Lue keskustelun säännöt.
Äitini tuputtamat kasvatusmetodit "kivikaudelta", miten toimia loukkaamatta (jos mahdollista)?
20.08.2018 |
Meillä on nyt 6kk ikäiset kaksoset ja alan olla lähes kurkkuani myöten täynnä äitini kasvatusneuvoja. Tähän asti ollaan selkeästi perusteltu, miksi ei millon mitäkin hänen ohjettaan noudateta vaan tehdään eri tavalla. Neuvot on tyyliä, että vauvaa ei kannata kantaa sylissä, kun se tottuu siihen, kannattaa antaa itkeä eikä juosta heti ottamaan syliin jne.
Siitä huolimatta, että niin minä kun mieskin on sanottu äidilleni, että toimimme eri tavalla niin hän jaksaa tuputtaa neuvojaan. Olis helppoa, jos pystyis vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, käytännössä ei vaan ole mahdollista. Väsymystä on ilmassa, koska kaksoset nukkuu edelleen melko huonosti ja väsyneenä provosoidun hyvin pienestäkin kritiikistä. Lisäksi itseäni ahdistaa äitini vierailut tämän takia eikä myöskään kiinnosta mennä kylään äidille, koska sama virsi kuuluu sillonkin.
Olen puhunut myös äidilleni, että hänen sanansa satuttavat, vaikkei hän sitä ehkä tarkoitakaan, mutta nämä puheet tuntuu menneen kuuroille korville, koska sama käytös jatkuu aina vaan.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun äitis on varmaan joku 40+, eikä 1990-luvulla sun syntyessä (oletan että olet alle 30-vuotias) todellakaan käsketty huudattaa lasta tai syöttää sille kiinteitä 1 kk iässä.
En tiedä mistä äitisi käsitykset ovat peräisin mutta eivät ne olleet arkipäivää edes vajaa 30 vuotta sitten.
Jätä huomiotta ja pidennä kyläilyvälejä.
Itse ihmettelen samaa, itse olen synnyttänyt esikoisen 33v sitten ja ilmeisesti ap on vanhempi kuin minä, ainakin isoäitini ikäinen, äitinsä kasvatusneuvot kun ovat 1900-luvun alusta?
Samaa olen tässä ihmetellyt. Olen yli 60-vuotias, eikä minulla ole ikinä ollut noin Noan aikaisia kasvatusmetodeja kuin ap:n äidillä.
Tähän löytyy vastaus ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun äitis on varmaan joku 40+, eikä 1990-luvulla sun syntyessä (oletan että olet alle 30-vuotias) todellakaan käsketty huudattaa lasta tai syöttää sille kiinteitä 1 kk iässä.
En tiedä mistä äitisi käsitykset ovat peräisin mutta eivät ne olleet arkipäivää edes vajaa 30 vuotta sitten.
Jätä huomiotta ja pidennä kyläilyvälejä.
En kyllä ole mikään nuori äiti, ikää lähemmäs 40v, kun erinäisistä syistä raskaaksi tulemiseni ei ollut niin yksinkertaista.
Nämä äitini kasvatusneuvot tulevat siis omalta isoäidiltäni, jotka hän on saanut äitini päähän iskostettua ainoana oikeana kasvatuksena, jota ne eivät kuitenkaan ole.
ap
Tuttuni tuli isoäidiksi 45 vuotiaana ja hänen suusta tulee samanlaisia kukkasia. Ei saa ottaa syliin jos itkee, on lapsen lelliimistä, luunapit, tukkapöllyt, suun peseminen saippualla. Olen huomannut että osa vanhemmista eivät kyseenalaista omien vanhempiaan vaan jatkavat samaa linjaa. Itse kuulun niihin jotka pohtivat koko ajan miten suhtautua tilanteisiin, onko joku muu ratkaisu kuin se mikä tulisi refleksinä omasta lapsuuden kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidillä on muutakin tekemistä kuin selittää kusipäälle kaikki mahdollinen viisi kertaa. Uudestaan ja uudestaan.
Millanen ihminen kutsuu omaa äitiään kusipääksi.. huhhuh.
Se joka käyttäytyy törkeästi on kusipää. Se että kenelle on sukua ei silti poista sitä kusipäisyyttä.
Taidat olla itse aikamoinen kusipää, ja kasvatat vielä lisää sitä lajia.
