Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään _todella_ saamatonta miestä
17.08.2018 |
3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja alussa tätä "saamattomuutta" en huomannut, kun asuttiin erillään ja molemmilla opiskelut, työt jne. Kaikki pamahti päin läsiä vasta tänä vuonna, kun ostettiin asunto ja ns. oikeat vastuut alkoivat. Tiedän ettei tähän tule varmaankaan IKINÄ minkäänlaista muutosta, ja ero onkin kytenyt jo monta kuukautta takaraivossa.
Haluaisin siis enemmänkin vertaistukea ja kokemuksia tälläisistä miehistä..
- Remontoimme, ihan normaalia pintaremonttia (maalaamista, jne), ja meitä auttoi iso joukko ihmisiä. Miehen panos ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta heti ensimmäisinä päivinä alkoi se "väsymys", ja valittaminen. Töistä suoraan piti mennä uudelle asunnolle ja kamala huokailu ja ärtyneisyys. Itse näin sen hauskana kokemuksena, jota emme tule uudestaan kokemaan. Ensiasunto, tee-se-itse remontti ja pitkät päivät.. :)
- Aamuisin ei saa edes puhua, kun on niin ärtynyt. Ahdistavaa kun arkiaamutkin on niin negatiivissävytteisiä jatkuvasti.
- Ei pese pyykkiä, ei hoida vaatteita, kaikki mytyssä, sukat aina lattialla. Jos käy katsomassa kuivausrummusta puhtaita sukkia ja ne ovat märkiä - jättää ne vain sinne, ei laita konetta päälle.
- Meidän piti vaihtaa keittiönkaappien ovet. Olen kirjoittanut kaikki ylös ja otin ovet irti ja pakkasin ne. Olisi vain vietävä ne kauppaan ja ostettava uudet (menee alle tunti), mutta mies on täysin tyytyväinen, eikä pidä mitään kiirettä. Varmaan loppuelämä menisi, jos odottaisin että uudet ovet haetaan. JA TÄMÄ OLI MIEHEN IDEA!
- Varastossa on pitänyt käydä viimeiset 6kk hakemassa maalia. EI VAAN JAKSA. Ja hän siis halusi maalata olohuoneen (on puoliksi maalattu).
- Ei järjestä synttäreitä, viikonloppuja, jouluja, vuosipäiviä, ei suunnittele, ei lomaile, ei halua mennä mihinkään. Makaa vain kotona tai kaveri tulee kylään.
- Jättää laskut maksatta, kun ei saa aikaiseksi niitä hoitaa. Ei ota opiksi vaikka kerran meni ulosottoon asti ja samalla MINÄ meinasin menettää luottotiedot. (Oli piilotellut yhteistä laskua pitkään).
- Arki on aina niin hiton rankkaa. Ei voi tehdä mitään, ei voi ottaa rennosti. Aina naama nurinpäin ja kaikki on niin... ÄÄÄRGHHH!.
- Ei harrasta mitään, ei tee mitään, ei huolehdi itsestään eikä kenestäkään..
- Opinnot jätti kesken, kun ei osaa yhdistää niitä työnteon kanssa. Mutta ei se kyllä lukenut tentteihin, vaikka ei ollut töissä..
En tiedä mikä on, mutta en usko että on masentunut. On hyvin laiska ja saamaton.. En vain jaksa enää! Haluaisin tsemppausta, positiivisuutta, elämäniloa! :(
Kommentit (91)
Olethan puhunut asiasta miehesi kanssa? Kysynyt miksi hän toimii näin (tai tässä tapauksessa ei toimi) ja selittänyt että tämä hänen saamattomuutensa on sinulle todella niin iso asia, että mietit eroa.
Luulen, että pidemmällä aikavälillä katkeroidut tuon miehen kanssa jos hän ei muuta tapojaan. Olette ehkä luonteiltanne liian erilaisia jotta suhteenne toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olethan puhunut asiasta miehesi kanssa? Kysynyt miksi hän toimii näin (tai tässä tapauksessa ei toimi) ja selittänyt että tämä hänen saamattomuutensa on sinulle todella niin iso asia, että mietit eroa.
Luulen, että pidemmällä aikavälillä katkeroidut tuon miehen kanssa jos hän ei muuta tapojaan. Olette ehkä luonteiltanne liian erilaisia jotta suhteenne toimisi.
Olen puhunut, riidellyt, vaatinut, pyytänyt.. you name it. Nyt on tullut se raja vastaan, ja joka kerta kun mies on naama nurinpäin -> otan eron puheeksi. Ei vaan enää kykene ymmärtämään! Ap
Ei ole puolisoainesta. Eikä muutosta tulossa, niin kuin itsekin tiedät. On pikkuasioita ja sitten on isoja asioita parisuhteessa. Tämä on iso.
No ei mutta tuollainen 14-vuotias on. Ehkä sama kehitysvaihe miehesi kanssa meneillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan puhunut asiasta miehesi kanssa? Kysynyt miksi hän toimii näin (tai tässä tapauksessa ei toimi) ja selittänyt että tämä hänen saamattomuutensa on sinulle todella niin iso asia, että mietit eroa.
Luulen, että pidemmällä aikavälillä katkeroidut tuon miehen kanssa jos hän ei muuta tapojaan. Olette ehkä luonteiltanne liian erilaisia jotta suhteenne toimisi.
Olen puhunut, riidellyt, vaatinut, pyytänyt.. you name it. Nyt on tullut se raja vastaan, ja joka kerta kun mies on naama nurinpäin -> otan eron puheeksi. Ei vaan enää kykene ymmärtämään! Ap
noniin.. eroamaan siis.
Vierailija kirjoitti:
jätä se
ei se tosta kuule muutu, ikävä kyllä.
