Mistä ette pidä suomalaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten kateus, jos sattuu menestymään yksityisyrittäjänä. Suomalaiset on niin kateellista kansaa varsinkin demarit jotka on vihdoinkin saatu vallasta pois. Yrittivät tehdä Suomesta niinkuin Neuvostoliiton. Onneksi Suomi on eu:maa ja kohta naton jäsen maa.

Eiköhän se ollut SKP, kun sellaista halusi. Ei tuo Ukko-Jooseppi oikein tykännyt Tannerista aikoinaan.

Kyllä ne ruskeakielisimmät Moskovan lakeijat löytyivät Keskustasta ja Kokoomuksesta. Kovin paine näyttää virallisen ulkopolitiikan mukaiselta.

Asia yksi on se, etta aina kaivetaan jostain joku asiantuntija kertomaan miten pitaisi elaa, koskien nykyisin mm. syomista, liikunnan harrastamista ja lastenkasvattamista (ennen aikaan tosin listalla on varmasti ollut tyhmempiakin asioita). Ja ihmiset jakaa tallaisia neuvonta-artikkeleita ihan innoissaan ja tuntevat syyllisyytta kun eivat elakaan niin. Hienovarainen aggression muoto on tietysti kertoa elavansa juuri oikein, ja yrittaa saada sillatavoin muut lasnaolijat tuntemaan itsensa viela syyllisemmaksi. tama siis juontanee juurensa yleisesta syyllisyys- ja yhtenaiskulttuurista ja protestantismista. Toisaalta ihmisten on lahes mahdoton uskoa, jos sanoo ettei valita moisista saannoista ja suosituksista yhtaan. 

Sosiaaliset taidot ovat kylla paranemaan pain, mutta kovin yleista on  edelleen, etta vieraille ei osata puhua mitaan, ja tutumpienkin kanssa puhutaan vain itsesta eika osoiteta mielenkiintoa muiden asioihin. Suomessa se nahdaan "tilan antamisena", mutta kieltamatta siita tulee todella itsekeskeinen vaikutelma.

Suomalaiset vähättelee aina itseään ja toisiaan mutta täällä on valveutunutta porukkaa (seurataan ulkomaan uutisia, tiedetään maista ja kulttuureista paljon) ja kouluttautunutta jos vertaa globaalilla tasolla. Täällä peruskoulu ei ole esim. samanlaista leikkimistä kuin Jenkeissä vaan täällä joutuu päntätä kaikkea pienestä asti.

 Harvassa maassa ihmiset osaa monta kieltä tai eivät ylipäätään halua opiskella mitään vieraita kieliä, mutta Suomessa pystyy opiskella ja oppia aika laajaa kieliskaalaa maailmalta.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Ryyppääminen: perseet olalle vakio, eurooppalaisesta juomakulttuurista ei tietoakaan. 

Ei pidä enää paikkansa. Viinikulttuuri kukoistaa Suomessa nykyään ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ja ihmiset oppineet nauttimaan alkoholin ruuan kanssa ja gourmetkokkaavat kotona enemmän kuin aiemmin.

Oletko koskaan käynyt Helsingin ulkopuolella?

Se ylitsevuotavainen vaatimattomuus ja nöyryys. Omaa osaamista ei saa myydä, ei kehua ja vaikka menestyisikin, niin siitä ei saa olla iloinen tai ylpeä. Aina on varauduttava pettymykseen, että eipähän ainakaan luullut mitään. Ja jos joku toinenkin kehuu, niin enhän mää mitään, tää on ihan kauheeta ja oon ihan huono.

Olen itse taidealalla, mutta herrajestas kun nuoruusikä piti kestää sitä ihmisten "älä nyt sitten oleta, että kukaan haluaa ostaa osaamistasi" ja "muistathan pyrkiä johonkin oikeaan ammattiin" jne. Kun kouluttauduin alalle (tai hain kouluun), niin siitäki piti jokaisen tutun sanoa "hyvä kun haet, mutta muista että elämässä on parempiakin urapolkuja" ja "älä sitten pety, kun et pääse opiskelemaan, kun taso on niin kovaa".

