34-vuotias Juho kertoo karuista deittailukokemuksistaan

Olen varmaan tyhmä kun en oikein ymmärtänyt tätä Juhon ongelmaa. Hän oli muutaman vuoden sinkkuna ja nyt parisuhteessa, mikä minun mielestäni kuulostaa ihan normaalilta. Vaikuttaahan tuohon nettideittaluun sekin, että ennen sitä ei harrastettu niin paljoa ja nykyään senkin edestä, joten tottakai ihmismäärän lisääntyessä lisääntyy myös ne, joiden kanssa ei natsaa tai synny sen kummempaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??

eri

Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.

Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.

Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.

On se mahtavaa kuinka alentuvasti voi toiseen ihmiseen suhtautua :D. Tiedättekö että tässä kans yksi syy siihen miksi ette pariudu. Viisas kuuntelisi naisia ja ottaisi opikseen. Te ette muuta tee kuin sanelette naisille mitä nämä ajattelevat. Toimii yhtä hyvin kuin housuun kuseminen lämpimikseen. - Eri

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

 

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Eli peli on siis menetetty :/

Peli on menetetty, kun saa naisen ja perheen? Miksi sitten uli-see, ettei saa ketään, kun peli kerran on menetetty, jos saa?

Sintit taas parkumassa kuin vauvat, että miksi en saa sataa instabeibeä. No siksi.

Et vissiin ymmärtänyt mihin viittasin. Viittasin siihen että kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti,, tunnollinen, pilari jne.

Olen tuollainen mies, mutta sitä huolimatta olen sinkku.

Ota miesvihalasit pois hetkeksi

No selitä uudestaan, mitä tarkoitit kun kerroit "pelin olevan ohi" kun on onnellisessa parisuhteessa ja lapsia? Älä sotke miehiä ja ule-ja, kaksi eri lajia.

Huom pyysit tätä itse, joten älä luokittele tätä mansplainaamiseksi :)

Mun ensimmäinen viest:

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

Tähän vastattiin:

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Viittasin siihen että "Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari." Kun totesin että peli on menetetty, koska olen tuollainen mies, ja sitä huolimatta sinkku.

Ihan aikuisten oikeasti: en ulise, en ole katkera, en vihaa naisia, minulla on hyväpalkkainen työ, oma asunto, juon harvoin, liikun säännöllisesti ja käyn suihkussa joka päivä. Suht sosiaalinen vielä. Paperilla olen kuulemma hyvä mies.

Mutta sitä huolimatta olen sinkku. En tiedä mikä minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta. En koe olevani ruma enkä George Clooney, vaan ihan tavis.

Miksi alapeukkuja?

Tätä mietin minäkin? :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??

eri

Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.

Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.

Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.

On se mahtavaa kuinka alentuvasti voi toiseen ihmiseen suhtautua :D. Tiedättekö että tässä kans yksi syy siihen miksi ette pariudu. Viisas kuuntelisi naisia ja ottaisi opikseen. Te ette muuta tee kuin sanelette naisille mitä nämä ajattelevat. Toimii yhtä hyvin kuin housuun kuseminen lämpimikseen. - Eri

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

 

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Eli peli on siis menetetty :/

Peli on menetetty, kun saa naisen ja perheen? Miksi sitten uli-see, ettei saa ketään, kun peli kerran on menetetty, jos saa?

Sintit taas parkumassa kuin vauvat, että miksi en saa sataa instabeibeä. No siksi.

Et vissiin ymmärtänyt mihin viittasin. Viittasin siihen että kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti,, tunnollinen, pilari jne.

Olen tuollainen mies, mutta sitä huolimatta olen sinkku.

Ota miesvihalasit pois hetkeksi

No selitä uudestaan, mitä tarkoitit kun kerroit "pelin olevan ohi" kun on onnellisessa parisuhteessa ja lapsia? Älä sotke miehiä ja ule-ja, kaksi eri lajia.

Huom pyysit tätä itse, joten älä luokittele tätä mansplainaamiseksi :)

Mun ensimmäinen viest:

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

Tähän vastattiin:

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Viittasin siihen että "Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari." Kun totesin että peli on menetetty, koska olen tuollainen mies, ja sitä huolimatta sinkku.

Ihan aikuisten oikeasti: en ulise, en ole katkera, en vihaa naisia, minulla on hyväpalkkainen työ, oma asunto, juon harvoin, liikun säännöllisesti ja käyn suihkussa joka päivä. Suht sosiaalinen vielä. Paperilla olen kuulemma hyvä mies.

