Lue keskustelun säännöt.
Jäähy aiheuttaa lapselle saman tyyppisen väkivallan kokemuksen kuin esim. tukistus
14.08.2018 |
Tutkimusten mukaan lapsen aivoissa aktivoituvat samat osa-alueet kun hänet laitetaan jäähylle kuin jos häntä esim. tukistettaisiin. Ts. kyseessä on aivokemiallisesti vastaava kokemus kuin kipua aiheuttavakin väkivalta. Tämä näkyy ulospäin mm. jäähylle laitetun lapsen lohduttomana itkuna, lannistuneisuutena ja/tai aggressiona joka vastaa sitä miten lapsi reagoi ruumiilliseen kuritukseen.
Jäähyn tausta-ajatus on myös ylipäätään sama kuin tukistuksessa, selkäsaunassa tai muussa ruumiillisessa kurituksessa. Lapsen vanhempi purkaa aggressiotaan lapseen aiheuttamalla tälle pahaa oloa ja samalla pyrkii kostamaan lapselle tämän toiminnan/teot sen sijaan, että lasta opetettaisiin ja tuettaisiin.
Jäähy ei (myös ihan vastaavasti kuin ruumiillinen kuritus) myöskään opeta lapselle mitään tunteidensa hallinnasta. Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Jäähy opettaa myös sen, että on ok esimerkiksi sulkea toisia lapsia pois leikistä tai kaveripiiristä, koska pois sulkeminen on juuri se mitä lapsen vanhemmat tekevät lapselle jos joku piirre hänen käytöksessään ei miellytä vanhempia. Vrt. se miten ruumiillinen kuritus opettaa käyttämään väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona ja esimerkiksi tapella koulussa.
Kommentit (540)
Kammottava ketju. Tämän luettuani epäilen, että moni vanhempi tosissaan nauttii siitä, että saa kohdella lastaan väkivaltaisesti ja tylysti "kasvatuksen" varjolla. Hirveää purkaa omat turhautumansa avuttomaan lapseen. Millainen ihminen kehtaa selitellä, ettei se luunappi ole mitään? Hakkaatteko myös puolisoa, jos hän käyttäytyy ikävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en käytä missään tapauksessa jäähyä tai fyysistä rangaistusta kasvatuskeinona, mutta silti olen täysin kyllästynyt nykyään vallitsevaan vanhempien päänsilittely "kasvatukseen". Monet vanhemmat jatkaa lapsille lässytystä vaikka jo lähes kouluikäinen tönii jatkuvasti ja ja kiusaa kavereita leikeissä. Naapurustossa ja leikkipuistoissa nähtyä. Toki lapset vielä harjoittelee käytöstapoja, mutta kyllä jo 5 vuotiaalla on käsitys miten porukassa ollaan. Itse olen omille lapsille tehnyt jo ihan sieltä 1-2 vuotiaasta asti selväksi, ettei toisia satuteta. Painileikit on ok, kun kaikilla on mukavaa ja ei mene riehumiseksi. Kuunnellaan toisia ja kun toinen sanoo, että lopeta niin lopetetaan heti.
Ollaan lähdetty puistosta ja kaverilta kotiin muutaman kerran, kun homma ei ole onnistunut. Ei mitään lässytystä vaan ihan kerrotaan lapselle tiukalla äänellä, että nyt oli huonoa käytöstä ja leikit voi jatkua, kun osataan olla. Vielä pitää muistuttaa joskus, mutta lapsi tietää, että vanhempia pitää totella tai kivat jutut loppuu. Tämä ei tunnu olevan kaikille selvää vaan vanhemmat joko katsoo muualle, kun lapsi käyttäytyy huonosti tai lässyttää ja uhkailee tyhjää (lähdetään jos tuo vielä jatkuu, mutta jäädään kuitenkin).