Ei se tee kusipääksi että haluaa lasten isän kanssa kasvattaa omat lapsensa ja itse katsoa mitä omassa kodissaan tapahtuu.
Kyllä ne lapset mummonkin on,. outo ajatus ettei mummo kuulu perheeseen, totta kai se kuuluu. Tunnut olevan niin miehesi tossun alla ja hurmoksessa ettet tajua omaa parastasi ja etenkään lastesi parasta.
Provo.
Lapset eivät ole mummon millään tavalla.
Totta kai ovat, vaikkei mummo huoltaja olekaan, mummo on tärkeimpiä perheenjäseniä. Näin ainakin omassa suvussani ja samoin nyt omilla lapsilla.
Onpa karu ja ankea perhe teillä, ellei mummoa siihen lasketa ollenkaan.
Mummo ei ole perheenjäsen. Hän on sukulainen.
Perhettä ainakin meillä.
Teidän sairaille systeemeillenne en voi mitään. Säälin kyllä uhreja syvästi.
Minkä sortin trolli sanoo että on "sairasta" kun mummo kuuluu perheeseen.
Onkohan sun perhekäsitys jotenkin vinksahtanut.Mummo ei kuulu perheeseen. Hän on sukulainen.
Ja se käsitys että mummo ajaisi lapsen oman vanhemman ohi on sairas. Hyvin sairas.
Mä tiedän tapauksen jossa mummo ja pappa hoiti lapsen kun omat vanhemmat keksi "parempaa tekemistä" eikä se ollut mitenkään sairasta. Hyvin pärjäävä nuori aikuinen on tullut hänestä. Ja en todellakaan usko että olisi mitenkään ainutlaatuinen tapaus. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidillä on muutakin tekemistä kuin selittää kusipäälle kaikki mahdollinen viisi kertaa. Uudestaan ja uudestaan.
Millanen ihminen kutsuu omaa äitiään kusipääksi.. huhhuh.
Se joka käyttäytyy törkeästi on kusipää. Se että kenelle on sukua ei silti poista sitä kusipäisyyttä.
Taidat olla itse aikamoinen kusipää, ja kasvatat vielä lisää sitä lajia.
Ei se tee kusipääksi että haluaa lasten isän kanssa kasvattaa omat lapsensa ja itse katsoa mitä omassa kodissaan tapahtuu.
Kyllä ne lapset mummonkin on,. outo ajatus ettei mummo kuulu perheeseen, totta kai se kuuluu. Tunnut olevan niin miehesi tossun alla ja hurmoksessa ettet tajua omaa parastasi ja etenkään lastesi parasta.
Provo.
Lapset eivät ole mummon millään tavalla.
Totta kai ovat, vaikkei mummo huoltaja olekaan, mummo on tärkeimpiä perheenjäseniä. Näin ainakin omassa suvussani ja samoin nyt omilla lapsilla.
Onpa karu ja ankea perhe teillä, ellei mummoa siihen lasketa ollenkaan.
Mummo ei ole perheenjäsen. Hän on sukulainen.
Perhettä ainakin meillä.
Teidän sairaille systeemeillenne en voi mitään. Säälin kyllä uhreja syvästi.
Minkä sortin trolli sanoo että on "sairasta" kun mummo kuuluu perheeseen.
Onkohan sun perhekäsitys jotenkin vinksahtanut.Mummo ei kuulu perheeseen. Hän on sukulainen.
Ja se käsitys että mummo ajaisi lapsen oman vanhemman ohi on sairas. Hyvin sairas.
Mä tiedän tapauksen jossa mummo ja pappa hoiti lapsen kun omat vanhemmat keksi "parempaa tekemistä" eikä se ollut mitenkään sairasta. Hyvin pärjäävä nuori aikuinen on tullut hänestä. Ja en todellakaan usko että olisi mitenkään ainutlaatuinen tapaus. ohis
Onhan niitä huostassakin kasvaneita.
Ei se silti ole mikään oikea perheen malli johon pitäisi pyrkiä tai jota voisi suositella.
Vierailija kirjoitti:
Älä mitään etäisyyttä ota, annat vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äidit on äitejä kun tulevat mummoikis, niiden työ on neuvoa, vaikka miten ärsyttäis väsyneenä.
Pidä vaan hyvät välit, mummosta on paljon enemmän apua kuin lasten isästä, huomaat kyllä hyvin pian.
