Lue keskustelun säännöt.
Äitini tuputtamat kasvatusmetodit "kivikaudelta", miten toimia loukkaamatta (jos mahdollista)?
20.08.2018 |
Meillä on nyt 6kk ikäiset kaksoset ja alan olla lähes kurkkuani myöten täynnä äitini kasvatusneuvoja. Tähän asti ollaan selkeästi perusteltu, miksi ei millon mitäkin hänen ohjettaan noudateta vaan tehdään eri tavalla. Neuvot on tyyliä, että vauvaa ei kannata kantaa sylissä, kun se tottuu siihen, kannattaa antaa itkeä eikä juosta heti ottamaan syliin jne.
Siitä huolimatta, että niin minä kun mieskin on sanottu äidilleni, että toimimme eri tavalla niin hän jaksaa tuputtaa neuvojaan. Olis helppoa, jos pystyis vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, käytännössä ei vaan ole mahdollista. Väsymystä on ilmassa, koska kaksoset nukkuu edelleen melko huonosti ja väsyneenä provosoidun hyvin pienestäkin kritiikistä. Lisäksi itseäni ahdistaa äitini vierailut tämän takia eikä myöskään kiinnosta mennä kylään äidille, koska sama virsi kuuluu sillonkin.
Olen puhunut myös äidilleni, että hänen sanansa satuttavat, vaikkei hän sitä ehkä tarkoitakaan, mutta nämä puheet tuntuu menneen kuuroille korville, koska sama käytös jatkuu aina vaan.
Kommentit (123)
Minullekin on sanottu, että lasta ei saisi ottaa syliin kun se itkee. Silloin olen kertonut jotain kiintymyssuhdeteoriasta, ei tarvitse edes kovin laajasti kertoa niin usein tämä itkettämiseen kannustava on lopettanut viimeistään muutaman kertauskerran jälkeen.
Toinen on, että vastaa vaan tekevänsä neuvolan ohjeiden mukaan ja että jos tietää paremmin niin kannattaa sinne olla yhteyksissä, että saadaan neuvot ajan tasalle.
Kyllä kaikki arvostelu, vaikka aiheetta, satuttaa tuoretta äitiä ja isää, mutta kun vauvavuosi on ohi niin viimeistään helpottaa. Arvostelu ja ohjeet ei välttämättä lopu, mutta oma hormonitoiminta ja itseluottamus on silloin jo sillä tasolla, että voi haistattaa pitkät muille.
Tsemppiä ja nauti omista vauvoistasi, kerran ne vaan on pikkusia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista uhkailla tapailujen lopettamisella. Epävarmat vanhemmat uhkailee.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei viiden kerran sanomisesta ymmärrä.
Miksi muka pitää sietää epämiellyttävää käytöstä?
Joo ap kyllä selittää että äiti ei usko, mutta uskoo kun tiukasti sanoo sen viisi kertaa. Kukaan mummo ei ole niin tyhmä, jollei sitten ole dementiasta kyse ja se onkin taas jo eri juttu.
Ei meillä ainakaan uskonut edes 50 kertaa.
Pistitkö välit poikki?
Kyllä. Minun lapsuuteni oli suoraan Saatanasta. Niillä opeilla ei minun lapsiani kasvateta. Ja mummon olisi pitänyt tajuta, että armosta ylipäätään oltiin missään tekemisissä.
Ja nyt kokemuksesta neuvot ihmisiä rikkomaan välinsä vanhempiensa kanssa?
Ja sinä neuvot vainnielemään paskan käytöksen koska...?
Ja oman kokemukseni mukaan keskustelemalla pärjää kyllä 99,9% tilanteista. Kuten jo sanoin, epävarmat ihmiset uhkailevat.
Epävarmuus on tervettä. Sinun varmuutesi kumpuaa narsismista.
Ap:n äiti on oikeassa siinä ettei itkevää vauvaa kannata ottaa syliin. Vauva oppii että itkemällä saa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti on oikeassa siinä ettei itkevää vauvaa kannata ottaa syliin. Vauva oppii että itkemällä saa huomiota.
Haudan takaa huutelua?
