Millaista on, kun on ADD?

Vierailija kirjoitti:

Olen 29-v. nainen. Viimeisimpien parin vuoden ajan olen ihmetellyt, miksi minusta on tullut saamattomampi kuin aiemmin ja miksi tuntuu olevan aiempaa vaikeampi hallita ajankäyttöä. En ole ennen ajatellut, että minulla voisi olla tarkkaavaisuushäiriö. Tänään tämä pälkähti päähäni. Luin Hallowellin ja Rateyn kehittelemät ADD:n kriteerit, ja hämmästyttävän moni niistä sopii. Onko normaalia, vai onko tässä jotain, jota olisi syytä tutkia:

Jumitan helposti, ellei ole mitään ulkoista painetta ryhtyä toimeen ja saada tehdyksi tai ellei kukaan tee asioita seuranani. Jos minulla on vapaapäivä, saatan jämähtää sohvalle tunneiksi, vaikka mielessäni olisi selvä lista yksinkertaisia tehtäviä: pyykin peseminen, kaupassa käynti, ulkoilu. Junnaan. En saa helposti aloitettua, jos ollenkaan.

Aloittamisen vaikeus korostuu loma-aikoina. Olen huomannut tämän vasta opiskeluiden päätyttyä. Opiskellessa sovitut menot, deadlinet, luennot ja kesätyöt pitivät minut rutiinissa. Nyt työelämässä suoriudun hyvin, mutta työn ulkopuolella ajelehdin, ellei kyse ole valmiiksi aikataulutetusta toiminnasta. Jos minun on itse johdettava itseäni, lykkään kaikkea. Myös töissä prakaan tehtävissä, joiden tekemisen tahdin saan itse määrätä (teen viime tipassa).

Olen kärsimätön. Välitön palkitsevuus houkuttelee. Tämänkin vuoksi lykkään epämieluisia tehtäviä. Etsin jatkuvasti uusia tyydytyksen tunteita - uusia harrastuksia jne. Minulla on jatkuvasti kesken useita aloitettuja projekteja (jokin kurssi, käsikirjoitus, käsityö, valokuvakirja you name it), joista harva valmistuu. Poukkoilen projektista toiseen. Kyllästyn, hylkään ja korvaan.

Arkiset asiat kasaantuvat. Tiskit, pyykki. Laskut saan maksettua heti palkkapäivänä. Mutta tälläkin hetkellä minulla on kirjoja myöhässä kirjastosta, kun en vain saa niitä uusittua jostain itsellenikin täysin käsittämättömästä syystä, vaikka tämä vaatisi vain pari klikkausta puhelimella. Saatan myös sekoittaa asioita ja sählätä, kirjoittaa ylös väärän kellonajan, varata väärät liput jne. Olen usein hiukan myöhässä.

Olen huolehtijatyyppi. Pääni on täynnä huolenaiheita. Olen huolissani myös näistä tekemättömistä asioista. Ne aiheuttavat itsesyytöksiä ja lamaantumista. Joskus koen olevani kuin masentunut mutta vain siitä näkökulmasta, että olen tyytymätön itseeni ja jään lamaantuneena jumittamaan. Elämästä yleensä ajattelen positiivisesti.

Pystyn keskittymään, kun sitten kerran pääsen työn ääreen kunnolla. Tällöin saatan uppoutua jopa siinä määrin, etten malta syödä tms. Jos teen jotakin, ärryn, jos minut keskeytetään. Minun on joskus hankala ohjata huomioni muuhun kuin siihen, mitä olen tekemässä. Siirtyminen tehtävien välillä voi olla hankalaa (vaikka toisaalta on myös tätä poukkoilua).

Mieheni on huomauttanut minulle kärsimättömyydestä ja jumitustaipumuksesta. Hän on myös joskus sanonut, että saatan tahattomasti sanoa möläyttää toisesta ihmisestä jotakin. Tätä viimeistä en itse huomaa ollenkaan. Olenkin pyytänyt, että mieheni heti huomauttaisi minulle, jos hänelle jotain möläytän.

Kaikki menee hyvin, jos olen töissä, jos käyn sovituissa harrastuksissa ja jos mieheni on läsnä sparraamassa. Jos taas olen täysin omalla vastuullani, ei hommasta tahdo tulla mitään.

