Säälittävin tapa päättää seurustelusuhde?

Mun ex: "Jos me pidettäisi vähän taukoa meistä ja katottas syksymmällä uudestaan." Mitä jos vaikka ei. Lyön mistä vaan vetoa, että se katellaan syksyllä ois ollut ilmoitus, että löysin toisen naisen ja sen kanssa onkin kivempaa. Kunhan olis halunnut katsella, että kumman jättää.

Tekstari ollut se pahin, mutta toisaalta siinä oli pointtinsa. Kun seurustelin monta vuotta aiemmin tämän naisen siskon kanssa (tunsin molemmat jo pitemmältä ajalta), niin tämä toinen oli odottanut ties kuinka kauan, että suhde hänen siskonsa kanssa olisi tarpeeksi "jäähtynyt" eromme jälkeen. Sitten hän houkutteli minut tekosyyllä luokseen ja kertoi olevansa kiinnostunut. Tavattiin pari kertaa ja hyvin nopeasti hän kertoi haluavansa seurustella kanssani. Olin hieman ihastunut, joten mikäpä siinä. Vielä samana päivänä hypättiin sänkyyn ja seuraavana päivänä tuli viesti, ettei hän haluakaan suhdetta. Perustelu oli yllättävä - hän halusi vain kerran panna kunnolla, mutta ei koskaan harrasta seksiä suhteen ulkopuolella :D.

Erityisesti jäin kaipaamaan hänen suudelmiaan... kukaan muu ei ole suudellut yhtä intohimoisesti ja samalla tyylillä kuin minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tekstari ollut se pahin, mutta toisaalta siinä oli pointtinsa. Kun seurustelin monta vuotta aiemmin tämän naisen siskon kanssa (tunsin molemmat jo pitemmältä ajalta), niin tämä toinen oli odottanut ties kuinka kauan, että suhde hänen siskonsa kanssa olisi tarpeeksi "jäähtynyt" eromme jälkeen. Sitten hän houkutteli minut tekosyyllä luokseen ja kertoi olevansa kiinnostunut. Tavattiin pari kertaa ja hyvin nopeasti hän kertoi haluavansa seurustella kanssani. Olin hieman ihastunut, joten mikäpä siinä. Vielä samana päivänä hypättiin sänkyyn ja seuraavana päivänä tuli viesti, ettei hän haluakaan suhdetta. Perustelu oli yllättävä - hän halusi vain kerran panna kunnolla, mutta ei koskaan harrasta seksiä suhteen ulkopuolella :D.

Erityisesti jäin kaipaamaan hänen suudelmiaan... kukaan muu ei ole suudellut yhtä intohimoisesti ja samalla tyylillä kuin minäkin. 

Treenaatko jotain pehmopornonovellia varten?

Oltiin tapailtu jo jonkin aikaa ja sovittiin seurustelusta... suunniteltiin ensimmäistä yhteistä yötä yhdessä ja molemmat oltiin tosi "kiimoissamme". 

Miestä vaan jännitti paljon... ja lopulta seksissä ei sitten mentykään loppuun, koska mies ei kyennyt. Olin ihan että ookoo, sattuuhan näitä... ei siihen maailma kaadu ja tulee niitä kertoja muitakin. 

Seuraavana päivänä mies halusi erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekstari ollut se pahin, mutta toisaalta siinä oli pointtinsa. Kun seurustelin monta vuotta aiemmin tämän naisen siskon kanssa (tunsin molemmat jo pitemmältä ajalta), niin tämä toinen oli odottanut ties kuinka kauan, että suhde hänen siskonsa kanssa olisi tarpeeksi "jäähtynyt" eromme jälkeen. Sitten hän houkutteli minut tekosyyllä luokseen ja kertoi olevansa kiinnostunut. Tavattiin pari kertaa ja hyvin nopeasti hän kertoi haluavansa seurustella kanssani. Olin hieman ihastunut, joten mikäpä siinä. Vielä samana päivänä hypättiin sänkyyn ja seuraavana päivänä tuli viesti, ettei hän haluakaan suhdetta. Perustelu oli yllättävä - hän halusi vain kerran panna kunnolla, mutta ei koskaan harrasta seksiä suhteen ulkopuolella :D.

