Puolison outo tapa kysyä asioita

Sano: en tiedä vielä, minun pitää miettiä, ilmoitan heti kun tiedän.

Kestäisikö Armon hra/rva puoliso sellaisen vastauksen?

Jotkut on ärsyttävän kärsimättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Sano: en tiedä vielä, minun pitää miettiä, ilmoitan heti kun tiedän.

Kestäisikö Armon hra/rva puoliso sellaisen vastauksen?

Jotkut on ärsyttävän kärsimättömiä.

Mun mies on tuollainen kuin ap:n mies ja se suuttuu kyllä, jos sanoo, että miettii hetken ja ilmoittaa kun tietää. Herralle pitää olla vastaus valmiina HETI tai se hermostuu. Siksi vastaankin nykyään joka kerta "mitä haluut tänään syödä" -kysymykseen sekunnissa aina, että "pitsaa". Saapahan heti vastauksen. Suuttuu se siitäkin, koska vastaan aina saman.

Vuorovaikutuksen ongelmia on monenlaisia. Joskus nuo miesvauvat toivoo että vaimokin olisi kuin kaikkivoipa äiti, vain tuon maailmannavan tarpeita täyttämässä ja kiukuttelee siksi tai muuten vaan. Pitkään "sätkynukkena" olleet tietää, että on ajan tuhlausta jäädä huonoon suhteeseen.

Tästä eteenpäin pulautat yksinkertaisesti sen ulos, mikä ekana kielen päälle sattuu.

"Mitä haluat syödä tänään?"

"Auringonpaistetta!"

"Mennäänkö ensin lenkille vai syödäänkö?"

"Eee, Macarena!"

Onpahan ainakin vastaus. Ihme körmy ukko, haluaa ilmeisesti työntää kaiken päätöksenteon naisen harteille, jotta voi jälkeen päin äkkäillä ettei ruoka maistu ja lenkillä on tyhmä olla kun nälkä kalvaa.

Olen äiti, teen ison osan perheen valinnoista ja juuri ruokailut ja ajankäyttö kaatuu monesti minulle.

Opetan lapsillekin päätöstentekoa: otetaanko kukkakaali vai jäävuorisalaatti. Juuri siksi että saan edes jotain mielipiteitä. Tahdon jonkun muun välillä tekevän näitä päätöksiä.

Tässä perheessä molemmat aikuiset käy töissä, minulla on silti miltei kaikki ruokahankinnat ja jos siitä tulee kuittailua niin se harmittaa.

Minusta on kohtuutonta että toinen kuormittuu liikaa tekemään nämä päätökset.

Ensi kerralla kun tämä alkaa ahdistaa, ostan hetken pelkästään yhtä ja samaa ruokaa varten niin ehkä joku pyytää mitä tahtoo.

Kannattaa oikeasti sanoa mielipiteitä jos se kysytään. Ei se kumppani taivaalta tahdo kuuta vaan tietää haluatko syödä ennen lenkkiä. Ehkä se pyytää että syödään ensin, hänen on niin nälkä???

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti, teen ison osan perheen valinnoista ja juuri ruokailut ja ajankäyttö kaatuu monesti minulle.

Opetan lapsillekin päätöstentekoa: otetaanko kukkakaali vai jäävuorisalaatti. Juuri siksi että saan edes jotain mielipiteitä. Tahdon jonkun muun välillä tekevän näitä päätöksiä.

Tässä perheessä molemmat aikuiset käy töissä, minulla on silti miltei kaikki ruokahankinnat ja jos siitä tulee kuittailua niin se harmittaa.

Minusta on kohtuutonta että toinen kuormittuu liikaa tekemään nämä päätökset.

Ensi kerralla kun tämä alkaa ahdistaa, ostan hetken pelkästään yhtä ja samaa ruokaa varten niin ehkä joku pyytää mitä tahtoo.

Kannattaa oikeasti sanoa mielipiteitä jos se kysytään. Ei se kumppani taivaalta tahdo kuuta vaan tietää haluatko syödä ennen lenkkiä. Ehkä se pyytää että syödään ensin, hänen on niin nälkä???

No miksei se sitten sano että "hei mulla on nälkä, syödään ensin"? Jaa niin, että saisi vastuun siirrettyä jollekin muulle.

