Rikastuminen/vaurastuminen
En löytänyt aiheesta aiempaa ketjua, joten päätin sellaisen aloittaa: Itselläni oli kaikki taivaan merkit oikeassa asennossa, kun saimme hiljattain myytyä yrityksen (jossa olin yhtenä omistajana) eteenpäin paljon suuremmalle taholle. Kaupasta jäi kaikkien kulujen, verojen ym jälkeen muhkea potti itse kullekin. Vaikka asiaa oli jo etukäteen sulatellut, siitä huolimatta on yhä epäuskoinen olo siitä, että voi tästä eteenpäin elää ilman taloudellisia huolia. Kuinka rikastuminen on sitten vaikuttanut itseeni tai lähipiiriini?
Itse en ole alkanut "hurjastelemaan" rahoillani, vaan koittanut pitää malttia kaikessa tekemisessä. Auto vaihtui uuteen, ja ostin asunnon hyvältä paikalta pääkaupungista. Matkustelen nyt ahkerasti, enkä laske samalla tavalla matkabudjettia kuin ennen. Nyt on varaa olla isoilla panoksilla mukana sijoitusmarkkinoilla, ja olen voinut panna rahaa myös hyväntekeväisyyteen eri tahoille. Toistaiseksi olen mennyt päivä kerrallaan ilman huolta huomisesta. Toisaalta tiedän itseni sen verran hyvin, että ihan joutilaana en voi montaa kuukautta olla, vaan kohta pitää keksiä jotain työn kaltaista tekemistä. Jokaiselle aamulle täytyy olla syy, miksi nousta sängystä.
Lähipiirissäni olen huomannut muutamia muutoksia sen jälkeen, kun heille tieto yrityskaupoista tuli. Ihan parhaat ystävät eivät ole muuttuneet millään tavoin. He ovat aidosti iloisia puolestani. Tutut ja satunnaiset kaverit sen sijaan "vierastavat" nykyään, eivätkä enää halua olla oikeastaan tekemisissä. Toisaalta tämä tuntuu pahalta, toisaalta taas ajattelen, että eivät sitten ansaitse kaveruuttani. Sukulaisista osa on kateudesta vihreänä, ja haluavat rahoista osansa. Vanhusosasto on tässä kaikkein pahin. He kuvittelevat, että jos yksi on rikas, se kuuluu jakaa kaikille. Vaikkei heillä ole ollut mitään tekemistä koko yrityksen kanssa. Toki autan rahallisesti jos jollain on oikeasti hätä, ja ne rahat tulee todella tarpeeseen.
Sosiaalisissa tapahtumissa naiset ovat alkaneet "kehräämään" ympärilläni ihan kirjaimellisesti. Olisin otettu muuten, mutta kun tätä ei tapahtunut ennen rikastumistani. Varallisuudella on ihan selvä seuraussuhde tähän asiaan oman kokemukseni mukaan.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin kiitollinen, ja tiedostan olevani tavattoman onnekas. Vain hyvin harva saa tällaisen palkinnon yrittäjyydestään. Uskokaa tai älkää, tiedostan tämän asian joka ikinen päivä, ja siksi en ole varmaankaan lähtenyt leijumaan. Omat lähtökohdat elämälle ja uran luomiseen ovat ollet varsin keskiluokkaiset. Mitään perittyä omaisuutta ei ole, ja omalla taidolla ja työllä kaikki on hankittu.
Olisikiin kiva lukea muidenkin tarinoita aiheesta. En varmasti ole ainoa satunnaisesti tätä palstaa lukeva, jolla on käynyt tuuri tämän asian kanssa.
Kommentit (88)
Metusalem kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaurastuminen ole vaikeaa, saihan salovaarakin millin kasaan 500 päivässä
Ööö, saiko? Siis ihan reaalisumman muka? En kyllä paljon julistaisi milliä saavuttaneen, jos ne on kiinni epämääräisissä sijoituksissa start up firmoihin?
Oikea vastaus tiedetään vasta tulevaisuudessa.
