17-vuotias tyttö ei kunnioita vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma vika jos ette ole pienenä kasvattaneet sitä tottelemaan ja kunnioittamaan teitä. Nyt se on jo myöhäistä.

Tämä aika on sellainen, että tämä kasvattaa psykopaatteja. Vanhempia vedellään turpaan ja häpäistään julkisesti. Murrosikä tekee muutenkin vastahankaiseksi ja nuorten yhteisö kannustaa tällaiseen. Ongelma on laajempi kuin perheestä riippuva. Hyvissäkin perheissä roiskuu. Nyt on ollut huono aika olla passiivinen kasvattaja, kaikki laiminlyönti kostautuu. On hyvä että tätä asiaa pohditaan nyt, mutta on väärin väittää, että ongelma olisi jotenkin uusi. Aiemmilla vanhemmilla on käynyt tuuri!

Vierailija kirjoitti:

Niin ymmärrän täysin, että kasvatus epäonnistunut. Ja nyt luovutan. Tyttö ei halua muuttaa, tiedän sen. Mutta kyllä hänen pitää muuttaa muutenkin viimeistään 20-vuotiaana pois kotoa. Olen itsekin muuttanut yksin omaan kämppään 18-vuotiaana. Ei ollut ongelmia ja henkistä kasvua tapahtui paljon eli oli hyvä ratkaisu. Tosin minä kyllä kunnioitin vanhempiani, vaikka kotioloni oli melko huonot. Tytölläni taas on turvallinen koti ollut aina ja kannustetaan ja tuetaan kaikessa mutta hän on vaan ylimielinen silti.

Ap

Meillä ihan samanlainen 17v ja sen verran lujatahtoinen on että ei ole kasvatus auttanut. Eivät pärjänneet hänen kanssaan päiväkodissa eikä perhepäivähoitajallakaan. Psykiatri ja psykiatrinen hoitaja luovutti. Sosiaaliviranomaiset ja koulu luovutti. Ei edes ammattilaiset pärjää hänen kanssaan. Siihen asti että täyttää 18 niin koitetaan vaan selvitä ja sitten saa muuttaa tai alkaa toimia sääntöjen mukaan. Tähän päivään mennessä ei ole tehnyt yhtäkään kotityötä. Koulussa ei viitsi käydä. Häneen ei auta mikään, lopulta jokainen taho on vain taipunut hänen tahtoonsa ja tosiaan päiväkotiin ja pphlle sai porttikiellon kuten myös kaikkiin harrastuksiin. Kuitenkaan ei psykiatrikaan löytänyt vikaa. Toiset on vaan omaehtoisia ja muiden on turha puhua kasvatuksesta näiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ymmärrän täysin, että kasvatus epäonnistunut. Ja nyt luovutan. Tyttö ei halua muuttaa, tiedän sen. Mutta kyllä hänen pitää muuttaa muutenkin viimeistään 20-vuotiaana pois kotoa. Olen itsekin muuttanut yksin omaan kämppään 18-vuotiaana. Ei ollut ongelmia ja henkistä kasvua tapahtui paljon eli oli hyvä ratkaisu. Tosin minä kyllä kunnioitin vanhempiani, vaikka kotioloni oli melko huonot. Tytölläni taas on turvallinen koti ollut aina ja kannustetaan ja tuetaan kaikessa mutta hän on vaan ylimielinen silti.

Ap

Meillä ihan samanlainen 17v ja sen verran lujatahtoinen on että ei ole kasvatus auttanut. Eivät pärjänneet hänen kanssaan päiväkodissa eikä perhepäivähoitajallakaan. Psykiatri ja psykiatrinen hoitaja luovutti. Sosiaaliviranomaiset ja koulu luovutti. Ei edes ammattilaiset pärjää hänen kanssaan. Siihen asti että täyttää 18 niin koitetaan vaan selvitä j

Millä tavalla kukaan ammattilainenkaan ei pärjännyt? Ja miten lapsi käyttäytyi, jos sai porttikiellon hoitopaikkaankin? Kiinnostaisi kuulla, jos psykiatrikaan ei löytänyt vikaa, tai syytä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vähänkään mielenterveysongelmia, on kotoa muuttaminen todella pelottavaa ja saattaa ajaa nuoren syöksykierteeseen.

