Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos murrosikäisellä jää tunteet käsittelemättä ja kuohut kokematta?
19.08.2018 |
Meillä on ollut todella rauhallinen ja hyvin järkevä nuori mies. Ei ole ole ollut minkään laisia tunnekuohuja, ei angstia, ei kapinaa eikä riitoja. On käyttäytynyt hyvin tunnollisesti ja ollut erittäin avulias. Pelkään kuitenkin että olen nyt kasvattaja tehnyt jotain väärin. Vai onko tämä ihan normaalia että teini on tuollainen järkevä ja säyseä pikkuaikuinen?
Kommentit (41)
Voi olla, että tulee myöhäismurrosikä esim. 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten voi olla kokonaan tulematta. Koskaan ei tiedä, ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä ja kaikki käyttäytyvät erilailla.
Millainen sinun tai miehesi murrosikä oli? Samanlainen?
Saako teillä kotona osoittaa mieltään? Onko teillä sellaisia huolia, ettei teini halua enempää rasittaa?
Kuulostaa multa. Oon älykäs ja muut huomioon ottava, olin jo lapsena. Hallitsen itteni ja olen tyyni, vaan mitä syämessä liikku tai mielessä, on eri juttu. Teinirakkaus riudutti ja tunnekuohu mutta en järkännyt draamaa. Armeija meni hyvin, samoin yliopisto. Oon muille kyllä etäinen, enkä hakeudu aktiivisesti seuraan tai tuppaudu.
Meillä on tuollainen poika, kyllä se kuohunta ja kapinointi tulee ennemmin tai myöhemmin. Mieluiten ennemmin. Meillä se alkoi kun poika oli parikuukautta päälle 24 vuotta, potkuthan siitä tuli töistä eikä ole lopettanut kapinointia senkään jälkeen vaan käyttäytyy yhä kuin keskenkasvuinen teinikakara. Laskujakin jättänyt maksamatta, ottanut pikavippejä, matkustellut ympäri Eurooppaa ja hankki vähänaikaa sitten taruoinnin. Ei ole hyvä, kullä ne kuohut kuiluu normaaliin nuoruuteen mutta ei enää aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuollainen poika, kyllä se kuohunta ja kapinointi tulee ennemmin tai myöhemmin. Mieluiten ennemmin. Meillä se alkoi kun poika oli parikuukautta päälle 24 vuotta, potkuthan siitä tuli töistä eikä ole lopettanut kapinointia senkään jälkeen vaan käyttäytyy yhä kuin keskenkasvuinen teinikakara. Laskujakin jättänyt maksamatta, ottanut pikavippejä, matkustellut ympäri Eurooppaa ja hankki vähänaikaa sitten taruoinnin. Ei ole hyvä, kullä ne kuohut kuiluu normaaliin nuoruuteen mutta ei enää aikuisuuteen.
Kuohut kuulu mihinkään ikään 13 ikävuoden jälkeen. Osattava käyttäytyä ja tiedettävä paikkansa. Järjestys olla pitää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuollainen poika, kyllä se kuohunta ja kapinointi tulee ennemmin tai myöhemmin. Mieluiten ennemmin. Meillä se alkoi kun poika oli parikuukautta päälle 24 vuotta, potkuthan siitä tuli töistä eikä ole lopettanut kapinointia senkään jälkeen vaan käyttäytyy yhä kuin keskenkasvuinen teinikakara. Laskujakin jättänyt maksamatta, ottanut pikavippejä, matkustellut ympäri Eurooppaa ja hankki vähänaikaa sitten taruoinnin. Ei ole hyvä, kullä ne kuohut kuiluu normaaliin nuoruuteen mutta ei enää aikuisuuteen.
Jos kyseessä olis oma poikani, niin antaisin tuollaisesta käytöksestä selkään ja kunnolla. Kyllä pitäisi olla aikuisella jo kuri ja järki päässä. Millaisia vanhempia te olette oikein olleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuollainen poika, kyllä se kuohunta ja kapinointi tulee ennemmin tai myöhemmin. Mieluiten ennemmin. Meillä se alkoi kun poika oli parikuukautta päälle 24 vuotta, potkuthan siitä tuli töistä eikä ole lopettanut kapinointia senkään jälkeen vaan käyttäytyy yhä kuin keskenkasvuinen teinikakara. Laskujakin jättänyt maksamatta, ottanut pikavippejä, matkustellut ympäri Eurooppaa ja hankki vähänaikaa sitten taruoinnin. Ei ole hyvä, kullä ne kuohut kuiluu normaaliin nuoruuteen mutta ei enää aikuisuuteen.
