Lue keskustelun säännöt.
Rikastuminen/vaurastuminen
Shark
19.08.2018 |
En löytänyt aiheesta aiempaa ketjua, joten päätin sellaisen aloittaa: Itselläni oli kaikki taivaan merkit oikeassa asennossa, kun saimme hiljattain myytyä yrityksen (jossa olin yhtenä omistajana) eteenpäin paljon suuremmalle taholle. Kaupasta jäi kaikkien kulujen, verojen ym jälkeen muhkea potti itse kullekin. Vaikka asiaa oli jo etukäteen sulatellut, siitä huolimatta on yhä epäuskoinen olo siitä, että voi tästä eteenpäin elää ilman taloudellisia huolia. Kuinka rikastuminen on sitten vaikuttanut itseeni tai lähipiiriini?
Itse en ole alkanut "hurjastelemaan" rahoillani, vaan koittanut pitää malttia kaikessa tekemisessä. Auto vaihtui uuteen, ja ostin asunnon hyvältä paikalta pääkaupungista. Matkustelen nyt ahkerasti, enkä laske samalla tavalla matkabudjettia kuin ennen. Nyt on varaa olla isoilla panoksilla mukana sijoitusmarkkinoilla, ja olen voinut panna rahaa myös hyväntekeväisyyteen eri tahoille. Toistaiseksi olen mennyt päivä kerrallaan ilman huolta huomisesta. Toisaalta tiedän itseni sen verran hyvin, että ihan joutilaana en voi montaa kuukautta olla, vaan kohta pitää keksiä jotain työn kaltaista tekemistä. Jokaiselle aamulle täytyy olla syy, miksi nousta sängystä.
Lähipiirissäni olen huomannut muutamia muutoksia sen jälkeen, kun heille tieto yrityskaupoista tuli. Ihan parhaat ystävät eivät ole muuttuneet millään tavoin. He ovat aidosti iloisia puolestani. Tutut ja satunnaiset kaverit sen sijaan "vierastavat" nykyään, eivätkä enää halua olla oikeastaan tekemisissä. Toisaalta tämä tuntuu pahalta, toisaalta taas ajattelen, että eivät sitten ansaitse kaveruuttani. Sukulaisista osa on kateudesta vihreänä, ja haluavat rahoista osansa. Vanhusosasto on tässä kaikkein pahin. He kuvittelevat, että jos yksi on rikas, se kuuluu jakaa kaikille. Vaikkei heillä ole ollut mitään tekemistä koko yrityksen kanssa. Toki autan rahallisesti jos jollain on oikeasti hätä, ja ne rahat tulee todella tarpeeseen.
Sosiaalisissa tapahtumissa naiset ovat alkaneet "kehräämään" ympärilläni ihan kirjaimellisesti. Olisin otettu muuten, mutta kun tätä ei tapahtunut ennen rikastumistani. Varallisuudella on ihan selvä seuraussuhde tähän asiaan oman kokemukseni mukaan.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin kiitollinen, ja tiedostan olevani tavattoman onnekas. Vain hyvin harva saa tällaisen palkinnon yrittäjyydestään. Uskokaa tai älkää, tiedostan tämän asian joka ikinen päivä, ja siksi en ole varmaankaan lähtenyt leijumaan. Omat lähtökohdat elämälle ja uran luomiseen ovat ollet varsin keskiluokkaiset. Mitään perittyä omaisuutta ei ole, ja omalla taidolla ja työllä kaikki on hankittu.
Olisikiin kiva lukea muidenkin tarinoita aiheesta. En varmasti ole ainoa satunnaisesti tätä palstaa lukeva, jolla on käynyt tuuri tämän asian kanssa.
Kommentit (88)
Sen verran mitä rikkaita tunnen, niin ovat pääosin aika ylimielistä porukkaa. Ruohonjuuritason asiat on vieraita, ja jutut muutenkin ihan eri sfääreissä.