Mutta sitä huolimatta olen sinkku. En tiedä mikä minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta. En koe olevani ruma enkä George Clooney, vaan ihan tavis.

Miksi alapeukkuja?

Tätä mietin minäkin? :O

Täällä nyt tulee alapeukkua jo siitäkin kun sanoo että on kiinnostunut oman ikäisistä naisista eikä 20v, koska senhän täytyy olla valetta.

Ihan pimeitä kommentteja, nyt on parasta pistää kunnon vauva.fi detoxi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän väliin sellainen huomautus, että syy matkustelemattomuuteen voi olla myös taloudellinen. Ainakin pk-seudulla pelkästään asumiskustannukset ovat niin korkeat, että pienempipslkkaiselta menee jopa 2/3 kuukauden nettotuloista pelkästään niihin. Ei siinä matkustelua varten juuri rahaa jää. Tai sitten matkustelun pitäisi olla niin suuri intohimo, että yhden matkan takia vuodessa olisi valmis tinkimään kaikessa muussa elämässään. Esimerkiksi luopumaan maksullisista harrastuksista, satunnaista leffareissuista tai ravintolailloista kavereiden kanssa jne. Itselläni matalapalkka-alalla työskentelevänä sinkkunaisena matkustelu on jäänyt lähinnä haaveiden tasolle tästä syystä. En tosin matkustelusta innostunutta miestäkään etsi.

No siinä on kyse lähinnä omista elämänvalinnoista ja matkustelun kriteereistä. Matkoihin voi käyttää paljon rahaa tai erittäin vähän rahaa, ihan miten vain. Tietysti sitä joutuu luopumaan haaveista postata facebookiin tunnelmakuvia 5 tähden resorteista Malediiveilla, ja yöpymään sen sijaan teltassa tai 12 hengen hostellidormeissa jossain minne halpislennoilla pääsee, no, ne on just niitä valintoja. Jos saisin euron joka kerta, kun joku (lähes aina minua suurituloisempi) on narissut siitä ettei hänellä vaan ole "varaa" matkustaa ja miten sulla voi olla varaa, niin aika monta omaan budjettiini mahtuvaa maailmanympärimatkaa olisin niillä rahoilla tehnyt ;)

Tämä! Pistää satasen kuussa säästöön ja vuoden päästä pääsee jo mukavalle reissulle. Satku ei kuitenkaan ole työssäkäyvälle iso raha. Eri asia sitten jos on työtön ja pitää jollain toimeentulotuella elää. Sitten on ymmärrettävää ettei ole varaa säästää. Muu on selittelyä.

HSEn adonis kirjoitti:

Tiedän useita 30-40v miehiä jotka tapailee 20-23v naisia no problem.

Mä oon 35-v nainen enkä tiedä yhtään tällaista pariskuntaa edes etäisesti tutun tutuista tms.

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Tiedän useita 30-40v miehiä jotka tapailee 20-23v naisia no problem.

Mä oon 35-v nainen enkä tiedä yhtään tällaista pariskuntaa edes etäisesti tutun tutuista tms.

Sama :D

Tai no. Tunnen yhden sen 40 parikymppisillä kumppaneilla. Mutta sikäli kun sillä on kuluneen neljän vuoden aikana ollut ainakin jo kaksi (luultavasti kolmas jo viritteillä) näitä tämä on suurinta rakkautta koskaan, niin tuntuu siltä, ettei tuo 'no problem' ole ihan toteutunut. Tai on ainakin vähän eriävä siitä, miten itse sen koen.

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??

eri

Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.

Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.

Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.

On se mahtavaa kuinka alentuvasti voi toiseen ihmiseen suhtautua :D. Tiedättekö että tässä kans yksi syy siihen miksi ette pariudu. Viisas kuuntelisi naisia ja ottaisi opikseen. Te ette muuta tee kuin sanelette naisille mitä nämä ajattelevat. Toimii yhtä hyvin kuin housuun kuseminen lämpimikseen. - Eri

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

 

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Eli peli on siis menetetty :/

Peli on menetetty, kun saa naisen ja perheen? Miksi sitten uli-see, ettei saa ketään, kun peli kerran on menetetty, jos saa?

Sintit taas parkumassa kuin vauvat, että miksi en saa sataa instabeibeä. No siksi.

Et vissiin ymmärtänyt mihin viittasin. Viittasin siihen että kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti,, tunnollinen, pilari jne.

