Raivostuttavaa näin sunnuntaiaamuna saada nähdä facebookissa kuvia kaverin häistä, jonne ainoana minua ei ole kutsuttu.

Entä tämä?

Kaverini sai kutsun häihin, mutta perään puhelun, että kutsu oli lähtenyt hänelle VAHINGOSSA ja että häntä ei olekaan kutsuttu 😄😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika tympeää. Jos haluaa pitää pirskeet vain osalle ystäväpiiristä niin miksi ihmeessä sitä pitää hieroa niiden naamaan jotka eivät olleet kutsuttuina? Jos haluaa kuvia jakaa juhlissa olleille niin sen voi tehdä muita loukkaamatta.

Mistä ihmeen ystäväpiiristä? Morsiuspari ei ole ap:n kanssa niin läheinen, että ap olisi edes tiennyt avioaikeista. Miksi kaiken maailman hyvänpäiväntutut pitäisi kutsua häihin vain siksi, että sattuu olemaan muutama yhteinen kaveri? Ja sitten ei saisi laittaa kuvia juhlista edes omille Fb-sivuilleen tai ainakaan niissä ei saisi olla kenelläkään hauskaa?

Nyt jotain rajaa siihen oman navan tuijotteluun.

Muun muassa tämä vastaus selittää mielestäni hyvin, miksi niin moni on masentunut ja mieluummin eristäytyy kuin yrittää pitää yllä ihmissuhteita. Sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ja monimutkaisia. Ilmeisesti ap olisi pitänyt itsestään selvänä, että kutsuu tämän ystävän omiin häihinsä. Hän on luullut, että tunne on vastavuoroinen. Nyt häntä syytetään itsekeskeiseksi sen tähden.

Parempi olla kokonaan ilman "ystäviä"?

No faktaa on että ap ei tiennyt mitään koko häistä. Jos on oikeasti läheinen ystävä niin kai tietää tärkeät asiat ystävän elämästä?

Onhan se surullista jos itse luulee olevansa ystävä ja onkin vain tuttu/kaveri. Mutta elämä ei aina mene niin kuin itse luulee ja haluaa. Aikuisena pitäisi jo olla pettymyksen sietokykyä sen verran ettei ainakaan mene mitään räksyttämään tai kyselemään. Joku raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin yksi joka oli aikoinaan tosi läheinen ystäväni, meni naimisiin. Oltiin siis ihan paita & peppu joskus. Viimeiset kymmenen vuotta yhteydenpito on kuitenkin lähinnä tasoa tykkäämme toistemme postauksista Facebookissa. Olisiko minun silti pitänyt loukkaantua siitä, ettei minua kutsuttu häihin!?

Jösses, on sitä kaikenlaista uhriutumista näköjään.

P.s. Oikeasti ja melko läheisille tulee häistä yleensä erillinen 'ennakkovaroitus' polttareiden muodossa. Ole hyvä, lisää loukkaantumisen aihetta :)

Polttareita pitää alle puolet hääpareista...

Oho, onko näin? Olin näköjään sitten väärässä. Itse kun en ole koskaan ollut kavereideni häissä, ilman että myös polttareissa tai kaasona olisin ollut. Ja näitä on äkkiseltään laskettuna varmaan kuitenkin kymmenen ellei yli..

Johon liittyen vaikka häät aivan superihana juhla onkin, olen tavallaan ihan helpottunut, ettei tälle kesälle tullut yhtään kutsua. Polttarit + häälahja + uusi mekko + kampaus ja mahdollisesti vielä laukku + kengät on menoerä, joka ainakin minun budjetissani kirpaisee varsinkin jos häitä osuu samalle kesälle useammat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin kutsumatta ihan aitoja ystäviä häihin, koska kaikki eivät mahtuneet, vanhempani maksoivat häät, joten sukulaiset olivat etusijalla. Ei se välttämättä mitään pahaa tarkoita, vaikka juhliin ei kutsuta.

Tämä.

Lapsemme häät hänen puolisonsa vanhempien kanssa puoliksi maksaneena käytäntö on tuttu.

Kun vieraita tulee 80, se tarkoittaa, että molempien suvuista ja lähipiiristä kutsutaan 40 henkeä. Vieraslista on pian täynnä isovanhemmista, sedistä, tädeistä, serkuista, kummeista. Arpapeliä, kuinka monta ystävää listalle mahtuu.

Sehän on täysin ihmisestä kiinni haluaako juhliinsa ennemmin sukulaisia vai ystäviä. Mi ä jättäisin kutsumatta sedän, tädin, kummit, serkut yms, ainoat sukulaiset, jotka saisivat kutsun on vanhemmat ja sisarukset. Joillekin sukulaiset ovat vain pakollinen paha ja ystävät ovat ne läheiset. Siksi hääkutsun saisivat lähinnä vain ystävät. Suku, joiden kanssa ei olla missään tekemisissä ei olisi tervetullut häihin, menisi juhlat pilalle.