Vaikea kuvitella, että itse voisin samaistua heihin. Olen mielummin ns. tavallinen tallaaja arjen murheineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N25 kirjoitti:
Mua kiinnostaa, onko joku muka päässyt rikastumaan ihan vaan tekemällä normaalia, keskipalkkaista työtä?
En nyt sano että rikastumaan mutta elävät mukavaa elämää. Vanhempani nimittäin.
Tai ei pelkällä palkkatyöllä ihan.
Ottivat aikoinaan lainan ja ostivat sillä metsätontin. Niistä puista rakensi talon sille tontille itse, siis tekivät itse lähes kaiken.
Asuivat pari vuotta siinä ja möivät. Teki saman uudestaan ja vielä monta kertaa tuon jälkeen. Tuloksena täysin velaton hieno omakotitalo, uusi velaton matkailuauto, velattomat hyvät henkilöautot ja rahaa matkustella ja elää mukavasti. Käyvät vielä töissä kuitenkin. Tai isä jäi töistä pois ja tekee satunnaisesti keikkoja omaksi ilokseen.
Toki on vähän perintöä saanut myös mutta ei puhuta mistään muutamaa kymmentä tuhatta suuremmista summista.
Kirvesmies ja siivooja ovat ammateiltaan.
Vierailija kirjoitti:
N25 kirjoitti:
Mua kiinnostaa, onko joku muka päässyt rikastumaan ihan vaan tekemällä normaalia, keskipalkkaista työtä?
No mietippä vahän? Ei tietenkään ole.
Kyllä minä ainakin olen. En vielä minään rikkaana itseäni pidä, mutta sitä kohti olen menossa. Työelämää vasta pari vuotta takana.
Aloitin säästämisen ja sijoittamisen opiskeluaikana, vuonna 2011 minulla oli vielä reilusti alle kymppitonnin omaisuus, joka oli ensimmäisten kesätöiden, ylppärirahojen ym. lapsuuden peruja. Opiskeluaikana opintotuki on riittänyt suurin piirtein elämiseen, joten kesätyörahat ja sivutöistä tulleet rahat (toimin mm. yliopiston assistenttina parilla kurssilla ja annoin yksityisopetusta harvakseltaan) olen laittanut poikimaan. Tämän lisäksi nostin opintolainan lähes täysimääräisenä, mikä mahdollisti sen että pystyin tasaisesti joka kuukausi sijoittamaan pieniä summia.
Opintojen päättyessä kasassa oli n. 50 000 euron säästöt. Nyt työelämään siirryttyäni elintasoni olen toistaiseksi pitänyt melko samanlaisena. Toki elinkulut ovat nousseet reilusti kun ei asu opiskelijakämpässä, ei syö opiskelijahintaista ruokaa eikä saa alennusta julkisessa liikenteessä. Palkka on ihan hyvä muttei mikään erikoinen diplomi-insinöörille. Käteen jää kuukausittain n. 2500 euroa ja siitä laitan sijoituksiin n. 1000 euroa kuukaudessa. Netto-omaisuus on kasvanut vähän reiluun 80 000 euroon.
Tulevaisuudessa elinkulut tulevat luultavasti kasvamaan. Kämpän hankinta tulee eteen ja perheen perustaminenkin. Toisaalta vuosien varrella palkkakin varmaan vähän nousee, joten säästämistä pystynen jatkamaan samalla tahdilla vaikka kulutus kasvaakin. Tällä menolla parinkymmenen vuoden päästä 46-vuotiaana pitäisi olla kasassa n. 700 000 euron potti. Tai sanotaan että riippuen markkinoiden kehityksestä jotain puolen miljoonan ja miljoonan väliltä. Silloin voi jo aika vapaasti vielä elämäänsä siihen suuntaan kuin haluaa. Jos työura alkaa kyllästyttää, niin sitten keksii jotain muuta. Ehkä haluan kirjoittaa kirjoja - silloin on kiva, ettei tarvitse kantaa huolta arjessa selviämisestä vaikkei omat tekstit kävisikään kaupaksi. Tai sitten heittäydyn yrittäjäksi toteuttamaan ideoita, joita vähän väliä mieleen tulee ja menee. Päivätyössä käydessä niitä ei oikein ehdi toteuttaa. Tai jotain aivan muuta: itse säästän sen takia, että minulla on tulevaisuudessa ylipäätään mahdollisuuksia ja varaa valita.