Eikä kyse ole siitä, että olisin huono eikä taidot riitä. Mutta jos joku haluaa elämältään muuta kuin olla lähihoitaja tai palkanlaskija tai jotain muuta geneeristä, niin kuka se luulee olevansa.

Minun mielestä Suomessa on turhan hyväuskoista, sinisilmäistä väkeä.

Pari esimerkkiä:

Kaverin 17v pikkusisko lähti tuntemattoman, vanhemman 60+ v miehen kotiin istumaan iltaa ja ryyppäämään kun olivat tavanneet marketin pihassa, ja sanoi että ovat nyt hyviä kavereita. No kiva hänelle mutta mitä jos kohdalle olisi sattunut joku sarjamu rhaaja tai joku pervo?! Ei niitä semmoisia ole vain elokuvissa.

Toisen kaverin äiti lähetti rahaa Nigeriaan, nuorelle miehelle joka kuulemma kaipasi apua koska oli menettänyt perheensä, mies lupasi tulla Suomeen tapaamaan tätä kaverin äitiä muttei häntä koskaan näkynyt. Siinä se äiti voivotteli pitkään kun oli lähettänyt monta tonnia miehelle joka katosi netistä heti rahojen siirron jälkeen. Uskoi vielä monta viikkoa sen netistä katoamisen jälkeen että se mies on varmasti tulossa ja matkalla jollain banaanilaivalla hänen luokseen!

Small talkin puute, se ettei ihmiset juttele tuntemattomille.. Jos ihmiset juttelisi enemmän toisilleen, niin voisi löytää arkisissa kohtaamisissa uusia ystäviä yms.

Inhoan sitä kun ihmistä kuvaillaan rumalla tavalla ja sitä pitää oikein korostaa kaikille tyhmänylpeinä. Tätä tekevät erityisesti vähän vanhempi sukupolvi, ja kommentoivat että; "se naapurin lihava karvaturpainen mies", "se pienirintainen harvahampainen kaupan kassa", "se opettaja jolla oli kierot sääret ja ruma otsa".

Ihmisiä voisi ehkä kuvailla hieman nätimminkin!!!!! :-/ 

Vierailija kirjoitti:

Pidän kaikesta.

Olen itse somalialainen ja mielestäni somalialaisuudessa yksi ärsyttävimpiä ominaisuuksia on suureen ääneen kailottaminen.

Ihana sinä! 😀 Kiva kun sanoit sen äänee, myös minuakin ärsyttää se kailottaminen. Jos sanoisin sen ääneen, olisin rasisti. Kiva kuulla että häiritsee teikäläisiäkin 😊

Hei,

Suomessa on montakin asiaa, joihin en millään ota tottuakseni.

Suomalainen tapa rakentaa taloja ja sisustaa koteja on minun makuuni kolkko, anteeksipyytävä ja karu - rakennukset, sisustukset, huonekalut, valaistus; kaikki on minun silmääni jotenkin outoa, vierasta ja epäkäytännöllistä. Esimerkiksi kylpyhuoneet uusissakin omakotitaloissa ovat harvinaisuus; kylppärin sijaan taloista löytyy "saunan pesuhuone", jonka katon keskellä loimottaa joka suuntaan kaiken kelmeäksi värjäävä plafondilamppu. Kipitä siinä sitten aamusuihkuun talon poikki, kun luonnollisinta olisi astua päämakuuhuoneesta suoraan sen omaan kylppäriin. Jäähdytyslaitteet alkavat sentään jo Suomessakin yleistyä, mutta esimerkiksi pilastereita, seinän sisään integroituja kirjahyllyjä tai kokolattiamattoja ei Suomessa juurikaan tapaa. Ja se valaistus - suomalaiselle valaistus  monesti tarkoittaa vain keskelle kattoa tökättyä, ympärikelmeää, pinta-asennettavaa yksipistevalaisinta.

Suomalaisten saunoihin ja saunakulttuuriin en ole koskaan päässyt sisälle. Lämpö sinällään tuntuu mukavalta, mutta se rituaalinomainen hartaus ja vieraiden vieminen alasti pieneen, kuumaan huoneeseen on minulle melkoisen outoa.