Riippuu varmaan tilanteesta. Meillä molemmissa suvuissa vaalitaan näitä lähisuhteita, ja sisarukset (useita kummallakin) olivat jo osin perheellistyneet, ja ovat aktiivisesti tekemisissä toistensa kanssa. Lapsellemme myös lukumääräisesti vähät serkut menivät eturiviin. Kummallakin oli toki ne parhaat kaverit listalla, mutta kukin tavallaan. Ja kustannuskyky oli valitettavasti hyvin ratkaisevassa roolissa myös.

Moni tuntemani ihminen menee kaikilta salaa naimisiin maistraatissa ja esim.vasta vuoden päästä lähetetään kutsu hääjuhliin, eikä edes lähimmät ole tienneet parin olevan naimisisissa.

Tämä on ohis mutta ihmiset suuttuu vaikka mistä.

Yksi ystävä suuttui minulle koska kerroin raskaudestani vasta rv 12.

Ihan turhaan koska emme kertoneet kenellekään muullekaan...ei edes omat äidit tienneet. 

Koska oli vaikeuksia tulla raskaaksi ja minulla oli raskauden aikana verenvuotoa rv 6 lähtien niin koko raskaus oli vähän epävarmalla pohjalla ja emme kaivanneet hössötystä kun oli jo muutenkin tarpeeksi hankalaa. Ei vaan olisi pää kestänyt mitään jatkuvia kyselyitä kun itsekään ei tiennyt aina missä mennään ja mitä tapahtuu. Terve täysiaikainen vauvali onneksi kuitenkin tuli.

Mutta kiva kun kerroin tälle ystävälle raskaudesta niin alkoi huutaa ja raivota ja toivotteli hyvää loppuelämää...

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin kutsumatta ihan aitoja ystäviä häihin, koska kaikki eivät mahtuneet, vanhempani maksoivat häät, joten sukulaiset olivat etusijalla. Ei se välttämättä mitään pahaa tarkoita, vaikka juhliin ei kutsuta.

Ärsyttää muuten työpaikalla, jossa on paljon työntekijöitä, kun laittaa muutamalle työkaverille kutsun terassille, niin sitten joku on pahoittanut mielensä, kun hän ei ole saanut kutsua. Aika monta muutakin on jäänyt ilman kutsua.

Mä en kyllä tällaista ymmärrä. Olet saanut paljon yläpeukkuja, niin varmaan moni kanssasi samoilla linjoilla. Itse en koskaan olisi antanut kenenkään muun päättää häävieraitamme. Mielestäni on väärin kutsua vaikkapa kaukaisia sukulaisia kuin läheisen ystävän, jonka ystävyys on antanut itselleni (tai miehelleni) paljon hyvää. En olisi myöskään antanut vanhempiemme maksaa häitämme. Lahjat sitten eri asia. Mutta ehkä sitten moni kokee saavansa ihanat häät vaikkei vieraat ole heitä ketä paikalle haluaisi...

Meillä töissä kahvilla kutsutaan terassille tai oluelle ja lähtiessä vielä käytävillä huhuillaan kuka haluaa lähteä. Ilman salaisia privakutsuja.

Itse tuin hyvää kaveriani suhdejutuissa, autoin hääjärjestelyissä mm. askartelin ja kutsua ei tullutkaan. Häiden jälkeen elämä jatkui ihan normaalisti ja nainen oli olevinaan edelleen kaverini, mutta itse viilensin välejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika tympeää. Jos haluaa pitää pirskeet vain osalle ystäväpiiristä niin miksi ihmeessä sitä pitää hieroa niiden naamaan jotka eivät olleet kutsuttuina? Jos haluaa kuvia jakaa juhlissa olleille niin sen voi tehdä muita loukkaamatta.

Mistä ihmeen ystäväpiiristä? Morsiuspari ei ole ap:n kanssa niin läheinen, että ap olisi edes tiennyt avioaikeista. Miksi kaiken maailman hyvänpäiväntutut pitäisi kutsua häihin vain siksi, että sattuu olemaan muutama yhteinen kaveri? Ja sitten ei saisi laittaa kuvia juhlista edes omille Fb-sivuilleen tai ainakaan niissä ei saisi olla kenelläkään hauskaa?

Nyt jotain rajaa siihen oman navan tuijotteluun.

Muun muassa tämä vastaus selittää mielestäni hyvin, miksi niin moni on masentunut ja mieluummin eristäytyy kuin yrittää pitää yllä ihmissuhteita. Sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ja monimutkaisia. Ilmeisesti ap olisi pitänyt itsestään selvänä, että kutsuu tämän ystävän omiin häihinsä. Hän on luullut, että tunne on vastavuoroinen. Nyt häntä syytetään itsekeskeiseksi sen tähden.