Paras mitä rahalla voi ostaa, on vapaus. EI tarvitse käydä töissä, mutta voi toki käydä. Voi pyörittää itselle mielenkiintoista bisnestä vaikka jostain saaresta käsin ajan kuluksi. Ei väliä vaikka ei hirveästi tuottasikaan. Riittää kun pääomatuloja on riittävästi elämiseen.
Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että toivottavasti ei saa suurta perintöä :D
No siitä ei ole pelkoa.
Ne pari hassua oikeasti varakasta henkilöä jotka itse tunnen, eivät ole sen kummempia tallaajia kuin muutkaan. Yksi juttu tosin erottaa heidät muista tuntemistani:
Heille työ ei ole väkinäistä pakkopullaa, vaan mukava jatke kaikkeen muuhun. Ovat ikään kuin työssä harrastamassa, ja harrustuksissa sitten intohimoisina joka solullaan.
Sellaista vaurauden tuomaa rentoutta ja vapautta heillä on, mitä välttämättä muilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N30 kirjoitti:
Mä oon säästänyt ja sijoittanut 17-vuotiaasta asti rahani, ja oon matkalla vaurauteen. Tällä hetkellä osakkeissa ja rahastoissa on kiinni n 140 000,-€
Tietysti tää oon vaatinut kurinalaisuutta, ja joistain riennoista on pitänyt jäädä pois. Oon nyt kolmekymppinen, ja tarkoitus olisi kerätä toinen mokoma summa. Sitten voi jo hieman himmailla, ja ottaa rennommin.
Kai sitä voi jo aiemminkin ottaa rennommin? Hieno juttu muuten, että olet jo tuonkin verran saanut kerättyä. Mä olen vanhempi, mutta kasassa on vasta säälitttävät 45000,-. Ei taida tulla meikeläisestä koskaan rikasta.
Nuori aikuinen kirjoitti:
Aloitin säästämisen ja sijoittamisen opiskeluaikana, vuonna 2011 minulla oli vielä reilusti alle kymppitonnin omaisuus
Opintojen päättyessä kasassa oli n. 50 000 euron säästöt. Palkka on ihan hyvä muttei mikään erikoinen diplomi-insinöörille. Käteen jää kuukausittain n. 2500 euroa ja siitä laitan sijoituksiin n. 1000 euroa kuukaudessa. Netto-omaisuus on kasvanut vähän reiluun 80 000 euroon.
Tällä menolla parinkymmenen vuoden päästä 46-vuotiaana pitäisi olla kasassa n. 700 000 euron potti. .
Siis sinä olet 26-vuotias ja olet yliopistosta valmistumisen jälkeen saanut säästettyä 30 000 euroa laittamalla tonnin kuussa sijoituksiin? Eli ilmeisesti valmistuit noin 23-vuotiaana. Onko tavallistakin, että diplomi-insinööriksi valmistutaan neljässä vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuori aikuinen kirjoitti:
Aloitin säästämisen ja sijoittamisen opiskeluaikana, vuonna 2011 minulla oli vielä reilusti alle kymppitonnin omaisuus
Opintojen päättyessä kasassa oli n. 50 000 euron säästöt. Palkka on ihan hyvä muttei mikään erikoinen diplomi-insinöörille. Käteen jää kuukausittain n. 2500 euroa ja siitä laitan sijoituksiin n. 1000 euroa kuukaudessa. Netto-omaisuus on kasvanut vähän reiluun 80 000 euroon.