Erityisesti jäin kaipaamaan hänen suudelmiaan... kukaan muu ei ole suudellut yhtä intohimoisesti ja samalla tyylillä kuin minäkin. 

Treenaatko jotain pehmopornonovellia varten?

Eiköhän toi ole jonkinlainen erofantasia, jonka avulla kirjoittaja sublimoi hylkäyksen pelkoa tmv.?

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 2,5 vuotta, ja mielestäni meillä meni ihan hyvin. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä suhteeseen. Hänellä on oma asunto, mutta majaili suurimmaksi osaksi luonani. Nyt heinäkuun alussa lähdin eräänä aamuna töihin, annoin vielä suukon kun mies jäi nukkumaan. Töistä tultuani huomasin, että hän oli vienyt suurimman osa tavaroistaan ja kuulemma paennut veneelleen nukkumaan. Siellä hän on edelleen, eikä juuri vastaa puheluihin tai viesteihin, Tällä viikolla hän oli salaa hakenut loputkin tavaransa töissä ollessani. Avaimeni on hänellä, samoin parkkihallin lätkä ja kulkulupa (jotka on pakko palauttaa pikaisesti). Stressaa kovasti, miten saankaan ne takaisin. Minusta tuollainen pakeneminen on säälittävää, olis vaan reilusti sanonut että tämä ei toimi enää. Ja säälittävää on myös salavierailu asunnollani tavaroita hakemassa, kyllä mä ne ryysyt olisin ihan suosiolla antanut paikalla ollessanikin. :(

Alkoi ihan fyysisesti oksettaa kun aloin miettiä, että mies haluaa pitää sua jossain otteessa pitämällä sun tavaroita. Sairas tyyppi.

En yhtään ihmettele, etgä jotkut miehet jättää viestillä tai vaikka vie tavaransa sanomatta mitään. Sitähän ihan kehutaan voimaannuttavana, jos nainen hajoittaa miehen omaisuutta tuollaisessa tilanteessa ja naureskellaan vaan.

Itsekin olin nuorena niin kypsymätön ( 19) , että kun mies pisti poikki niin heitin kädessäni olleen pirtelön hänen autonsa penkeille ja potkaisin vielä auton kylkeen. Muistan miten tyttökaverit hurrasivat, että ihan oikein sille sialle.

Jos nainen on luonteeltaan sellainen, että saa ihan suhteettoman suuria, diivamaisia tunteenpurkauksia, niin hänet kannattaa jättää vaikka sitten viestillä. Olen kuullut kaverien eroista, että nainen on töninyt, raapinut, uhannut itsemurhalla, soittanut miehen sukulaisille jne. Ja nämä tyypit on ihan asiallisesti koittanut lopettaa toimimattoman suhteen. Naiset ei tunnu lainkaan kestävän hylkäyksiä.

Katsella uusi kumppani valmiiksi ja jättää nykyinen vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 2,5 vuotta, ja mielestäni meillä meni ihan hyvin. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä suhteeseen. Hänellä on oma asunto, mutta majaili suurimmaksi osaksi luonani. Nyt heinäkuun alussa lähdin eräänä aamuna töihin, annoin vielä suukon kun mies jäi nukkumaan. Töistä tultuani huomasin, että hän oli vienyt suurimman osa tavaroistaan ja kuulemma paennut veneelleen nukkumaan. Siellä hän on edelleen, eikä juuri vastaa puheluihin tai viesteihin, Tällä viikolla hän oli salaa hakenut loputkin tavaransa töissä ollessani. Avaimeni on hänellä, samoin parkkihallin lätkä ja kulkulupa (jotka on pakko palauttaa pikaisesti). Stressaa kovasti, miten saankaan ne takaisin. Minusta tuollainen pakeneminen on säälittävää, olis vaan reilusti sanonut että tämä ei toimi enää. Ja säälittävää on myös salavierailu asunnollani tavaroita hakemassa, kyllä mä ne ryysyt olisin ihan suosiolla antanut paikalla ollessanikin. :(

Alkoi ihan fyysisesti oksettaa kun aloin miettiä, että mies haluaa pitää sua jossain otteessa pitämällä sun tavaroita. Sairas tyyppi.

