Raivostuttavaa näin sunnuntaiaamuna saada nähdä facebookissa kuvia kaverin häistä, jonne ainoana minua ei ole kutsuttu.

Aah! Oma ratkaisuni maistraatti ja paikalla vain vanhempamme ja sisaruksemme puolisoineen tuntuu nyt entistä paremmalta.

Muille ilmoitimme tekstareilla menneemme naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse jätin tuon takia kutsumatta ketään, vain 2 todistajaa paikalle. Meillä ei ole juuri sukulaisia, ei olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Kavereiden kohdalla ongelmaksi tuli, että kuka on hyvä kaveri, sellainen jonka kehtaa kutsua. Onko kaveri sellainen, jonka kanssa juttelen kerran kuussa, mutta olen joskus ollut läheinen? Muuton myötä tuli paljon sellaisia kavereita, joiden kanssa olin aiemmin ollut todella läheinen, tekemisissä päivittäin, mutta nykyään juttelemme ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.

Meillä ei ole hirveästi kavereitakaan. Jos kutsuisi vain lähimmät, joku kuitenkin kokisi jääneensä ulkopuolelle, ja jos kaikki mahdolliset, sekin olisi hiukan kiusallista sillä a) emme ole juurikaan enää tekemisissä heidän kanssaan, b) he eivät tunne toisiaan ja moni heistä on sinkkuja. En tiennyt yhtään mihin vetäisin rajan ja kutsut aiheuttivat niin kamalaa päänvaivaa, että todistajaksi tuli miehen kaksi kaveria jotka olivat tunteneet minut siitä asti kun tapasimme.

Liekö ap:n tapauksessa samankaltainen kuvio? Jos on vähän kavereita ja nekin etäisiä, on kamalan vaikeaa vetää raja, kenet vielä kutsuu ja kuka on hyvänpäiväntuttu.

Ei hemmetti, alkoi ihan ahdistamaan tämä aihe. Olen se, joka kirjoitti että 700 Facebook -kaveria. Tämän ryhmän olen 'rajannut' metodilla että a. tunnen ainakin jollain tasolla JA b. pidän kyseisestä ihmisestä.

Jos kuulostaa oudolta, niin johtuu kenties siitä, että olen myös assi, tosin sosiaalinen sellainen. Minun ihmissuhdetaitoni eivät ole myötäsyntyisiä, vaan opittuja sellaisia. Ja vaikka lienen kehittynyt paljon, yhä ja toistuvasti on vaikeuksia mm. siinä, että on vaikeaa tulkita vihjeitä/piilomerkityksiä jne.

Toisaalta tajuan, että tietyllä tavalla itselläni on jopa helppoa. Tulee hääkutsu olen että 'kivaa, kutsu' ja pari kertaa tosiaan jopa kun tullut kaasokutsu niin 'oho, wau olenkin läheisempi kuin edes osasin ajatella'.

Sitten taas jos olen naimisiinmenon bongannut vasta muuttuneesta sukunimestä olen vain 'ok, laitanpa onnitteluviestin'.

Siis ihan oikeasti, miten tässä nyt sitten lähtisi rajaamaan? Teoriassa voisin kutsua omiin häihini nuo kaikki 700 + useampi sata Facebookin ulkopuolella + avecit. Ovat kuitenkin kaikki kivoja ihmisiä.

Käytännössä kuitenkin, jos ei tuleva puolisoni ole joku Von Guttenberg ja budjetti rajaton, johonkin on pakko vetää raja. Siihen en koe voivani vetää rajaa, kuka vuorostaan on kutsunut minut omiin häihinsä.

Laitanko kutsun niille, joiden kanssa ollut tekemisissä ihan hiljattain, vai niille joita en ole nähnyt kasvokkain ainakaan viiteen vuoteen, mutta säännöllisesti jutellaan? Entäs entinen paras ystävä, jonka ykköskaaso olin aikoinaan ja välit katkesivat ihan vain koska muutto eri paikkakunnille. Laittoi kaveripyynnön pari päivää sitten. Muuten ei ole ollut kontaktia kahteenkymmeneen vuoteen. Sukunimi sittemminkin näköjään vaihtunut ainakin kerran, eli aika 50/50 kutsuisinko? :D

Ymmärrän hyvin miksi sinua ei kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika tympeää. Jos haluaa pitää pirskeet vain osalle ystäväpiiristä niin miksi ihmeessä sitä pitää hieroa niiden naamaan jotka eivät olleet kutsuttuina? Jos haluaa kuvia jakaa juhlissa olleille niin sen voi tehdä muita loukkaamatta.