Tällä menolla parinkymmenen vuoden päästä 46-vuotiaana pitäisi olla kasassa n. 700 000 euron potti. .
Siis sinä olet 26-vuotias ja olet yliopistosta valmistumisen jälkeen saanut säästettyä 30 000 euroa laittamalla tonnin kuussa sijoituksiin? Eli ilmeisesti valmistuit noin 23-vuotiaana. Onko tavallistakin, että diplomi-insinööriksi valmistutaan neljässä vuodessa?
Valmistuin DI:ksi 5,5 vuodessa 25-vuotiaana, mikä on puoli vuotta tavoiteaikaa enemmän. Sen jälkeen olen ollut palkkatyössä nyt vähän reilun puolitoista vuotta. Eli varsinaista säästöä on kertynyt n. 20 000 euroa. 1000 e/kk oli arvio, voi olla että nyt viimeisen vuoden aikana on jäänyt vähän enemmänkin talteen. Säästämisen päälle on tullut sijoitusten tuotot, jotka nyt viime vuosina ovat olleet yli 10%/vuosi. Sijoittamisen merkitystä ei voi korostaa. Aluksi tuotto on tietysti pientä, mutta omallanikin kohdalla varmaan jo viiden vuoden päästä tuotoista (odotan keskimääräisen tuoton olevan 5-7%/vuosi) tulee yhtä iso vuotuinen lisä varallisuuteen kuin palkkatuloista otettavista säästöistä.
Mielenkiintoisia juttuja ja tarinoita tässä ketjussa. Itse asun neljättä vuotta ulkomailla, ja tänne tieni toi silloisen sukutilan ja maiden/metsien myynti. Ei tuosta kaupasta tietysti mitään valtavia summia tullut, mutta mahdollisti osaltaan muuton tänne Välimeren rannalle. Toki oli myös aiempia säästöjä työuran varrelta.
Täällä elelen avopuolison kanssa aika vaatimattomasti pienehkössä kaupungissa meren rannalla, elämästä ja vapaudesta nauttien. Hintataso on täällä alhaisempi kuin Suomessa, joten rahaa ei kulukkaan niin paljoa normaalia elämää elettäessä. Kuulun kai sitten luokkaan: varakkaat. Oma mielipiteeni on, että aika monella on mahdollisuus vaurastua elämänsä aikana. Se vaatii kärsivällisyyttä ja kurinalaisuuttakin. Ei ne suuret tulot, vaan ne järkevät menot. Ja kun pääsee vaurastumaan, niin kyllä se myös vaikuttaa mielialaankin positiivisesti. Jää monet huolet ja murheet pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kun odottelen (hylkäävää) päätöstä TE-toimistolta ja mietin, miten rahoittaa eläminen seuraavien kuukausien ajan, niin olen ennättänyt öisin haaveilemaan, mitä tekisin, jos voittaa päräyttäisin perjantaina sen 61 miljoonaa Eurojackpotissa.
Kyllähän minä pientä sukuani avustaisin, se on selvä. Asuntolainat maksaisin pois lahjaveroineen ja auttaisin arjessa muutenkin eli maksaisin kaikki juoksevat kulut ja laskut heidän puolestaan. Ei tarvitsisi enää vanhan isän jännittää, riittääkö pieni eläke lääkkeisiin ensi kuussa, ja muutkin serkkuja myöten saisivat omat osuutensa.
Ystäviä minulla ei olekaan kuin pari, ja molemmat sellaisia, ettei minun rikastumiseni taitaisi hetkauttaa heitä suuntaan eikä toiseen. Matkoilla käytäisiin silloin tällöin yhdessä, ja minä maksaisin, tottakai.
