Lue keskustelun säännöt.
Uraäidit, oletteko kokeneet tämän vaikeana?
19.08.2018 |
Eli te naiset jotka koette itsenne "uraäideiksi" joilla suuri intohimo ja kunnianhimo myös työtä kohtaan, kuinka olette kokeneet tasapainottelun työn ja kodin välillä? Onko onnistunut vielä työmatkat, pitkät kokoukset, ylennyksistä/suuremmasta vastuusta puhumattakaan?
Kommentit (24)
Ei uraäidit ehdi tänne kirjoitella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei uraäidit ehdi tänne kirjoitella
Varsinkaan tähän aikaan.
Priorisointikyky? Kysyn vaan että kuka kärsii jos kaikki ei mene niin kuin leffoissa? Lapset. Eli on itsekästä tehdä lapset ja ura samaan aikaan.
Kannattaa valita puolisoksi sellainen mies jolle voi ulkoistaa kaiken vastuun kotitöistä ja lastenhoidosta. Uran tekeminen on helpompaa jos puoliso hoitaa yksin kaikki neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainillat, päiväkotiin viemisen ja hakemisen, treeneihin kuskaamisen, kaupassakäynnin jne. ja tekee ruoat, siivoaa, laittaa tiskit ja pyykkää.
Silloin uraa tekevä puoliso voi pitkän työpäivän jälkeen mennä valmiiseen pöytään syömään ja sen jälkeen sohvalle makaamaan loppuillaksi.
Niin ne oikein tosi menestyneet uramiehetkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita puolisoksi sellainen mies jolle voi ulkoistaa kaiken vastuun kotitöistä ja lastenhoidosta. Uran tekeminen on helpompaa jos puoliso hoitaa yksin kaikki neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainillat, päiväkotiin viemisen ja hakemisen, treeneihin kuskaamisen, kaupassakäynnin jne. ja tekee ruoat, siivoaa, laittaa tiskit ja pyykkää.
Silloin uraa tekevä puoliso voi pitkän työpäivän jälkeen mennä valmiiseen pöytään syömään ja sen jälkeen sohvalle makaamaan loppuillaksi.
Niin ne oikein tosi menestyneet uramiehetkin tekevät.
Mistä maasta tulee kilttejä koti-isejä? Aasiasta nuo tuppaa tilaamaan itselleen kotihengettären joka jää kotiin vuosiksi pitämään taloa ja perhettä pystyssä. Ruotsi on ainoa maa joka tulee mieleeni miesten osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kyllä se ura unohtui kun tuli nuo tärkeämmät asiat maailmaan.
Meillä valinta oli se että minä pysyin urallani kohtalaisen samalla tasolla ja mies rakensi uraa ylöspäin.
Molemmilla oli ja on työmatkoja mutta 9/10 ne on järjestyneet eri päiville/viikoille. Pitkiä työpäiviä ei olla tehty vuosiin, työt pitää saada tehtyä työajassa. Aikaeron takia töitä tulee kyllä tehtyä kotoa käsin iltaisinkin mutta vain äärimmäisessä pakossa.
Se joka ehtii hoitaa lapset ja ruuanlaiton, siivoukset yms yhdessä perjantai-iltaisin/lauantaisin. Työmatkalta palataan aina siistiin kotiin ja valmiiseen pöytään. Kun mieheni teki kotitoimistolla töitä meillä oli aina ruoka valmiina kun tulin töistä.
Ja ehdin kirjoittelemaan tänne koska olen vasta vartin kuluttua lähdössä ensimmäiseen tapaamiseen tälläkertaa suoraan kotoa:)
Meillä yhteensovittamisessa ei ole ollut ongelmaa. Kaiken hässäkän keskellä olemme myös rakentaneet 2 okt, nykyisen raksavaiheessa tosin mies vaihtoi työpaikkaa ja oli siinä välissä 4kk täysipäiväisesti raksalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ongelmaa, koska on olemassa mies, lasten isä, jolla on kaksi kättä ja aivot päässä. Lisäksi hän on free, voi määrätä omat aikataulunsa ja tekee suurimmaksi osaksi kotona töitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä valinta oli se että minä pysyin urallani kohtalaisen samalla tasolla ja mies rakensi uraa ylöspäin.