Onko tässä jotain? Koskaan lapsena kukaan ei ole pitänyt minua outona. Olen aina menestynyt opinnoissani hyvin. Minusta pidetään työpaikalla ja yleisesti kai ihmiset ajattelevat, että olen ihan fiksu. Onko aikuisille olemassa jotain toiminnanohjauksen terapiaa?

Toivoisin siis tähän ketjuun kokemuksia niiltä, joilla on ADD ja niiltä, joilla se on huomattu vasta aikuisiällä. Millaisia ovat oireenne? Miten diagnoosiin päädyttiin? Onko diagnoosista ollut jotain hyötyä eli onko jokin terapia tai lääkitys auttanut teitä?

Ap

Sanot, että olet parin viime vuoden aikana huomannut tällaista itsestäsi. Ei se ADD sulle mistään yhtäkkiä hyppää, vaan ongelmia olisi ollut lapsesta asti ja etenkin silloin. Onko ollut?

Päihteiden käyttö aiheuttaa tuollaista. Kannattaisi olla pari vuotta raittiina.

Mm alkoholi ja kannabis aiheuttaa tuollaista saamattomuutta.

Jos on add, se on lapsesta asti. Nuorellamme on sellainen ja se on ollut havaittavissa aina.

Kaikki muut samat kuin sulla, paitsi huolehtijatyyppi hän ei ole. Eli olet häntä päämäärätietoisempi kyllä.

Taidat olla turkulainen, kun kirjoitat "prakaa", kuten minäkin.

En väitä etteikö taustalla voisi olla ADD mutta lauseesi

”Viimeisimpien parin vuoden ajan olen ihmetellyt, miksi minusta on tullut saamattomampi kuin aiemmin ja miksi tuntuu olevan aiempaa vaikeampi hallita ajankäyttöä.”

pisti silmään. ADD ei kehity ajan myötä niin, että voisit suhteellisen helposti osoittaa ajanjakson jolloin oireet alkoivat. Todennäköisesti - ja toivottavasti! - sinun tapauksessasi taustalla on vain kiireellisen elämäntyylin ja ruuhkavuosien paineiden kasautuminen. Ennen lääkäriin juoksemista kokeile pari kuukautta lisätä arkeen meditointia ja rauhoittumista. Höllää vähän aikataulua. Mikäli paheisiisi kuuluvat esim. kofeiini tai alkoholi, koita pitää niistä hieman taukoa. Jätä ADD-oirelistausten googlailu ja mieti mikä elämässäsi on kenties viime vuosien aikana muuttunut, mikä olisi lisännyt kroonista stressiäsi.

Tuo tekstisi olisi voinut olla kuin omasta kynästäni muutama vuosi sitten, kunnes katsoin muutaman kerran peiliin ja päätin diagnoosin metsästämisen sijasta hyväksyä, että kaivamme usein ihan itse kuoppamme.

Hear hear. Roskia ei saa vitullakaan vietyä, siivoamisesta tai mistään arkisesta huolehtimisesta puhumattakaan. Laskut ovat aina myöhässä. Vitutus jne on kroonista ja jonkin asian tekeminen nostaa käyrän yli nopeasti.

Joo, sitä mietinkin, kun lapsena ei ole mitään näistä piirteistä huomattu. Sitä ajattelin, etten ole myöskään ennen todella ollut tilanteessa, jossa pitäisi itse voimakkaasti ohjata omaa toimintaa. Lapsuuden perheessä koulu, harrastukset ja vanhempien suunnittelemat aktiviteetit pitivät kiireisenä. Opiskeluaikana opiskelujen määräajat, kurssit yms. pitivät ruodussa. Vapaa-aikoina olin paljon töissä.

Nytkin tosiaan pärjään arjessa, kun on ulkopuolelta sanellut aikataulut. Sellaisessa tekemisessä, jossa minun pitäisi itse määritellä jokin asia tehtäväksi ja suoriutua siitä itse säätelemässäni ajassa, en onnistu.

Voihan kyse tietysti olla stressistä. ADD ei varmaan ole todennäköinen. Inhoan vain itseäni, kun on vaikkapa loma (minulla on hyvät lomat), ja saatan vain jumittaa koko päivän tekemättä mitään. Jotain apua siihen tarvitsisin.

Ap

Kokeile raittiutta kirjoitti:

Päihteiden käyttö aiheuttaa tuollaista. Kannattaisi olla pari vuotta raittiina.

Mm alkoholi ja kannabis aiheuttaa tuollaista saamattomuutta.