Lisäksi rahoittaisin tiettyjä kotipaikkakunnalleni tärkeitä hankkeita sekä jakaisin stipendejä ja perustaisin kenties taidepalkinnonkin.
Muuten eläisin aika tavallisesti. Rakentaisin arkkitehdin kanssa suunnittelemani 3h+k omakotitalon kotiseudulleni ja ostaisin pienen kämpän Helsingin keskustasta. Ja sen jälkeen nauttisin matkustelusta ja harrastuksistani loppuelämän. Puuhaa riittäisi takuulla päivästä toiseen ja voisin vihdoinkin rentoutua.
Yksi tärkeimmistä asioista rikastumisessa olisi muuten se, että voisin hoidattaa pois pitkäaikaisia hammas- yms. terveysongelmiani. Ja jos ja kun tulevaisuudessa sairastuisin vakavasti (syöpä, Alzheimer), minulla olisi varaa matkustaa ennen terminaalivaihetta Sveitsiin nauttimaan se viimeinen malja siististi Exitin tiloissa.
Muistan lapsuudesta, kuinka perheemme oli monilla mittareilla mitattuna rikas. En vain silloin lapsena ymmärtänyt, että kaikki johtui nousukaudesta ja pankkilainoista. Vanhemmillani oli menestyvä maahantuontiin keskittynyt yritys, kunnes...tuli lama. Se iskikin sitten kovaa. Meni yritys ja sitä kautta pikkuhiljaa muukin elintaso. Silloin sen tajusi, kun näki vanhempien kärsivän, mutta minkäs sille lapsena mitään voi.
Se muutos oli raju. Vuotta aiemmin oli taivas auki, ja sitten ei ollutkaan mitään. Isä ei toipunut kunnolla koskaan laman seurauksista, äiti ehkä paremmin. Heille se muutos menestyvistä ja varakkaista ihmisistä köyhiksi oli todella kova.
Sen muistan lapsuudesta, että perheemme oli onnellisin silloin kun oli rahaa käytettävissä.
Jotenkin siitä on jäänyt takaraivoon itämään, että yrittää itsekin saada edes jonkunlaista pesämunaa kerättyä. Uusi lama tulee väistämättä jossain vaiheessa, ja siihen pitää varautua.
Se kannattaa myös kaikkien nyt aallon harjalla ratsastavien muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up.
Tää kuuluis varmaan yhtälailla johonkin uhkapeliketjuun, mutta iloitaan nyt täällä.
Meikeläinen voitti 116t ulkomailla operoivalta nettikasinolta. Ekaksi tuli järjetön ilon tunne siitä, että nyt voin maksaa lainat pois pankille, ja jää vähän muuhunkin rahaa.
Mutta, mutta. Enpäs huomannut heti tuota kasinon kierrätyssääntöä, jonka mukaan osa voitetuista rahoista pitää kierrättää pelaamalla ensin. Eikä tuota koko summaa saa ulos kerralla. Oon yrittänyt tätä setviä, mutta sekavaa on nämä säädökset. Antavat maksimissaan 5000,- nostaa per päivä ulos, mutta voivat antaa vähemmänkin likviditeetistä riippuen. No just tein ekan 5000,- siirron, ja se meni näköjään läpi ilman ongelmia. Rahojen pitäisi olla tilillä 3-4 arkipäivän sisällä.
Onhan tää siistiä, kun on rahaa pelitilillä, mutta yhtä aikaa aika perseestä, kun en nyt ole ihan selvillä miten ja millä tavalla saisin koko summan itselleni pian käyttöön.
Mutta nyt voin sanoa ainakin olevani vauras, jees,jees. Ja vaikka pelitilillä on nyt rahaa millä mällätä, niin en kyllä aio pelata noista yhtään enempää, kuin määrän joka on pakko kierrättää, jotta saa taas lisää rahaa ulos.
Vierailija kirjoitti:
Up.
Tää kuuluis varmaan yhtälailla johonkin uhkapeliketjuun, mutta iloitaan nyt täällä.