Molemmilla oli ja on työmatkoja mutta 9/10 ne on järjestyneet eri päiville/viikoille. Pitkiä työpäiviä ei olla tehty vuosiin, työt pitää saada tehtyä työajassa. Aikaeron takia töitä tulee kyllä tehtyä kotoa käsin iltaisinkin mutta vain äärimmäisessä pakossa.
Se joka ehtii hoitaa lapset ja ruuanlaiton, siivoukset yms yhdessä perjantai-iltaisin/lauantaisin. Työmatkalta palataan aina siistiin kotiin ja valmiiseen pöytään. Kun mieheni teki kotitoimistolla töitä meillä oli aina ruoka valmiina kun tulin töistä.
Ja ehdin kirjoittelemaan tänne koska olen vasta vartin kuluttua lähdössä ensimmäiseen tapaamiseen tälläkertaa suoraan kotoa:)
Meillä yhteensovittamisessa ei ole ollut ongelmaa. Kaiken hässäkän keskellä olemme myös rakentaneet 2 okt, nykyisen raksavaiheessa tosin mies vaihtoi työpaikkaa ja oli siinä välissä 4kk täysipäiväisesti raksalla.
Siis olitko sinä sitten sen 4 kk juuri vauvan kanssa kotona, vai miten se ehti olla raksalla?
Riippuu tietty lasten iästä. Lapset saa tarhaan ja voihan niitä pitää siellä vaikka viikon yöt ja päivät. Näin meillä tehtiin. Ei ollut järkeä hakea lapsia välillä pois. Olivat viikonlopun kotona, jos jompikumpi sattui olemaan kotona.
Ei meillä ainakaan ole ollut ongelmaa, koska Suomessa on niin hyvä lasten hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset vuoropäiväkodissa ja mies usein hakee heidät. Ovat jo nukkumassa usein kun tulen. Enpä kotona tee yleensä muuta kuin lepään ja syön. Mies ja palkattu kotiapu hoitaa muun. En ole nähnyt ongelmaa. Mulla on mun oma elämä ja muilla omansa.
Mun pomo on onnistunut tässä huippuhyvin, eikä ole liikoja joutunut kamppailemaan huonon omatunnon kanssa, sillä hänen onnekseen ei ole yh. Uraisä ja molempien vanhemmat ovat menossa mukana. Nuorimmainen on ihan pian aikuinen, joten sivusta seuranneena voin sanoa, että kyllä osa osaa ja osa pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikavastaus ennen seuraavaa palaveria: onnistuu kun haluaa, eniten tingin omasta ajasta (harrastukset ym), työ oli se harrastuskin. Huono omatunto seurasi kotiin ja töihin, riittämättömyyden tunne. Mutta selvittiin, ura eteni ja lapset kasvoivat suht onnellisiksi, nyt jo opiskelemassa, hyvät välit niihin, köyvät ssäänöllisesti. Molemmat voi saada mutta jostain aina joutuu tinkimään, jokainen löytää itselle parhaan kombinaation jossa ie tarvitse uhrautua liikaa eikä laittaa kunnianhimoaan (tavoitteita) lasten tai miehen kannettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita puolisoksi sellainen mies jolle voi ulkoistaa kaiken vastuun kotitöistä ja lastenhoidosta. Uran tekeminen on helpompaa jos puoliso hoitaa yksin kaikki neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainillat, päiväkotiin viemisen ja hakemisen, treeneihin kuskaamisen, kaupassakäynnin jne. ja tekee ruoat, siivoaa, laittaa tiskit ja pyykkää.
Silloin uraa tekevä puoliso voi pitkän työpäivän jälkeen mennä valmiiseen pöytään syömään ja sen jälkeen sohvalle makaamaan loppuillaksi.
Niin ne oikein tosi menestyneet uramiehetkin tekevät.
Suomessa tuo taitaa olla kyllä harvinaisempaa. Mutta mun miehen bestis oli juuri vähän aikaa sitten meillä viikonlopun lastensa kanssa, ja hän sanoi, että kyllä heillä on niin päin, että vaimo tekee uraa, koska eivät molemmat sitä voi tehdä. Mies on julkisella sektorilla (ihan hyvässä työpaikassa hänkin, mutta kyllä se tahti on ihan eri), vaimo yksityisellä. Kyllä molemmilla on vastuu kodista ja lapsista, mutta miehellä enemmän, myös siksi, että hän tekee säännöllisesti etätöitä kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luopuu perheestä ja harrastuksista, niin kerkeää. Mulle työ on niin tärkeä, etten edes uskaltaisi harrastaa mitään, etten loukkaa itseäni. Perheelle ei tietenkään 10-12 tunnin työpäivän jälkeen jää aikaa.
