Lue keskustelun säännöt.
Rikastuminen/vaurastuminen
Shark
19.08.2018 |
En löytänyt aiheesta aiempaa ketjua, joten päätin sellaisen aloittaa: Itselläni oli kaikki taivaan merkit oikeassa asennossa, kun saimme hiljattain myytyä yrityksen (jossa olin yhtenä omistajana) eteenpäin paljon suuremmalle taholle. Kaupasta jäi kaikkien kulujen, verojen ym jälkeen muhkea potti itse kullekin. Vaikka asiaa oli jo etukäteen sulatellut, siitä huolimatta on yhä epäuskoinen olo siitä, että voi tästä eteenpäin elää ilman taloudellisia huolia. Kuinka rikastuminen on sitten vaikuttanut itseeni tai lähipiiriini?
Itse en ole alkanut "hurjastelemaan" rahoillani, vaan koittanut pitää malttia kaikessa tekemisessä. Auto vaihtui uuteen, ja ostin asunnon hyvältä paikalta pääkaupungista. Matkustelen nyt ahkerasti, enkä laske samalla tavalla matkabudjettia kuin ennen. Nyt on varaa olla isoilla panoksilla mukana sijoitusmarkkinoilla, ja olen voinut panna rahaa myös hyväntekeväisyyteen eri tahoille. Toistaiseksi olen mennyt päivä kerrallaan ilman huolta huomisesta. Toisaalta tiedän itseni sen verran hyvin, että ihan joutilaana en voi montaa kuukautta olla, vaan kohta pitää keksiä jotain työn kaltaista tekemistä. Jokaiselle aamulle täytyy olla syy, miksi nousta sängystä.
Lähipiirissäni olen huomannut muutamia muutoksia sen jälkeen, kun heille tieto yrityskaupoista tuli. Ihan parhaat ystävät eivät ole muuttuneet millään tavoin. He ovat aidosti iloisia puolestani. Tutut ja satunnaiset kaverit sen sijaan "vierastavat" nykyään, eivätkä enää halua olla oikeastaan tekemisissä. Toisaalta tämä tuntuu pahalta, toisaalta taas ajattelen, että eivät sitten ansaitse kaveruuttani. Sukulaisista osa on kateudesta vihreänä, ja haluavat rahoista osansa. Vanhusosasto on tässä kaikkein pahin. He kuvittelevat, että jos yksi on rikas, se kuuluu jakaa kaikille. Vaikkei heillä ole ollut mitään tekemistä koko yrityksen kanssa. Toki autan rahallisesti jos jollain on oikeasti hätä, ja ne rahat tulee todella tarpeeseen.
Sosiaalisissa tapahtumissa naiset ovat alkaneet "kehräämään" ympärilläni ihan kirjaimellisesti. Olisin otettu muuten, mutta kun tätä ei tapahtunut ennen rikastumistani. Varallisuudella on ihan selvä seuraussuhde tähän asiaan oman kokemukseni mukaan.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin kiitollinen, ja tiedostan olevani tavattoman onnekas. Vain hyvin harva saa tällaisen palkinnon yrittäjyydestään. Uskokaa tai älkää, tiedostan tämän asian joka ikinen päivä, ja siksi en ole varmaankaan lähtenyt leijumaan. Omat lähtökohdat elämälle ja uran luomiseen ovat ollet varsin keskiluokkaiset. Mitään perittyä omaisuutta ei ole, ja omalla taidolla ja työllä kaikki on hankittu.
Olisikiin kiva lukea muidenkin tarinoita aiheesta. En varmasti ole ainoa satunnaisesti tätä palstaa lukeva, jolla on käynyt tuuri tämän asian kanssa.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
....jjjjja sitten heräsit.
Surullinen kommentti. Kertoo että olet ihan pihalla siitä kuinka yrityskauppa ja suomalaiset innovaatiot käyvät kaupaksi. Eivät ne yritysten myyjät ole mitään rikkaisiin perheisiin syntyneitä kaukaisia satuolentoja, vaan sellainen voi olla vaikka sinun naapuri. Asuu hetkellisesti vuokraslummissa ja ajaa autonrämällä, mutta ottaa ritolat kaltaistesi miehittämästä ympäristöstä heti kun rahat on tilillä. Eikä palaa sinne koskaan!!
Sinä sen sijaan et herää koskaan unistasi ja harhoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shark kirjoitti:
omalla taidolla ja työllä kaikki on hankittu.