Meikeläinen voitti 116t ulkomailla operoivalta nettikasinolta. Ekaksi tuli järjetön ilon tunne siitä, että nyt voin maksaa lainat pois pankille, ja jää vähän muuhunkin rahaa.
Mutta, mutta. Enpäs huomannut heti tuota kasinon kierrätyssääntöä, jonka mukaan osa voitetuista rahoista pitää kierrättää pelaamalla ensin. Eikä tuota koko summaa saa ulos kerralla. Oon yrittänyt tätä setviä, mutta sekavaa on nämä säädökset. Antavat maksimissaan 5000,- nostaa per päivä ulos, mutta voivat antaa vähemmänkin likviditeetistä riippuen. No just tein ekan 5000,- siirron, ja se meni näköjään läpi ilman ongelmia. Rahojen pitäisi olla tilillä 3-4 arkipäivän sisällä.
Onhan tää siistiä, kun on rahaa pelitilillä, mutta yhtä aikaa aika perseestä, kun en nyt ole ihan selvillä miten ja millä tavalla saisin koko summan itselleni pian käyttöön.
Mutta nyt voin sanoa ainakin olevani vauras, jees,jees. Ja vaikka pelitilillä on nyt rahaa millä mällätä, niin en kyllä aio pelata noista yhtään enempää, kuin määrän joka on pakko kierrättää, jotta saa taas lisää rahaa ulos.
Mielenkiinnosta. Kuinka kävi? Kuinka olet saanut rahojasi kotiutettua? Vai pelasitko kaikki pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up.
Tää kuuluis varmaan yhtälailla johonkin uhkapeliketjuun, mutta iloitaan nyt täällä.
Meikeläinen voitti 116t ulkomailla operoivalta nettikasinolta. Ekaksi tuli järjetön ilon tunne siitä, että nyt voin maksaa lainat pois pankille, ja jää vähän muuhunkin rahaa.
Mutta, mutta. Enpäs huomannut heti tuota kasinon kierrätyssääntöä, jonka mukaan osa voitetuista rahoista pitää kierrättää pelaamalla ensin. Eikä tuota koko summaa saa ulos kerralla. Oon yrittänyt tätä setviä, mutta sekavaa on nämä säädökset. Antavat maksimissaan 5000,- nostaa per päivä ulos, mutta voivat antaa vähemmänkin likviditeetistä riippuen. No just tein ekan 5000,- siirron, ja se meni näköjään läpi ilman ongelmia. Rahojen pitäisi olla tilillä 3-4 arkipäivän sisällä.
Onhan tää siistiä, kun on rahaa pelitilillä, mutta yhtä aikaa aika perseestä, kun en nyt ole ihan selvillä miten ja millä tavalla saisin koko summan itselleni pian käyttöön.
Mutta nyt voin sanoa ainakin olevani vauras, jees,jees. Ja vaikka pelitilillä on nyt rahaa millä mällätä, niin en kyllä aio pelata noista yhtään enempää, kuin määrän joka on pakko kierrättää, jotta saa taas lisää rahaa ulos.
Mielenkiinnosta. Kuinka kävi? Kuinka olet saanut rahojasi kotiutettua? Vai pelasitko kaikki pois?
Kiitos kysymästä. Oon nyt pystynyt kotiuttamaan 12 000,-. Nyt pitää pyöräyttää ainakin parin kolmen tonnin verran pelejä, ennen kuin seuraava kotiutus onnistuu. En edellenkään ole ihan kartalla siitä, mikä summa pitää pyörittää uudestaan mankelin läpi, ja mitkä voin suoraan saada omalle tililleni pelitililtä. No, niin kauan kun rahansiirrot onnistuu edes jotenkin, koen olevani voittaja. Enkä ole pelannut ja tuhlannut rahojani sen enempää peleihin, kun mitä on pakko.