Ei siinä tarvitse ihmetellä miten jakaa aikaa,kun ei ole mitään jaettavaa.
Kertokaa esimerkkejä mitä työtä tekee uraäiti?
Tätä termiä käytetään niin paljon että olisi kiinnostavaa tietää mikä on ammatti tai työtehtävä ja kriteerit jolloin voi uraäidiksi henkilöä kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä valinta oli se että minä pysyin urallani kohtalaisen samalla tasolla ja mies rakensi uraa ylöspäin.
Molemmilla oli ja on työmatkoja mutta 9/10 ne on järjestyneet eri päiville/viikoille. Pitkiä työpäiviä ei olla tehty vuosiin, työt pitää saada tehtyä työajassa. Aikaeron takia töitä tulee kyllä tehtyä kotoa käsin iltaisinkin mutta vain äärimmäisessä pakossa.
Se joka ehtii hoitaa lapset ja ruuanlaiton, siivoukset yms yhdessä perjantai-iltaisin/lauantaisin. Työmatkalta palataan aina siistiin kotiin ja valmiiseen pöytään. Kun mieheni teki kotitoimistolla töitä meillä oli aina ruoka valmiina kun tulin töistä.
Ja ehdin kirjoittelemaan tänne koska olen vasta vartin kuluttua lähdössä ensimmäiseen tapaamiseen tälläkertaa suoraan kotoa:)
Meillä yhteensovittamisessa ei ole ollut ongelmaa. Kaiken hässäkän keskellä olemme myös rakentaneet 2 okt, nykyisen raksavaiheessa tosin mies vaihtoi työpaikkaa ja oli siinä välissä 4kk täysipäiväisesti raksalla.
Siis olitko sinä sitten sen 4 kk juuri vauvan kanssa kotona, vai miten se ehti olla raksalla?
Riippuu tietty lasten iästä. Lapset saa tarhaan ja voihan niitä pitää siellä vaikka viikon yöt ja päivät. Näin meillä tehtiin. Ei ollut järkeä hakea lapsia välillä pois. Olivat viikonlopun kotona, jos jompikumpi sattui olemaan kotona.
Ei meillä ainakaan ole ollut ongelmaa, koska Suomessa on niin hyvä lasten hoito.
Hetkinen, piditte lapset pk:ssa koko viikon yöt ja päivät? Mikä pk tuollaiseen edes suostuisi. Lapsiparat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä valinta oli se että minä pysyin urallani kohtalaisen samalla tasolla ja mies rakensi uraa ylöspäin.
Molemmilla oli ja on työmatkoja mutta 9/10 ne on järjestyneet eri päiville/viikoille. Pitkiä työpäiviä ei olla tehty vuosiin, työt pitää saada tehtyä työajassa. Aikaeron takia töitä tulee kyllä tehtyä kotoa käsin iltaisinkin mutta vain äärimmäisessä pakossa.
Se joka ehtii hoitaa lapset ja ruuanlaiton, siivoukset yms yhdessä perjantai-iltaisin/lauantaisin. Työmatkalta palataan aina siistiin kotiin ja valmiiseen pöytään. Kun mieheni teki kotitoimistolla töitä meillä oli aina ruoka valmiina kun tulin töistä.
Ja ehdin kirjoittelemaan tänne koska olen vasta vartin kuluttua lähdössä ensimmäiseen tapaamiseen tälläkertaa suoraan kotoa:)
Meillä yhteensovittamisessa ei ole ollut ongelmaa. Kaiken hässäkän keskellä olemme myös rakentaneet 2 okt, nykyisen raksavaiheessa tosin mies vaihtoi työpaikkaa ja oli siinä välissä 4kk täysipäiväisesti raksalla.
Ehkä meillä on erilainen käsitys urasta, mutta tuntemani uraihmiset ovat kyllä ulkoistaneet siivoukset ym. Eikä puhettakaan, että olisivat 4 kk raksalla.
Itse myönnän ihan suoraan, että en ole uraihminen. Sen verran hyväpalkkainen kyllä, että mulle riittää puolikkaan työajan tekeminen näin ruuhkavuosina. Kotityöt teen sitten itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä valinta oli se että minä pysyin urallani kohtalaisen samalla tasolla ja mies rakensi uraa ylöspäin.