Huono ohje. Jokainen tajuaa, että suositukset muuttuvat vuosien myötä. Omat lapset ovat jo aikuisia, mutta heillä ei vielä ole omia lapsia. Jos joskus tulee, niin osaan kysyä vanhemmilta, miten nykyään toimitaan ja miten he haluavat lapsensa kanssa minun toimivan.
Ne suositukset muuttuvat hyvin äkkiä. 90-luvun alkupuolella raskaana olevaa neuvottiin välttämään viimeisen raskauskuukauden aikana niitä ruokia, joille vanhemmat olivat allergisia. Muutama vuosi myöhemmin suositukset olivat täysin päinvastaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mitään etäisyyttä ota, annat vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äidit on äitejä kun tulevat mummoikis, niiden työ on neuvoa, vaikka miten ärsyttäis väsyneenä.
Pidä vaan hyvät välit, mummosta on paljon enemmän apua kuin lasten isästä, huomaat kyllä hyvin pian.
P*ska provo
Mikä ihmeen provo, kyllä ainakin meillä mummo on paljon tärleämpi kuin isä, josta ei ole juri mitään hyötyä.
Se on ihan luonnonlaki että äidinäiti myös kasvattaa ja hoitaa pesuetta. Ärsytti tai ei, niin se menee ja on aina mennyt. Miehistä nyt ei apua ole kun hätä on suurin, se on nähty maailmansivu.
Hah hah vai että luonnonlaki! Mulla on niin itsekkäät ja piittaamattomat mummot lapsillamme että ne ei ole auttaneet ikinä, eivätkä viitsi edes tavata. Anoppi ei ole nuorinta lasta nähnyt ikinä eikä ole käynyt ristiäisissä ikinä. Omat vanhemmat näkee lapsia kerta vuoteen max. Tää on nykyajan isovanhemmuutta että lapsenlapset ei kiinnosta tippaakaan.
Mutta sen sijaan isä hoitaa vähintään 50% osuutensa loistavasti.
Äidinäidit osallistuu lastenlastensa elämään jos ovat psyykkisesti normaaleja lämpimiä äitejä. Läheskään kaikilla ei ole tällaista äitiä! Narsistit, tunnekylmät, kaltoinkohtelevat paskat kusipää-äidit ovat sitten samanlaisia mummonakin, kiusaajia ja kyykyttäjiä.
Ja mullakin äiti on 100% kusipää, ilkein ja v*ttumaisin ihminen mitä ikinä oon tavannut.
Ne joilla on ihana äiti, voisi tajuta että kaikkien äidit ei ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kun äitisi alkaa tuputtamaan niitä neuvojaan niin sano sille että, "joo olet kertonut jo ennenkin" pahimmassa tapuksessa voit vielä jatkaa että "ei kiinnosta" ja jos jatkuu vain tuputtelu niin kysyt että, "pitäiskö äiti sun mennä lääkäriin kun sulla on toi muistiongelma" =D
Apn ei saa tosiaan perustella eikä selitellä niinkuin joku jo ohjeisti. Selittelyt saavat vsin kilpsiluvietin päälle ja tulee tarve entistä pahemmin ”oikaista väärät tavat” ja lytätä hoitometodit.
Parasta on olla ilman selittelyjä ja töksäyttää joko puoliystävällisesti ”asia ei kuulu sinulle, minä päätän itse” tai epäystävällisemmin ”suu kiinni”.
Ja jos äiti suuttuu ja välit menee niin mitä sitten? Ilman äitiä pärjää myös.
Mulla ei ole päsmäröintiäiti vaan tyly ilkeä narsistiäiti. Häntä ei ole ikinä lapseni kiinnostaneet. Olen hoitanut mieheni kanssa neljä lasta kaksin ilmsn mitään tukiverkkoa ja apua, emme ole siis saaneet hoitoapua ikinä keltään. Hyvin pärjää kun ottaa reippaan asenteen. Jos ajattelee että mummon on pakko olla apuna, niin silloin on itse luonut tämän väärän ajatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei voi keskustella mitään lasten asioista. Siis mitään.
Koska sitten niihin aletaan samantien sekaantua. Edes kaverien etunimiä ei voi kertoa. Kouluunpääsyt pitää salata, harrastukset samoin.