Jos kyseessä olis oma poikani, niin antaisin tuollaisesta käytöksestä selkään ja kunnolla. Kyllä pitäisi olla aikuisella jo kuri ja järki päässä. Millaisia vanhempia te olette oikein olleet?
Minä taas tekisin silloin sinusta lasun. Tai kun kyse on aikuisesta lapsesta, niin rikosilmoituksen.
Minä olin rauhallinen ja hyväkäytöksinen murrosiässä ja ymmärtääkseni yhä nykyäänkin olen. Tai ehkä se väistämätön kuohunta on vielä tulossa, esim. neljä- tai viidenkympin kriisinä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki kuohu ulospäin. Loppujen lopuksi harva teini on vaikea, yleensä tarvitaan sekä hankalat vanhemmat että hankala teini, että tilanne eskaloituu. Monella murrosikä menee ohi muutamalla ovenpaukautuksella ja inttämisellä eikä se tarkoita, että mikään olisi pielessä. Jos kotona on saanut näyttää tunteensa ja on opetettu puhumaan, vanhemmat ei iske liian tiukkoja rajoja, niin murrosiän kuohunta ei ole vuosien taistelua.
Millaista teillä kotona on? Jos on rauhallista, niin ei ole välttämättä tarvetta erityisesti kapinoida irtautuakseen vanhemmista, jos omaa tilaa on muutenkin. Jos taas on kovin rauhatonta eikä ole tilaa ilmaista tunteitaan, niin aikuisuus voi olla hyvin ahdistunutta itsensä etsimistä. Irtaantuminen vanhemmista voi silloin olla niin pitkä prosessi, ettei heidän kanssaan ehkä koskaan enää lähenny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten hän vaan ei teille näytä ja kerro miten sisällä kuohuu.
Miksi muissa kulttuureissa ei tunneta tällaista ilmiötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensisijainen irtautumisen kohdehan on sama kun ensisijainen kiintymyssuhde eli äiti. Moni poika ottaa sen irtioton äidistään jo 2-3-vuotiaana tai eskariuhmassa, ja ottaa samaistumisen kohteeksi isän. Eli murrosiässä on vähemmän työstettävää.
Tytöt taas uhmaavat pikkulapsina usein poikia vähemmän, koska pystyvät samaistumaan siihen ensisijaiseen kiintymyksen kohteeseen. Murrosiässä sitten paukkuvat ovet...
Toki sitten vielä jokainen on yksilönsä. Omat lapseni ovat kaikki samaa sukupuolta, ja yksi kapinoi vähän kaikesta ja toinen ei mistään. Kolmannesta ei vielä osaa sanoa.
Lamisa kirjoitti:
Miksi muissa kulttuureissa ei tunneta tällaista ilmiötä?
Eiköhän murrosikä tunneta useimmissa kulttuureissa. Paitsi ehkä heimoyhteiskunnissa, joissa ei periaatteessa ollenkaan itsenäistytä, vaan totellaan aina niitä vanhimpia, kunnes ollaan itse ikäloppuja.
Eiköhän siitä nuoresta tule ihan normaali terve tasapainoine aikuinen kuten minustakin. En minäkään kokenut niorena mitää tarveta rellestää, hillua ja ryypätä, viihdyin mieluummin kotona omissa maailmoissani, kuuntelin musiikkia ja luin kirjoja. Ei siis ole mitään syytä huoleen, kuulostaa oiken kunnollisesta nuorelta.
Yhyy, yhyy, yhyy, av-mamma itkee kun oma kultamussukka hanipuppeliini vanupallo kermaperse ei ole samanlainen massateini niin kuin muutkin nuoret. Yhyy, yhyy, yhyy.
Ei mulla tai isosisaruksilla ollu mitään "kuohuvaa murrosikää". Eikä oo vielä tähän päiväänkään mennessä ollu "kuohunta-aikakautta" ja mullakin alkaa 40 läheneen.
Se tapahtuu sitten parikymppisenä, esimerkiksi armeijassa.Tai kolmekymppisenä mutta siis tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Jälki voi olla pahaa.