Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Olin siskon poikien kanssa uimassa paikassa, jossa oli sellainen veden päällä kelluva temppu/esterata (niinku pomppulinna, ilmalla täytetty) joka oli tarkoituksella vaikea päästä loppuun asti tippumatta veteen. Siellä meni muitakin aikuisia seassa ja minua aina välillä lapsettaa ja pojat taisivat lisäksi kärttää tätiä mukaan, niin tottahan sitä sitten yrittämään.

No, kun tipuin vähän korkeammasta kohdasta, niin ylipainoisena ei varmaan olis kannattanut ottaa YHDELLÄ kädellä kiinni matkalla olleesta kahvasta. Sattui meinaan hieman kun 80kg revähtää voimalla yhden käden varaan :))) (eli liike-energian tai mikä onkaan takia se hetkellinen rasitus varmaan vielä suurempi?) Juu ei ehkä kannata toimia samoin kuin ne kevyet lapset... Ei lääkärireissua tullut mutta kyllä särki koko kättä ja olkapäätä/hartiaa vietävästi pari viikkoa. Välttelin sen käyttöä ja tais vieläpä olla se käyttökäsi. Jos moiseen uskallan vielä mennä niin vaikka painoa onkin nyt vähemmän, niin opin läksyni eli jos putoan niin putoan kerralla :D

(Terkut hei sille toiselle siskolle jos luet tän, tunnustit joskus lukevasi av:tä :D)

Kerrossängyn yläsängystä voi tulla alas normaalisti tikkaita pitkin kapuamalla tai sitten kierähtämällä vaan kylki edellä suoraan alapuolella olevaan laatikostoon.

Kaaduin kun sain väännettyä itseni solmuun imurin letkun ja johdon kanssa - aivotärähdys ja murtunut varvas.

Alkuraskaudessa kompastuin kotiin tullessa ulko-oven kynnykseen  ,  lensin  naama edeltä lattiaan  ja puoli naamaa meni mustaksi sekä ranne murtui. Elämäni ensimmäinen neuvolakäynti johti ennakoivaan lasuun, kai kuulosti niin oudolta että joku kompastuu selvinpäin matalaan kynnykseen ! Tosin mitään jatkotoimenpiteitä ei tullut, kun kompastuin sos. työntekijöiden  edessä  farkkujen lahkeeseen ja tupsahdin nurin, olkapää meni sijoiltaan. Loppuraskauden mies istutti minua sohvalla ja hyvä ettei kantanut vessaan :D

Tosin vielä synnytyksen käynnistyttyä onnistuin lentämään jäisellä sairaalan pihalle selälleni, lapsivesikin meni siinä rytäkässä.

Tanssin kotona omaksi ilokseni ja innostuin kai liikaa ja täräytin polvella itseäni huuleen. Oli päivän ajan sellaiset ankkahuulet ja jonkin aikaa sen jälkeen verenpurkauma alahuulessa.

Toinen juttu tulikin tässä mieleen. Teininä olin Tennispalatsissa ja olin menossa vessaan. Juuri kun olin avaamassa vessaan menevää ovea (aukeaa ulospäin ja oli tuohon aikaan ainakin melko raskas) niin kaverini huusi minulle jotain muutaman metrin päästä. Käännyin sivulle katsomaan ja käteni jatkoi oven avaamista. Ovesta oli kuitenkin tullut tällävälin 2 naista jotka olivat jo avanneet oven. Noh, oven kahvan sijaan käteni tarttuikin tämän toisen naisen rinnuksiin ja voimalla vedin häntä itseäni kohti ja naamamme osuivat yhteen.