Parempi olla kokonaan ilman "ystäviä"?

Jos ei ole edes tiennyt, että ovat menossa naimisiin niin eivät kyllä kovin hyviä ystäviä ole. Ei kaikkia tuttuja ole pakko kutsua. Ap sanoi, että "ystäväpiiristä" kaikki muut olivat saaneet kutsun. Ei taida paljon pyöriä siinä "ystäväpiirissä", jos ei tiennyt häistäkään. Joten se siitä, että olisivat tuttuja enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika tympeää. Jos haluaa pitää pirskeet vain osalle ystäväpiiristä niin miksi ihmeessä sitä pitää hieroa niiden naamaan jotka eivät olleet kutsuttuina? Jos haluaa kuvia jakaa juhlissa olleille niin sen voi tehdä muita loukkaamatta.

Mistä ihmeen ystäväpiiristä? Morsiuspari ei ole ap:n kanssa niin läheinen, että ap olisi edes tiennyt avioaikeista. Miksi kaiken maailman hyvänpäiväntutut pitäisi kutsua häihin vain siksi, että sattuu olemaan muutama yhteinen kaveri? Ja sitten ei saisi laittaa kuvia juhlista edes omille Fb-sivuilleen tai ainakaan niissä ei saisi olla kenelläkään hauskaa?

Nyt jotain rajaa siihen oman navan tuijotteluun.

Muun muassa tämä vastaus selittää mielestäni hyvin, miksi niin moni on masentunut ja mieluummin eristäytyy kuin yrittää pitää yllä ihmissuhteita. Sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ja monimutkaisia. Ilmeisesti ap olisi pitänyt itsestään selvänä, että kutsuu tämän ystävän omiin häihinsä. Hän on luullut, että tunne on vastavuoroinen. Nyt häntä syytetään itsekeskeiseksi sen tähden.

Parempi olla kokonaan ilman "ystäviä"?

Jos ei ole edes tiennyt, että ovat menossa naimisiin niin eivät kyllä kovin hyviä ystäviä ole. Ei kaikkia tuttuja ole pakko kutsua. Ap sanoi, että "ystäväpiiristä" kaikki muut olivat saaneet kutsun. Ei taida paljon pyöriä siinä "ystäväpiirissä", jos ei tiennyt häistäkään. Joten se siitä, että olisivat tuttuja enempää.

Tai sitten syynä on se, jonka ap itse aloituksessa kirjoitti: 'Teki mieli kommentoida kuvan alle pari valittua sanaa, mutta onneksi hillitsin itseni vielä toistaiseksi, vaikka tekisi mieli kyllä antaa palautetta.'

Eli ehkä on tunnettu siitä, että muutenkin turhan taajaan kommentoi 'pari valittua sanaa'.

Lapsilla porukasta ulos sulkemiseen voi riittää joku täysin kohtuuton kuten silmälasit. Aikuisilla sitten taas, niin syy voi tosiaan joskus löytyä sieltä omistakin toimista..

Vierailija kirjoitti:

Onpas paljon kommentteja, kiitos niistä, olivat ne kannustavia tai moittivia.

Häät oli eräällä pienellä paikkakunnalla, josta morsian ja minä ollaan alun kotoisin ja asuttiin ennen naapurissa ja oltiin eräässä harrastuspiirissä yhteen aikaan aktiivisesti. Näitä tuttuja tästä samasta ringistä oli kuvat täynnä ja siitäpä päättelin, että jäin ainoana ulkopuolelle.

Kävi miten kävi, ajattelin kysyä syytä. Ehkä tänään ei vielä, ainakaan tähän kellonaikaan kannata

ap

Eli olette olleet aiemmin tekemisissä, mutta ette enää? Ja tämä "ystäväpiiri" onkin ystäväpiiri lapsuuden ajoilta? Nyt hohhoi, älä vaan nolaa itseäsi kysymällä miksi et saanut kutsua, vaikka asuitte naapureina pienenä ja teillä oli sama harrastustiimi? Ei ssaaaa... Et oikeasti voi suoraan sanottuna olla noin typerä? Eihän kukaan kutsu häihinsä jotain lapsuuden pelikavereita tai naapuria, jos ei ole enää vuosikausiin ollut edes tekemisissä. Nyt valoja päälle hei.

Nykyään kutsutaan ihmisiä kenen kanssa ollaan tekemisissä, ei velvollisuuden tunteen takia, esim tunnettiin joskus.

