Sairaanhoitajaksi opiskelu ja harjoittelun suorittaminen?

Kommentteja?

Oon itse psykalla töissä ja meillä opiskelija suunnittelee itse viikkonsa eli opiskelupäiviensä vuorot osaston ohjaajan kanssa. Meilla opiskelijat eivät tee yö- tai viikonloppuvuoroja, koska niissä ei ole juuri "oppimiskokemuksia". Aamuvuoroissa tapahtuu eniten; on hoitokokouksia, uusien potilaiden tuloa, kotikäyntejä ym. Iltavuoroja opiskelijat ovat theneet yleensä vain n. 1 viikossa, jos sitäkään. En tiedä minkälaiseen paikkaan menet harjoittelujaksolle, mutta menet sinne oppimaan, et työvoimaksi. Uskoisin, että paikat ovat joustavia, ja voithan kertoa että elämäntilanteesi vuoksi teet mieluummin aamuvuoropainotteisia päiviä, ei sun tarvi syytä kertoa. Tsemppiä!

Aamuvuoropainotteinen kuulostaisi kyllä hyvältä. Toivottavasti meilläkin sellaista olisi.

Mietin myös, miten jaksan tuon 40h viikossa, mikä on harjoittelun tuntimäärä.

Kesällä olen nyt ollut töissä vain satunnaisesti ja koulua oli keväällä vähemmän. Nyt ainakin tuo jo itsessään kuulostaa melko raskaalta.

Mistä noita alapeukkuja?

Onko järkeä mennä harjoitteluun, jos siellä ei pysty olemaan?

Ehkä haen vastauksia lähinnä sille, että onko tällaisessa tilanteessa toivoakaan pärjätä harjoittelussa? En pysty olemaan mikään ihmeellisen nopeasti oppiva, autuaan oma-aloitteinen, supernopea tai muuta sellaista.

Minulle on ihan sama, millaiset arvostelut saan tästä harjoittelusta. Kunhan saa hyväksyttyä.

Muita vastauksia?

Ensinnäkin... yleensä opiskelija ITSE saa suunnitella omat työvuoronsa. Ihan itse päätät milloin tulet tai olet tulematta. Yövuoroja hyvin harvoin pakko tehdä, eikä ne yleensä ole oppimisen kannalta hyvä valinta..

Mikä harjoittelu kyseessä jos saa kysyä?

Opiskelija itse pohtii, että salliiko elämäntilanne harjoittelun vai ei. Voit myös halutessasi keskeyttää harjoittelun.

Ei sun ole mikään pakko tehdä 40h viikossa.. teet minkä teet ja saat opintopisteitä sen mukaan. Voit tehdä vaikka 30h viikossa ja saat sen mukaan sitten opintopisteitä. Ja työvuorot saa päättää yleensä itse. Oppimisen kannalta aamuvuorot parhaimpia ja yleensä harjoittelut on aika aamupainotteisia. Näin meillä. Toki voi olla koulukohtaisia eroja..?

Siellä harjoittelussa pääset kurkkaamaan mitä työelämä todella on, eli mieti tarkkaan voitko työskennellä allalla vuosia/vuosikymmeniä, jos joudut miettimään miten selviät muutaman viikon harjoittelusta.

Läheisesi kuolemasta on jo aikaa kuitenkin useampi kuukausi. Toki suru ja sureminen on yksilöllinen asia, mutta olisiko aika jo katsoa eteenpäin ja "luopua" surusta (tai siitä, että käytät surua/suruaikaa keppihevosena, sille että asiat eivät suju). Tottakai läheisen poismeno tutuu vielä haikealta, mutta voit ihan tietoisesti alkaa ajatella muita asioita ja muistella läheisestäsi niitä ihania yhteisiä juttuja aina sopivassa välissä.

Minusta sinun kannattaa kertoa harjoittelun ohjaajalle, että perhepiirissä tapahtui sinuun kovasti vaikuttanut kuoleman tapaus keväällä. Sen enenmpää asiaa ei tarvitse avata ja misuta se ei ole syy pyytää erikoiskohtelua. Itse harjoittelusta kannattaa sanoa, että sinua jännittäää ja et koe olevasi se maailman osaavin ja itsenäisin harjoittelija, joten toivot tiivistä ohjaamista ja neuvomista ja lupaat kyllä yrittää parhaasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun ole mikään pakko tehdä 40h viikossa.. teet minkä teet ja saat opintopisteitä sen mukaan. Voit tehdä vaikka 30h viikossa ja saat sen mukaan sitten opintopisteitä. Ja työvuorot saa päättää yleensä itse. Oppimisen kannalta aamuvuorot parhaimpia ja yleensä harjoittelut on aika aamupainotteisia. Näin meillä. Toki voi olla koulukohtaisia eroja..?