Olen huono heräämään ja haaveilen usein siitä, miten loikkaisi sängystä heti herättyä pirteänä päivän puuhiin. Kerran sitten päätin puolinukuksissa kerrankin aloittaa aamun tarmokkaasti ja nousta reippaasti sängystä. Ikävä kyllä en ollut tarpeeksi hereillä muistaakseni, millä puolella on seinä, ja löin päähäni aivotärähdyksen ja polven kipeäksi. Jätin pirteät ja tarmokkaat aamut suosiolla siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksin bussipysäkille jotta ehtisin seuraavaan bussiin. Juuri kun olin juoksemassa suojatielle (oli vihreä valo) kompastuin reunakivetykseen. En kuitenkaan kaatunut täysin maahan vaan sain itseni pidettyä pystyssä mutta polvet lähti alta ja koska minulla oli kova juoksuvauhti edelleen päällä jäin ns. Kyykkypaska-asentoon enkä pystynyt pysäyttämään vauhtiani. Juoksin kyseisessä kyykkypaska-asennossa suojatien yli ja tajusin et ei hitto mun on pakko syöksyä maahan mahalleen tai muuten vauhti ei pysähdy ikinä ja juoksen päin vastapäistä rakennusta. Lopulta laitoin kädet eteeni suoraksi ja syöksyin asfaltiin. Housuun tuli reikä ja polvesta verta mutta isoimman kolauksen sai itsetuntoni, koska olin juossut ” ankkajuoksua” hätääntynyt ilme kasvoillani pitkin mannerheimintietä kymmenien ihmisten seuratessa vieressä tilannetta. Ihmiset tulivat hieman huvittuneita kysymään onko mulla kaikki hyvin.

Nauroin mielikuvalle tästä vedet silmissä. Kiitos!

Itkunauroin tätä tarinaa jo aiemmalla lukukerralla niin, että mies tuli kyselemään, olenko kunnossa ja miksi itken. Nyt selasin taas ketjua ja päätinpä lukea uudelleen lainatun tekstin ja tarkistaa, oliko se tosiaan niin hauska kuin aiemmin. Ei tämä mikään telominen ole, mutta ”ankkajuoksua hätääntynyt ilme kasvoilla” -kohta aiheutti sekä ruisleivän menemisen väärään kurkkuun että pissan lirahtamisen pöksyihin. En ole edes aiemmin kärsinyt virtsankarkailusta.

Avioliitto...suurin tapaturma tähän astisista

Tiputin täyden hiuslakka pullon varpaalle joka sitten murtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksin bussipysäkille jotta ehtisin seuraavaan bussiin. Juuri kun olin juoksemassa suojatielle (oli vihreä valo) kompastuin reunakivetykseen. En kuitenkaan kaatunut täysin maahan vaan sain itseni pidettyä pystyssä mutta polvet lähti alta ja koska minulla oli kova juoksuvauhti edelleen päällä jäin ns. Kyykkypaska-asentoon enkä pystynyt pysäyttämään vauhtiani. Juoksin kyseisessä kyykkypaska-asennossa suojatien yli ja tajusin et ei hitto mun on pakko syöksyä maahan mahalleen tai muuten vauhti ei pysähdy ikinä ja juoksen päin vastapäistä rakennusta. Lopulta laitoin kädet eteeni suoraksi ja syöksyin asfaltiin. Housuun tuli reikä ja polvesta verta mutta isoimman kolauksen sai itsetuntoni, koska olin juossut ” ankkajuoksua” hätääntynyt ilme kasvoillani pitkin mannerheimintietä kymmenien ihmisten seuratessa vieressä tilannetta. Ihmiset tulivat hieman huvittuneita kysymään onko mulla kaikki hyvin.

Nauroin mielikuvalle tästä vedet silmissä. Kiitos!

Itkunauroin tätä tarinaa jo aiemmalla lukukerralla niin, että mies tuli kyselemään, olenko kunnossa ja miksi itken. Nyt selasin taas ketjua ja päätinpä lukea uudelleen lainatun tekstin ja tarkistaa, oliko se tosiaan niin hauska kuin aiemmin. Ei tämä mikään telominen ole, mutta ”ankkajuoksua hätääntynyt ilme kasvoilla” -kohta aiheutti sekä ruisleivän menemisen väärään kurkkuun että pissan lirahtamisen pöksyihin. En ole edes aiemmin kärsinyt virtsankarkailusta.

Mun piti myös lukea se uudelleen seuraavana päivänä, että oliko niin hauska muka. Olihan se. Onneksi luin sen pöntöllä istuessani molemmilla kerroilla, niin ei käynyt kuin sinulle!

Joskus viitisen vuotta sitten tultiin kotia kohti kävellen miehen kanssa jostain, elokuvista tai kaupasta tai jostain vastaavasta. En enää muista, miten päädyimme siihen, että aloin uhittelemaan, miten olen muka nopeampi juoksemaan kuin mieheni. Päädyimme sitten juoksemaan kilpaa ja tottakai minä kaaduin täysin tasaisella maalla. Polveen vähän sattui, mutta nauraa käkättäen jatkoimme kotiin. Kotona olin vaihtamassa jotain kotihousuja jalkaan kun mies sanoi: "Hei katoppa tota polvea!" ja vilkaisin alas päin. Ihan kuin polven tilalle olisi tullut pallo. Päivystykseen lähdettiin, polvilumpio oli halki ja kierukka kahdessa palassa. Hupsista. En enää ole sen jälkeen väittänyt että olen nopeampi kuin mies.