Noilla siirretyillä rahoilla muuten olen tehnyt pari ylimääräistä lainanlyhennystä, ja varasin talveksi kaukomatkan. Laskeskelin, että jos saan tuloutettua vaikkapa nyt kymppitonnin kuussa, niin saan lainan kokonaan maksettua pois vuoden loppuun mennessä.
Rikastuminen ei saa olla elämän tarkoitus. Rikastumisen pitää tulla kaiken muun sivutuotteena, jos on tullakseen.
Äiti Satakunnasta kirjoitti:
Mun mielestä kaikki onnekkaat ja taitavat yrittäjät, jotka saavat elämäntyönsä ja intohimonsa myytyä eteenpäin, ansaitsevat hatun noston. Usein näillä ihmisillä on terveempi suhtautuminen rikkauksiin, kuin esim. yhtä-äkkiä jättiperinnön saavalla untuvikolla.
Molemmista on kokemusta.
Sama. Kokemusta on molemmista. Äkkirikkaat eivät ehkä osaa käsitellä rahojaan samalla tavoin kuin juuri nämä yrittäjätaustaiset henkilöt. Vanha sanonta: "raha menee rahan luo" pitää aika hyvin kutinsa oman kokemukseni mukaan.
En ole rikas, enkä vauras, mutta kommentoin nyt kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Rikastuminen ei saa olla elämän tarkoitus. Rikastumisen pitää tulla kaiken muun sivutuotteena, jos on tullakseen.
VÄÄRIN !
Rikastuminen PITÄÄ olla tavoitteena, ja sen jälkeen kun on rikastunut ts. kaikki perustarpeet tyydytetty, voi niitä sivutuotteita kuten avioliitto ja kersat, vasta alkaa kuvittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikastuminen ei saa olla elämän tarkoitus. Rikastumisen pitää tulla kaiken muun sivutuotteena, jos on tullakseen.
VÄÄRIN !
Rikastuminen PITÄÄ olla tavoitteena, ja sen jälkeen kun on rikastunut ts. kaikki perustarpeet tyydytetty, voi niitä sivutuotteita kuten avioliitto ja kersat, vasta alkaa kuvittelemaan.
VÄÄRIN. Kyllä hyvä elämä lähtee ennemmin hyvistä ihmissuhteista ja perheestä. Sen jälkeen kun noi on kunnossa, voi tähdätä rikastumiseen. Rikkaana saa sitten tietysti sellaista ekstraa ja luksusta elämään lisää, jos vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikastuminen ei saa olla elämän tarkoitus. Rikastumisen pitää tulla kaiken muun sivutuotteena, jos on tullakseen.
VÄÄRIN !
Rikastuminen PITÄÄ olla tavoitteena, ja sen jälkeen kun on rikastunut ts. kaikki perustarpeet tyydytetty, voi niitä sivutuotteita kuten avioliitto ja kersat, vasta alkaa kuvittelemaan.
VÄÄRIN. Kyllä hyvä elämä lähtee ennemmin hyvistä ihmissuhteista ja perheestä. Sen jälkeen kun noi on kunnossa, voi tähdätä rikastumiseen. Rikkaana saa sitten tietysti sellaista ekstraa ja luksusta elämään lisää, jos vain haluaa.
Miten nuo asiat nyt toisiaan pois sulkisivat? Mitä tekemistä raha-asioilla ja parisuhteella muutenkaan on keskenään? Tai no, varkkain 10% miehistä on kaksi kertaa useammin parisuhteessa kuin köyhin 10%.
Ei toi nyt ihan noin mene. Varallisuuskäsite on yksilöllistä. Toiselle se tarkoittaa miljoonia, jollekin toiselle paljon vähemmän. Järkevällä elämisellä ja pitkäjänteisellä sijoittamisella saa yllättävänkin suuria summia aikaan. Ei siis tarvitse olla millään Stakesin tilastossa.