Tämä ei ole totta. Et ole elänyt tyhjiössä.
Väitit, ettet ole lähtenyt leijumaan, mutta tuo lainaamani kommentti osoittaa, että olet kuitenkin.
Kakku- ja pannukakkutehtaita ei ole koskaan liikaa.
Vanha totuus on, että raha helpottaa elämää, muttei siitä saa sokaistua. Muutoin menee tosi helposti elämä vinoon.
Onhan se selvä, että rikas mies kiinnostaa naista. Joka muutaa väittää, valehtelee. Myös oma empiirinen tutkimus todistaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun suvusta löytyy iäkäs vanha rouva, joka on oikeasti rikas. Mutta samalla niin hemmetin saita. Kaikki mitä tulee lisää, jemmataan. Ollaan joskus kysytty, että mitä varten?
-Ei sovi pröystäillä, kuului vastaus. Tällä mummelilla olisi varaa käydä missä vaan, ja tehdä mitä vaan, mutta ei kun ei. Tiedossa on, että sillä on kolmisenkymmentä asuntoa, joista saa säännöllistä tuloa. Lisäksi omistaa metsää paljon. Ja jälkikasvukin jota oli, on jo kuollut pois. Joten turhaan on kerännyt omaisuuttaan ainakin lapsiaan varten.
Tällaiset mummelit on säälittäviä tapauksia. Kyllä elämästä ja omaisuudesta pitää voida nauttia oman elämän aikana. Se on sitten yksilöstä kiinni, mikä on tarpeeksi. Pelkkä säästäminen ja pihtailu kaikessa käy varmaan mielelle pitkässä juoksussa raskaaksi.
Samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Emme kerskakuluta eikä mistään voisi arvata omaisuuttamme. Itse asiassa valitsen matkoillekin itsepintaisesti hotellit hyvällä hinta/laatusuhteella, se on tavallaan harrastus että käymme läpi paljon hotellivaihtoehtoja matkaa suunnitellessa. Ainoastaan asuinmaastamme, jossa ei ole pääomaveroa, voisi jotain päätellä jos laskee 1+1 yhteen.
Käymme n. kaksi kertaa vuodessa vähän pidemmällä matkalla ja kesäisin sitten Suomeen. Sosiaalista elämää on kyllä helpottanut se, ettei omaisuus tullut kertaheitolla esim. yrityskaupalla vaan pikkuhiljaa hyvillä sijoituksilla 2000-luvun alusta alkaen. Ihan samanlaisia ihmisiä olemme ystävien kesken kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M37 kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta: Paljonko pitäisi olla omaisuutta, että kehtaisi nimittää itseään varakkaaksi tai jopa rikkaaksi?
No perstuntumalta sanoisin, että varakas on, jos ei tarvitse katsella kaupoissa hintalappuja. Voi myös lomailla missä huvittaa, ja vaihtaa vaikka autoa kun siltä tuntuu. Se on mun mielestä vaurautta.
Mun mielestä rikkaan raja menee jossain miljoonan euron nettovarallisuudessa.
Tietysti hyvähän tässä on persaukisena näitä pohtia :-)
Jos se miljoona ei ole kiinni asunnossa vaan esim. osakkeissa, joista saa 7-10% osingot eli 70.000-100.000 euroa vuodessa. Tosin Suomessa siitäkin menee 32% veroa eli ei sillä vielä juhlita ainakaan jos pysyy Suomessa.
maan matonen kirjoitti:
Joku neropatti on sanonut, että ei se maallinen rikkaus, vaan se henkinen rikkaus. Ei sillä henkisellä rikkaudella paljoa tee, jos pitää maksaa vuokrat, laskut ja lasten harrastukset.
Olen varma, että olisin paljon onnellisempi maallisen rikkauden, kuin henkisen rikkauden kanssa. Olen siis köyhä.
On ollut erittäin viisas ihminen, joka tuon sanonut. Raha ei tee onnelliseksi, eikä maallinen mammona. Moni ei tätä ymmärrä kun henkisiä ongelmia paetaan sitten rahalla. Esimerkiksi moni rikkautensa julkisella alalla tehneelle olisi todella arvokasta saada yksityisyys takaisin. Se ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Rahat kannattaa aina käyttää nimenomaan itsensä kehittämiseen ja jos sen yli jää, niin sitten pistää ympäristönsä kehittämiseen. Tämän kuin kaikki "rikkaat" tajuaisivat, niin maailma olisi parempi elää kaikille.