Yleistäminen on aina vaarallista, mutta monet suomalaiset vaikuttavat ainakin ulospäin sulkeutuneilta ja varautuneilta. Outoa on myös, että katseita vältellään - tuntemattomalle hymyilevää pidetään kummallisena tai vähintäänkin hulluna. 

Yltiöpatriotismiin en juurikaan Suomessa ole törmännyt; skandinaavinen sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä valitettavasti toteudu joka paikassa ja kaikessa, mutta harvemmin enää Suomessa kuulee puhuttavan "tyypillisistä miehistä" tai "tyypillisistä naisista" - Skandinaviassa aletaan jo ymmärtää ihmisten olevan yksilöitä, ei sukupuolia.

Kaikkein vaikeinta itselleni on tulla toimeen suomalaisen ilmaston kanssa; puolet vuodesta on lunta, jäätä, pakkasta ja pimeää. Kesän päättyminen ja talven tulo tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta. Talvi on loputon jatkumo teknis-käytännöllis-taloudellisia hankaluuksia, josta pelastaa vain seuraava kevät.

Näiden asioiden vastapainoksi Suomessa on paljon, paljon hyvää - turvallisuutta, vakautta, puhtautta; niitä asioita, joita täällä vierailevat usein kiittelevät. Niistä on syytä olla ylpeä, vaikka patrioottisuutta haluaisi välttääkin.

Näihin ajatuksiin ja - negatiivisista sävyistä huolimatta -  mukavan päivän toivotuksiin,

t. Nimim. Ei suomalainen mies, vaan eurooppalainen ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kaikesta.

Olen itse somalialainen ja mielestäni somalialaisuudessa yksi ärsyttävimpiä ominaisuuksia on suureen ääneen kailottaminen.

Ihana sinä! 😀 Kiva kun sanoit sen äänee, myös minuakin ärsyttää se kailottaminen. Jos sanoisin sen ääneen, olisin rasisti. Kiva kuulla että häiritsee teikäläisiäkin 😊

Samoin arabit huutavat puhelimeensa kaduilla ja yleisillä paikoilla ja kulkuneuvoissa ja luuri niin kaukana, että vastapuolen jututkin kuulee, mutta mitään ei tietty ymmärrä. Onko tulipalo, jokin hätä vai mikä, kun huutoa riittää. No, ehkä siihenkin tottuu. 

Toisaalta suomalaisten mykkyys ärsyttää, kun kukaan ei puhu mitään tai vastaa, jos bussissa vaikka kysyt jotain. Kaikki vilkuilee muualle, että mä en ainakaan tota tunne. Ainoa paikka, jossa saa vastauksia tai joitakin hyväntahtoisia kommentteja, on Helsinki. Huomasin selkeä eron, kun muutin syntymämykkään Sisä-Suomen kaupunkiin. 

Kun lukee näitä, niin herää ajatus siitä, että jospa me oltaisiin se muutos. Tehtäisiin asioille jotain, pienistä puroista kasvaa suuria jokia. Esim. nro 50 voisi itse rupea kehumaan kaikkia positiivisella tavalla, vastata negatiivisuuteen positiivisen kautta. Kuvailla ihmisiä aina kauniisti. Voisimme sankoin joukoin olla se muutos. Tehdä asioita paremmin. Elää sen oman tien kautta, välittämättä liikaa muista. Olla ylpeitä osaamisestamme, yrittää markkinoida sitä jos sen avulla voi saada töitä tai upeita kokemuksia (muut kateelliset jääköön rannalle ruikuttamaan). Jos suomalaiset eivät olisi niin vaatimattomia, olisikohan suomikin parempi markkinoimaan itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisestä "Suvaitsevaisuudesta". Ei kuulu suomalaisuuteen.

Evakkomummoni olisi voinut jo vuonna 1940 sanoa että suvaitsevaisuus ei kuulu suomalaisuuteen.