Eksäni oli tuollainen ja siis huhhuh... sitä ei kyllä kestänyt. Nykyinen osallistuu ja tekee ihan omasta aloitteesta asioita. Jatka etsimistä, tuo ei ole sinun miehesi.
Tää on vain niin iso kontrasti mun eksään, joka teki kaiken tasapuolisesti. Ei tarvinnut pyytää, vaan hoiti hommansa, laskunsa, parturinsa.. Kaiken. Oli muuten täydellinen, paitsi ettei meillä vain luonteet osunut yhteen. Tuo eksä motivoi minua olemaan parempi ihminen joka päivä ja halusin mennä elämässä eteenpäin! Nyt tämä nykyinen saa minusta vain esiin sellaisen laiskanpullean elämään kyllästyneen ihmisen, jolla ei ole tulevaisuudessa mitään odotettavaa.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako edes ryypätä?
Se on ainut mitä odottaa ja jaksaa tehdä. Mikään muu ei saa sitä innostumaan, kuin viikonloppu ilta pleikkarin ääressä ystävän kanssa ryypäten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole puolisoainesta. Eikä muutosta tulossa, niin kuin itsekin tiedät. On pikkuasioita ja sitten on isoja asioita parisuhteessa. Tämä on iso.
Eikö olekin? Hyvä että en ole yksin sitä mieltä ja "liian vaativa" puoliso.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mutta tuollainen 14-vuotias on. Ehkä sama kehitysvaihe miehesi kanssa meneillään?
Teiniksi sitä aina sanonkin.. Ihan uskomatonta touhua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan puhunut asiasta miehesi kanssa? Kysynyt miksi hän toimii näin (tai tässä tapauksessa ei toimi) ja selittänyt että tämä hänen saamattomuutensa on sinulle todella niin iso asia, että mietit eroa.
Luulen, että pidemmällä aikavälillä katkeroidut tuon miehen kanssa jos hän ei muuta tapojaan. Olette ehkä luonteiltanne liian erilaisia jotta suhteenne toimisi.
Olen puhunut, riidellyt, vaatinut, pyytänyt.. you name it. Nyt on tullut se raja vastaan, ja joka kerta kun mies on naama nurinpäin -> otan eron puheeksi. Ei vaan enää kykene ymmärtämään! Ap
Ehkä sitten parempi vain erota. Tuo erolla uhkailukaan ei pidemmän päälle ole kovin järkevää.
Tosin, jos teillä muuten asiat toimii ja haluat jatkaa miehen kanssa ettekä halua lapsia, oletko miettinyt että jatkatte yhdessä mutta asuisitte erillänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OK, minkälaisessa kunnossa oli kämppä kun asui yksin?
No eipä se tuosta tule muuttumaan, ainakaan parempaan suuntaan. Sinun valintasi, jatkatko tuota elämää vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista ei voi muuttaa. Voi vain itse muuttua, tai muuttaa. Suosittelen jälkimmäistä, ellei asunto ole yksin sinun. Jos on, häädä tämä henkisesti jälkeenjäänyt urpo.
Katsokin ettei hän tee velkaa tai vuokrarästejä sinun nimiisi.
Vierailija kirjoitti:
OK, minkälaisessa kunnossa oli kämppä kun asui yksin?
No kun, ei ole asunut yksin. Asui isällään teini-iän, meni inttiin ja tapasi naisen, jonka luokse muutti. MUTTA nyt olen saanut kuulla millainen oli silloin, kun asui isällään -> sotkuinen, likainen, eikä tehnyt ikinä minkään eteen.
Oli hyvä esittämään alussa, eikä minulla ollut edes aikaa huomata millainen asuja oli... Ap
Meillä on yksi huone odottanut tapetointia 2kk.. vanhat on puoliksi revitty irti. Mies ollut sairaslomalla kohta kuukauden, että aikaa kyllä olisi. Toki voisin itsekin hoitaa sen mutta taapero syö sitä laastia ja vanhoja tapetteja.
Eiköhän tuo ollut tuossa. Tosin sitä vähän ihmettelen että miten et huomannut näitä asioita jo silloin kun asuitte erillään. Tuskin se silloinenkaan kämppä suuresta aktiivisuudesta kertoi, harrastuksettomuus ja tentteihin lukemattomuus näkyi varmaan myös jne....
Ehdottomasti eroatte, kuulostat siltä että olet muutenkin nuori vielä joten et tosiaan jää tuohon :( oikein masentaa lukea millainen ukko sulla on
Minulla oli tuollainen lapanen peräti 7 vuotta. Asuimme yhdessä n 5v. Onneksi ei menty naimisiin eikä tullut lapsia. Kuinkas niitä tulisikaan kun ei juuri ollut seksiäkään. Aluksi ei ollut ihan niin paha tapaus, olin tavatessamme 19v. Vuosi vuodelta muuttui ja aika paljon samoja kokemuksia kuin ap:lla. Aluksi yritin saada elämään järkeä mutta ei onnistunut. Sitten kyllästyin totaalisesti ja lopetin suhteen. Enää en tuollaisiin sorru ja nyt vanhempana nämä tunnistaa myös paremmin. Ennemmin olen yksin. Jos olisin jäänyt tuohon suhteeseen en tietäisi hyvästä seksistäkään mitään. Ennen häntä minulla oli yksi teinisuhde jossa oli seksiä.
Alue: Aihe vapaa
jätä se
ei se tosta kuule muutu, ikävä kyllä.
Eksäni oli tuollainen ja siis huhhuh... sitä ei kyllä kestänyt. Nykyinen osallistuu ja tekee ihan omasta aloitteesta asioita. Jatka etsimistä, tuo ei ole sinun miehesi.