Mistä ihmeen ystäväpiiristä? Morsiuspari ei ole ap:n kanssa niin läheinen, että ap olisi edes tiennyt avioaikeista. Miksi kaiken maailman hyvänpäiväntutut pitäisi kutsua häihin vain siksi, että sattuu olemaan muutama yhteinen kaveri? Ja sitten ei saisi laittaa kuvia juhlista edes omille Fb-sivuilleen tai ainakaan niissä ei saisi olla kenelläkään hauskaa?

Nyt jotain rajaa siihen oman navan tuijotteluun.

Taisi kalahtaa? Miksi luulet että ne ilman kutsua jääneet haluaisi katsella sun pirskekuvia?

Entä sitten? Ei minuakaan kiinnosta joidenkin kavereiden koira-, lapsi- ja harrastuskuvat, mutta en minä oleta että kaikki muut miettisivät jokaisen postauksensa sen mukaan mitä Juuri Minä haluan nähdä.

Ja tuo kalahdusmetafora nyt on jo niin väsynyt ja lapsellinen, ettei keskustelua kannattane kyllä noilla eväillä jatkaa.

Kannattaa opetella ne fb:n asetukset, ei kaikkien kuvien tarvitse näkyä kaikille. Itse esim. laitan lapsikuvia näkymään vain sukulaisille, joiden tiedän niitä haluavan nähdä.

Mikäs sen facebookin idea on jos ei oman elämän ja juttujen jakaminen? Lasten kuvat kuuluukin rajata tai mieluummin jättää lataamatta nettiin ihan lasten yksityisyyden vuoksi.

Olisipa helppoa alkaa joka kuvan kohdalla miettimään "tässä olen meikannut hienosti, minna voi suuttua kun ei osaa itse meikata, rajaan hänet pois" "karria ei kiinnosta kissat, rajaan hänet jokaisesta lemmikkieni kuvista" ja joka bileiden kohdalla erikseen eri kokoonpanoille näkyvyys, kun kerran saa vain paikalla olleille näkyä. Kyllä on elämä vaikeaa :D

Hääpaikan tilat voivat rajoittaa kutsuttavien määrää.

Me ei voitu kutsua paljonkaan kavereita, koska kummallakin on iso suku ja he olivat etusijalla. Eikä nyt muutenkaan haluttu mitään megalomaanisia häitä, vaan yritettiin pitää kutsuttujen määrä kohtuudessa.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika tympeää. Jos haluaa pitää pirskeet vain osalle ystäväpiiristä niin miksi ihmeessä sitä pitää hieroa niiden naamaan jotka eivät olleet kutsuttuina? Jos haluaa kuvia jakaa juhlissa olleille niin sen voi tehdä muita loukkaamatta.

Mistä ihmeen ystäväpiiristä? Morsiuspari ei ole ap:n kanssa niin läheinen, että ap olisi edes tiennyt avioaikeista. Miksi kaiken maailman hyvänpäiväntutut pitäisi kutsua häihin vain siksi, että sattuu olemaan muutama yhteinen kaveri? Ja sitten ei saisi laittaa kuvia juhlista edes omille Fb-sivuilleen tai ainakaan niissä ei saisi olla kenelläkään hauskaa?

Nyt jotain rajaa siihen oman navan tuijotteluun.

Taisi kalahtaa? Miksi luulet että ne ilman kutsua jääneet haluaisi katsella sun pirskekuvia?

Entä sitten? Ei minuakaan kiinnosta joidenkin kavereiden koira-, lapsi- ja harrastuskuvat, mutta en minä oleta että kaikki muut miettisivät jokaisen postauksensa sen mukaan mitä Juuri Minä haluan nähdä.

Ja tuo kalahdusmetafora nyt on jo niin väsynyt ja lapsellinen, ettei keskustelua kannattane kyllä noilla eväillä jatkaa.