Kiitos tästä kommentista ja samoin kiitos sille toiselle, joka kirjoitti että älä ota takaisin. Mä olen niin miettinyt, että mitäs jos hän pyrkiikin takaisin syksyn tultua, kun veneessä ei enää voi asua. Hän on mulle rakas edelleenkin, muistelen haikeana menneitä ihania kesiä ja matkoja. Muistan sen arjen yhteiselon, johon luotin.  Mutta  en käsitä tuota hänen toimintaansa. Ensimmäinen tehtävä nyt tietysti on yrittää saada häneltä tuo avain ja parkkijutskat. Mutta please antakaa mulle voimaa, sanokaa että sitä ei tosiaan kannata ottaa takaisin. Minua haavoittaa ja stressaa suunnattomasti, ja en halua joutua kokemaan sitä enää toiste.

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään jätetty muistilapulla?

Carrie

Hahah, ihan totta se on. Kieltämättä naurahdin toteamukselle.

Pidän kirjoittamisesta, mutta tuota aihealuetta en ole koskaan harkinnut. Tykkään kyllä lukea sellaisia. Olisi ollut tylsää vastata vain "Tekstarilla jätettiin" ja kertoa tekstin sisältö. Yksityiskohtia olisi toki enemmänkin kerrottavaksi, mutta jotain yksityisyyttä pitää olla, vaikka avoin ihminen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele, etgä jotkut miehet jättää viestillä tai vaikka vie tavaransa sanomatta mitään. Sitähän ihan kehutaan voimaannuttavana, jos nainen hajoittaa miehen omaisuutta tuollaisessa tilanteessa ja naureskellaan vaan.

Itsekin olin nuorena niin kypsymätön ( 19) , että kun mies pisti poikki niin heitin kädessäni olleen pirtelön hänen autonsa penkeille ja potkaisin vielä auton kylkeen. Muistan miten tyttökaverit hurrasivat, että ihan oikein sille sialle.

Tääkin juttu on samasta kynästä, kun toi teksti "sisaruksista". Homma vaan on niin., että.tän kirjoittajamiehen tyttis oli se, joka heitti pirtelöt. Fantasiaa, et homma olis mennyt toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 2,5 vuotta, ja mielestäni meillä meni ihan hyvin. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä suhteeseen. Hänellä on oma asunto, mutta majaili suurimmaksi osaksi luonani. Nyt heinäkuun alussa lähdin eräänä aamuna töihin, annoin vielä suukon kun mies jäi nukkumaan. Töistä tultuani huomasin, että hän oli vienyt suurimman osa tavaroistaan ja kuulemma paennut veneelleen nukkumaan. Siellä hän on edelleen, eikä juuri vastaa puheluihin tai viesteihin, Tällä viikolla hän oli salaa hakenut loputkin tavaransa töissä ollessani. Avaimeni on hänellä, samoin parkkihallin lätkä ja kulkulupa (jotka on pakko palauttaa pikaisesti). Stressaa kovasti, miten saankaan ne takaisin. Minusta tuollainen pakeneminen on säälittävää, olis vaan reilusti sanonut että tämä ei toimi enää. Ja säälittävää on myös salavierailu asunnollani tavaroita hakemassa, kyllä mä ne ryysyt olisin ihan suosiolla antanut paikalla ollessanikin. :(

Alkoi ihan fyysisesti oksettaa kun aloin miettiä, että mies haluaa pitää sua jossain otteessa pitämällä sun tavaroita. Sairas tyyppi.

