Miksi aikuinen, eronnut nainen, ottaa ihan ok miehen vaikkei rakastu palavasti?

Rakkaus on yliarvostettua.

No ei halua olla yksin ja jotkut ei rakastu tai edes ihastu helposti, jos ollenkaan. Kiintymys ja toisesta välittäminen kehittyy ajan myötä jos suhde toimii. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kivaa kun on joku?

Ei halua olla yksin?

Talouskulut?

Tunteilla ei väliä?

Varmaan nuo kaikki. En tiedä, kun ei ole omakohtaista kokemusta. 

Talouskulut!

Jos joskus rohkaistun ja eroan, en todellakaan enää milloinkaan aio tyytyä siihen "ihan kivaan" vaan se täytyy olla sellaista, että jalat lähtee alta.

Kenenkään ei pitäisi tyytyä siihen ihan kivaan. Sitä katuu lopun elämänsä.

Se on meinaan vittumaista olla tilanteessa, että oikeasti katselee puolisoa, jota ei ole koskaan rakastanut kuten "kuuluu" mutta se puoliso on kuitenkin ihan kiva ja elämä on ihan kivaa. Se vaan on mahdotonta löytää sitä "alkurakkauden huumaa" tai etsiä juttuja joihin "toisessa rakastui" kun niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Seksi etoo, mutta kun se vaan kuuluu parisuhteeseen... huoh... mieluummin yksin.

Kaverini on läheisriippuvainen. Ei pysty olemaan yhtään yksin. Nyt seurustelee alkoholistin kanssa, kun ei ole parempaakaan löytänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus rohkaistun ja eroan, en todellakaan enää milloinkaan aio tyytyä siihen "ihan kivaan" vaan se täytyy olla sellaista, että jalat lähtee alta.

Kenenkään ei pitäisi tyytyä siihen ihan kivaan. Sitä katuu lopun elämänsä.

Se on meinaan vittumaista olla tilanteessa, että oikeasti katselee puolisoa, jota ei ole koskaan rakastanut kuten "kuuluu" mutta se puoliso on kuitenkin ihan kiva ja elämä on ihan kivaa. Se vaan on mahdotonta löytää sitä "alkurakkauden huumaa" tai etsiä juttuja joihin "toisessa rakastui" kun niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Seksi etoo, mutta kun se vaan kuuluu parisuhteeseen... huoh... mieluummin yksin.

Jos elaman asenne on tama niin se selittaakin miksi ihmiset ei ole onnellisia.

Ihminen nyt vaan on lauma elain ja kokemusten jakaminen jonkun kanssa on tarkeaa.

Kun mietin enemman edellisen kirjoittajan tekstia, ymmarrankin paremmin miksi suomalais naiset on niin itsekeskeisia.

Onkohan se pitkan aikavalin kehitysta joka johtuu  typerasta rimpuilusta sukupuolien havittamiseen?

Samanlaista nakyy Engalnnissa ja usassa. Saksaa tai sloboa puhuvissa maissa moinen ei ole mielestani ollut yhta voimakasta.

Rakkaus? Mitä höpiset!?!

Jos ensimmäinen suhde/liitto alkoi palavalla rakkaudella?

Jos palavan rakkauden lisäksi ei todellisuudessa ollut juuri mitään yhteistä?

Tai jos luuli kaiken olevan hyvin, mutta se palavasti rakastettu kuitenkin katseli muita ja viimein lähti?

En ottaisi miestä lainkaan, jos eroaisin. Olen jo kokenut suuren rakkauden, se riittää loppuelämäksi. Sitä paitsi oma tupa, oma lupa.

Minä en ole koskaan rakastanut miestä, naimissa kyllä olen ollut (ihastus) ja pitkässä parisuhteessa (kai ihastus). Nyt ottaisin viikonloppu-ja lomamiehen, voisi kuljeskella ja katsella hänen kanssaan, mutta ikäiseni miehet ovat vanhoja. Pitäisi vähän seurata aikaa, jotta voisi ihastua. Oma talous on ok, omistan kivan, tilavan asunnon, pian jään eläkkeelle. Seksiä voin harrastaa, himottaakin joskus, orgasmia en miehen kanssa saa, on niin kova kontrolli tällä likalla, johtunee myös siitä, etten osaa ? rakastua.

Olisi kyllä kiva ennen kuolemaansa rakastua.

Lapsiani rakastan ehdoitta ja pyyteettömästi.

En ole koskaan rakastanut vaimoani, enkä edes ollut suuremmin kiintynyt häneen. Lapset tuli tehtyä ja nyt olen loukussa kunnes lapset on kyllin isoja käsittelemään avioeron.