Olen tuollainen mies, mutta sitä huolimatta olen sinkku.

Ota miesvihalasit pois hetkeksi

No selitä uudestaan, mitä tarkoitit kun kerroit "pelin olevan ohi" kun on onnellisessa parisuhteessa ja lapsia? Älä sotke miehiä ja ule-ja, kaksi eri lajia.

Huom pyysit tätä itse, joten älä luokittele tätä mansplainaamiseksi :)

Mun ensimmäinen viest:

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

Tähän vastattiin:

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Viittasin siihen että "Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari." Kun totesin että peli on menetetty, koska olen tuollainen mies, ja sitä huolimatta sinkku.

Ihan aikuisten oikeasti: en ulise, en ole katkera, en vihaa naisia, minulla on hyväpalkkainen työ, oma asunto, juon harvoin, liikun säännöllisesti ja käyn suihkussa joka päivä. Suht sosiaalinen vielä. Paperilla olen kuulemma hyvä mies.

Mutta sitä huolimatta olen sinkku. En tiedä mikä minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta. En koe olevani ruma enkä George Clooney, vaan ihan tavis.

Miksi alapeukkuja?

Tätä mietin minäkin? :O

Täällä nyt tulee alapeukkua jo siitäkin kun sanoo että on kiinnostunut oman ikäisistä naisista eikä 20v, koska senhän täytyy olla valetta.

No lähetäänkö sinne kaljalle vai ei? ;). Näyttää olevan sellainen ketju, etten viitsi kirjoittaa mitään. Naiset eivät jotenkin tunnu ymmärtävän nettideittailua miehen ja naisen näkökulmasta katsottuna. Myös asialliset miesten viestit saavat alapeukkuja, kunhan ensiksi Juhon on todettu olevan tyhmä, ei etsi tasoistansa seuraa, yrittää liian nuoria, kirjoittaa typerästi ja mitä lie. Kaiken tämän kuulemma pystyy lukemaan rivien välistä. Kyllä kyllä.

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??

eri

Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.

Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.

Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.

On se mahtavaa kuinka alentuvasti voi toiseen ihmiseen suhtautua :D. Tiedättekö että tässä kans yksi syy siihen miksi ette pariudu. Viisas kuuntelisi naisia ja ottaisi opikseen. Te ette muuta tee kuin sanelette naisille mitä nämä ajattelevat. Toimii yhtä hyvin kuin housuun kuseminen lämpimikseen. - Eri

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

 

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Eli peli on siis menetetty :/

Peli on menetetty, kun saa naisen ja perheen? Miksi sitten uli-see, ettei saa ketään, kun peli kerran on menetetty, jos saa?

Sintit taas parkumassa kuin vauvat, että miksi en saa sataa instabeibeä. No siksi.

Et vissiin ymmärtänyt mihin viittasin. Viittasin siihen että kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti,, tunnollinen, pilari jne.

Olen tuollainen mies, mutta sitä huolimatta olen sinkku.

Ota miesvihalasit pois hetkeksi

No selitä uudestaan, mitä tarkoitit kun kerroit "pelin olevan ohi" kun on onnellisessa parisuhteessa ja lapsia? Älä sotke miehiä ja ule-ja, kaksi eri lajia.

Huom pyysit tätä itse, joten älä luokittele tätä mansplainaamiseksi :)

Mun ensimmäinen viest:

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

Tähän vastattiin:

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Viittasin siihen että "Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari." Kun totesin että peli on menetetty, koska olen tuollainen mies, ja sitä huolimatta sinkku.

Ihan aikuisten oikeasti: en ulise, en ole katkera, en vihaa naisia, minulla on hyväpalkkainen työ, oma asunto, juon harvoin, liikun säännöllisesti ja käyn suihkussa joka päivä. Suht sosiaalinen vielä. Paperilla olen kuulemma hyvä mies.

Mutta sitä huolimatta olen sinkku. En tiedä mikä minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta. En koe olevani ruma enkä George Clooney, vaan ihan tavis.

Miksi alapeukkuja?

Tätä mietin minäkin? :O

Täällä nyt tulee alapeukkua jo siitäkin kun sanoo että on kiinnostunut oman ikäisistä naisista eikä 20v, koska senhän täytyy olla valetta.