Koska muuten alkaa se vyörytys. Sekaannutaan kaikkeen. Aivan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun äitis on varmaan joku 40+, eikä 1990-luvulla sun syntyessä (oletan että olet alle 30-vuotias) todellakaan käsketty huudattaa lasta tai syöttää sille kiinteitä 1 kk iässä.
En tiedä mistä äitisi käsitykset ovat peräisin mutta eivät ne olleet arkipäivää edes vajaa 30 vuotta sitten.
Jätä huomiotta ja pidennä kyläilyvälejä.
En kyllä ole mikään nuori äiti, ikää lähemmäs 40v, kun erinäisistä syistä raskaaksi tulemiseni ei ollut niin yksinkertaista.
Nämä äitini kasvatusneuvot tulevat siis omalta isoäidiltäni, jotka hän on saanut äitini päähän iskostettua ainoana oikeana kasvatuksena, jota ne eivät kuitenkaan ole.
ap
Tuttuni tuli isoäidiksi 45 vuotiaana ja hänen suusta tulee samanlaisia kukkasia. Ei saa ottaa syliin jos itkee, on lapsen lelliimistä, luunapit, tukkapöllyt, suun peseminen saippualla. Olen huomannut että osa vanhemmista eivät kyseenalaista omien vanhempiaan vaan jatkavat samaa linjaa. Itse kuulun niihin jotka pohtivat koko ajan miten suhtautua tilanteisiin, onko joku muu ratkaisu kuin se mikä tulisi refleksinä omasta lapsuuden kokemuksista.
Minä sain ihan omakohtaisesti kokea, ettei se äitini tapa kasvattaa ollut todellakaan oikea ja sen seurauksia kannoin mukanani pitkälle aikuisikään, kunnes sain terapiasta avun. Mulla ei ollut lapsena edes isää, kun äitini ei halunnut kertoa isälleni, että olen hänen lapsensa. Aikuisiällä löysin isäni, valitettavasti kauaa en häntä ehtinyt tuntea ennen kun hän kuoli.
Tämän takia en todellakaan aio omia lapsiani kasvattaa samalla tavalla ja aiheuttaa samat traumat, jotka itse sain.
ap
Vierailija kirjoitti:
Apn ei saa tosiaan perustella eikä selitellä niinkuin joku jo ohjeisti. Selittelyt saavat vsin kilpsiluvietin päälle ja tulee tarve entistä pahemmin ”oikaista väärät tavat” ja lytätä hoitometodit.
Parasta on olla ilman selittelyjä ja töksäyttää joko puoliystävällisesti ”asia ei kuulu sinulle, minä päätän itse” tai epäystävällisemmin ”suu kiinni”.
Ja jos äiti suuttuu ja välit menee niin mitä sitten? Ilman äitiä pärjää myös.Mulla ei ole päsmäröintiäiti vaan tyly ilkeä narsistiäiti. Häntä ei ole ikinä lapseni kiinnostaneet. Olen hoitanut mieheni kanssa neljä lasta kaksin ilmsn mitään tukiverkkoa ja apua, emme ole siis saaneet hoitoapua ikinä keltään. Hyvin pärjää kun ottaa reippaan asenteen. Jos ajattelee että mummon on pakko olla apuna, niin silloin on itse luonut tämän väärän ajatuksen.
Kuten jo aiemmin kommentoinkin, että aion ottaa etäisyyttä äitiini tai sitten äidilleni tulee vierailuajat, että tällöin on tervetullut ja voi olla x ajan ja sitten pitää lähteä. Varsinkin kun äitini ei edes hoida lapsenlapsiaan vaan se pääpaino vierailuilla on se neuvominen ja meidän toiminnan vähättely, kun muka toimitaan väärin äitini mielestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun äitis on varmaan joku 40+, eikä 1990-luvulla sun syntyessä (oletan että olet alle 30-vuotias) todellakaan käsketty huudattaa lasta tai syöttää sille kiinteitä 1 kk iässä.
En tiedä mistä äitisi käsitykset ovat peräisin mutta eivät ne olleet arkipäivää edes vajaa 30 vuotta sitten.
Jätä huomiotta ja pidennä kyläilyvälejä.
En kyllä ole mikään nuori äiti, ikää lähemmäs 40v, kun erinäisistä syistä raskaaksi tulemiseni ei ollut niin yksinkertaista.