Suvaitsevaisuus on yksi SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN KULMAKIVISTÄ, SILLÄ VENÄLÄISIÄ EMME OLE, EMMEKÄ HALUA VENÄLÄISIKSI TULLA.

Häpeällä kasvattamisesta en Suomessa pidä, siitä, että omaa itseään ja tekemisiään pitäisi hirveästi hävetä, jos tekee jotain eri tavalla kuin muut: "Mitä nyt naapuritkin sanoo", "Häpeäisit edes vähän, kun tuollaiset housut laitoit jalkaan".

Surkuhupaisaa on myös "Suomi mainittu!" -kouhottaminen, ihmiset postaavat joka paikkaan linkkejä milloin mistäkin tutkimuksista ja artikkeleista, joissa Suomi on pärjännyt hyvin tai sitä on ylistetty. Kumma kyllä niistä tutkimuksista vaietaan visusti, joissa Suomi on pärjännyt huonosti tai ei ollenkaan...

kateellisuudesta toisen menestykselle ja alasti saunominen.

Tässä ketjussa on lueteltu paljon semmosia suomalaisia ominaispiirteitä, joita itse pidän suuressa arvossa. Juuri hiljasuus ja se että annetaan kaikille oma reviiri, ei tungeta liian lähelle ja huudeta naamassa kiinni jotain typerää small talkia.

En ymmärrä miksi on huono asia ettei suomalaiset ole moottoriturpaisia tyhjänjauhajia, siitähän pitäisi olla vain iloinen. Kyllä niitä tyhjänjauhajia ja melusaastetta on maailma täynnä. Ei suomalaisessa introverttiudessa ole mitään pahaa, mikä pitäisi muuttaa. 

Jos tämä teitä pännii, senkun muutatte ulkomaille kakofonian keskelle jauhamaan paskaa ja kehumaan itseänne. Suomalainen vaatimattomuus, hiljasuus ja rehellisyys on hyve, ei vika.

En pidä siitä, että suomalaiset sanovat itseään rehellisiksi, mutta eivät sitten kuitenkaan ole sitä kasvotusten. Enkä ymmärrä, että miksi amerikkalaisten small talk on tyhjänpäiväistä mölinää, mutta suomalaisten moimitäkuuluunoihanjees on sitten syvällistä sananvaihtoa.

Ja se, että Suomea haukutaan mennen tullen, mutta kun erehtyy sanomaan, että no itse asiassa kun asuin Saksassa, pääsin paljon nopeammin lääkärille kuin täällä. Seuraus? Aletaan haukkua että Saksa on kakka maa ja Suomi parempi. Eikä niin, että alettaisiin pohtia että miten Suomessa pääsisi nopeammin lääkäriin.

Heikosta itsetunnosta jotenkin kansana että aina ollaan hirveän kiinnostuttu, mitä muut ajattelee Suomesta ja suomalaisista.

Suomalaiset monesti tuntuvat jotenkin selvinpäin olevan liian estynyttä ja ylihillittyä sakkia. Vetäydytään paljon omiin oloihin. Paitsi sitten humalassa. Vähän semmoista Jekyll ja Hyde meininkiä.

Minua häiritsee suomalaisissa vaatimattomuus ja laumasieluisuus.

Harva suomalainen haluaa millään tapaa erottua laumasta. On helpompi olla hiljaa ja katsella vierestä vaikkapa kiusaamista. Harva tekee mitään. Jälkikäteen kyllä asiaa käsitellään ja siitä puhutaan paljonkin, mutta ymmärrykseni mukaan moni ei puutu asiaan koska pelkää jollain tavalla tulevansa nolatuksi tai olevansa väärässä.

Vaatimattomuus on kai jollain lailla meillä dna:ssa, mutta missään muualla en ole törmänny ihmisiin jotka kilpailisivat siitä kuinka vähällä tulevat toimeen tai kuinka elävät pelkällä makaroonipussilla viikon. Itseäänsä ja menestykseensä ei saa olla tyytyväinen eikä varsinkaan näyttää tyytyväisyyttään kanssaihmisille.

Small talkin vaikeus ja teitittelyn puuttuminen.