Molemmilla oli ja on työmatkoja mutta 9/10 ne on järjestyneet eri päiville/viikoille. Pitkiä työpäiviä ei olla tehty vuosiin, työt pitää saada tehtyä työajassa. Aikaeron takia töitä tulee kyllä tehtyä kotoa käsin iltaisinkin mutta vain äärimmäisessä pakossa.
Se joka ehtii hoitaa lapset ja ruuanlaiton, siivoukset yms yhdessä perjantai-iltaisin/lauantaisin. Työmatkalta palataan aina siistiin kotiin ja valmiiseen pöytään. Kun mieheni teki kotitoimistolla töitä meillä oli aina ruoka valmiina kun tulin töistä.
Ja ehdin kirjoittelemaan tänne koska olen vasta vartin kuluttua lähdössä ensimmäiseen tapaamiseen tälläkertaa suoraan kotoa:)
Meillä yhteensovittamisessa ei ole ollut ongelmaa. Kaiken hässäkän keskellä olemme myös rakentaneet 2 okt, nykyisen raksavaiheessa tosin mies vaihtoi työpaikkaa ja oli siinä välissä 4kk täysipäiväisesti raksalla.
Siis olitko sinä sitten sen 4 kk juuri vauvan kanssa kotona, vai miten se ehti olla raksalla?
Riippuu tietty lasten iästä. Lapset saa tarhaan ja voihan niitä pitää siellä vaikka viikon yöt ja päivät. Näin meillä tehtiin. Ei ollut järkeä hakea lapsia välillä pois. Olivat viikonlopun kotona, jos jompikumpi sattui olemaan kotona.
Ei meillä ainakaan ole ollut ongelmaa, koska Suomessa on niin hyvä lasten hoito.
En ollut kummallakaan kertaa. 1. talon rakennusvaiheessa 3. lapsi oli 6v ja vanhemmat jo koulussa, toisella kertaa kuopus oli 3v. Minä hoidin silloin kodin, oman työni ja lapset sekä raksan budjetoinnin ja hankinnat. Mies teki pitkää päivää raksalla. Välillä vuoroteltiin, olin 3/7 iltaa itsekin raksalla ja viikonloppuisinkin muutaman tunnin. Toinen vanhemmista oli aina lasten kanssa. Sama sitten kun olimme molemmat töissä ja rakentaminen kesken.
Tosiaan, mikä on uraihminen? Ehkä en edes ole sellainen, enää. Joskus hiukan päälle kolmekymppiseksi tuli tehtyä hulluna töitä, koska se oli kivaa, sain hemmetin hyvää palkkaa ja iloa siitä, että etenin uralla ja pääsin kiinnostavampiin tehtäviin käsiksi. Reissasin erittäin paljon myös työn vuoksi ja olin välillä viikkoja maailmalla.
Sitten alkoi tympiä, pikkuhiljaa. Harrastukset ja oma aika alkoi kiinnostaa enemmän ja aloin vähentää työntekoa. Tapasin kivan miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja molemmat haluttiin siinä vaiheessa lapsia. Mutkien (ja hoitojen) kautta saatiin kaksi ihanaa ipanaa ja hoidettiin noin puoliksi vanhempain- ja hoitovapaat. Mies ei ole yhtään työorientoitunut, toisin kuin minä, vaikka mullakin isoin palo hiipui lasten myötä.
Lasten ollessa pieniä opiskelin toisen tutkinnon, joka vain paransi asemiani työmarkkinoilla ja opiskelijuus mahdollisti kivan leppoisan ja vapaan elämäntyylin, sillä sain määrittää itse aikatauluni. Toki varsinainen urakehitys hidastui lasten myötä, mutta työelämään palattuani olen koko ajan päässyt kiinnostavampiin hommiin ja ns. edennyt. Nyt lapset ovat jo alakouluikäisiä (minä 41v) ja teen yhä 60% työaikaa, joka ihan mahtavaa. Saan tehdä kivoja töitä, mutta mulla on elämässä muutakin ja palkka riittää oikein hyvin meidän elämäntapaan.
Vaikeaa, hankalaa eikä koskaan ole tyytyväinen. Vaikeinta on löytää aikaa omille harrastuksille ja läsnäoloa lapsille kun on aina kiire tai miljoona asiaa mielessä.