Kannattaa opetella ne fb:n asetukset, ei kaikkien kuvien tarvitse näkyä kaikille. Itse esim. laitan lapsikuvia näkymään vain sukulaisille, joiden tiedän niitä haluavan nähdä.

Mikäs sen facebookin idea on jos ei oman elämän ja juttujen jakaminen? Lasten kuvat kuuluukin rajata tai mieluummin jättää lataamatta nettiin ihan lasten yksityisyyden vuoksi.

Olisipa helppoa alkaa joka kuvan kohdalla miettimään "tässä olen meikannut hienosti, minna voi suuttua kun ei osaa itse meikata, rajaan hänet pois" "karria ei kiinnosta kissat, rajaan hänet jokaisesta lemmikkieni kuvista" ja joka bileiden kohdalla erikseen eri kokoonpanoille näkyvyys, kun kerran saa vain paikalla olleille näkyä. Kyllä on elämä vaikeaa :D

Mikäs niiden Facebookin eri näkyvyyksien idea on, jollei niiden käyttäminen?

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin kutsumatta ihan aitoja ystäviä häihin, koska kaikki eivät mahtuneet, vanhempani maksoivat häät, joten sukulaiset olivat etusijalla. Ei se välttämättä mitään pahaa tarkoita, vaikka juhliin ei kutsuta.

Ärsyttää muuten työpaikalla, jossa on paljon työntekijöitä, kun laittaa muutamalle työkaverille kutsun terassille, niin sitten joku on pahoittanut mielensä, kun hän ei ole saanut kutsua. Aika monta muutakin on jäänyt ilman kutsua.

Onko se sinun terassisi jonne ei saa mennä ilman SINUN kutsuasi.

Noo on minutkin jätetty häistä kutsumatta. Mutta olen ottanut siihen "ihan sama, tylsää siellä kuitenkin olisi ollu" -ajattelun, eli välinpitämättömän asenteen, eipä myöskään minulle läheinen sukulainen joka on myös kummitätini, pyytänyt minua kummiksi yhdellekään lapselleen.

Eikä kukaan kaverinikaan joka sai lapsia, pyytänyt. Koskaan en tosin asiasta valittanut, enkä aiokkaan valittaa, saati muutenkaan ilmaista pettymystäni koskaan.

Onneksi osaan peittää tunteeni niin hyvin ettei kukaan mitään tajua,

erosin vain kirkosta kaikessa hiljaisuudessa kun meni se ainoa syyni olla kirkon jäsen.

(Tosin tämän tein vasta kun sukulaiseni viimeisen lapsen ristiäiset olivat niin kaukana takanapäin, ettei yhteyttä olisi tajuttu.)

Niille, jotka kysyivät syytä kirkosta eroamiseen, vastasin etten halua maksaa kirkollisveroa enkä ole uskossa.

Tänää heidät npäivitykseesi ja kerro kaikille, kuinka väärin ovat tehneet

Kerta toisensa jälkeen yllättää, miten ihmiset kokevat someen laitettujen kuvien tai päivitysten olevan jotenkin henkilökohtaisia näpäytyksiä tai loukkauksia. Jos minulla olisi juhlat, varmasti jakaisin niistä kuvia muiden katsottavaksi. Ne katsovat, joita kuvat kiinnostavat. Lähinnä varmaan juhlissa olleet tai esimerkiksi omat sukulaiset ovat kiinnostuneita, muut voivat ohittaa olankohautuksella. Missään tapauksessa ne päivitykset eivät ole sitä varten, että kutsua vaille jäänyt Marjaterttu varmasti nyt näkisi, kuinka kivaa meillä on ollut ilman häntä. Sosiaalisessa mediassa viestitään ystäville, tuttaville ja sukulaisille massana, henkilökohtainen viestitys tapahtuu sitten muilla keinoin.

Saahan se kutsutta jääminen harmittaa, mutta ei toisia silti pidä syyllistää siitä, että heillä on keskenään ollut hauskaa. Eikä heidän tarvitse sitä peitellä tai erikseen pohdiskella, että onkohan nyt joku mahdollisesti kokenut, että hänet olisi pitänyt kutsua, ja voisi sen vuoksi suuttua. 

