Onko uskonnon utelu sivistynyttä?
Tulipahan vain mieleen kysyä teiltä, onko teidän mielestä tuntemattoman tai vähän tuntevan ihmisen uskontoa ok kysyä? Siis kysyen että oletko esim. jehovan todistaja, mormooni tai baptisti ilman, että ko. henkilö on itse hallunut tuoda uskontoa millään tavalla esille?
Jotenkin itselle tulee ajatus siitä, että uskonto on yksi henkilökohtaisimmista ja yksityisimmistä asioista samalla tavalla niin kuin esim. seksuaalinen suuntautuminen.
Mitä ajatuksia teillä on, onko lähes tuntemattoman ihmisen uskonnon kysely sivistynyttä?
Kommentit (22)
Helluntailaisuudessa on yleensä aika yleistä että uskontoa tuodaan paljon esille. Jehovan todistajatkin käännyttää paljon. Juutalaiset ja lestadiolaiset ei uskontoa tuo esille tai käännytä.
Mielestäni sen kysyminen vaikuttaa provokaatiolta; että haluaisi alkaa väittelemään asiasta. Mitä sillä muuten on väliä?
En kysyis kenenkään uskontoa, jos ei itse nosta esille. Uskonnonvapauteen kuulunee oikeus pitää uskonto yksityisasiana.
Ilmoitan uskonasioiden kyselijöille olevani pakana:)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sen kysyminen vaikuttaa provokaatiolta; että haluaisi alkaa väittelemään asiasta. Mitä sillä muuten on väliä?
Ei ollut tarkoitus olla provosoiva. Itseäni kiinnostaa tämä asia, siis se, että onko tuntemattoman uskontoa ok kysyä vai meneekö se mauttomuuden puolelle. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Helluntailaisuudessa on yleensä aika yleistä että uskontoa tuodaan paljon esille. Jehovan todistajatkin käännyttää paljon. Juutalaiset ja lestadiolaiset ei uskontoa tuo esille tai käännytä.
Lestoissa oudointa on se, ettei he toden totta kerro uskonnosta. Monta kertaa oon hengannut heidän kanssa tietämättä että ovat lestoja. Sikäli ihan arvostettavaa, en voi sietää uskonnon esille tuomista.
Siskon mies paljastui 6 vuoden jälkeen kristityksi. Kuvittelin, että fiksuna miehenä hän olisi ollut ateisti.
Ei kannata kysellä.
Fiksuja on ne uskontoihin kuuluvat, jotka ei tyrkytä tai tuo uskontoa esille vaan pitää sen omana asiana.
Ei ole fiksua tai sivistynyttä kysyä tuntemattoman uskontoa. Tiedän tapauksen, missä random tyyppi on yhdeltä kaverilta kysynyt julkisella paikalla että hei, kuulutko uskontoon x.
Ihan minkä tahansa asia utelu on epäsivistynyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helluntailaisuudessa on yleensä aika yleistä että uskontoa tuodaan paljon esille. Jehovan todistajatkin käännyttää paljon. Juutalaiset ja lestadiolaiset ei uskontoa tuo esille tai käännytä.
Lestoissa oudointa on se, ettei he toden totta kerro uskonnosta. Monta kertaa oon hengannut heidän kanssa tietämättä että ovat lestoja. Sikäli ihan arvostettavaa, en voi sietää uskonnon esille tuomista.
Lestat vois mieltää semmosiksi jotka tyrkyttäis tai käännyttäis mut itekki yllätykseksi huomannu että he on aika poikkeuksellisia kristityissä piireissä, eikä tuo uskontoa esille. Respect tästä.
Erittäin epäsivistynyttä ja röyhkeää on kysyä itselleen tuntemattoman ihmisen uskontoa. Onko joku todella kysynyt randomisti näin? Millaisi tilanteita nämä on ollut? Itse jättäisin vastaamatta, jos joku kysyisi.
Jos ei suostu kertomaan uskontoaan, kannattamaansa puoluetta, tai seksuaalisuuttaan, on ihmisellä selvästi jotain salattavaa.