Nämä äitini kasvatusneuvot tulevat siis omalta isoäidiltäni, jotka hän on saanut äitini päähän iskostettua ainoana oikeana kasvatuksena, jota ne eivät kuitenkaan ole.
ap
Tuttuni tuli isoäidiksi 45 vuotiaana ja hänen suusta tulee samanlaisia kukkasia. Ei saa ottaa syliin jos itkee, on lapsen lelliimistä, luunapit, tukkapöllyt, suun peseminen saippualla. Olen huomannut että osa vanhemmista eivät kyseenalaista omien vanhempiaan vaan jatkavat samaa linjaa. Itse kuulun niihin jotka pohtivat koko ajan miten suhtautua tilanteisiin, onko joku muu ratkaisu kuin se mikä tulisi refleksinä omasta lapsuuden kokemuksista.
Minä sain ihan omakohtaisesti kokea, ettei se äitini tapa kasvattaa ollut todellakaan oikea ja sen seurauksia kannoin mukanani pitkälle aikuisikään, kunnes sain terapiasta avun. Mulla ei ollut lapsena edes isää, kun äitini ei halunnut kertoa isälleni, että olen hänen lapsensa. Aikuisiällä löysin isäni, valitettavasti kauaa en häntä ehtinyt tuntea ennen kun hän kuoli.
Tämän takia en todellakaan aio omia lapsiani kasvattaa samalla tavalla ja aiheuttaa samat traumat, jotka itse sain.
ap
Ap, mietihän tarkkaan motiivisi yhteydenpidolle. Miksi koet halua pitää äitisi elämässä mukana?
Olen itse narsistisen väkivaltaisen äidin kaltoinkohdeltu lapsi. Välit äitiini olivat nuorena aikuisena etäiset, mutta kun sain lapsia niin minäkin halusin äitini lasten elämään mukaan. No helvettihän siitä seurasi. Jatkoin vuosia sitkeästi loukkaukset niellen ja itsekseni itkien.
Viimein tajusin että syy äidin mukasnottamiselle oli väärä. Olin naiivina kuvitellut että mummous tekisi äidistä rakastavan, ja että minäkin saisin rakkautta äidiltä ja hän viimein hyväksyisi minut.
Turhaa toiveajattelua. Äiti ei muuttunut tipan vertaa lämpimämmäksi eikä ollut mummonakasn lämmin. Tylytti ja kyykytti lapsiani ja opasti kanssa koko ajan miten pitää piiskata ja tukkapöllyttää, että heti pitää ottaa lapselta luulot pois!
Välit menivät poikki 5v sitten kun viimein romahdin rnkä jaksanut enää äidin loukkauksia. Tämä on ollut elämäni ihaninta aikaa! Olen vapaa ja vailla pelkoa! Ei tarvi jännittää äidin haukkumapuheluita eikä ilkeitä kasvatusohjeita. Lapset joskus kyselee mummosta mutta olen heille asian selittänyt lapselle ymmärrettävästi. Eivät kyllä jää mistään paitsi.
Apn kannattaa miettiä miksi jaksaa ja kestää äitiään. Et kai vain elättele turhaa toivetta että äitisi muuttuu tai alkaa mukavaksi! Not gonna happen :(
Niiiiiiiiiiiiiiiiiin tuttua, niin tuttua.
"Älä heti juokse kysyyn sattuko, jos kaatuu. Ylös vaan ja matka jatkuu"
"Älä pidä niin paljon sylissä, tottuu siihen"
... piti listata pitkä lista, mutta rupes sen verran jo kirjottaminen ärsyttää, että jätänkin tähän :)
Nyt meillä on aivan ihana, herttanen ja empaattinen viisivuotias. Ja kyllä, olen pitänyt sylissä aina kun mahdollista, silittänyt, lohduttanut äärettömään asti ja olen tällä hetkellä hyvin ylpeä oman pienen käytöksestä ja siitä empatiasta, mikä hänestä paistaa läpi. Tsemppiä ap, teet juuri niinkuin itse haluat <3
Vierailija kirjoitti:
Niiiiiiiiiiiiiiiiiin tuttua, niin tuttua.