Kiitos tästä kommentista ja samoin kiitos sille toiselle, joka kirjoitti että älä ota takaisin. Mä olen niin miettinyt, että mitäs jos hän pyrkiikin takaisin syksyn tultua, kun veneessä ei enää voi asua. Hän on mulle rakas edelleenkin, muistelen haikeana menneitä ihania kesiä ja matkoja. Muistan sen arjen yhteiselon, johon luotin.  Mutta  en käsitä tuota hänen toimintaansa. Ensimmäinen tehtävä nyt tietysti on yrittää saada häneltä tuo avain ja parkkijutskat. Mutta please antakaa mulle voimaa, sanokaa että sitä ei tosiaan kannata ottaa takaisin. Minua haavoittaa ja stressaa suunnattomasti, ja en halua joutua kokemaan sitä enää toiste.

Ne oli itseasiassa mun kynästä molemmat tekstit. Sun kirjoituksessa oli mun mielestä kylmäävää sekin, että oli käynyt sun asunnolla. Toi tyyppi vaikuttaa paitsi laskelmoivalta, siltä että tosiaan haluaa pitää susta jonkinlaisen otteen, mutta itse kätevästi valita sen etäisyyden, jolta sua tarkkailee. Mitä muuta se on tehnyt sun asunnossa? Hakiko pelkät tavarat? Asensiko sun tietokoneeseen haittaohjelman? Pystyykö seuraamaan sua sun mobiililaitteen kautta? Valitettavasti ihan mahdollista, jos sillä on pääsy sun asuntoon. Mieti itsekin, miten vakavaa se voi olla, jos sun avain on viikkotolkulla ton miehen hallussa?

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on luonteeltaan sellainen, että saa ihan suhteettoman suuria, diivamaisia tunteenpurkauksia, niin hänet kannattaa jättää vaikka sitten viestillä. Olen kuullut kaverien eroista, että nainen on töninyt, raapinut, uhannut itsemurhalla, soittanut miehen sukulaisille jne. Ja nämä tyypit on ihan asiallisesti koittanut lopettaa toimimattoman suhteen. Naiset ei tunnu lainkaan kestävän hylkäyksiä.

Olen seurustellut elämäni aikana 5 kertaa ja joka kerta minut on jätetty tekstarilla. Olen rauhallinen ja kiltti nainen, liiankin kiltti, ehkä siksi miehet ajattelevat että minua voi kohdella ihan miten tahansa. Jos vielä joskus seurustelen ja tuleva 6. mieheni jättää minut tekstarilla, varmaan ihan oikeasti teen kohta itsemurhan, mitään sanomatta ja uhkailematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 2,5 vuotta, ja mielestäni meillä meni ihan hyvin. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä suhteeseen. Hänellä on oma asunto, mutta majaili suurimmaksi osaksi luonani. Nyt heinäkuun alussa lähdin eräänä aamuna töihin, annoin vielä suukon kun mies jäi nukkumaan. Töistä tultuani huomasin, että hän oli vienyt suurimman osa tavaroistaan ja kuulemma paennut veneelleen nukkumaan. Siellä hän on edelleen, eikä juuri vastaa puheluihin tai viesteihin, Tällä viikolla hän oli salaa hakenut loputkin tavaransa töissä ollessani. Avaimeni on hänellä, samoin parkkihallin lätkä ja kulkulupa (jotka on pakko palauttaa pikaisesti). Stressaa kovasti, miten saankaan ne takaisin. Minusta tuollainen pakeneminen on säälittävää, olis vaan reilusti sanonut että tämä ei toimi enää. Ja säälittävää on myös salavierailu asunnollani tavaroita hakemassa, kyllä mä ne ryysyt olisin ihan suosiolla antanut paikalla ollessanikin. :(

Alkoi ihan fyysisesti oksettaa kun aloin miettiä, että mies haluaa pitää sua jossain otteessa pitämällä sun tavaroita. Sairas tyyppi.