Meilläkin käy vieraana lapsia jotka kokoajan kyseenalaistaa meidän sääntöjä. Aikani jaksoin selittää, kunnes tajusin, ettei lapsille tarvi kaikkea selvittää vaan sanon että nämä on meidän säännöt jos ei onnistu niin voi lähteä. Tämä ihan ystävällisesti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en käytä missään tapauksessa jäähyä tai fyysistä rangaistusta kasvatuskeinona, mutta silti olen täysin kyllästynyt nykyään vallitsevaan vanhempien päänsilittely "kasvatukseen". Monet vanhemmat jatkaa lapsille lässytystä vaikka jo lähes kouluikäinen tönii jatkuvasti ja ja kiusaa kavereita leikeissä. Naapurustossa ja leikkipuistoissa nähtyä. Toki lapset vielä harjoittelee käytöstapoja, mutta kyllä jo 5 vuotiaalla on käsitys miten porukassa ollaan. Itse olen omille lapsille tehnyt jo ihan sieltä 1-2 vuotiaasta asti selväksi, ettei toisia satuteta. Painileikit on ok, kun kaikilla on mukavaa ja ei mene riehumiseksi. Kuunnellaan toisia ja kun toinen sanoo, että lopeta niin lopetetaan heti.
Ollaan lähdetty puistosta ja kaverilta kotiin muutaman kerran, kun homma ei ole onnistunut. Ei mitään lässytystä vaan ihan kerrotaan lapselle tiukalla äänellä, että nyt oli huonoa käytöstä ja leikit voi jatkua, kun osataan olla. Vielä pitää muistuttaa joskus, mutta lapsi tietää, että vanhempia pitää totella tai kivat jutut loppuu. Tämä ei tunnu olevan kaikille selvää vaan vanhemmat joko katsoo muualle, kun lapsi käyttäytyy huonosti tai lässyttää ja uhkailee tyhjää (lähdetään jos tuo vielä jatkuu, mutta jäädään kuitenkin).
Meilläkin käy vieraana lapsia jotka kokoajan kyseenalaistaa meidän sääntöjä. Aikani jaksoin selittää, kunnes tajusin, ettei lapsille tarvi kaikkea selvittää vaan sanon että nämä on meidän säännöt jos ei onnistu niin voi lähteä. Tämä ihan ystävällisesti kuitenkin.
Oletko miettinyt, että monen lapsen kohdalla voi tulla tilanteita missä esim. se pois lähtemisellä uhkailu ei riitä aikaansaamaan tottelemista? Ja kotonahan ei edes voi uhata omaa lasta sillä, että joutuu pois.
Moni vanhempi on kokeillut ne kevyet seuraamukset ensin, mutta kun ne eivät ole johtaneet siihen että lapsi tottelisi niin on ollut pakko ottaa käyttöön kovemmat seuraamukset.
Voi hyvänen aika. Ei voi muuta sanoa.
Miten käytännössä koulussa pitää toimia jos joku luokassa alkaa oikein kunnolla häiriköimään, heittelemään tavaroita, juoksemaan ympäri luokkaa, tönimään ja lyömään luokkatovereita? Jos luokasta ei saa poistaa ja lapsia on 25 ja 1 ope ei avustajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon järkyttynyt teidän väkivaltamyönteisyydestä. Itse sain lapsena tukkapöllyä, piiskaa ja jäähyjä. Jäi traumoja joita käsittelen terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Oon järkyttynyt teidän väkivaltamyönteisyydestä. Itse sain lapsena tukkapöllyä, piiskaa ja jäähyjä. Jäi traumoja joita käsittelen terapiassa.
Sama täällä. Perusluottamus ihmisiin puuttuu lähes täysin, kun kohtelu kotona on ollut väkivaltaista ja arvaamatonta. Ja miten siltä ovatkaan ihmiset sulkeneet silmänsä! Mitään apua ei lapsena saanut, vaikka yritti kertoa että perheessä on isoja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon järkyttynyt teidän väkivaltamyönteisyydestä. Itse sain lapsena tukkapöllyä, piiskaa ja jäähyjä. Jäi traumoja joita käsittelen terapiassa.
Sama täällä. Perusluottamus ihmisiin puuttuu lähes täysin, kun kohtelu kotona on ollut väkivaltaista ja arvaamatonta. Ja miten siltä ovatkaan ihmiset sulkeneet silmänsä! Mitään apua ei lapsena saanut, vaikka yritti kertoa että perheessä on isoja ongelmia.