"Älä heti juokse kysyyn sattuko, jos kaatuu. Ylös vaan ja matka jatkuu"
"Älä pidä niin paljon sylissä, tottuu siihen"
... piti listata pitkä lista, mutta rupes sen verran jo kirjottaminen ärsyttää, että jätänkin tähän :)Nyt meillä on aivan ihana, herttanen ja empaattinen viisivuotias. Ja kyllä, olen pitänyt sylissä aina kun mahdollista, silittänyt, lohduttanut äärettömään asti ja olen tällä hetkellä hyvin ylpeä oman pienen käytöksestä ja siitä empatiasta, mikä hänestä paistaa läpi. Tsemppiä ap, teet juuri niinkuin itse haluat <3
Ärsyttäviä, vanhentuneita ja ristiriitaisia käskyjä ja "faktoja" on annettu myös minulle.
Tässä muutama esimerkki mitä tulee näin äkkisältään mieleen.
Anna lapsen olla yksin niin kauan, että se itkee, silloin sen aivot kehittyy.
Lapset ei syö kalaa.
Syötä se pakolla.
Lapsen ruoan täytyy aina olla märkää.
Ei lapselle saa antaa mitään eksoottista (avokado, kesäkurpitsa, bataatti).
Älä reagoi sen itkuun se vaan kiukuttelee tahallaan.
Älä lohduta aina.
Kaikki lapset nukkuu parhaiten ulkona.
Lapsi pitää ottaa viereen nukkumaan.
Lasta ei saa nukuttaa viereen ja itse nukkua, tai ainakin toisen vanhemman pitää jatkuvasti
vahtia toista.
Lapsi ei saa harrastaa kilpaurheilua koska se ei välttämättä pärjää.
Lapsen pitää kilpailla joukkueessa.
Lapsen vieressä pitää olla kunnes se nukahtaa.
Lapset on kivoja kun niitä voi aina juksata.
Jos lapsi likaa vaatteet niin niitä ei saa vaihtaa (esim jos pissavahinko).
Tässä oli siis vain yhden ihmisen tarjoamia viisauksia. Välillä ärsyttää ja välillä pystyy nauramaan.
Minä katkaisisin välit kokonaan, jos olisin aloittajan tilanteessa. Tai aikanaan olinkin, erona vaan se, että neuvojen jakelija/arvostelija ym. oli isäni. Tietyssä kohtaa raja tuli vastaan enkä enää jaksanut kuunnella ja kun puhe ei auttanut eikä etäisyys niin lopulta katkaisin välit kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidinäidit osallistuu lastenlastensa elämään jos ovat psyykkisesti normaaleja lämpimiä äitejä. Läheskään kaikilla ei ole tällaista äitiä! Narsistit, tunnekylmät, kaltoinkohtelevat paskat kusipää-äidit ovat sitten samanlaisia mummonakin, kiusaajia ja kyykyttäjiä.
Ja mullakin äiti on 100% kusipää, ilkein ja v*ttumaisin ihminen mitä ikinä oon tavannut.Ne joilla on ihana äiti, voisi tajuta että kaikkien äidit ei ole samanlaisia.
Tämä! Olen aina arvostanut äitejä ja isejä niinkuin muitakin ihmisiä. Aikuisena ollessani olen itse valinnut elinympäristöni, eikä niihin kuulu narsistit. Ainoat narsistit, jotka opin tuntemaan, olivat vanhempani. Täysin helvettiä elämää olla aidon narskun lapsi. Suojelin lapsiani tekemättä heitä. Ongelma oli ja on takertuva narskuäiti, jonka ainoa tavoite on tuhota lapsensa. Tätä on, tiedätte narskuvanhemman lapset, ja lapsenlapset.
Juuri noinhan se joissain perheissä menee. Aikuisilla on oma show ja aikuisten tunteet keskiössä jatkuvasti, lapselle jää näkymättömän kuiskaajan rooli. Lapsi yrittää olla myötäkarvaan ja avuksi, ettei vanhempi taas sössisi ja kilaroisi.
Meillä mies luuli ennen omia lapsia, että lapset ovat manipuloivia ja esmes oksentelevat autoissa pelatakseen peliä, jolla saavat vedettyä huomion itseensä. Anoppi on juuri tällainen 70-lukuisten kasvatus"totuuksien" runsaudensarvi (lapsia ei saa totuttaa syliin, pitää huudattaa jne.).
Olen kyllä harvinaisen kovakorvainen, mutta surettaa, miten monta elämää noilla opeilla ja kiintymysmalleilla on pilattu.