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on sanottu, että lasta ei saisi ottaa syliin kun se itkee. Silloin olen kertonut jotain kiintymyssuhdeteoriasta, ei tarvitse edes kovin laajasti kertoa niin usein tämä itkettämiseen kannustava on lopettanut viimeistään muutaman kertauskerran jälkeen.
Toinen on, että vastaa vaan tekevänsä neuvolan ohjeiden mukaan ja että jos tietää paremmin niin kannattaa sinne olla yhteyksissä, että saadaan neuvot ajan tasalle.Kyllä kaikki arvostelu, vaikka aiheetta, satuttaa tuoretta äitiä ja isää, mutta kun vauvavuosi on ohi niin viimeistään helpottaa. Arvostelu ja ohjeet ei välttämättä lopu, mutta oma hormonitoiminta ja itseluottamus on silloin jo sillä tasolla, että voi haistattaa pitkät muille.
Tsemppiä ja nauti omista vauvoistasi, kerran ne vaan on pikkusia :)
Juu. Neuvo vaan olemaan neuvolaan yhteydessä niin sinnehän se mummo sitten seuraavaksi soitteleekin. Niin se meilläkin teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäiseksi lopetatte omien tapojenne perustelun. Perustelemalla pidätte yllä äitisi kuvitelmaa, että hän ikään kuin vanhempana ja kokeneempana on velvoitettu neuvomaan ja te olette velvoitettuja perustelemaan, jos toimitte toisin. Seuraavan kerran kun neuvoo, sanotte vain että me teemme näin ja lopetatte aiheesta keskustelun.
Toiseksi alatte rajoittaa yhteydenpitoa sellaiseen määrään, mikä palvelee teidän hyvinvointia ja parisuhdettanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista uhkailla tapailujen lopettamisella. Epävarmat vanhemmat uhkailee.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei viiden kerran sanomisesta ymmärrä.
Miksi muka pitää sietää epämiellyttävää käytöstä?
Joo ap kyllä selittää että äiti ei usko, mutta uskoo kun tiukasti sanoo sen viisi kertaa. Kukaan mummo ei ole niin tyhmä, jollei sitten ole dementiasta kyse ja se onkin taas jo eri juttu.
Ei meillä ainakaan uskonut edes 50 kertaa.
Pistitkö välit poikki?
Kyllä. Minun lapsuuteni oli suoraan Saatanasta. Niillä opeilla ei minun lapsiani kasvateta. Ja mummon olisi pitänyt tajuta, että armosta ylipäätään oltiin missään tekemisissä.
Ja nyt kokemuksesta neuvot ihmisiä rikkomaan välinsä vanhempiensa kanssa?
Ja sinä neuvot vainnielemään paskan käytöksen koska...?
Ja oman kokemukseni mukaan keskustelemalla pärjää kyllä 99,9% tilanteista. Kuten jo sanoin, epävarmat ihmiset uhkailevat.
Epävarmuus on tervettä. Sinun varmuutesi kumpuaa narsismista.
Voi kuule sillähän maailma pelastuu, että aina lyödään suhteet poikki, kun ei osata keskustella. Sä olet lapsellinen "minä minä"-ihminen ja varmaan epävarma kaikissa suhteissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten on hyvää kasvatusta, ei ainakaan viime vuosina ole onnistuttu, kun katselee näitä "kasvatettuja" lapsia päiväkodeissa, kouluissa...
Nythän me vasta alamme nähdä tulosta 80- ja 90-lukujen kasvatustavoista.
T. Vm. -87, joista kolmasosa on saanut psykiatrisen diagnoosin tai psyykelääkereseptin.
Minusta tuossa ei kannata nyt harrastaa mitään kohteliaisuutta, jos kerran olet jo yrittänyt kohteliaasti sanoa, eikä selvä puhe ole mennyt jakeluun.