Nykyajan jäähymyönteisyys tulee jatkossa olemaan melkoinen kuormitusmomentti mielenterveyspalveluille. Kukapa lapsi ei olisi vähintään hoitopaikassa joutunut jäähylle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No "jäähy" nyt vaan on laiskan ja kädettömän kasvattajan keino.
Jota esim. ip-kerhossa käytetään jatkuvasti vaikka siellä on olevinaan ammattikasvattajat.
Mitäs ”ammattikasvattajia” siellä on? Ei taida olla mitään virallista koulutusvaatimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon järkyttynyt teidän väkivaltamyönteisyydestä. Itse sain lapsena tukkapöllyä, piiskaa ja jäähyjä. Jäi traumoja joita käsittelen terapiassa.
Sama täällä. Perusluottamus ihmisiin puuttuu lähes täysin, kun kohtelu kotona on ollut väkivaltaista ja arvaamatonta. Ja miten siltä ovatkaan ihmiset sulkeneet silmänsä! Mitään apua ei lapsena saanut, vaikka yritti kertoa että perheessä on isoja ongelmia.
Nykyajan jäähymyönteisyys tulee jatkossa olemaan melkoinen kuormitusmomentti mielenterveyspalveluille. Kukapa lapsi ei olisi vähintään hoitopaikassa joutunut jäähylle?
Ja sekös sinua vain naurattaa. Toisen ihmisen ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
Kammottava ketju. Tämän luettuani epäilen, että moni vanhempi tosissaan nauttii siitä, että saa kohdella lastaan väkivaltaisesti ja tylysti "kasvatuksen" varjolla. Hirveää purkaa omat turhautumansa avuttomaan lapseen. Millainen ihminen kehtaa selitellä, ettei se luunappi ole mitään? Hakkaatteko myös puolisoa, jos hän käyttäytyy ikävästi?
Meinaakko, että suurinosa vanhemmista on sadisteja?
Kattele ympärille ja tajuat olevasi sadistien ja tulevien sadistien ympäröimänä.
Suurinosa kun hankkii sen perheen joskus, ellei sellainen ole jo olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en käytä missään tapauksessa jäähyä tai fyysistä rangaistusta kasvatuskeinona, mutta silti olen täysin kyllästynyt nykyään vallitsevaan vanhempien päänsilittely "kasvatukseen". Monet vanhemmat jatkaa lapsille lässytystä vaikka jo lähes kouluikäinen tönii jatkuvasti ja ja kiusaa kavereita leikeissä. Naapurustossa ja leikkipuistoissa nähtyä. Toki lapset vielä harjoittelee käytöstapoja, mutta kyllä jo 5 vuotiaalla on käsitys miten porukassa ollaan. Itse olen omille lapsille tehnyt jo ihan sieltä 1-2 vuotiaasta asti selväksi, ettei toisia satuteta. Painileikit on ok, kun kaikilla on mukavaa ja ei mene riehumiseksi. Kuunnellaan toisia ja kun toinen sanoo, että lopeta niin lopetetaan heti.
Ollaan lähdetty puistosta ja kaverilta kotiin muutaman kerran, kun homma ei ole onnistunut. Ei mitään lässytystä vaan ihan kerrotaan lapselle tiukalla äänellä, että nyt oli huonoa käytöstä ja leikit voi jatkua, kun osataan olla. Vielä pitää muistuttaa joskus, mutta lapsi tietää, että vanhempia pitää totella tai kivat jutut loppuu. Tämä ei tunnu olevan kaikille selvää vaan vanhemmat joko katsoo muualle, kun lapsi käyttäytyy huonosti tai lässyttää ja uhkailee tyhjää (lähdetään jos tuo vielä jatkuu, mutta jäädään kuitenkin).
Meilläkin käy vieraana lapsia jotka kokoajan kyseenalaistaa meidän sääntöjä. Aikani jaksoin selittää, kunnes tajusin, ettei lapsille tarvi kaikkea selvittää vaan sanon että nämä on meidän säännöt jos ei onnistu niin voi lähteä. Tämä ihan ystävällisesti kuitenkin.
Oletko miettinyt, että monen lapsen kohdalla voi tulla tilanteita missä esim. se pois lähtemisellä uhkailu ei riitä aikaansaamaan tottelemista? Ja kotonahan ei edes voi uhata omaa lasta sillä, että joutuu pois.
