Mistä vanhemmuudessa koet onnistumisen iloa?

15- ja 16-vuotiaat poikani ovat reippaita ja iloisia. Koskaan ei ole ollut minkäänlaista huonoa käytöstä vanhempia kohtaan, muita toljailuja tottakai. Saan ja olen aina saanut hyvää palautetta heidän käytöksestään ja avuliaisuudestaan..

En korota ääntä lapsilleni.

Kukaan teinipojistani ei juo. Ovat kuulemma iloisia kun minäkään en juo.

Siinä, että lapsistani on kasvanut kohteliaita ja sosiaalisia nuoria, joiden itsetunto on kohdallaan. He myös näyttävät tunteensa avoimesti ja ovat suoria ja rehellisiä  - myös meille vanhemmilleen. Pystymme puhumaan mistä tahansa asiasta, eikä välillämme ole paljoakaan salaisuuksia. En kyllä edes kuvittele tietäväni heistä kaikkea tai tuntevani heitä läpikotaisin, sehän olisi aivan hullu ajatus! He ovat myös kiinnostuneita maailman asioista ja haluavat elää sovussa, rauhassa ja luontoa kunnioittaen. Aika hyvin me ollaan vedetty :) 

Siitä että lapset uskaltavat pyytää asioita. Itse en uskaltanut lapsuudenkodissani. Olen onnellinen, että olen pystynyt lopettamaan suvun kasvatuskierteen, joka on ollut täynnä salailua, häpeää, puhumattomuutta ja suorituskeskeisyyttä. Sen asian ymmärtäminen, että lapset ovat arvokkaita sellaisenaan on muuttanut myös käsitystä kaikista ihmisistä. Jopa itsestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina kokenut iloa siitä, että olen onnistunut välttämään vanhemmuuden.

M44

Voi vttu mikä kommentti

Vierailija kirjoitti:

Omista lapsistani 2/3 on jo aikuisuuden kynnyksellä ja heitä seuratessani uskallan sanoa, että olemme tehneet jotain oikein. Molemmilla on hyvä itsetunto ja he ovat lähteneet kulkemaan omaa polkuaan eteenpäin. He ovat lämpöisiä, huumorintajuisia ja vastuuntuntoisia ihmisiä. Nuorimmainen ei ole ihan vielä murrosiässä, mutta uskon, että kuohuntojen jälkeen hänkin pääsee raiteilleen ja löytää oman juttunsa.

Suurinta onnistumista tunnen siitä, miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. He eivät juurikaan riitele eivätkä he koskaan huuda toisilleen. He höpöttelevät yhdessä, nauravat ja lempeästi kiusoittelevat toisiaan. He ovat toisilleen tärkeitä ja siitä tunnen ylpeyttä.

On aihettakin tuntea ylpeyttä ja rakkautta!! Minä ostaisin itselleni ison kukkakimpun mielikukkiani ja viinipullon nauttiakseni ajatelmissani aikuisista lapsistani. Taidankin ottaa heti lasillisen samasta syystä kuin kehotan sinuakin :))

Kaikilla on vahva uskonnoton identiteetti ja maailmankatsomus.