Mutta toki raha rauhoittaa mieltä ja näitä asioita on helpompi miettiä. Jopa sitä onko se suomalainen onni sitten siinä, että koko ikä ollaan vaan mietitty rahan puutetta, pahimmillaan vielä sekin raha ansaittu työssä, josta ei pidetä.
Työ antaa tietynlaista omanarvon tunnetta, mutta sen varaan ei pidä mitään rakentaa. Aina pitäisi oma henkinen kehitys olla se tärkein.
Älkää siis seotko jos jostain saatte ylimääräistä rahaa, vaan miettikää miten voisitte parantaa/vahvistaa itseänne sisältä, jotta elämä olisi onnellisempaa. Raha ei sitä tee, uskokaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salla kirjoitti:
Luulen tietäväni, kuka tekstin kirjoittaja on. Kyseessä ei ole taruolento, vaan ihan oikea tapaus. Onnee vaan sulle XXXXi. Kyllä olis kelvannut mullekin noi rahat.
Luulen kanssa tietäväni kuka tämä herra Shark on. Onnittelut vaan yrityskaupoista, oli melkoinen exit. Sen verran tiedän ko.henkilöä, että tuskin nousee pissi päähän.
Todennäköisesti panee ainakin osan saaduista miljoonista takaisin kiertoon Suomessa.
Itse olen vielä kaukana vauraasta mutta varallisuutta on kertynyt sen verran että yöunia ei tarvitse menettää toimeentulohuolien takia. Se on vapauttanut henkistä potentiaalia luovuuteen ja itsensä kehittämiseen. Tästä kun jossain vaiheess downshiftaan osa-aikaduunariksi tai freeksi sitten kun varat sen sallivat, vietän varmaan suurimman osan ajasta opiskelemalla, joko täällä tai ulkomailla. Sijoitusten hoito ei monta tuntia kuussa vie joten sitten voi täysipainoisesti opiskella kieliä ja muita taitoja joita voi käyttää kun auttaa toisia. Monet vaurastuneet käyttävät varojaan heikompien auttamiseen niin että sen avustuksena tulevan kalan (raha) sijaan opetetaan niille heikommille kalastamisen taito ja annetaan onki (taito, työvälineet, ehkä ponnahduslauta työelämään).
En kadehdi sua ap. Rohkaisen sua käyttämään osan varoista yhteisösi auttamiseen. Ei kaloina, vaan kalastuskursseina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha, raha ja raha. Eikö teitä mikään muu kiinnosta. No seksi tietysti kanssa.
Mun mielestä kaikki onnekkaat ja taitavat yrittäjät, jotka saavat elämäntyönsä ja intohimonsa myytyä eteenpäin, ansaitsevat hatun noston. Usein näillä ihmisillä on terveempi suhtautuminen rikkauksiin, kuin esim. yhtä-äkkiä jättiperinnön saavalla untuvikolla.
Molemmista on kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha, raha ja raha. Eikö teitä mikään muu kiinnosta. No seksi tietysti kanssa.
Mikä vika rahassa ja seksissä on? Sinuako kiinnostaa sukaa ja muumimukit?
Äiti Satakunnasta kirjoitti:
Mun mielestä kaikki onnekkaat ja taitavat yrittäjät, jotka saavat elämäntyönsä ja intohimonsa myytyä eteenpäin, ansaitsevat hatun noston. Usein näillä ihmisillä on terveempi suhtautuminen rikkauksiin, kuin esim. yhtä-äkkiä jättiperinnön saavalla untuvikolla.
Molemmista on kokemusta.
Tämä teksti on kuin omasta kynästä. Asia on just näin. Itse olen läheltä todistanut, kuinka kaveripiiriini kuulunut henkilö tuhlasi huomattavan perinnön kahdessa vuodessa. Perinnön saannin jälkeen hänen elämänsä suunta muuttui, eikä mikään ollut liian kallista. Rahaa kun oli. Työt hän lopetti, eikä sijiottanut näitä rahoja mihinkään muuhun kuin omaan nautintoon. Kaksi vuotta siinä meni, ja sitten oli rahat loppu. Sitten seurasi masennus ja työkyvyttömyys. Tätä nykyä kaveri asuu kaupungin vuokrayksiössä, eikä rahaa ole yhtään mihinkään. Eikä enää varmaan tulekaan.
