Lue keskustelun säännöt.
Olen vanha piika, harmittaa
15.08.2018 |
Muita kaltaisiani? Harmittaa että elämä meni näin. En oikeastaan voi uskoa että se meni näin mutta tässä sitä ollaan. Jotenkin pidin itsestäänselvyytenä että sitten kun "kasvan isoksi" mullakin on poikaystävä. No ei se sitten mennytkään niin. Täytän tänä vuonna 30 enkä ole kertaakaan seurustellut. Joinain päivinä hyväksyn tilanteeni, mutta sitten on päiviä kun en muuta teekkään kuin ajattele tätä tilannettani. Miksi juuri minä? Miksi?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder, happypancake, okcupid...
Mitä jos tekisit jotain asian eteen valittamisen ja uhriutumisen sijasta? Elämässä asiat harvoin tapahtuu sillä tavalla, että istuu vaan kotona sohvalla ja odottaa muiden ympärillä tekevän asioita sinun puolestasi. Jos haluat hyvän ammatin pitää hakea kouluun ja opiskella ahkerasti. Jos haluat treffeille pitää aktiivisesti etsiä treffiseuraa ja nähdä vaivaa asian eteen.
Entäs sitten kun nuokin on kokeiltu ja turhaksi todettu? Monia miehiä tavattu mutta silti tilanne on sama? Sitten syytellään tietysti liian nirsoksi tai rumaksi tai jotain, mutta minkäs noillekaan teet jos ulkonäkönsä suhteen parhaansa tekee eikä ole ihan vielä valmis tyytymään itselleen täysin vastenmieliseltä tuntuvaan kumppaniin?
Maailmassa on yli kolme miljardia miestä. Pelkästään jo Suomessa asuu yksin yli puoli miljoonaa miestä. Ihan turha väittää kaikkien olevan täysin vastenmielisiä. Varmasti löytyy sinulle sopiva kumppani kun sen vain onnistuu jollain konstilla löytämään!
Ei pidä luovuttaa niin helpolla. Jotenkin tuosta kertomastasi huokuu tälläinen "Kävin kerran treffeillä ja en löytänytkään unelmieni prinssiä jotan ihan turha enää edes yrittää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder, happypancake, okcupid...
Mitä jos tekisit jotain asian eteen valittamisen ja uhriutumisen sijasta? Elämässä asiat harvoin tapahtuu sillä tavalla, että istuu vaan kotona sohvalla ja odottaa muiden ympärillä tekevän asioita sinun puolestasi. Jos haluat hyvän ammatin pitää hakea kouluun ja opiskella ahkerasti. Jos haluat treffeille pitää aktiivisesti etsiä treffiseuraa ja nähdä vaivaa asian eteen.
Entäs sitten kun nuokin on kokeiltu ja turhaksi todettu? Monia miehiä tavattu mutta silti tilanne on sama? Sitten syytellään tietysti liian nirsoksi tai rumaksi tai jotain, mutta minkäs noillekaan teet jos ulkonäkönsä suhteen parhaansa tekee eikä ole ihan vielä valmis tyytymään itselleen täysin vastenmieliseltä tuntuvaan kumppaniin?
Maailmassa on yli kolme miljardia miestä. Pelkästään jo Suomessa asuu yksin yli puoli miljoonaa miestä. Ihan turha väittää kaikkien olevan täysin vastenmielisiä. Varmasti löytyy sinulle sopiva kumppani kun sen vain onnistuu jollain konstilla löytämään!
Ei pidä luovuttaa niin helpolla. Jotenkin tuosta kertomastasi huokuu tälläinen "Kävin kerran treffeillä ja en löytänytkään unelmieni prinssiä jotan ihan turha enää edes yrittää."
Kun tietäisitkin montako kertaa olen käynyt ja kuinka turhauttavaa ja masentavaa se voi olla, eihän ne miehet ota jälkikäteen mitään yhteyttä enää. En ole omasta mielestäni ruma mutta voihan olla että miesten mielestä sitten olen.
Säästyt ainaki perhehelvetiltä. Omaa rauhaa ja tilaa on.
Entäs sitten kun nuokin on kokeiltu ja turhaksi todettu? Monia miehiä tavattu mutta silti tilanne on sama? Sitten syytellään tietysti liian nirsoksi tai rumaksi tai jotain, mutta minkäs noillekaan teet jos ulkonäkönsä suhteen parhaansa tekee eikä ole ihan vielä valmis tyytymään itselleen täysin vastenmieliseltä tuntuvaan kumppaniin?