En tiedä mistä koulusta sinä olet, mutta meillä on ainakin tehtävä se 40h viikossa niin monta viikkoa kun harkka kestää, muuten sitä ei pääse läpi. 5% saa olla poissaoloa sairaslomatodistuksella. Harkkapaikoista on kova kilpailu, ja hyvä jos saa sen verran viikkoja mitä tarvitsee, niin vielä jos tekisi vähemmän tunteja viikossa niin ei ikinä saisi riittävästi kasaan. Koulu kun maksaa työharjoittelupaikalle viikoista, niin se todellakin haluaa että harjoittelu tehdään siinä suunnitellussa 40h/vk tahdissa. Ei auta edes arkipyhät, niistä ei tule yhtään vähennystä vaan viikkotuntimäärä on sama.

Tämä Metropoliassa Helsingissä.

Sitten vielä se että saako päättää itse vuoroja, riippuu aivan täysin harkkapaikasta. Edellisessä oltiin tosi tarkkoja että menen ohjaajien vuorojen mukaan ja se johti siihen että olin viiden viikon harkan joka ikisen viikonlopun töissä. Ei voinut mitään. Sitä edellisessä sain aika hyvin itse päättää, jne. Viisi harkkaa takana, viisi erilaista kokemusta.

Onko harjoittelusysteemi todella muuttunut noin paljon reilussa viidessä vuodessa omasta opiskeluajastani, kun moni sanoo, että vuorot voi suunnitella itse? Omana opiskeluaikanani harjoitteluissa (isoissa sairaaloissa) mentiin hyvinkin tiukasti oman ohjaajan vuorojen mukaisesti ja tuntimääristä oli pidettävä tarkasti kiinni. Ainoastaan yövuorot olivat sellaisia, joita ei tarvinnut tehdä useita, vaikka omalla ohjaajalla niitä paljon olisi ollutkin.

Kyseessä on kirurginen harjoittelu, eli se kolmas harjoittelu.

Vierailija kirjoitti:

Siellä harjoittelussa pääset kurkkaamaan mitä työelämä todella on, eli mieti tarkkaan voitko työskennellä allalla vuosia/vuosikymmeniä, jos joudut miettimään miten selviät muutaman viikon harjoittelusta.

Läheisesi kuolemasta on jo aikaa kuitenkin useampi kuukausi. Toki suru ja sureminen on yksilöllinen asia, mutta olisiko aika jo katsoa eteenpäin ja "luopua" surusta (tai siitä, että käytät surua/suruaikaa keppihevosena, sille että asiat eivät suju). Tottakai läheisen poismeno tutuu vielä haikealta, mutta voit ihan tietoisesti alkaa ajatella muita asioita ja muistella läheisestäsi niitä ihania yhteisiä juttuja aina sopivassa välissä.

Minusta sinun kannattaa kertoa harjoittelun ohjaajalle, että perhepiirissä tapahtui sinuun kovasti vaikuttanut kuoleman tapaus keväällä. Sen enenmpää asiaa ei tarvitse avata ja misuta se ei ole syy pyytää erikoiskohtelua. Itse harjoittelusta kannattaa sanoa, että sinua jännittäää ja et koe olevasi se maailman osaavin ja itsenäisin harjoittelija, joten toivot tiivistä ohjaamista ja neuvomista ja lupaat kyllä yrittää parhaasi.

Minusta taas muutama kuukausi on aika lyhyt aika toipua oman sisaruksen kuolemasta. Varsinkin, kun kuolema oli odottamaton ja tuli yhtäkkä. En ole missään surussa märehtimässä, mutta aina se eteenpäin meneminen ei onnistu niin helposti. Tämä sisarukseni oli mulle läheisin perheestä, koska meillä oli tosi pieni ikäero. En menettänyt ainoastaan sisarusta, vaan myös ystävän.

En mitään erikoiskohtelua ole pyytämässä, vaan toivon sitä, että pystyn pitämään esimerkiksi sen oman unirytmini kasassa myös harjoittelun ajan. Se taas ei ole mahdollista, jos harjoittelussa työvuorot sekoittaa koko päivärytmin. Hyvä kuitenkin, jos työvuorot saisi päättää itse.

Vierailija kirjoitti:

Onko harjoittelusysteemi todella muuttunut noin paljon reilussa viidessä vuodessa omasta opiskeluajastani, kun moni sanoo, että vuorot voi suunnitella itse? Omana opiskeluaikanani harjoitteluissa (isoissa sairaaloissa) mentiin hyvinkin tiukasti oman ohjaajan vuorojen mukaisesti ja tuntimääristä oli pidettävä tarkasti kiinni. Ainoastaan yövuorot olivat sellaisia, joita ei tarvinnut tehdä useita, vaikka omalla ohjaajalla niitä paljon olisi ollutkin.

Eihän sairaalat voi vaatia opiskelijoita noudattamaan pelkästään ohjaajien työvuoroja.

Ainakin meillä ohjaajiksi oli laitettu ihmisiä, joilla ei edes ollut päivävuoroja, mikä oli kyllä aika outoa.