Mä alapeukutan sua ihan siksi, että yleistät. Et ehkä aina, mutta noh, onhan mullakin oikeus yleistää, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Miksei Juho pariutunut silloin 10 vuotta sitten jos deittailu oli silloin helpompaa? Miehet lykkää ja lykkää perheen perustamista ja sitten nelikymppisenä ihmetellään miten ei löydy nuorta naista vaimoksi. Nuoriin gold diggereihin hänen tasonsa ei riitä ja tavallisia naisia kiinnostaa enemmän oman ikäiset miehet joilla on samanlainen elämäntilanne.

N23

Ai että parikymppisenä pitäisi perustaa perhe? Ei helvetissä. Ehkä yhtä miestä tuhannesta kiinnostaa se siinä iässä, mutta valtaosaa miehistä ei todellakaan kiinnosta. Ennemmin olisin muuttanut telttaan tai veneen alle asumaan, kuin perustanut siinä iässä perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei Juho pariutunut silloin 10 vuotta sitten jos deittailu oli silloin helpompaa? Miehet lykkää ja lykkää perheen perustamista ja sitten nelikymppisenä ihmetellään miten ei löydy nuorta naista vaimoksi. Nuoriin gold diggereihin hänen tasonsa ei riitä ja tavallisia naisia kiinnostaa enemmän oman ikäiset miehet joilla on samanlainen elämäntilanne.

N23

Ai että parikymppisenä pitäisi perustaa perhe? Ei helvetissä. Ehkä yhtä miestä tuhannesta kiinnostaa se siinä iässä, mutta valtaosaa miehistä ei todellakaan kiinnosta. Ennemmin olisin muuttanut telttaan tai veneen alle asumaan, kuin perustanut siinä iässä perheen.

Ensinnäkään, parisuhde ei tarkoita vielä perhettä. Toiseksi, turha nillittää nyt sitten, kun nopeat söivät hitaat. Sinä valitsit sen teltan mieluummin, saat jatkossakin tyytyä siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tyhmä kun en oikein ymmärtänyt tätä Juhon ongelmaa. Hän oli muutaman vuoden sinkkuna ja nyt parisuhteessa, mikä minun mielestäni kuulostaa ihan normaalilta. Vaikuttaahan tuohon nettideittaluun sekin, että ennen sitä ei harrastettu niin paljoa ja nykyään senkin edestä, joten tottakai ihmismäärän lisääntyessä lisääntyy myös ne, joiden kanssa ei natsaa tai synny sen kummempaa suhdetta.

Juhon "ongelmana" oli huonot kokemukset nettideittailusta. Tunsi itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi. Tunsi, ettei kukaan ollut kiinnostunut hänestä ihmisenä, vaan tärkein asia naisille oli se, mitä tekee työksensä. Oiskohan Juhon ongelma ollut vaikka tällainen.

Yrität selittää, että mitä enemmän on naisia sitä hankalampaa tuo, koska sitä enemmän on henkilöitä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita. Eikös tuon nyt pitäisi mennä vähän siten, että mitä enemmän on naisia sitä todennäköisempää on löytää näiden joukosta sellainen, joka on myös sinusta kiinnostunut. Eli jos naisia olisi vain 10 kappaletta, sitten miehellä on paremmat mahdollisuudet, koska on vähemmän henkilöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.

Olen varmaan tyhmä, koska en ymmärtänyt perustelujasi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??

eri

Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.

Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.

Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.

On se mahtavaa kuinka alentuvasti voi toiseen ihmiseen suhtautua :D. Tiedättekö että tässä kans yksi syy siihen miksi ette pariudu. Viisas kuuntelisi naisia ja ottaisi opikseen. Te ette muuta tee kuin sanelette naisille mitä nämä ajattelevat. Toimii yhtä hyvin kuin housuun kuseminen lämpimikseen. - Eri

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

 

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Eli peli on siis menetetty :/

Peli on menetetty, kun saa naisen ja perheen? Miksi sitten uli-see, ettei saa ketään, kun peli kerran on menetetty, jos saa?

Sintit taas parkumassa kuin vauvat, että miksi en saa sataa instabeibeä. No siksi.

Et vissiin ymmärtänyt mihin viittasin. Viittasin siihen että kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti,, tunnollinen, pilari jne.

Olen tuollainen mies, mutta sitä huolimatta olen sinkku.

Ota miesvihalasit pois hetkeksi

No selitä uudestaan, mitä tarkoitit kun kerroit "pelin olevan ohi" kun on onnellisessa parisuhteessa ja lapsia? Älä sotke miehiä ja ule-ja, kaksi eri lajia.