Moni vanhempi on kokeillut ne kevyet seuraamukset ensin, mutta kun ne eivät ole johtaneet siihen että lapsi tottelisi niin on ollut pakko ottaa käyttöön kovemmat seuraamukset.
No auttaa se ainakin siinä, että toiset lapset kokee, että heillä on oikeus koskemattomuuteen ja aikuiset välittää, eikä anna jonkun kiusata ja riehua.
Kotona huono käytös monesti purkautuukin ja se on ihan ok ja jopa toivottavaa. Meillä saa huutaa, hakata tyynyä ja itkeä kun on vihainen, surullinen, pettynyt tai mustasukkainen tms. Kotonakaan ei saa toisia satuttaa vaan silloin vaikka kiinnipito on parempi vaihtoehto.
Omat lapset ei myöskään sieltä vähiten kipakasta päästä ole. Meillä saa kyllä näyttää kaikkia tunteita.
Jossain määrin näitä lasten kahisteluja toki voi katsella ja auttaa yhdessä sopimaan. Onhan näitä, että yhdelle käy vain tietty leikki ja toiselle ei sama tai loukkaannutaan pienestä jutusta eikä päästä siitä millään yli. Eihän lapset vielä valmiita ole.
Kuitenkin jos vielä eskarilainen kyseenalaistaa jatkuvasti, on toisia kohtaan kovakourainen ja väkivaltainen sekä rikkoo leikkejä niin siinä pitäisi jo tapahtua vanhemman osalta muutakin kuin lässytystä. Jotkut vanhemmat on saaneet lapsille opetettua -anteeksi sanan, mutta jos se on vain mantra, jonka jälkeen sama meno saa jatkua niin ei siitä paljon hyötyä ole.
En toki voi tietää kaikkien perhetilanteita tai diagnooseja, mutta en kyllä keksi mikä voisi olla sellainen syy, jonka takia huonoon käytökseen paras puuttuumiakeino on hymistely ja hieman anteeksipyytävällä äänellä sanottu -Pirjo-Petteri ei noin saa tehdä.
No jos nyt kerran tutkimuksessa niin sanotaan, se on näin. No ei kai, kyllä itelle on jääny pahemmat muistot fyysisestä kajoamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukasta nipistäminen kun lapsi mm. jatkuvista kielloista huolimatta hakkaa pikkusisarustaan on ehdottomasti tehokkaampi ja vähemmän traumaa aiheuttava menetelmä kuin istuttaminen yksin "miettimään tekosiaan". Tämän sanoo jo maalaisjärki. Ihmisen lapsiin saa kasvatuksellisesti kajota ihan kuin kaikki muutkin nisäkkäät tekevät. Se on inhimillinen keino, jota ymmärretään, toisin kuin monimutkaista kaavaa jossa istutellaan sinne tänne, ja siitä pitäisi oppia jotain. Niskavillasta nipistys menee perille heti, eikä sitä tarvitse puida myöhemmin terapiassa, sillä oppi menee ihmisen aivoissa heti paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt kerran tutkimuksessa niin sanotaan, se on näin. No ei kai, kyllä itelle on jääny pahemmat muistot fyysisestä kajoamisesta.
lisäys: Ei niistä pienistä tukistuksista tai luunapista, ne nyt ollu mitään, vaan isäpuolen kovasta kurista jäi muistot.
Vierailija kirjoitti:
Tukasta nipistäminen kun lapsi mm. jatkuvista kielloista huolimatta hakkaa pikkusisarustaan on ehdottomasti tehokkaampi ja vähemmän traumaa aiheuttava menetelmä kuin istuttaminen yksin "miettimään tekosiaan". Tämän sanoo jo maalaisjärki. Ihmisen lapsiin saa kasvatuksellisesti kajota ihan kuin kaikki muutkin nisäkkäät tekevät. Se on inhimillinen keino, jota ymmärretään, toisin kuin monimutkaista kaavaa jossa istutellaan sinne tänne, ja siitä pitäisi oppia jotain. Niskavillasta nipistys menee perille heti, eikä sitä tarvitse puida myöhemmin terapiassa, sillä oppi menee ihmisen aivoissa heti paikalleen.