Olin kassalla myyjän ominaisuudessa ja asiakkaan tölkki lähti kierimään lattialla. Syöksyin perään mutta peukaloni tökkäsi äkistoi kuittitulostimeen ja väänsin sitä omalla painollani. Tuloksenä venähtänyt peukalo. Kivuliaampi kuin miltä kuulostaa :D

Otin pyykkejä koneesta. Kahmin niitä syliini koneesta ja kuulin kun pesupallo tipahti lattialle. Oikein ajattelin, että kerrankin vältän koheltamisen ja nostan pesupallon heti pois lattialta. Näin jo sieluni silmin, että jos jätän sen siihen, unohdan sen, astun päälle, taitan nilkkani ja lennän selälleni. Tai muuta vastaavaa. Kumarruin siis syli puolillaan pyykkiä ottamaan palloa pois lattialta. Pallo pyörähti vähän matkaa eteenpäin osuessani siihen, joten astuin pienen askeleen sen perässä. Otin pallon käteen, oikaisin ruotoni ja - ... Tai olisin oikaissut, mutta olin astunut sen pienen askeleen kohti käsienpesuallasta, joten löin pääni täydellä vauhdilla altaaseen alhaalta päin. Säpsähdin sitä hurjaa tälliä niin, että kädet valahtivat hervottomiksi ja pyykit putosivat sylistä. Keräsin ne uudelleen syliini, ja lähdin varovasti pois kylpyhuoneesta. Arvaatteko jo? Se samainen pallo oli tippunut samalla kuin pyykitkin, mutta en sitä enää muistanut. Astuin sen päälle, se luiskahti alta pois, taitoin nilkkani ja kaaduin selälleni niin, että löin pääni kaakeliseinään. Nilkasta kaksi nivelsidettä poikki ja aivotärähdys. Lääkäri tosin sanoi, että on vaikea arvioida, kummasta pään lyömisestä aivotärähdys tuli.. Mieskään ei oikein ymmärtänyt, mitä on tapahtunut kun hänelle soitin, että nyt tarttis vissiin lähteä sairaalaan kun kävi vähän hullusti.

Muutimme kerrostalosta ok-taloon ollessani teini ja  uudessa huoneessani oli sellainen vino katto, eikä sänkyä saanut oikein muuhun kohtaan kuin sen alle. Monta kertaa aamuni alkoikin pään kopsahduksella ja "AUUUU!-huudolla. Myös ihan hereillä kolhin itseäni siihen, kun vaikka luin lehteä. sängyn päällä.

Luulisi nyt, että parissa vuodessa oppii unentokkurassakin varomaan sitä kattoa, mutta ei ! 

Esikouluikäisenä liu'uin märillä kurahousuilla rengaskiikusra maahan kiikun ollessa takana korkealla. Kun sitten nousin maasta ylös, niin kiikku läsähti päin näköä. Hampaat alahuulesta läpi ja verta aivan hitokseen.  Soitto vanhemmille, että teidän tytöllä taas haaveri käynyt.

Amiskaikäisenä astuin lattialla olevan tyhjän akvaarion päälle. Lasi hajosi, upposi pohkeeseen ollen toisesta päästä silikoneilla edelleen kiinni akvaariossa. Aikamoinen temppuilu oli päästä irti ja vertakin tuli kivasti.  Luonnollisesti olin yksin kotona ja kännykkäkin huoneen toisessa päässä. Onneksi ei mennyt kuin paksu nahka auki, mutta taisi tulla 12 tikkiä isoimpaan ja pienempiin haavoihin 2 tikkiä per haava.