Meillä kotona minua on syytetty siitä että aina tehdään kaikki minun pillin mukaan. Siis kuulemma systemaattisesti minä mukamas aina päätän kaiken. Olen ottanut nämä syytökset todella raskaasti. En todellakaan pyri varsinkaan siihen että kaikki olisi aina vain minun etuni mukaista. Tyylini neuvotella on hyvin ratkaisukeskeinen, enkä sitä häpeä. Ymmärrän kyllä mitä eroa on ehdottaa itsekkäitä ratkaisuja versus ylipäätään ehdottaa jotain.

Näistä syistä johtuen en enää halua ehdottaa yhtään mitään. Kysyn joka päivä mitä sinä haluat syödä. Vastaukseksi saan huokailua ja ihmettelyä että miksi hänen se pitäisi tietää. En oikeasti enää vakavasti ehdota mitä tänään syötäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti, teen ison osan perheen valinnoista ja juuri ruokailut ja ajankäyttö kaatuu monesti minulle.

Opetan lapsillekin päätöstentekoa: otetaanko kukkakaali vai jäävuorisalaatti. Juuri siksi että saan edes jotain mielipiteitä. Tahdon jonkun muun välillä tekevän näitä päätöksiä.

Tässä perheessä molemmat aikuiset käy töissä, minulla on silti miltei kaikki ruokahankinnat ja jos siitä tulee kuittailua niin se harmittaa.

Minusta on kohtuutonta että toinen kuormittuu liikaa tekemään nämä päätökset.

Ensi kerralla kun tämä alkaa ahdistaa, ostan hetken pelkästään yhtä ja samaa ruokaa varten niin ehkä joku pyytää mitä tahtoo.

Kannattaa oikeasti sanoa mielipiteitä jos se kysytään. Ei se kumppani taivaalta tahdo kuuta vaan tietää haluatko syödä ennen lenkkiä. Ehkä se pyytää että syödään ensin, hänen on niin nälkä???

Yhhyhyhyy, marttyyrimamma :6

Ettekö te voi puhua tuosta sitten kun ei ole ns. tilanne päällä? Varmaan kumpaakin ärsyttää omalla tahollaan toinen. Miestä en vaan ymmärrä, ei kenellekään aina joka hetkessä ja tilanteessa kuin tilanteessa ole antaa sekunnissa vastausta kysymykseen jota ei ole miettinyt yhtään aiemmin. Minustakin kuulostaa siltä, että päätökset valutetaan toiselle.

Eli, jutelkaa, kerro oma kantasi ja miten koet nuo tilanteet niin ehkä mies osaa avata sen oman näkökulmansa.

Eihän tuo nyt ihan tervettä ole, jos ei oma vastaustaan saa edes miettiä. Ihan pimeää pimahtelua. Ja jos mies ei itsekään ole osannut asiaa päättää, niin miksi suuttuu jos sinullakaan ei ole vahvaa mielipidettä? Kyllä olisi todella vaikeaa olla tuollaisen kanssa. Minusta on ihan normaalia neuvotella asioista, koska siinä otetaan se toinen ihminen huomioon.

Tunnistan veljeni ja kälyni tuosta :D. Tuli siis kesällä seurattua tuon muuten oikein ihanan parin kommunikointia asioista ja kumpikin tuntui haluttomalta tekemään sitä lopullista päätöstä, vaan koko ajan oli tuota "...vai haluaisitko sä toisinpäin" "...paitsi jos sulla on jo nyt nälkä" "...jos susta ei vaan tunnu, että tulee liian kiire" "...tai siis voin mäkin, jos haluat vielä uida ensin" jne. jne., kunnes molemmilla meni hermo toiseen, kun ei sanonut suoraan tai tehnyt päätöstä. Tietyllä tavalla se oli jotenkin herttaistakin, kun tuntui, että yrittivät niin kovasti huomioida toisen halut ja tunteet, etteivät sitten saaneet mitään päätettyä ainakaan sovussa.

Helpompi siis olisi, että jos kysytään, niin annetaan suora vastaus. "Mitä haluaisit syödä?" "Spagettia ja jahelihakastiketta tekisi mieli". Tämä toki vaatii sen, että se kysyjä sitten oikeasti on kysynyt, koska haluaa vastauksen, eikä sitten ala vängätä, että "ai, no mun kyllä tekisi mieli lohta, mutta ei nyt sitten tehdäkään, kun sä et halua...". Mutta ihmiset on vaikeita, ei sille mitään voi. Pitää vaan yrittää sietää ja ottaa huumorilla, jos on muuten rakas ihminen.