En ole koskaan edes kokeillut kannabista tai muitakaan huumeita. En juo edes kahvia kuin satunnaisesti. Alkoholia juon ehkä keskimäärin yhden annoksen viikossa eli jonain viikkona kaksi ja jonain toisena en ollenkaan. Nyt en ole juonut kolmeen kuukauteen tippaakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kokeile raittiutta kirjoitti:

Päihteiden käyttö aiheuttaa tuollaista. Kannattaisi olla pari vuotta raittiina.

Mm alkoholi ja kannabis aiheuttaa tuollaista saamattomuutta.

En ole koskaan edes kokeillut kannabista tai muitakaan huumeita. En juo edes kahvia kuin satunnaisesti. Alkoholia juon ehkä keskimäärin yhden annoksen viikossa eli jonain viikkona kaksi ja jonain toisena en ollenkaan. Nyt en ole juonut kolmeen kuukauteen tippaakaan.

Ap

Eli alkoholi näyttäisi olevan syynä tuohon. Lopeta alkoholin käyttö kokonaan viideksi vuodeksi niin parannut.

Puhun poikani puolesta:

Läksyt/tehtävät jäävät tekemättä kun jumitetaan youtubessa, vaikka tarkoitus ja aikomus on tietenkin tehdä läksyt. Lääkkeitä ei saa otettua, roskat tippuvat käsistä lattialle, päivävaatteita ei saa pois yöksi, tavarat unohtuvat milloin minnekin, eikä koulusta lähtiessä ymmärrä ottaa tarvittavia kirjoja mukaan. Avaimet ovat hukassa, käsineet, hattu takki, oliko niitä?

Aamulla iskee paniikki sitten kun läksyt on tekemättä ja ei uskalleta mennä kouluun ollenkaan.

Hanuri jää pyyhkimällä, kädet pesemättä, syödä ei muisteta ja päivärytmi on hukassa.

Koulussa ei voi keskittyä, jos sinne asti pääsee. Valuu pulpetista, unohtuu ajatuksiinsa, tuijottaa tyhjyyteen ja kaikki menee ohi.

Ihan hiton rasittava tauti itsellensä ja ympäristölleen.

kirjoitti:

En väitä etteikö taustalla voisi olla ADD mutta lauseesi

”Viimeisimpien parin vuoden ajan olen ihmetellyt, miksi minusta on tullut saamattomampi kuin aiemmin ja miksi tuntuu olevan aiempaa vaikeampi hallita ajankäyttöä.”

pisti silmään. ADD ei kehity ajan myötä niin, että voisit suhteellisen helposti osoittaa ajanjakson jolloin oireet alkoivat. Todennäköisesti - ja toivottavasti! - sinun tapauksessasi taustalla on vain kiireellisen elämäntyylin ja ruuhkavuosien paineiden kasautuminen. Ennen lääkäriin juoksemista kokeile pari kuukautta lisätä arkeen meditointia ja rauhoittumista. Höllää vähän aikataulua. Mikäli paheisiisi kuuluvat esim. kofeiini tai alkoholi, koita pitää niistä hieman taukoa. Jätä ADD-oirelistausten googlailu ja mieti mikä elämässäsi on kenties viime vuosien aikana muuttunut, mikä olisi lisännyt kroonista stressiäsi.

Tuo tekstisi olisi voinut olla kuin omasta kynästäni muutama vuosi sitten, kunnes katsoin muutaman kerran peiliin ja päätin diagnoosin metsästämisen sijasta hyväksyä, että kaivamme usein ihan itse kuoppamme.

Kun sinä katsoit peiliin ja havaitsit syyn olevan itsessäsi ja omissa valinnoissasi, mikä sinua sitten auttoi? Miten muutit toimintaasi?

Minäkään en todella halua olla tällainen. En halua yksinäisenä lauantaina lojua myöhäisiltapäivään yöpuvussa, koska en vain saa toimeksi. Toimettomuud häiritsee, mutta silti en pääse siitä. On kuin olisin tahmassa, lamassa. Jos joku tuttava näkisi, miten vapaa-ajalla toimin (tai en toimi), hän hämmästyisi, koska minua pidetään hyvin tunnollisena ja ahkerana ihmisenä.