Olin lukion jälkeen töissä sairaalassa lääkintävahtimestarina. Yhtenä viikonloppuna vetäisin perskännit ja pyöräilin kaupungin keskustaan kavereita tapaamaan. Jostain kumman syystä yritin "hoplata" pyörällä täydessä vauhdissa 10 sentin katukivetykselle. Ilmeisesti humalatilan takia ei onnistunut vaan pyörä pysähtyi siihen pikku korokkeeseen ja lensin tangon yli olkapää edellä katuun. Solisluu paskaksi ja päivystykseen siihen sairaalaan jossa olin töissä. Kyllä nolotti kun tuttu tohtori ja sairaanhoitajat lastoittivat olkapäätä, joka oli vaurioitunut oman typeryyden seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto...suurin tapaturma tähän astisista

Kysyttiin typerintä tapaa, miten olet telonut itsesi. Jos vedit tyylikkäät pannut matkalla alttarille ja sait vekin päähäsi, sitten voisit kommentoida.

Itse oon telonut itseäni muksuna, kuten varmasti kaikki, mutta usein katsoin vierestä, kun muut teloivat. Pyörällä tuli kaaduttua monet kerrat ja useimmiten ihan omaa typeryyttä. Vaikka silloin ei ollut kännyköitä, joita ajon aikana räpeltää, niin aina tuli temppuiltua tai ajettua liian isolla miestenpyörällä tms., niin tuli tangolle tippuminen ja nokkospuskat tutuiksi. Varmaan typerintä, mitä tuli pyöräillessä tehtyä, oli kuljettaa muovikassia ohjaustangossa.  Aina se meni pinnojen väliin ja sitten tuli muovipussiin reikä ja itse lensi sieltä pyörän päältä.

Jännä, miten kukaan ei ole maininnut saaneensa omalta lapselta köniin (koirilta kyllä monikin). Mua ainakin oma lapsi humautti monta kertaa kovalla kallolla huuleen tai leukaan ja se sattui ihan kauheesti. Isäänsä lapsi tökkäsi pikkuisena sormella silmään ja silmän johonkin kalvoon jäi ikuisesti pieni vekki. Väsyneenä mies saattaa yhä valitella tämän saman silmän sumeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei sattunut mitään mutta olis voinut sattua... Tulin kaupasta, oli ekoja liukkaita kelejä. Menin reteesti ja vauhdilla auton luo, avasin kuljettajan oven ja seuraavassa hetkessä makasin maassa jalat etupyörien kohdalla, avoin ovi siinä yläkropan yläpuolella, siististi linjassa auton kanssa. En tajua miten en lyönyt päätäni jäähän niin että kumahtaa. Kiitos liskoaivo.

Minä olen onnistunut liukastumaan oman autoni alle autosta pois noustessani  :D

Vyötäröstä alaspäin olin auton alla, en sentään kokonaan sinne liukunut.

Oman auton alle luiskahtaminen on hyvin helppoa, jos on jäinen piha ja autojen parkkipaikat sellaisia kamalia jääluiskia, kun jäätä on kertynyt pitkin talvea ja kevättä. Jossain vaiheessa auton alle muodostuu sellainen vesikuoppa. Oon viime vuosina ajanut autoakin nastakengät jalassa enkä tajua, miten oon joskus uskaltanut liikkua talvella ilman nastakenkiä. Autoon nouseminen ja sieltä pois astuminen kevättalvisella jäätiköllä on joskus todella haasteellista.

Ehdottomasti idioottimaisin haaveri oli se, kun ajattelin trimmata alakerran karvoitusta. Ähelsin tervävien saksien kanssa kylppärissä ja kesken operaation soi kännykkä. Ääni oli kovalla ja sitä säikähtäessäni leikkasin palan häpyhuulta irti. Hienoa oli selittää lääkärissä haavan syy.

Näitähän sattuu vähän päästä mulle, viimeisin eilen kun tulin yksin mökille.

Meillä vesi pitää laittaa päälle saunan lauteiden alla olevasta hanasta, yleensä mies tekee sen aina. Hanaan pääsee käsiksi ujuttautumalla jalkatuen alta ylä- ja alalauteiden väliin. Pääsin sinne, avasin hanan, muistin varoa ylälaudetta ja sitten suoristin ripeästi selän - takaraivo suoraan siihen jalkatukeen. Hirveä pamaus, näin tähtiä ja jalat lähti alta, pelkäsin että lähteekö tajukin.

Onneksi pakkasessa on aina viinipullon kylmennin, jolla painoin pari tuntia päätä, mutta ihan hirveä moukku siihen tuli. En pystynyt yöllä nukkumaankaan, kun selällään ei voinut, enkä muussa asennossa osaa. .