Kiitos tästä kommentista ja samoin kiitos sille toiselle, joka kirjoitti että älä ota takaisin. Mä olen niin miettinyt, että mitäs jos hän pyrkiikin takaisin syksyn tultua, kun veneessä ei enää voi asua. Hän on mulle rakas edelleenkin, muistelen haikeana menneitä ihania kesiä ja matkoja. Muistan sen arjen yhteiselon, johon luotin.  Mutta  en käsitä tuota hänen toimintaansa. Ensimmäinen tehtävä nyt tietysti on yrittää saada häneltä tuo avain ja parkkijutskat. Mutta please antakaa mulle voimaa, sanokaa että sitä ei tosiaan kannata ottaa takaisin. Minua haavoittaa ja stressaa suunnattomasti, ja en halua joutua kokemaan sitä enää toiste.

Ne oli itseasiassa mun kynästä molemmat tekstit. Sun kirjoituksessa oli mun mielestä kylmäävää sekin, että oli käynyt sun asunnolla. Toi tyyppi vaikuttaa paitsi laskelmoivalta, siltä että tosiaan haluaa pitää susta jonkinlaisen otteen, mutta itse kätevästi valita sen etäisyyden, jolta sua tarkkailee. Mitä muuta se on tehnyt sun asunnossa? Hakiko pelkät tavarat? Asensiko sun tietokoneeseen haittaohjelman? Pystyykö seuraamaan sua sun mobiililaitteen kautta? Valitettavasti ihan mahdollista, jos sillä on pääsy sun asuntoon. Mieti itsekin, miten vakavaa se voi olla, jos sun avain on viikkotolkulla ton miehen hallussa?

Tarkoitus oli heittää noi pahimmat skenaariot tähän herätelläkseni. Ei siksi, että haluan lietsoa pelkoa, silti miehen toiminta on kontrolloivaa sua kohtaan. Ja sun pitää suojata itseäsi, vaikka noi mun skenaariot ei totta oliskaan, ne voisi olla nykypäivänä ja se riittää. Todellakin tsemppaan sua vaatimaan tavarat välittömästi takaisin. Mies hyväksikäyttää sitä, että tietää sun tulkitsevan tän closuren puutteen olevan yhtä kuin toivonkipinä paluusta. Ehei. Mä olen itse se, joka jätettiin kesken keskenmenon. Ei ole ollut hurraamista mullakaan, voi luoja.

Jatkan vielä naiselle, jonka avain on maailmalla. Jos mies palauttaa avaimen, onko voinut ottaa siitä kopion? Sä varmaan ajattelet ei, ei, ei ja ei. Muista, mikä vaan on mahdollista. Entä jos mies ryömii takas ja liehittelee sua ja sä uskot. Mikään ei takaa, että ensi vuonna käy sama ja taas, taas ja taas. Hän kontrolloi läheisyyttä-etäisyyttä välillänne ja sinä teet kaiken pitääksesi miehen. Niin. Et sä halua sitä, sä haluat oikean parisuhteen. Vaikutat tosi fiksulta ja kivalta sekä herkältä naiselta. Ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En halua seurustelusuhdetta kanssasi. Olemme liian erilaisia. Mutta mitä jos oltaisiin kavereita, jotka harrastavat seksiä yhdessä?"

Siis mitä, tämähän on melko symppis ja ilmeisesti suht rehellinen herrasmies, joka kertoi mitä toivoo. Eli sellainen osa-aika rakkaus olisi ihan jees, ei muuta.

Ukko oli seksiaddikti. Vonkuviestejä tuli pitkään.

Seksi tekee iloiseksi

Lukot vaihtoon ja parkkihallin lupa mitätöitäväksi.

Voi hieman kirpaista taloudellisesti, mutta maksaa itsensä turvallisuudentunteena takaisin.

Minä ja ensimmäinen naisystäväni erosimme varsinaisesti eroamatta. Kumpikin vain lopetti yhteydenpidon samaan aikaan.