aavistus jotain sävyä. Mulle tulee kolkko olo tällaisista asunnoista. Kaikki vieläpä onnistuvat lopulta näyttämään samalta, vaikka olisi miten "sisustusfriikki" ja sisustamiseen tuhrattu aikaa ties kuinka monta vuotta. 

Karmeinta on olla kylässä tällaisissa paikoissa, tuntuu että pitää elää kuin jokin mallinukke. Ei ole yhtään kotoisa olo.

Suomalaiset nimeävät omia muualla Euroopassa huonoina piirteinä pidettyjä asioitaan hyveiksi, mm. tuppisuisuus. Itse sentään - ja monet muutkin - kykenen myöntämään, että se on suomalaisuuden heikko puoli ja haluaisin, että se korjattaisiin vähitellen mm. lasten kasvatuksellisin keinoin kouluissa jne.. Mutta aina löytyy niitä suomesta, jotka eivät kykene myöntämään, että suomalaisuudessa on huonoja kohtia, koska huonous on epäonnistumista, ja sellaistahan ei saa myöntää. Sen sijaan on väitettävä vastaan, joka on osoitus vahvuudesta. Siksi juuri puhutaan ulkomaalaisten tyhjänpuhumisesta, koska asia on käännettävä jotenkin toisin päin, pois itsestä.

Rajattomasta uskosta valtioon ja viranomaisiin. Suomalaisten sääntöuskovaisuus tukahduttaa kaiken hyödyllisen ja omaehtoisen toiminnan. Suomalainen ei edes uskalla ajatella orjasieluisuudessaan että viranomainen voisi olla väärässä.

Varsinkin poliisia kohtaan suomalaisella on liikuttava lapsenusko. Vaaditaan lisää valtuuksia vaikka poliisilaki ja laki yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta mahdollistaa jo nyt täysin mielivaltaisen toiminnan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisestä perhekäsityksestä, ettei edes omia vanhempia tai omia sisaruksia kutsuta enää perheeksi sen jälkeen kun ollaan aikuisia ja menty naimisiin, vaan niitä sanotaan "sukulaisiksi" ja perhe on muka vain se ukko tai akka jonka kanssa menty naimisiin ja väännetty penskoja.

Todella masentava näkemys perheestä, varsinkaan kun ei se kenen kanssa olet naimisissa, ole sulle EDES sukulainen saati perhettä. Vai nussiiko joku perheenjäsentään joka niin väittää.

Kappas, olen aina ollut täysin vastakkaista mieltä. Pikemminkin masentaisi sellainen ajattelu, että kaikenmaailman sukulaiset olisivat minulle "perhettä". Perheeni on puolisoni ja lapseni, siis ihmiset, joiden kanssa asun. Ja kyllä: nussin perheenjäseneni eli puolisoni kanssa. Oudolta tuntuisi, jos vanhempani, joiden kanssa en ole missään tekemisissä, olisivat "perhettäni", mutta rakas puolisoni ei.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nimeävät omia muualla Euroopassa huonoina piirteinä pidettyjä asioitaan hyveiksi, mm. tuppisuisuus. Itse sentään - ja monet muutkin - kykenen myöntämään, että se on suomalaisuuden heikko puoli ja haluaisin, että se korjattaisiin vähitellen mm. lasten kasvatuksellisin keinoin kouluissa jne.. Mutta aina löytyy niitä suomesta, jotka eivät kykene myöntämään, että suomalaisuudessa on huonoja kohtia, koska huonous on epäonnistumista, ja sellaistahan ei saa myöntää. Sen sijaan on väitettävä vastaan, joka on osoitus vahvuudesta. Siksi juuri puhutaan ulkomaalaisten tyhjänpuhumisesta, koska asia on käännettävä jotenkin toisin päin, pois itsestä.

Suomalaisista ei voi tehdä hölösuita, vaikka ta ekstroverttiutta ihailevat hölmöt nsitä olette yrittäneet väkipakolla jo pitkän aikaa.

Olemme onneksi juuri sellaisia kuin olemme, emmekä osaa muuta esittää. Suomalaisissa on parasta juuri se aitous, ei ole small talkia eikä teeskentelyä, kuten muualla. Ihmisen annetaan olla rauhassa ja siinä ei ole mitään pahaa, koska haluamme myäs itsellemme oman reviirin.

Mikään ei ärsytä suomalaista enempää kun kokoajan äänessä ja esillä oleva ektrovertti joka korostaa itseään. "EVVK", ajattelee suomalainen mielessään ja pysyy jatkossa puheripulisesta loitolla.

Joo, onhan sitä kateutta varmasti muuallakin maailmassa, mutta kyllä se täällä Suomessa on mielestäni ihan omaa luokkaansa. Olen törmännyt ihan käsittämättömään vihamielisyyteen sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät minua tunne tai joiden kanssa olen tekemisissä vain työn kautta. En voi sitä selittää millään muulla kuin jonkinlaisella kateudella. Voihan sitä myös nimittää kus*päisyydeksikin. Enkä ole edes erityisen varakas tai menestynyt.