Niinpä. En minäkään huutelisi omaavani miljoonaa, jos sijoitukset olisi kiinni start up:eissa, joiden todellista arvoa ei voi tässä hetkessä mitata. Arvon määritys tehdään rahoituskierroksilla, ja silloinkin tietysti aina hieman ylöspäin. On eri asia mitata todellista omaisuuden arvoa, kun se on kiinni esim.kiinteistöissä, osakkeissa, rahastoissa jne..
Tämä. Olen itse pannut muutamia tonneja kiinni start up hommiin, mutta todennäköisemmin menetän rahani, kuin että riski palkitaan hyvin.
Miksikö sitten menin mukaan? Siksi, että kyseessä on ollut mielestäni hyvä idea, joka on lisäksi arvomaailmaltaan lähellä itseäni.
Tuskinpa siis rikastun koskaan, mutta tietty vauraus on tavoitteena. Eikä se taida tulla noiden start up puljujen kautta, vaan ihan jostain muualta.
Nuori aikuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N25 kirjoitti:
Mua kiinnostaa, onko joku muka päässyt rikastumaan ihan vaan tekemällä normaalia, keskipalkkaista työtä?
No mietippä vahän? Ei tietenkään ole.
Kyllä minä ainakin olen. En vielä minään rikkaana itseäni pidä, mutta sitä kohti olen menossa. Työelämää vasta pari vuotta takana.
Aloitin säästämisen ja sijoittamisen opiskeluaikana, vuonna 2011 minulla oli vielä reilusti alle kymppitonnin omaisuus, joka oli ensimmäisten kesätöiden, ylppärirahojen ym. lapsuuden peruja. Opiskeluaikana opintotuki on riittänyt suurin piirtein elämiseen, joten kesätyörahat ja sivutöistä tulleet rahat (toimin mm. yliopiston assistenttina parilla kurssilla ja annoin yksityisopetusta harvakseltaan) olen laittanut poikimaan. Tämän lisäksi nostin opintolainan lähes täysimääräisenä, mikä mahdollisti sen että pystyin tasaisesti joka kuukausi sijoittamaan pieniä summia.
Opintojen päättyessä kasassa oli n. 50 000 euron säästöt. Nyt työelämään siirryttyäni elintasoni olen toistaiseksi pitänyt melko samanlaisena. Toki elinkulut ovat nousseet reilusti kun ei asu opiskelijakämpässä, ei syö opiskelijahintaista ruokaa eikä saa alennusta julkisessa liikenteessä. Palkka on ihan hyvä muttei mikään erikoinen diplomi-insinöörille. Käteen jää kuukausittain n. 2500 euroa ja siitä laitan sijoituksiin n. 1000 euroa kuukaudessa. Netto-omaisuus on kasvanut vähän reiluun 80 000 euroon.
Tulevaisuudessa elinkulut tulevat luultavasti kasvamaan. Kämpän hankinta tulee eteen ja perheen perustaminenkin. Toisaalta vuosien varrella palkkakin varmaan vähän nousee, joten säästämistä pystynen jatkamaan samalla tahdilla vaikka kulutus kasvaakin. Tällä menolla parinkymmenen vuoden päästä 46-vuotiaana pitäisi olla kasassa n. 700 000 euron potti. Tai sanotaan että riippuen markkinoiden kehityksestä jotain puolen miljoonan ja miljoonan väliltä. Silloin voi jo aika vapaasti vielä elämäänsä siihen suuntaan kuin haluaa. Jos työura alkaa kyllästyttää, niin sitten keksii jotain muuta. Ehkä haluan kirjoittaa kirjoja - silloin on kiva, ettei tarvitse kantaa huolta arjessa selviämisestä vaikkei omat tekstit kävisikään kaupaksi. Tai sitten heittäydyn yrittäjäksi toteuttamaan ideoita, joita vähän väliä mieleen tulee ja menee. Päivätyössä käydessä niitä ei oikein ehdi toteuttaa. Tai jotain aivan muuta: itse säästän sen takia, että minulla on tulevaisuudessa ylipäätään mahdollisuuksia ja varaa valita.
Sen verran ruusuiselta haihattelulta kuulostaa, että pitää ampua nämä kuvitelmat alas. Tulevaisuuden Suomessa et tuolla summalla pärjää mitenkään. Ota huomioon, että yhteiskuntaa ajetaan alas koko ajan, ja mennään kohti sitä, että itse pitää ihan kaikki maksaa.