Huom pyysit tätä itse, joten älä luokittele tätä mansplainaamiseksi :)

Mun ensimmäinen viest:

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

Tähän vastattiin:

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Viittasin siihen että "Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari." Kun totesin että peli on menetetty, koska olen tuollainen mies, ja sitä huolimatta sinkku.

Ihan aikuisten oikeasti: en ulise, en ole katkera, en vihaa naisia, minulla on hyväpalkkainen työ, oma asunto, juon harvoin, liikun säännöllisesti ja käyn suihkussa joka päivä. Suht sosiaalinen vielä. Paperilla olen kuulemma hyvä mies.

Mutta sitä huolimatta olen sinkku. En tiedä mikä minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta. En koe olevani ruma enkä George Clooney, vaan ihan tavis.

Miksi alapeukkuja?

Tuossahan tähän kirjoitettiin pitkä vastakommentti. Itse alapeukutin sen takia, että kirjoitit "en ulise" ja heti perään "en tiedä mikä vika minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta" ja muutenkin jauhat naisettomuuttasi aika pitkästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tyhmä kun en oikein ymmärtänyt tätä Juhon ongelmaa. Hän oli muutaman vuoden sinkkuna ja nyt parisuhteessa, mikä minun mielestäni kuulostaa ihan normaalilta. Vaikuttaahan tuohon nettideittaluun sekin, että ennen sitä ei harrastettu niin paljoa ja nykyään senkin edestä, joten tottakai ihmismäärän lisääntyessä lisääntyy myös ne, joiden kanssa ei natsaa tai synny sen kummempaa suhdetta.

Juhon "ongelmana" oli huonot kokemukset nettideittailusta. Tunsi itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi. Tunsi, ettei kukaan ollut kiinnostunut hänestä ihmisenä, vaan tärkein asia naisille oli se, mitä tekee työksensä. Oiskohan Juhon ongelma ollut vaikka tällainen.

Yrität selittää, että mitä enemmän on naisia sitä hankalampaa tuo, koska sitä enemmän on henkilöitä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita. Eikös tuon nyt pitäisi mennä vähän siten, että mitä enemmän on naisia sitä todennäköisempää on löytää näiden joukosta sellainen, joka on myös sinusta kiinnostunut. Eli jos naisia olisi vain 10 kappaletta, sitten miehellä on paremmat mahdollisuudet, koska on vähemmän henkilöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.

Olen varmaan tyhmä, koska en ymmärtänyt perustelujasi yhtään.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta minä ymmärsin tuon niin, että tottakai nettitreffeillä tulee aiempaa enemmän pettymyksiä, jos siellä muutenkin toimitaan enemmän. Vrt. mitä enemmän autoja, sitä enemmän liikenneonnettomuuksia. Ihmiset eivät ole huonompia kuskeja, vaan enemmän ajoa ja samassa suhteessa epäonnistumisia. 

Heikkoja miehiä jotka ovat naisen huomion kipeitä. En minä ainakaan halua huijata itseäni mistä loppupeleissä on kiinni kun hakee naisen ymmärrystä omalle itselleen, ehkä näitä miehiä ei se pesä kiinnostakkaa niin paljon vaan haluavat vain ylimielisille egoilleen lohtua. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tyhmä kun en oikein ymmärtänyt tätä Juhon ongelmaa. Hän oli muutaman vuoden sinkkuna ja nyt parisuhteessa, mikä minun mielestäni kuulostaa ihan normaalilta. Vaikuttaahan tuohon nettideittaluun sekin, että ennen sitä ei harrastettu niin paljoa ja nykyään senkin edestä, joten tottakai ihmismäärän lisääntyessä lisääntyy myös ne, joiden kanssa ei natsaa tai synny sen kummempaa suhdetta.

Juhon "ongelmana" oli huonot kokemukset nettideittailusta. Tunsi itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi. Tunsi, ettei kukaan ollut kiinnostunut hänestä ihmisenä, vaan tärkein asia naisille oli se, mitä tekee työksensä. Oiskohan Juhon ongelma ollut vaikka tällainen.

Yrität selittää, että mitä enemmän on naisia sitä hankalampaa tuo, koska sitä enemmän on henkilöitä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita. Eikös tuon nyt pitäisi mennä vähän siten, että mitä enemmän on naisia sitä todennäköisempää on löytää näiden joukosta sellainen, joka on myös sinusta kiinnostunut. Eli jos naisia olisi vain 10 kappaletta, sitten miehellä on paremmat mahdollisuudet, koska on vähemmän henkilöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.