Itselle kävi näin, enkä edes ollut kovin hankala nuori, mutta en saanut työpaikkaa ongelmieni vuoksi. Kotoa ulosheittäminen johti todella pahoihin taloudellisiin ja henkisiin ongelmiin, vaikka mielenterveysongelmani olivat alkuun lieviä. Sain elämäni kuntoon vasta seitsemän vuoden päästä, kun pääsin yliopistoon. Oli asunnottomuutta, lievä syömishäiriö, ei rahaa  liikuin epämääräisissä piireissä jne. Koko nuoruus meni siinä. Jouduin palaamaan kotiinkin joksikin aikaa, kun mielenterveys huononi niin että jouduin pakkohoitoon. Kaikkeen tähän liittyi valtava määrä tuskaa ja yksinäisyyttä. Terveysongelmat johti myös lapsettomuuteen. 

Älä aja nuorta kotoa ennen kuin hän kykenee huolehtimaan itsestään. 

"Älä aja nuorta kotoa ennen kuin hän kykenee huolehtimaan itsestään. "

Veikkaan, että suuri osa vanhemmista huolehtii kyllä lapsestaan 18 vuoden jälkeenkin, mutta ei vailla vastavuoroisuutta. 18 vuoden jälkeen et ole enää lapsi vaan aikuinen ja vaikka keskeneräinen aikuisen maailmassa oletkin, niin sinä et voi kohdella enää kotona asuessasi vanhempiasi miten sattuu etkä voi jättää osallistumatta kodin töihin. Juttu on myös niin, että jos et opiskele, niin siinä vaiheessa sinä lähdet hakemaan työtä ja jos tarvitset terveysasioihin tukea, hankit tarvitsemasi hoidon. Kenenkään vanhempien ei pidä tyytyä siihen, että antavat täysi-ikäisten lasten ulkoistaa asiansa vanhempien hoidettavaksi, jos ei erikseen ole todettu, että ko lapsi ei henkisen tilansa vuoksi pysty hoitamaan itseään ja silloin pitää vakavasti miettiä myös laitoshoidon tarpeellisuutta. 

Syyllistäminen on keino hallita, mutta siihen ei pidä langeta.

Tytöllä on isäkin, joka on ilmeisesti (?) kuvioissa mukana. Miten hän toimii, vai onko ulkoistanut kasvatuksen sinulle ap?

Voiko olla kyse itsenäistymiskehityksestä? Tai osaamattomuudesta sanoittaa eli kertoa tunteistaan? Onko perheessänne ollut kulttuuri, jossa tunteet tukahdutetaan ja leikitään että kaikki on ihan hyvin? Ja lasten pitää olla reippaita?

Vierailija kirjoitti:

Oma vika jos ette ole pienenä kasvattaneet sitä tottelemaan ja kunnioittamaan teitä. Nyt se on jo myöhäistä.

"Kasvattaneet tottelemaan" kuulostaa kyllä 50-luvulta kun lasten fyysinen kuritus oli tapana, sillä kasvatetaan vaan nujerrettuja kansalaisia. Kyllä 17v ymmärtää jo puhetta, ei keskustelut ainakaan pahenna tilannetta. Kysy suoraan olisiko hänen parempi asua omillaan jos yhteiselo ei onnistu, hän voi jopa vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitus on ansaittava.

 

Kunnioitus ansaitaa lasten kanssa kasvattamalla.

Lasten kanssa kasvamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Elatusvelvollisuus jatkuu toisen asteen loppuun.

Virallisesti lain mukaan loppuu kyllä viimeistään silloin kun lapsi täyttää 18v (oli koulussa tai ei) ja joissain tapauksissa voi loppua jo aijemmin. 

x