Yritettiin kyllä sivusta jarruttaa sitä meininkiä, ja kehoitettiin panemaan osan rahoista kasvamaan korkoa tulevaisuutta varten, mutta ei kun ei. No tulipahan nähtyä, kuinka huomattava omaisuus tuhottiin kahdessa vuodessa.
No niin naiset: kertokaapa miksi rikkaan miehen edessä pitää kehrätä ja kiehnätä? Eihän ne rikkaudet tule olemaan teidän, vaan sen miehen. Vaikka saisittekin sellaisen pyydystettyä.
Mä oon säästänyt ja sijoittanut 17-vuotiaasta asti rahani, ja oon matkalla vaurauteen. Tällä hetkellä osakkeissa ja rahastoissa on kiinni n 140 000,-€
Tietysti tää oon vaatinut kurinalaisuutta, ja joistain riennoista on pitänyt jäädä pois. Oon nyt kolmekymppinen, ja tarkoitus olisi kerätä toinen mokoma summa. Sitten voi jo hieman himmailla, ja ottaa rennommin.
Minulle ja siskolleni on tulossa suht suuri perintö, kun vanhemmista aika jättää. Joskus olen miettinyt, että toivottavasti osaan omalta osaltani sitä vaalia. Luonteeltani kun en ole mikään säästäjä. Eikä kyllä ole siskokaan.
Pitää varmaan tehdä etukäteen suunnitelma, ettei lähde lapasesta. Ja sitten vielä noudattaa sitä suunnitelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vielä kaukana vauraasta mutta varallisuutta on kertynyt sen verran että yöunia ei tarvitse menettää toimeentulohuolien takia. Se on vapauttanut henkistä potentiaalia luovuuteen ja itsensä kehittämiseen. Tästä kun jossain vaiheess downshiftaan osa-aikaduunariksi tai freeksi sitten kun varat sen sallivat, vietän varmaan suurimman osan ajasta opiskelemalla, joko täällä tai ulkomailla. Sijoitusten hoito ei monta tuntia kuussa vie joten sitten voi täysipainoisesti opiskella kieliä ja muita taitoja joita voi käyttää kun auttaa toisia. Monet vaurastuneet käyttävät varojaan heikompien auttamiseen niin että sen avustuksena tulevan kalan (raha) sijaan opetetaan niille heikommille kalastamisen taito ja annetaan onki (taito, työvälineet, ehkä ponnahduslauta työelämään).
En kadehdi sua ap. Rohkaisen sua käyttämään osan varoista yhteisösi auttamiseen. Ei kaloina, vaan kalastuskursseina.
Mä oon kyllä sitä mieltä, että kalastuskurssien lisäksi tarvitaan ihan sitä kalaakin. Lisäksi tarvitaan, ehdottomasti joku, joka jalostaa kalat syötäväksi tai myytäväksi ja joku joka myy ja ostaa kalaaa tai kalavalmistetts. Muuten pelkkä kalastamisen opettaminen on vain keino olla ole inaan erinomainen samalla kun käytännössä pitää yhteiskuntasuhhteita täsmälleen sellaisina kuin ne olivatkin - eli köyhiä köyhinä. Sitä kalastajaksi ryhnyttä voidaan sitten edelleen haukkua laiskaksi, kun ei myy ja jalosta. Kalastuskurssipuhe on populistinen tapa yksinkertaistaa monimutkaisia asioita.
Stakesin tilastojen mukaan oma varallisuusasteeni kuuluu korkeimpaan viiteen prosenttiin Suomessa. Koska ylimääräistä käyttörahaa pn tälläkin tassolla aika vähän, epäilen, että suurin osa tässä kuvatuista omista ja sukulaisten vaurastumisista on kuvitteellisia. Minä olen omassa ympäristössäni jakanut sekä kalastus- että kalanjalostustaitoja ja sitten ostanut ne kalat. Aika usein olen antanut myös ihan silkkaa rahaa tai rahanarvoista tarpeellista tavaraa (tyyliin virveleitä, verkkoja, fileointiveitsiä ja kylmälaukkuja) sen enempää jeesustelematta.
Ihan oon kuule nähnyt miestenkin hyrisevän rikkaan naisen kohdalla. Ehkä kuitenkin naiset tekevät tätä herkemmin, koska rikkaita miehiä on enemmän kuin rikkaita naisia.
Itse en ole rikas, mutta jos olisin, niin tuhlaisin ja eläisin leveästi. Nauttisin täysin siemauksin rahojen tuomista mahdollisuuksista.