Olen varmaan tyhmä, koska en ymmärtänyt perustelujasi yhtään.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta minä ymmärsin tuon niin, että tottakai nettitreffeillä tulee aiempaa enemmän pettymyksiä, jos siellä muutenkin toimitaan enemmän. Vrt. mitä enemmän autoja, sitä enemmän liikenneonnettomuuksia. Ihmiset eivät ole huonompia kuskeja, vaan enemmän ajoa ja samassa suhteessa epäonnistumisia. 

Ok, ei mitään. Sillä tavalla tietysti toki. Itse taas näen asiat enemmän suhteellisesti. Toisaalta mietin sitäkin, että mitä enemmän on valinnanvaraa sitä hankalampi on päättää. Etsitään aina vain parempaa. Ihmisistä on tullut nirsompia niin miehistä kuin naisista.

Ehkä nettideittailun puolella korostuu siten, että siellä on paljon miehiä, joiden on hankalaa saada parisuhdetta, koska ovat hiljaisempia ja ujoja, eivät tapaa naisia missään. Naiset taas pystyvät valkkaamaan paljon kriittisemmin. Ei tietysti kaikki, mutta enemmän korostuen verrattuna netin ulkopuoliseen elämään. Ja toki myös sen vuoksi, että miehet ottavat suunnilleen jokaiseen yhteyttä lukematta profiilitekstejä edes läpi. Joukossa on fiksujakin ja hyviä miehiä, mutta hukkuvat tuohon massaan. Saatan tietty olla väärässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tyhmä kun en oikein ymmärtänyt tätä Juhon ongelmaa. Hän oli muutaman vuoden sinkkuna ja nyt parisuhteessa, mikä minun mielestäni kuulostaa ihan normaalilta. Vaikuttaahan tuohon nettideittaluun sekin, että ennen sitä ei harrastettu niin paljoa ja nykyään senkin edestä, joten tottakai ihmismäärän lisääntyessä lisääntyy myös ne, joiden kanssa ei natsaa tai synny sen kummempaa suhdetta.

Juhon "ongelmana" oli huonot kokemukset nettideittailusta. Tunsi itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi. Tunsi, ettei kukaan ollut kiinnostunut hänestä ihmisenä, vaan tärkein asia naisille oli se, mitä tekee työksensä. Oiskohan Juhon ongelma ollut vaikka tällainen.

Yrität selittää, että mitä enemmän on naisia sitä hankalampaa tuo, koska sitä enemmän on henkilöitä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita. Eikös tuon nyt pitäisi mennä vähän siten, että mitä enemmän on naisia sitä todennäköisempää on löytää näiden joukosta sellainen, joka on myös sinusta kiinnostunut. Eli jos naisia olisi vain 10 kappaletta, sitten miehellä on paremmat mahdollisuudet, koska on vähemmän henkilöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.

Olen varmaan tyhmä, koska en ymmärtänyt perustelujasi yhtään.

Olen palstalla kertonut että nettideittailu laski itsetuntoa kun oli selvää että minä en ihmisenä kiinnostaa vaan pelkkänä pilluna ja koriste-esineenä niin miehet hyökkäsi että minun pitäisi olla onnellinen kun edes Sasin matchejä. Eli juholla ei ole palstan mukaan ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että kyse on kohtaamisongelmasta, kuplautumisesta ja erkaantumisesta.

Kohtaamisongelmasta sikäli, että ne Villet jäävät sinne Puolankaan, kun taas potentiaaliset kumppanit lähtevät muualle. Nyt onkin siis pohdittava, miksi Villet jäävät ja naiset lähtevät. Mitä se Puolanka tarjoaa, kun Ville on valmis sinne jumahtamaan, vaikka yksinäiseltä näyttää? Naiset lähtevät muualle parempien mahdollisuuksien perässä, mikseivät nuoret miehet tee siis samaa?