Seuraavassa elämässäni tyydyn ostamaan irtonumeroita, enkä enää koskaan tilaa vuosikertaa.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi miestä lainkaan, jos eroaisin. Olen jo kokenut suuren rakkauden, se riittää loppuelämäksi. Sitä paitsi oma tupa, oma lupa.

Minä taas ottaisin, jos kohdalleni osuisi juuri sellainen, joka veisi jalat altani. Olen ollut kahdessa ns järkisuhteessa. Ei kiitos koskaan enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi miestä lainkaan, jos eroaisin. Olen jo kokenut suuren rakkauden, se riittää loppuelämäksi. Sitä paitsi oma tupa, oma lupa.

Minä taas ottaisin, jos kohdalleni osuisi juuri sellainen, joka veisi jalat altani. Olen ollut kahdessa ns järkisuhteessa. Ei kiitos koskaan enää. 

Eli sunt pitaisi kampata.

Mita vanhemmaksi tulee, sita hankalampaa kenenkan on olla niin unikki, etta vetais jalat alta.

Itse ainakin haluan elaa ja jakaa elamaani jonkun kanssa.

Jo pelkka ruuan laitto itelle on kurjaa. En todellakaan jaksa satsata moiseen itseani varten.

Puolisolle taas viitsin.

Kamalin kokemukseni on ollut menna yksin taidemuseoon. Teki mieli vetaa jojoksi sen jalkeen kun tajusi ettei kokemusta voi jakaa kenenkaan kanssa.

Jakaa JONKUN kanssa? vastenmielistä harrastaa seksiä jonkun ok tyypin kanssa, tai pussailla!!! Ei tulis mieleenkään. Voin viettää ystävien kanssa aikaa, en tarvitse siihen ukkoa, jota en rakasta

Päättömästi rakastuminen on nykyään olevinaan ainoa oikea tapa pariutua. Valitettavasti se on aika harvinaista ja joillekin jopa mahdotonta, minulle ainakin koska en edes ihastu oikeastaan juuri koskaan keneenkään, olen niin järki-ihminen. Miksi järkisuhde olisi huono ratkaisu? Sitä kuulemma katuu, no mä pelkään että katuisin myöhemmin sitä etten koskaan asettunut kenenkään kanssa vaan tuhlasin elämäni etsimällä jotain mitä ei oikeasti ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Päättömästi rakastuminen on nykyään olevinaan ainoa oikea tapa pariutua. Valitettavasti se on aika harvinaista ja joillekin jopa mahdotonta, minulle ainakin koska en edes ihastu oikeastaan juuri koskaan keneenkään, olen niin järki-ihminen. Miksi järkisuhde olisi huono ratkaisu? Sitä kuulemma katuu, no mä pelkään että katuisin myöhemmin sitä etten koskaan asettunut kenenkään kanssa vaan tuhlasin elämäni etsimällä jotain mitä ei oikeasti ole olemassakaan.

Mä en pystyisi edes menemään sänkyyn tyypin kanssa, joka ei herätä mussa mitään tunteita tai herättäisi korkeintaan kaverillisia tunteita. Siksi en harrasta yhden yön juttujakaan ja järkisuhde on täysin mahdoton ajatus. Mieluummin yksin kuin järkisuhteessa.

Eka suhde tunteet edellä. Toinen suhde järki plus tunne. Nyt mietin että pitäisikö vaan pelkästään järki. Ennen sitä on vielä paljon tehtävää. Olen siis 28.

Vierailija kirjoitti:

Jakaa JONKUN kanssa? vastenmielistä harrastaa seksiä jonkun ok tyypin kanssa, tai pussailla!!! Ei tulis mieleenkään. Voin viettää ystävien kanssa aikaa, en tarvitse siihen ukkoa, jota en rakasta

Se unelmien prinssikin on JOKU. Eli toisin sanoen et kelpuuta ketaan.

Ei se, etta haluaa jonkun tarkoita, etta kuka tahansa kelpaa.

Suurimmalle osalle kelpaa kutakuinkin 1 30sta.

Tutustuminen kun ei ole 5 minuutin juttu. Jos niin kuvittelet niin aliarvioit ihmiset melko pahasti

Mä en saanut suurta rakkauttani mutta hyvin rakkaan ja ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla.

Nautin siitä että voin jakaa kokemukset jonkun kanssa, on tuplasti mukavampaa. Olemme toistemme parhaat ystävät ja luotettavat kumppanit kaikessa. Meillä on 4 lasta (1 yhteinen) ja ihana perhe. Seksiä sopivasti, kumpikin on nautiskelija siinä asiassa. Rakastan miestäni vaikka en ollutkaan palavasti rakastunut tai intohimosta sekaisin kun tapasimme. Hyvin on kelvannut yli 20v