Olen ammatiltani opettaja, joten en kai minä näillä lomilla mistään stressistäkään voi koko ajan kärsiä. Hävettää ihan. Juuri lomien aikana jumitustaipumus vain korostuu. Ymmärrän oppilaita, jotka istuvat luokassa ajatuksissaan eivätkä saa kirjaa repusta tai tehtävää aloitettua, ellen ohjaa vieressä. Minullakin se kirja on jossain todella syvällä repun uumenissa ja tehtävän aloittaminen menee seuraavaan päivään - tai viikkoon.

Ap

Ei saa mitään tehtyä vaikka oli vakaa aikomus.. Päivät valuvat hukkaan. Esim täällä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sitä mietinkin, kun lapsena ei ole mitään näistä piirteistä huomattu. Sitä ajattelin, etten ole myöskään ennen todella ollut tilanteessa, jossa pitäisi itse voimakkaasti ohjata omaa toimintaa. Lapsuuden perheessä koulu, harrastukset ja vanhempien suunnittelemat aktiviteetit pitivät kiireisenä. Opiskeluaikana opiskelujen määräajat, kurssit yms. pitivät ruodussa. Vapaa-aikoina olin paljon töissä.

Nytkin tosiaan pärjään arjessa, kun on ulkopuolelta sanellut aikataulut. Sellaisessa tekemisessä, jossa minun pitäisi itse määritellä jokin asia tehtäväksi ja suoriutua siitä itse säätelemässäni ajassa, en onnistu.

Voihan kyse tietysti olla stressistä. ADD ei varmaan ole todennäköinen. Inhoan vain itseäni, kun on vaikkapa loma (minulla on hyvät lomat), ja saatan vain jumittaa koko päivän tekemättä mitään. Jotain apua siihen tarvitsisin.

Ap

"Opiskeluaikana opiskelujen määräajat, kurssit yms. pitivät ruodussa. Vapaa-aikoina olin paljon töissä."

Addi hajoaisi noihin määräaikoihin ja kursseihin, mitään ei vaan tule tehtyä ihan sama miten lähellä se deadline häämöttää. Työt (ainakin minulla) vetivät loputkin mehut opiskeluaikoina kun vihdoin sain töitä, tosin suhteilla. Työhakemukseni olivat räpellystä joihin lipsahti aina virheitä, tai niistä unohtui jotain. Se muualta tulevien ohjeiden seuraaminenkin vaatii sellaista omantoiminnanohjausta jota addeilla ei yleensä ole.

Masennus yms. voi aiheuttaa samanlaisia oireita, jolloin oireet voivat alkaa missä iässä tahansa, ADD/ADHD oireilee jo lapsena, ja näissä testeissä tutkitaan lapsuutta tarkasti (todistukset, terveystiedot, mahdollisesti haastatellaan vanhempia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile raittiutta kirjoitti:

Päihteiden käyttö aiheuttaa tuollaista. Kannattaisi olla pari vuotta raittiina.

Mm alkoholi ja kannabis aiheuttaa tuollaista saamattomuutta.

En ole koskaan edes kokeillut kannabista tai muitakaan huumeita. En juo edes kahvia kuin satunnaisesti. Alkoholia juon ehkä keskimäärin yhden annoksen viikossa eli jonain viikkona kaksi ja jonain toisena en ollenkaan. Nyt en ole juonut kolmeen kuukauteen tippaakaan.

Ap

Eli alkoholi näyttäisi olevan syynä tuohon. Lopeta alkoholin käyttö kokonaan viideksi vuodeksi niin parannut.

Voiko todella vähäinen alkoholinkäyttökin aiheuttaa tätä? Oikeasti? En käytä edes säännöllisesti. Voi mennä kuukausi täysin ilman. Jos juon, niin viikon aikana ei silloinkaan tule kuin yhtenä tai kahtena päivänä juotua (jokin juhlatilaisuus tai sitten aivan satunnaisesti ostamme viiniä kotiin viikonloppuillallisen kanssa). Kerralla nautin maksimissaan kaksi annosta, yleensä en sitäkään. Omissa häissäni taisin juoda kaksi lasia viiniä. Krapulassa en ole ollut sitten opiskeluaikojen (eli yli viisi vuotta sitten viimeksi). Ei sillä, voisihan sitä lopettamista kokeilla, jos siitä tosiaan olisi hyötyä. Ei olisi iso muutos minulle.