Kuplautuminen on nykyajan ilmiö, jossa ihmiset sulkeutuvat heille jo tuttuihin ympyröihin ja vastaanottavat huonosti uusia ilmiöitä, ihmisiä ja tietoa oman piirinsä ulkopuolelta (esim. räätälöidyt uutiset, et saa aiheita, jotka olet merkinnyt sellaisiksi, jotka eivät kiinnosta sinua). Tämä saattaa hankaloittaa pariutumista, sillä moni ei katso hyvällä ventovierasta, joka tulee juttelemaan. Sen sijaan jos ventovieras onkin vaikka hyvän ystäväsi serkku ja tulee sen pohjalta juttelemaan, hänet otetaan vastaan paremmin. Moni siis kohtaa mieluummin kumppaniehdokkaita oman piirinsä sisältä tai omien piiriläistensä kautta kuin taas ventovieraita. Jos tavataan ystävien kautta, kumppaniehdokkaalla on todennäköisemmin samoja arvoja jne. Tällöin aikaa ei tule hukattua ehdottomiin ei-tapauksiin. Tämä puolestaan sopii yhä nuorempien ikäpolvien arvoihin; arvostetaan tehokkuutta, helppoutta ja samankaltaisuutta.

Eriytymisessä ongelma on se, että nuoret naiset haluavat kouluttautua ja rakentaa uraa, kun taas samanikäiset syrjäytyneemmät jäävät sinne Puolankaan, eivätkä ole kiinnostuneita opiskflemaan pitkälle. Minusta on tärkeää ihmetellä, _miksi_ nuoret miehet eivät näe laajempaa kouluttautumista mahdollisuutena elämässä. Onko kyse siitä, että moni nuori mies pettyy jo peruskoulussa, eikä koe saavansa koulusta mitään irti? Onko koulujärjestelmässämme siis suuri vika? Vai onko miehille enemmän vaihtoehtoja jo kouluttamattomanakin? Vaikuttavatko heihin enemmän sukurasitteet (maatilat yms.) kuin naisiin? Kuitenkin, moni varmasti haaveilee samanhenkisestä kumppanista, ja monelle naiselle kouluttamattomuus on ehdoton ei, kun itse on jonkun alan maisteri. Puolankamies ja yliopistonainen kokevat todennäköisesti (ainakin nainen) olevansa aivan erilaisia jo pelkän koulutustaustan perusteella.

Minä jäin omalle paikkakunnalle kun onnistuin saamaan oman asunnon omalla tontilla peltojen ja metsien keskeltä, en pysty millään asumaan kaupungissa ja niin että naapuri on seinän takana ja siinä melu ja valo saasteessa ja ihmispaljoudessa. Kouluttautuminen nyt on pois kyseestä kun minulla on selkeitä oppimisvaikeuksia (peruskoulun päättötodistus oli 6) ym. vaikeuksia joten ainoastaan työt joihin ei tarvitse pitkää koulutusta tai muuten ole liian vaikeita sopivat minulle. Lisäksi ei ole varaa lähteä opiskelemaan. Minulla ei ole kavereita ja olen osin erakkoluonteinen sekä epäsosiaalinen ja liiat sosiaaliset tilanteet uuvuttavat, baareissa en käy koska en koe että haluaisin niissä olla ja olen aika ujo. Netti on paikka jossa minulla on mahdollisuus päästä naisen jutteille, tosin itsellä tuo kirjoittamalla juttelu tökkii pahasti joten parasta olisi jos näkisi suht nopeasti jos siihen pisteeseen pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että kyse on kohtaamisongelmasta, kuplautumisesta ja erkaantumisesta.

Kohtaamisongelmasta sikäli, että ne Villet jäävät sinne Puolankaan, kun taas potentiaaliset kumppanit lähtevät muualle. Nyt onkin siis pohdittava, miksi Villet jäävät ja naiset lähtevät. Mitä se Puolanka tarjoaa, kun Ville on valmis sinne jumahtamaan, vaikka yksinäiseltä näyttää? Naiset lähtevät muualle parempien mahdollisuuksien perässä, mikseivät nuoret miehet tee siis samaa?

Kuplautuminen on nykyajan ilmiö, jossa ihmiset sulkeutuvat heille jo tuttuihin ympyröihin ja vastaanottavat huonosti uusia ilmiöitä, ihmisiä ja tietoa oman piirinsä ulkopuolelta (esim. räätälöidyt uutiset, et saa aiheita, jotka olet merkinnyt sellaisiksi, jotka eivät kiinnosta sinua). Tämä saattaa hankaloittaa pariutumista, sillä moni ei katso hyvällä ventovierasta, joka tulee juttelemaan. Sen sijaan jos ventovieras onkin vaikka hyvän ystäväsi serkku ja tulee sen pohjalta juttelemaan, hänet otetaan vastaan paremmin. Moni siis kohtaa mieluummin kumppaniehdokkaita oman piirinsä sisältä tai omien piiriläistensä kautta kuin taas ventovieraita. Jos tavataan ystävien kautta, kumppaniehdokkaalla on todennäköisemmin samoja arvoja jne. Tällöin aikaa ei tule hukattua ehdottomiin ei-tapauksiin. Tämä puolestaan sopii yhä nuorempien ikäpolvien arvoihin; arvostetaan tehokkuutta, helppoutta ja samankaltaisuutta.