Pitäisin epäluotettavana sellaista, joka ei suostu vastaamaan.
Ärsyttävää lähinnä. Tuntemattomat tyypit huutelee "oletko joku saatananpalvoja"?
No en ole vaan Satanisti, siinä on ero.
Ei ole sivistynyttä. Eikä muutenkaan asiallista. Ainoastaan jos se vaikuttaa jotenkin yhteistyöhömme tms ja tieto on välttämätön edellytys sille että asiat sujuvat odotetusti, silloinkin se tulee usein epäsuorasti ilmi. Esim. joku tahtoo perjantain vapaaksi, toinen taas sunnuntain.
Yleensä jos joku kyselee kovin henkilökohtaisia, on kysyjä ihminen jolla on vahva mielipide kysymäänsä asiaan. Vastaamalla kysymykseen voi olla edessä se että sinut määritellään stereotypian tai henk. koht. kokemuksien perusteella, tai että sinut alistetaan kyselytulvaan tai väittelyyn tai käännytystulvaan. Se on myös tapa kontrolloida, selvitetään oletko "yksi meistä" ja sen jälkeen6 pistetään ruotuun kuin ennenvanhaan kyläyhteisössä.
Itse puhun politiikasta, uskonnoista, asuntojen ym. hinnoista jne vain ihmisten kanssa joita tunnen riittävän hyvin ja jotka tuntevat minut.
Vieraille tuollaisten tietojen antaminen altistaa draamaan jota en elämääni tuntemattomilta kaipaa. Jos kysytään, vastaan kuten puhelinmyyjälle "kiitos ei kiitos".
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sivistynyttä. Eikä muutenkaan asiallista. Ainoastaan jos se vaikuttaa jotenkin yhteistyöhömme tms ja tieto on välttämätön edellytys sille että asiat sujuvat odotetusti, silloinkin se tulee usein epäsuorasti ilmi. Esim. joku tahtoo perjantain vapaaksi, toinen taas sunnuntain.
Yleensä jos joku kyselee kovin henkilökohtaisia, on kysyjä ihminen jolla on vahva mielipide kysymäänsä asiaan. Vastaamalla kysymykseen voi olla edessä se että sinut määritellään stereotypian tai henk. koht. kokemuksien perusteella, tai että sinut alistetaan kyselytulvaan tai väittelyyn tai käännytystulvaan. Se on myös tapa kontrolloida, selvitetään oletko "yksi meistä" ja sen jälkeen6 pistetään ruotuun kuin ennenvanhaan kyläyhteisössä.
Itse puhun politiikasta, uskonnoista, asuntojen ym. hinnoista jne vain ihmisten kanssa joita tunnen riittävän hyvin ja jotka tuntevat minut.
Vieraille tuollaisten tietojen antaminen altistaa draamaan jota en elämääni tuntemattomilta kaipaa. Jos kysytään, vastaan kuten puhelinmyyjälle "kiitos ei kiitos".
”Yleensä jos joku kyselee kovin henkilökohtaisia, on kysyjä ihminen jolla on vahva mielipide kysymäänsä asiaan. Vastaamalla kysymykseen voi olla edessä se että sinut määritellään stereotypian tai henk. koht. kokemuksien perusteella, tai että sinut alistetaan kyselytulvaan tai väittelyyn tai käännytystulvaan. ”
☝🏻TÄMÄ!
En pidä fiksuna kysyä uskontoa tuntemattomalta ihmiseltä vaikkapa julkisella paikalla, koulussa tai työpaikalla. Niin kuin sanoit, uskonto on henk. koht. asia. Arvostan niitä uskontoja, joissa ei ole tapana tuoda uskontoa esille - käännyttää tai tyrkyttää, siksi ajattelisin tuntemattoman uskonnosta utelun olevan myös vähän epäsivistynyttä, varsinkin jos hän ei itse ole ottanut asiaa puheksi/ei halua puhua omasta uskonnosta.