Sanot vaan seuraavalla kerralla, että "Äiti, miksi et usko kun olen moneen kertaan sanonut, että en halua kuunnella ohjeitasi, ne ovat minusta vääriä ja vanhentuneita. Koeta nyt malttaa olla neuvomatta, koska tuo on todella loukkaavaa, että koko ajan tuputa kommenttejasi. Kyllä minä KYSYN; jos haluan neuvojasi. "
Ja sitten jatkossa muistuttelet joka kerta: "Äiti, ÄLÄ neuvo!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on sanottu, että lasta ei saisi ottaa syliin kun se itkee. Silloin olen kertonut jotain kiintymyssuhdeteoriasta, ei tarvitse edes kovin laajasti kertoa niin usein tämä itkettämiseen kannustava on lopettanut viimeistään muutaman kertauskerran jälkeen.
Toinen on, että vastaa vaan tekevänsä neuvolan ohjeiden mukaan ja että jos tietää paremmin niin kannattaa sinne olla yhteyksissä, että saadaan neuvot ajan tasalle.Kyllä kaikki arvostelu, vaikka aiheetta, satuttaa tuoretta äitiä ja isää, mutta kun vauvavuosi on ohi niin viimeistään helpottaa. Arvostelu ja ohjeet ei välttämättä lopu, mutta oma hormonitoiminta ja itseluottamus on silloin jo sillä tasolla, että voi haistattaa pitkät muille.
Tsemppiä ja nauti omista vauvoistasi, kerran ne vaan on pikkusia :)
Juu. Neuvo vaan olemaan neuvolaan yhteydessä niin sinnehän se mummo sitten seuraavaksi soitteleekin. Niin se meilläkin teki.
No mitä haittaa siitä on, parempi että mummo sinne höpöttelee neuvojaan kuin väsyneelle perheelle.
Sieltä parhaassa tapauksessa sanotaan että ohjeet on nykyään toiset, pahimmassa tapauksessa muutosta ei tapahdu mihinkään suuntaan mutta ainakin mummo on purkanut huoliaan jonnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti on oikeassa siinä ettei itkevää vauvaa kannata ottaa syliin. Vauva oppii että itkemällä saa huomiota.
Eipäs. Vauvalle tulee turvallinen ja rakastettu olo eikä hänestä kehity narsistia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on sanottu, että lasta ei saisi ottaa syliin kun se itkee. Silloin olen kertonut jotain kiintymyssuhdeteoriasta, ei tarvitse edes kovin laajasti kertoa niin usein tämä itkettämiseen kannustava on lopettanut viimeistään muutaman kertauskerran jälkeen.
Toinen on, että vastaa vaan tekevänsä neuvolan ohjeiden mukaan ja että jos tietää paremmin niin kannattaa sinne olla yhteyksissä, että saadaan neuvot ajan tasalle.Kyllä kaikki arvostelu, vaikka aiheetta, satuttaa tuoretta äitiä ja isää, mutta kun vauvavuosi on ohi niin viimeistään helpottaa. Arvostelu ja ohjeet ei välttämättä lopu, mutta oma hormonitoiminta ja itseluottamus on silloin jo sillä tasolla, että voi haistattaa pitkät muille.
Tsemppiä ja nauti omista vauvoistasi, kerran ne vaan on pikkusia :)
Juu. Neuvo vaan olemaan neuvolaan yhteydessä niin sinnehän se mummo sitten seuraavaksi soitteleekin. Niin se meilläkin teki.
No mitä haittaa siitä on, parempi että mummo sinne höpöttelee neuvojaan kuin väsyneelle perheelle.
Sieltä parhaassa tapauksessa sanotaan että ohjeet on nykyään toiset, pahimmassa tapauksessa muutosta ei tapahdu mihinkään suuntaan mutta ainakin mummo on purkanut huoliaan jonnekin muualle.
Kun EI se perheen asiointi neuvolassa KUULU mummolle mitenkään, eikä hänen pidä sinne soitella. Eikä se ole mikään läheisriippuvaisten narsistimummojen purkupaikka.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi lopetatte omien tapojenne perustelun. Perustelemalla pidätte yllä äitisi kuvitelmaa, että hän ikään kuin vanhempana ja kokeneempana on velvoitettu neuvomaan ja te olette velvoitettuja perustelemaan, jos toimitte toisin. Seuraavan kerran kun neuvoo, sanotte vain että me teemme näin ja lopetatte aiheesta keskustelun.