Eriytymisessä ongelma on se, että nuoret naiset haluavat kouluttautua ja rakentaa uraa, kun taas samanikäiset syrjäytyneemmät jäävät sinne Puolankaan, eivätkä ole kiinnostuneita opiskflemaan pitkälle. Minusta on tärkeää ihmetellä, _miksi_ nuoret miehet eivät näe laajempaa kouluttautumista mahdollisuutena elämässä. Onko kyse siitä, että moni nuori mies pettyy jo peruskoulussa, eikä koe saavansa koulusta mitään irti? Onko koulujärjestelmässämme siis suuri vika? Vai onko miehille enemmän vaihtoehtoja jo kouluttamattomanakin? Vaikuttavatko heihin enemmän sukurasitteet (maatilat yms.) kuin naisiin? Kuitenkin, moni varmasti haaveilee samanhenkisestä kumppanista, ja monelle naiselle kouluttamattomuus on ehdoton ei, kun itse on jonkun alan maisteri. Puolankamies ja yliopistonainen kokevat todennäköisesti (ainakin nainen) olevansa aivan erilaisia jo pelkän koulutustaustan perusteella.

Minä jäin omalle paikkakunnalle kun onnistuin saamaan oman asunnon omalla tontilla peltojen ja metsien keskeltä, en pysty millään asumaan kaupungissa ja niin että naapuri on seinän takana ja siinä melu ja valo saasteessa ja ihmispaljoudessa. Kouluttautuminen nyt on pois kyseestä kun minulla on selkeitä oppimisvaikeuksia (peruskoulun päättötodistus oli 6) ym. vaikeuksia joten ainoastaan työt joihin ei tarvitse pitkää koulutusta tai muuten ole liian vaikeita sopivat minulle. Lisäksi ei ole varaa lähteä opiskelemaan. Minulla ei ole kavereita ja olen osin erakkoluonteinen sekä epäsosiaalinen ja liiat sosiaaliset tilanteet uuvuttavat, baareissa en käy koska en koe että haluaisin niissä olla ja olen aika ujo. Netti on paikka jossa minulla on mahdollisuus päästä naisen jutteille, tosin itsellä tuo kirjoittamalla juttelu tökkii pahasti joten parasta olisi jos näkisi suht nopeasti jos siihen pisteeseen pääsee.

Korko että voisit olla erityisherkkä? Näille on toimintaa, tosin vain isommissa kaupungeissa. Mutta jos asut sellaisen lähistöllä, mene mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän minäkin sanoin, että elämänvalinnoista se on kiinni. En mä mistään luksusmatkoista edes haaveile, en tosin 12 hengen hostellidormeistakaan. Enkä ole valmis pistämään koko muuta elämää telakalle sen yhden matkan takia. Oma valinta hyvin pitkälti, mutta myös sikäli taloudellisen tilanteen sanelema, ettei kaikkien tarvitse luopua kaikista arkielämän huveista päästäkseen kerran vuodessa reissuun.

Kenenkään ei varmasti TARVITSE luopua kaikista arkielämän huveista reissujen takia. Ja on sanomattakin selvä, että me pienipalkkaiset joudutaan priorisoimaan menoja ja harrastuksia. Pointti olikin se, että jos joku tosissaan haluaisi matkustella edes joskus ja johonkin, niin aika harvalla kyse on oikeasti rahasta - se on vaan yleinen tekosyy sille, että ei halua tai saa aikaiseksi tai uskalla. Olen itekin matalapalkka-alalla ja mulla on silti varaa tehdä useampi reissu vuodessa, kunhan vähän katson minne menen ja mitä kautta hommaan liput jne. Siitä huolimatta käyn myös ulkona syömässä tai parilla drinksulla, satunnaisesti teatterissa yms, enkä koe elämäni olevan millään lailla telakalla säästämisen takia. Toki asia on eri ihmisillä, jotka tykkää ihan kunnolla shoppailla ja bilettää ja ajella taksilla tai mihin ihmisten rahat nyt meneekään, en oikein tiedä kun mulla jää kuitenkin tästä pienehköstä palkasta joka kuukausi jotain säästöön ilman yrittämistäkin.