Jos siis aiot elää yhtään yli eläkeiän, niin tarvitset omaa varallisuutta vähintään miljoonaan. Jos aiot vain olla ja nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Mun suvusta löytyy iäkäs vanha rouva, joka on oikeasti rikas. Mutta samalla niin hemmetin saita. Kaikki mitä tulee lisää, jemmataan. Ollaan joskus kysytty, että mitä varten?
-Ei sovi pröystäillä, kuului vastaus. Tällä mummelilla olisi varaa käydä missä vaan, ja tehdä mitä vaan, mutta ei kun ei. Tiedossa on, että sillä on kolmisenkymmentä asuntoa, joista saa säännöllistä tuloa. Lisäksi omistaa metsää paljon. Ja jälkikasvukin jota oli, on jo kuollut pois. Joten turhaan on kerännyt omaisuuttaan ainakin lapsiaan varten.
Ja sitten saa joku paikallinen eläinsuojelu yhdistys mummelin perinnön. Näitähän sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Nostetaan tätä ketjua taas henkiin, kun näytti ap olevan maanantain verolistoilla aika korkealla. Hänellä pyyhkii hyvin, ja on sittemmin tehnyt ihan onnistuneita sijoituksia. Tiedän siis kuka on kyseessä.
Työn puolesta olen näitä rikkaita ihmisiä tapaillut, ja kyllä se vauraus kaikilla huokuu elämän laatuna. Stressiä huomisen toimeentulosta ei ole.
Ja ilahduttavaa on ollut huomata, että kyllä rikkauksista huolimatta sydän on paikallaan monella. Auttavat kukin omalla tavallaan ja panoksellaan apua tarvitsevia. Aina sen avun ei tarvitse olla taloudellista.Suomi on siinä mielessä ihan hyvä yhteiskunta, että täällä on mahdollisuus työllä, sitkeydellä, laadulla ja tuurilla saada oma elämäntyönsä ja yrityksensä kaupaksi. Ei ole pelkoa, että esim valtio pakkolunastaa firman itselleen mielivaltaisesti.
Tietysti rikastumaan eivät kaikki millään pääse, mutta kaikilla on mahdollisuus vaurastua. Kyse on pitkälti omista valinnoista ja tahdosta.
Muistetaan tämä taas ensi vuonna, kun seuraava kateuslista julkaistaan.
Kuka on siis kyseessä? Kaverin puolesta kyselen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain määritelty, että missä menee rikkauden ja vaurauden välinen raja? Minulle se ainakin on todella häilyvä.[/quote
Verotettava ansiotuloni on tänä vuonna n 70 000 euroa. En ole rikas, mutta jossain määrin koen olevani vauras. Voin matkustaa minne huvittaa, ostaa kodinkoneita ja vaatteita. Tarvittaessa jonkun isommankin ostoksen ilman pelkoa talouden menemisestä kuralle. Lähes aina palkasta jää vielä hieman ylikin sijoittamista varten.
Kaipa tuo raja on enemmän henkilökohtainen kuin joku virallinen määre.Minun mielestä sellainen on rikas, jolla on käytettävissään vähintään sata tuhatta euroa käteisvarallisuutta milloin vain.
Vaurauden mittari voi olla tuo mistä kirjoitit.
Westendissä noita rikkaita asuu. Kovasti ovat vain omissa oloissaan tämä herraiskansa.
Hienoa, että olet onnistunut yrityskaupoissa ja saavuttanut varallisuutta omalla työlläsi👍
Itselläni on ollut toisinaan kivinen polku vaurastumiseen mutta kaikki se mitä on, on itse työllä tehty ja rahaa käyttämällä saavutettu.
Oma ajatukseni on, että työn teolla ei rikastu mutta rahaa käyttämällä vaurastuu.
Osaako rahaa käyttää tai laittaa oikein töihin onkin asia erikseen.
Olen kirjoitellut artikkeleita omille sivuille aiheena arjen säästöt, työ ja vaurastuminen www.hillotpurkkiin.fi saa käydä kurkkaamassa