Epävakaa paskiainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en käytä missään tapauksessa jäähyä tai fyysistä rangaistusta kasvatuskeinona, mutta silti olen täysin kyllästynyt nykyään vallitsevaan vanhempien päänsilittely "kasvatukseen". Monet vanhemmat jatkaa lapsille lässytystä vaikka jo lähes kouluikäinen tönii jatkuvasti ja ja kiusaa kavereita leikeissä. Naapurustossa ja leikkipuistoissa nähtyä. Toki lapset vielä harjoittelee käytöstapoja, mutta kyllä jo 5 vuotiaalla on käsitys miten porukassa ollaan. Itse olen omille lapsille tehnyt jo ihan sieltä 1-2 vuotiaasta asti selväksi, ettei toisia satuteta. Painileikit on ok, kun kaikilla on mukavaa ja ei mene riehumiseksi. Kuunnellaan toisia ja kun toinen sanoo, että lopeta niin lopetetaan heti.
Ollaan lähdetty puistosta ja kaverilta kotiin muutaman kerran, kun homma ei ole onnistunut. Ei mitään lässytystä vaan ihan kerrotaan lapselle tiukalla äänellä, että nyt oli huonoa käytöstä ja leikit voi jatkua, kun osataan olla. Vielä pitää muistuttaa joskus, mutta lapsi tietää, että vanhempia pitää totella tai kivat jutut loppuu. Tämä ei tunnu olevan kaikille selvää vaan vanhemmat joko katsoo muualle, kun lapsi käyttäytyy huonosti tai lässyttää ja uhkailee tyhjää (lähdetään jos tuo vielä jatkuu, mutta jäädään kuitenkin).
Meilläkin käy vieraana lapsia jotka kokoajan kyseenalaistaa meidän sääntöjä. Aikani jaksoin selittää, kunnes tajusin, ettei lapsille tarvi kaikkea selvittää vaan sanon että nämä on meidän säännöt jos ei onnistu niin voi lähteä. Tämä ihan ystävällisesti kuitenkin.
Oletko miettinyt, että monen lapsen kohdalla voi tulla tilanteita missä esim. se pois lähtemisellä uhkailu ei riitä aikaansaamaan tottelemista? Ja kotonahan ei edes voi uhata omaa lasta sillä, että joutuu pois.
Moni vanhempi on kokeillut ne kevyet seuraamukset ensin, mutta kun ne eivät ole johtaneet siihen että lapsi tottelisi niin on ollut pakko ottaa käyttöön kovemmat seuraamukset.
Mitä ne kovemmat seuraukset on?
En sano, että jäähy tai luokasta poistaminen lapselle mitään opettaa, saattaa olla jopa palkinto. Toisille se toki antaa oppimisrauhan, joten mielestäni jos resursseja ei ole niin paras ratkaisu.
Monesti se jutteleminen ja puheyhteyden saaminen on lapselle vaikeampaa ja epämieluisampaa, kuin jäähy. Toki sitä lapsi voi juuri olla vailla.
Jäähykin on varmaan ihan ok joillekin lapsille jos pitää ensin saada kierrokset laskemaan ennen keskustelua.
Itse siis olen eniten tympääntynyt lapsentahtiseen, ei saa kieltää mitään kasvatukseen, jossa lasta ymmärretään ja ymmärretään. Usein tähän liittyy vanhemman kyvyttömyys ottaa vastaan lapsen negatiivisia tunteita.
Minä passitin viikonloppuna teinin ulos ilman älylaitettaan, koska ruoka ei kelvannut. Jaksanut kuunnella sitä marinaa ja valitusta, enkä jaksa katsoa naama norsun v*ttuna murjottavaa kakaraa. Enkä muuten tehnyt erikseen toista ruokaakaan.
Ennenkin ollut niin, että jos ei tehtyä ruokaa syönyt, sitä ei syönyt mitään.