Mä en ehkä voisi olla kommentoimatta kuviin jotain tuossa tilanteessa. Mutta muotoilisin kommentin jotenkin niin, että mä en tiennytkään että olitte menossa naimisiin. Aivan ihanaa, olette niin kaunis pari. Onnea paljon. Eli juurikin niin, ettei heti hyökkää silmille, että miksei MINUA kutsuttu, mutta kuitenkin (ehkä) rivien välistä luettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ehkä voisi olla kommentoimatta kuviin jotain tuossa tilanteessa. Mutta muotoilisin kommentin jotenkin niin, että mä en tiennytkään että olitte menossa naimisiin. Aivan ihanaa, olette niin kaunis pari. Onnea paljon. Eli juurikin niin, ettei heti hyökkää silmille, että miksei MINUA kutsuttu, mutta kuitenkin (ehkä) rivien välistä luettavissa.

Miksi moista tarvisi edes rivien välistä tuoda luettavaksi?!?

Tai no, itseasiassa ehkä parempi sittenkin. Ahdistaa jo ajatuskin siitä, josko omassa tuttavapiirissä olisi joku noin henkisesti pieni ihminen. Ja siten kyllä olisi ihan hyvä tietää siitä ja tehdä jatkotoimia sen mukaan.

Itse jätin tuon takia kutsumatta ketään, vain 2 todistajaa paikalle. Meillä ei ole juuri sukulaisia, ei olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Kavereiden kohdalla ongelmaksi tuli, että kuka on hyvä kaveri, sellainen jonka kehtaa kutsua. Onko kaveri sellainen, jonka kanssa juttelen kerran kuussa, mutta olen joskus ollut läheinen? Muuton myötä tuli paljon sellaisia kavereita, joiden kanssa olin aiemmin ollut todella läheinen, tekemisissä päivittäin, mutta nykyään juttelemme ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.

Meillä ei ole hirveästi kavereitakaan. Jos kutsuisi vain lähimmät, joku kuitenkin kokisi jääneensä ulkopuolelle, ja jos kaikki mahdolliset, sekin olisi hiukan kiusallista sillä a) emme ole juurikaan enää tekemisissä heidän kanssaan, b) he eivät tunne toisiaan ja moni heistä on sinkkuja. En tiennyt yhtään mihin vetäisin rajan ja kutsut aiheuttivat niin kamalaa päänvaivaa, että todistajaksi tuli miehen kaksi kaveria jotka olivat tunteneet minut siitä asti kun tapasimme.

Liekö ap:n tapauksessa samankaltainen kuvio? Jos on vähän kavereita ja nekin etäisiä, on kamalan vaikeaa vetää raja, kenet vielä kutsuu ja kuka on hyvänpäiväntuttu.

Vierailija kirjoitti:

Itse jätin tuon takia kutsumatta ketään, vain 2 todistajaa paikalle. Meillä ei ole juuri sukulaisia, ei olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Kavereiden kohdalla ongelmaksi tuli, että kuka on hyvä kaveri, sellainen jonka kehtaa kutsua. Onko kaveri sellainen, jonka kanssa juttelen kerran kuussa, mutta olen joskus ollut läheinen? Muuton myötä tuli paljon sellaisia kavereita, joiden kanssa olin aiemmin ollut todella läheinen, tekemisissä päivittäin, mutta nykyään juttelemme ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.

Meillä ei ole hirveästi kavereitakaan. Jos kutsuisi vain lähimmät, joku kuitenkin kokisi jääneensä ulkopuolelle, ja jos kaikki mahdolliset, sekin olisi hiukan kiusallista sillä a) emme ole juurikaan enää tekemisissä heidän kanssaan, b) he eivät tunne toisiaan ja moni heistä on sinkkuja. En tiennyt yhtään mihin vetäisin rajan ja kutsut aiheuttivat niin kamalaa päänvaivaa, että todistajaksi tuli miehen kaksi kaveria jotka olivat tunteneet minut siitä asti kun tapasimme.

Liekö ap:n tapauksessa samankaltainen kuvio? Jos on vähän kavereita ja nekin etäisiä, on kamalan vaikeaa vetää raja, kenet vielä kutsuu ja kuka on hyvänpäiväntuttu.

Niin ja tästäkin jotkut pahoittivat vielä mielensä, että miksi emme pitäneet hääjuhlaa, eikö olisi ollut niin kiva juhlia naimisiinmenoa yhdessä. Yksi vielä vetosi, että oli tukenut minua vaikeina hetkinä. Ai, nyt olen hääjuhlan velkaa, vai? Vieraiden vuoksiko ne häät pidetään, eikä hääparin naimisiinmenon juhlistamiseksi läheisten ihmisten kanssa?

Voisiko ap:n tapauksessa saada jonkinlaista korvausta kutsutta jäämisestä? Ehkei uusia häitä tarvitsisi järjestää, mutta jotain pientä kuitenkin?

Uudet hääjuhlat olisi vähintäänkin kohtuullista järjestää niille, jotka eivät virallisena hääpäivänä pääse paikalle tai pettyvät kutsutta jäämisestä

Mitä sinä siellä häissä olisit tehnyt?