En nyt keksi ainuttakaan syytä postata faceen ainuttakaan kuvaa mistään bileistä.Samoin olen ilmoittanut kavereille että meidän bileet on niitä joista ei kuvia nettiin laiteta mistään syystä - eikä  kuvata.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin kutsumatta ihan aitoja ystäviä häihin, koska kaikki eivät mahtuneet, vanhempani maksoivat häät, joten sukulaiset olivat etusijalla. Ei se välttämättä mitään pahaa tarkoita, vaikka juhliin ei kutsuta.

Ärsyttää muuten työpaikalla, jossa on paljon työntekijöitä, kun laittaa muutamalle työkaverille kutsun terassille, niin sitten joku on pahoittanut mielensä, kun hän ei ole saanut kutsua. Aika monta muutakin on jäänyt ilman kutsua.

Riippuu tietty työpaikasta, mutta eikö se ole sama kuin luokassa, jossa vain osa pyydetään mukaan jonnekin hengailemaan?

Eikö voisi ajatella, että laittaa useammalle lähimmälle työkaverille kutsun, koska kaikki eivät välttämättä tule?

Fiksut ihmiset ymmärtävät, että kutsu on kohteliaisuudesta, mutta eivät lähde, jos eivät mielestään tunne kutsujaa tarpeeksi hyvin. Siitä jää kuitenkin hyvä mieli.

Meillä on ollut tapana, että laitetaan lista seinälle, jos mennään jonnekin syömään ja siihen laitetaan nimet. Eli kaikki voivat tulla, ketkä haluavat, voi tutustua paremmin vaikka johonkin uuteen tyyppiin.

Jos mennään pienemmällä porukalla, ollaan varmaan muutenkin läheisimpiä ja tekemisissä. Jos pärstäkertoimen mukaan erotellaan ja juoruillaan, se on kiusaamista.

Meillä tila rajasi kutsuttavien listaa paljon. Halusimme sekä läheisimmät sukulaiset, joita näemme säännöllisesti, että läheisimmät ystävät. Molemmissa jouduttiin tekemään kompromisseja - jättämään itselleni läheinen perhe jonka lapsen kummi olen pois listalta, mikä harmitti itseäni kovasti, sekä ystäviä jotka "kuuluvat porukkaan" mutta eivät ole meille kummallekaan henkilökohtaisesti niin läheisiä. Jos pahoittivat mielensä, kurjaa, mutta minkäs teet. En mennyt naimisiin miellyttääkseni kavereita vaan halusin juhlistaa lähimpien kanssa meille tärkeää päivää. 

Useampaakin kommentoijaa tuntuu närästävän erityisesti se, että kuvia juhlista julkaistiin kaikkien nähtäville. Olisiko oikeasti ollut kivempi kuulla jälkikäteen ohimennen, että x ja y ovat menneet naimisiin? Tietysti sellainen asia jossain kohtaa tulee esiin, vaikkei juhlista erikseen puhuttaisikaan. Ja se jos mikä kuulostaa sorsimiselta, että kaikessa hiljaisuudessa juhlitaan ilman joitakin ihmisiä, ja sitten kaikki ovat tilanteesta ihan hys hys, etteivät he vain saa tietää. Jos taas pelataan avoimin kortein, niin myös kutsutta jääneet voivat tehdä omat päätöksensä ystävyyksien jatkamisen suhteen jos kokevat, että eivät halua olla etäisempään piiriin kuuluvia kavereita.

Omassa laajemmassa kaveripiirissä on myös ihmisiä, joista en pidä lainkaan. Heihin törmää, koska ovat jonkun minulle läheisen tai tärkeän ihmisen kavereita, joten oikeastaan juhlissa kuin juhlissa ovat läsnä. Jos nyt pitäisin itse jotkin isot juhlat, en silti kutsuisi heitä paikalle. Pelkkä kyseisten henkilöiden ajattelu saa ärtyneeksi, joten en tietenkään haluaisi heitä omaa päivääni pilaamaan. Minun juhlani ovat itsekkäästi sellaiset kuin minä haluan, joku muu saa sitten kutsua taas ne ihmiset, joiden kanssa itse viihtyy parhaiten.