Ap

Sinulla saattaa olla jotain add-piirteitä mutta en usko että täyttäisit diagnoosikriteereitä. Se että olet tähän asti pärjännyt ihan hyvin kertoo ettei sinulla ole neurologista poikkeavuutta. Add ilmenee lapsuudessa mm niin että lapsi on rauhallinen ja uppoaa helposti omiin ajatuksiin. Koulussa opetusta on monesti vaikea seurata ja leikeissä sääntöjen ymmärtäminen vie aikaa. Kavereiden löytäminen voi olla hankalaa. Add viihtyy usein pienessä ryhmässä tai yksin, koska meluisat tilanteet kuormittavat helposti.

Diagnoosien sijaan sinun kannattaisi pohtia mitä haittaa kuvailemasi oireet auheuttavat arkipäivääsi. Saatko hoidettua työsi ja muut velvollisuutesi normaalisti? Miksi havittelet superaktiivisen ihmisen identiteettiä? Etkö voi välillä jäädä kotiin jumittamaan ja olla suorittamatta elämää? Mitä haittaa on pesemättömistä pyykeistä jos vaatekaapista löytyy vielä päällepantavaa? Hellitä vaatimuksiasi itseäsi kohtaan ja jumita rauhassa.

Miksi toimettomuus häiritsee sinua?

Olisiko tässä kyse jostain sellaisesta, että asiat, jotka pitäisi tehdä, eivät varsinaisesti ole sellaisia, joita mielelläsi tekisit, ja kun on valinnanvapaus, ne jäävät tekemättä, koska teet mieluummin jotain mikä tuntuu mukavalta (esim. lojut sohvalla yöpuvussa iltapäivään asti). Eli oikeasti et ole toimelias ihminen, mutta ajattelet, että vain sellainen on "hyvä ihminen" ja podet siitä huonoa omaatuntoa?

Minulla ja tyttärellä on add, mies kärsii jonka hyvin ymmärrän! Kaksi jumittavaa, hajamielistä ihmistä samassa taloudessa...

Mies kulkee ympäriinsä keräilemässä vaatteita, leluja ja roskia, sulkemassa kaappien ovia, vetämässä vessoja ja imuroimassa, kun minun piti siivota " kohta', muistuttamasa lasta läksyjen teosta ja minua siitä ettå keittämäni kahvi on ollut valmis jo puoli tuntia tai että minulla on

Edelleen hammaslääkäri kolmen tunnin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Puhun poikani puolesta:

Läksyt/tehtävät jäävät tekemättä kun jumitetaan youtubessa, vaikka tarkoitus ja aikomus on tietenkin tehdä läksyt. Lääkkeitä ei saa otettua, roskat tippuvat käsistä lattialle, päivävaatteita ei saa pois yöksi, tavarat unohtuvat milloin minnekin, eikä koulusta lähtiessä ymmärrä ottaa tarvittavia kirjoja mukaan. Avaimet ovat hukassa, käsineet, hattu takki, oliko niitä?

Aamulla iskee paniikki sitten kun läksyt on tekemättä ja ei uskalleta mennä kouluun ollenkaan.

Hanuri jää pyyhkimällä, kädet pesemättä, syödä ei muisteta ja päivärytmi on hukassa.

Koulussa ei voi keskittyä, jos sinne asti pääsee. Valuu pulpetista, unohtuu ajatuksiinsa, tuijottaa tyhjyyteen ja kaikki menee ohi.

Ihan hiton rasittava tauti itsellensä ja ympäristölleen.

Minkä ikäinen?

Omani on 16. Koko peruskoulun vahdin hänen läksyjään ja koneisiinlukujaan. Älyttömän rasittavaa totta tosiaan.

Auttaisikohan lääkitys ? Hän on lukiossa ja enää en vahdi. Numerot ovat aika huonoja.

Minulla on add. En ole kyennyt kouluttautumaan millään alalla peruskoulun jälkeen.

Minulla on myös sairaseläke tästä syystä. Tuskin ap:lla on mitään hänellä on myös kumppani ja hyvä työsuhde.

Toisaalta hyvä että on. Minä olen todella sairas ja en saa aikaiseksi mitään. Siksi on hyvä että veronmaksajat maksavat eläkkeeni. Minun add on sitä luokkaa että en kykene lukemaan kuin muutaman rivin tekstiä ja aloitan sen alusta kunnes tajuan että en selviä ja en muista enää yhtään mitään. Sitten lopetan ja tuijotan seinää.