Kirurgisessa harjoittelussa voi tulla vastaan myös potilaan kuolema. Voisi olla hyvä siirtää harjoittelua. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko harjoittelusysteemi todella muuttunut noin paljon reilussa viidessä vuodessa omasta opiskeluajastani, kun moni sanoo, että vuorot voi suunnitella itse? Omana opiskeluaikanani harjoitteluissa (isoissa sairaaloissa) mentiin hyvinkin tiukasti oman ohjaajan vuorojen mukaisesti ja tuntimääristä oli pidettävä tarkasti kiinni. Ainoastaan yövuorot olivat sellaisia, joita ei tarvinnut tehdä useita, vaikka omalla ohjaajalla niitä paljon olisi ollutkin.

Eihän sairaalat voi vaatia opiskelijoita noudattamaan pelkästään ohjaajien työvuoroja.

Ainakin meillä ohjaajiksi oli laitettu ihmisiä, joilla ei edes ollut päivävuoroja, mikä oli kyllä aika outoa.

No kyllä meillä pääasiassa ainakin vaadittiin. Jos ohjaajalla oli mainitsemillasi tavalla hyvin paljon iltaa tai yötä, tehtiin varaohjaajan vuoroja, mutta kyllä muutoin oli oman ohjaajan vuoroja noudatettava. Muistankin pitkät harjoittelut hyvin raskaina. Vuorotyö ilman palkkaa ja jatkuva uuden opiskelu siinä samalla vaatii jaksamista. Sairastumiset olivat myös hyvin ikäviä, sillä sairastumisista johtaneet tunnit oli omana opiskeluaikanani korvattava hyvin tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Kirurgisessa harjoittelussa voi tulla vastaan myös potilaan kuolema. Voisi olla hyvä siirtää harjoittelua. Voimia.

En usko, että tämä on mikään kynnyskysymys harjoittelun suorittamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Siellä harjoittelussa pääset kurkkaamaan mitä työelämä todella on, eli mieti tarkkaan voitko työskennellä allalla vuosia/vuosikymmeniä, jos joudut miettimään miten selviät muutaman viikon harjoittelusta.

Läheisesi kuolemasta on jo aikaa kuitenkin useampi kuukausi. Toki suru ja sureminen on yksilöllinen asia, mutta olisiko aika jo katsoa eteenpäin ja "luopua" surusta (tai siitä, että käytät surua/suruaikaa keppihevosena, sille että asiat eivät suju). Tottakai läheisen poismeno tutuu vielä haikealta, mutta voit ihan tietoisesti alkaa ajatella muita asioita ja muistella läheisestäsi niitä ihania yhteisiä juttuja aina sopivassa välissä.

Minusta sinun kannattaa kertoa harjoittelun ohjaajalle, että perhepiirissä tapahtui sinuun kovasti vaikuttanut kuoleman tapaus keväällä. Sen enenmpää asiaa ei tarvitse avata ja misuta se ei ole syy pyytää erikoiskohtelua. Itse harjoittelusta kannattaa sanoa, että sinua jännittäää ja et koe olevasi se maailman osaavin ja itsenäisin harjoittelija, joten toivot tiivistä ohjaamista ja neuvomista ja lupaat kyllä yrittää parhaasi.

Toiselta on kuollut perheenjäsen keväällä ja mielestäsi surun voi jo pikkuhiljaa jättää taakse, koska onhan tapauksesta jo useampi kuukausi, huh. Pystyykö Ap harjoittelua suorittamaan esim. kahdessa osassa, jolloin jakso ei olisi kertalla niin pitkä? Entö pystytkö suorittamaan harjoittelun joskus muulloin? Voi myös olla, että fyysinen harjoittelujakso voi tässä kohtaa tehdä sinulle hyvää, kun saat ajatuksia päivän ajaksi hieman muualle. Mutta jos tuntuu, että harjoittelua et nyt pysty suorittamaan niin voithan neuvotella asiasta koulusi päässä. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Toiselta on kuollut perheenjäsen keväällä ja mielestäsi surun voi jo pikkuhiljaa jättää taakse, koska onhan tapauksesta jo useampi kuukausi, huh. Pystyykö Ap harjoittelua suorittamaan esim. kahdessa osassa, jolloin jakso ei olisi kertalla niin pitkä? Entö pystytkö suorittamaan harjoittelun joskus muulloin? Voi myös olla, että fyysinen harjoittelujakso voi tässä kohtaa tehdä sinulle hyvää, kun saat ajatuksia päivän ajaksi hieman muualle. Mutta jos tuntuu, että harjoittelua et nyt pysty suorittamaan niin voithan neuvotella asiasta koulusi päässä. Voimia!

Oikeastaan kysyin tuota jo keväällä, vastaus oli ehdoton ei. Harjoittelu on kuulemma suoritettava kerralla, siis 6vk. Muulloin suorittaminen olisi vaikeaa sen takia, että sitten jäisin jälkeen kaikesta muusta opetuksesta, eli kaikki siirtyisi.

Pelkään sitä, että mitä jos minulle sanotaan, että harjoitteluni hylätään kesken harjoittelun. Ei kai ne jo valmiiksi suoritetut viikot sentään pidä suorittaa uudelleen?