Onko uskonnon utelu sivistynyttä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sivistynyttä. Eikä muutenkaan asiallista. Ainoastaan jos se vaikuttaa jotenkin yhteistyöhömme tms ja tieto on välttämätön edellytys sille että asiat sujuvat odotetusti, silloinkin se tulee usein epäsuorasti ilmi. Esim. joku tahtoo perjantain vapaaksi, toinen taas sunnuntain.

Yleensä jos joku kyselee kovin henkilökohtaisia, on kysyjä ihminen jolla on vahva mielipide kysymäänsä asiaan. Vastaamalla kysymykseen voi olla edessä se että sinut määritellään stereotypian tai henk. koht. kokemuksien perusteella, tai että sinut alistetaan kyselytulvaan tai väittelyyn tai käännytystulvaan. Se on myös tapa kontrolloida, selvitetään oletko "yksi meistä" ja sen jälkeen6 pistetään ruotuun kuin ennenvanhaan kyläyhteisössä.

Itse puhun politiikasta, uskonnoista, asuntojen ym. hinnoista jne vain ihmisten kanssa joita tunnen riittävän hyvin ja jotka tuntevat minut.

Vieraille tuollaisten tietojen antaminen altistaa draamaan jota en elämääni tuntemattomilta kaipaa. Jos kysytään, vastaan kuten puhelinmyyjälle "kiitos ei kiitos".

Erittäin hyvä kirjoitus, ei tuohon muuta voi lisätä! Täysin samaa mieltä kanssasi. Ei ole normaalia kysyä tuntemattomalta henkilökohtaisia asioita ilman, että takana ei olisi vahvoja mielipiteitä, joita purkaa henkilöön.

Itse en pahastuisi (olen katolilainen), mutta yleisesti ottaen ehkä hieman tökeröä kysellä tuntemattomalta ihmiseltä randomisti uskon asioista ellei se nyt ole jollain tavalla tilanteessa relevanttia.