Toiseksi alatte rajoittaa yhteydenpitoa sellaiseen määrään, mikä palvelee teidän hyvinvointia ja parisuhdettanne.
Tämä - jatkoon!👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun äitis on varmaan joku 40+, eikä 1990-luvulla sun syntyessä (oletan että olet alle 30-vuotias) todellakaan käsketty huudattaa lasta tai syöttää sille kiinteitä 1 kk iässä.
En tiedä mistä äitisi käsitykset ovat peräisin mutta eivät ne olleet arkipäivää edes vajaa 30 vuotta sitten.
Jätä huomiotta ja pidennä kyläilyvälejä.
En kyllä ole mikään nuori äiti, ikää lähemmäs 40v, kun erinäisistä syistä raskaaksi tulemiseni ei ollut niin yksinkertaista.
Nämä äitini kasvatusneuvot tulevat siis omalta isoäidiltäni, jotka hän on saanut äitini päähän iskostettua ainoana oikeana kasvatuksena, jota ne eivät kuitenkaan ole.
ap
Itsevarmuus ja sairaalloinen itsevarmuus ovat eri asioita. Terveesti varma tietää, ettei voi tietää kaikkea kaikesta. Sairaasti itsevarma ei ikinä edes mieti, että voisi olla väärässä tai tietämätön.
Kyllästyitkö narsisti jo solvaamaan sitä nuorta naista, joka suri isäsuhteensa hajoamista tämän uuden, hyvin sinunkaltaisesi puolison vuoksi? Tulit sitten tänne lyömään terävällä kielelläsi pienten kaksosten uupunutta äitiä ja kaikkia muitakin.
Uskon kyllä, että manipuloit taitavasti läheisiäsi ja saat ne helposti uskomaan sanomasi. Se vain ei ole meidän muiden keinovalikoimaa.
Älä mitään etäisyyttä ota, annat vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äidit on äitejä kun tulevat mummoikis, niiden työ on neuvoa, vaikka miten ärsyttäis väsyneenä.
Pidä vaan hyvät välit, mummosta on paljon enemmän apua kuin lasten isästä, huomaat kyllä hyvin pian.
Vierailija kirjoitti:
Itsevarmuus ja sairaalloinen itsevarmuus ovat eri asioita. Terveesti varma tietää, ettei voi tietää kaikkea kaikesta. Sairaasti itsevarma ei ikinä edes mieti, että voisi olla väärässä tai tietämätön.
Kyllästyitkö narsisti jo solvaamaan sitä nuorta naista, joka suri isäsuhteensa hajoamista tämän uuden, hyvin sinunkaltaisesi puolison vuoksi? Tulit sitten tänne lyömään terävällä kielelläsi pienten kaksosten uupunutta äitiä ja kaikkia muitakin.
Uskon kyllä, että manipuloit taitavasti läheisiäsi ja saat ne helposti uskomaan sanomasi. Se vain ei ole meidän muiden keinovalikoimaa.
Trolli mikä trolli. Antakaa olla. Ei se vastaanväittämisellä parane.
Ja tsemppiä ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidillä on muutakin tekemistä kuin selittää kusipäälle kaikki mahdollinen viisi kertaa. Uudestaan ja uudestaan.
Millanen ihminen kutsuu omaa äitiään kusipääksi.. huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Älä mitään etäisyyttä ota, annat vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äidit on äitejä kun tulevat mummoikis, niiden työ on neuvoa, vaikka miten ärsyttäis väsyneenä.
Pidä vaan hyvät välit, mummosta on paljon enemmän apua kuin lasten isästä, huomaat kyllä hyvin pian.
P*ska provo
Ei vika ole ap:ssa. Vika on siinä mummossa.
Ja elämästä tulee tulemaan helvettiä jollei tuollaiselle laita rajoja selväksi saman tien.
Jos ne rajat koetaan siltojen poltteluksi niin sille ei voi mitään. Siinä olis oiva kasvun paikka sille, jolla ei ole hermot pinnassa. Vai mitä?