Tosin nykyisin ei lapsia saa enää kasvattaa ollenkaan, vanhempien on oltava kivoja kavereita ja lompakoita lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en käytä missään tapauksessa jäähyä tai fyysistä rangaistusta kasvatuskeinona, mutta silti olen täysin kyllästynyt nykyään vallitsevaan vanhempien päänsilittely "kasvatukseen". Monet vanhemmat jatkaa lapsille lässytystä vaikka jo lähes kouluikäinen tönii jatkuvasti ja ja kiusaa kavereita leikeissä. Naapurustossa ja leikkipuistoissa nähtyä. Toki lapset vielä harjoittelee käytöstapoja, mutta kyllä jo 5 vuotiaalla on käsitys miten porukassa ollaan. Itse olen omille lapsille tehnyt jo ihan sieltä 1-2 vuotiaasta asti selväksi, ettei toisia satuteta. Painileikit on ok, kun kaikilla on mukavaa ja ei mene riehumiseksi. Kuunnellaan toisia ja kun toinen sanoo, että lopeta niin lopetetaan heti.
Ollaan lähdetty puistosta ja kaverilta kotiin muutaman kerran, kun homma ei ole onnistunut. Ei mitään lässytystä vaan ihan kerrotaan lapselle tiukalla äänellä, että nyt oli huonoa käytöstä ja leikit voi jatkua, kun osataan olla. Vielä pitää muistuttaa joskus, mutta lapsi tietää, että vanhempia pitää totella tai kivat jutut loppuu. Tämä ei tunnu olevan kaikille selvää vaan vanhemmat joko katsoo muualle, kun lapsi käyttäytyy huonosti tai lässyttää ja uhkailee tyhjää (lähdetään jos tuo vielä jatkuu, mutta jäädään kuitenkin).
Meilläkin käy vieraana lapsia jotka kokoajan kyseenalaistaa meidän sääntöjä. Aikani jaksoin selittää, kunnes tajusin, ettei lapsille tarvi kaikkea selvittää vaan sanon että nämä on meidän säännöt jos ei onnistu niin voi lähteä. Tämä ihan ystävällisesti kuitenkin.
Oletko miettinyt, että monen lapsen kohdalla voi tulla tilanteita missä esim. se pois lähtemisellä uhkailu ei riitä aikaansaamaan tottelemista? Ja kotonahan ei edes voi uhata omaa lasta sillä, että joutuu pois.
Moni vanhempi on kokeillut ne kevyet seuraamukset ensin, mutta kun ne eivät ole johtaneet siihen että lapsi tottelisi niin on ollut pakko ottaa käyttöön kovemmat seuraamukset.
Mitä ne kovemmat seuraukset on?
En sano, että jäähy tai luokasta poistaminen lapselle mitään opettaa, saattaa olla jopa palkinto. Toisille se toki antaa oppimisrauhan, joten mielestäni jos resursseja ei ole niin paras ratkaisu.
Monesti se jutteleminen ja puheyhteyden saaminen on lapselle vaikeampaa ja epämieluisampaa, kuin jäähy. Toki sitä lapsi voi juuri olla vailla.
Jäähykin on varmaan ihan ok joillekin lapsille jos pitää ensin saada kierrokset laskemaan ennen keskustelua.
Itse siis olen eniten tympääntynyt lapsentahtiseen, ei saa kieltää mitään kasvatukseen, jossa lasta ymmärretään ja ymmärretään. Usein tähän liittyy vanhemman kyvyttömyys ottaa vastaan lapsen negatiivisia tunteita.
Kumpihan osaa ottaa paremmin vastaan lapsen kielteisiä tunteita: se vanhempi, joka auttaa lasta sanoittamaan tuntemuksiaan ja mietti yhdessä mitä tilanteessa voitaisiin tehdä vai se, joka käy kiukuttelevaan lapseen käsiksi?
Se, että jäähyille saattaa löytyä kritiikin aiheita, ei vielä tarkoita, että nämä olisivat täsmälleen samalla viivalla. Samoihin aivojen osiin vaikuttaminen ei todista vielä mitään muuta kuin sen, että tilanteissa on jokin yhteinen tekijä.
Jos väität jäähyä mielivallaksi, et selkeästikään ymmärrä sen tarkoitusta. Se on estää tilanteen eteneminen, lisävahingon syntyminen ja rauhoittamaan auttaminen. Ei sen ole tarkoitus olla mitään vallankäyttöä tyyliin "lällällää, me ei leikitä sinun kanssa".