Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison outo tapa kysyä asioita
14.08.2018 |
Puolisollani on omituinen tapa vaatia heti vastausta esittämäänsä kysymykseen, ilman että siitä saisi keskustella tai kysyä vielä toisen mielipidettä ensin.
Puolisoni saattaa kysyä vaikka "mitä haluaisit syödä tänään?". En ole ollenkaan miettinyt asiaa ennen kysymystä, joten vastaan että "hmm, en tiedä, onko sulla jotain mitä sa haluaisit syödä?". Puolisoni saattaa suuttua tuosta, ja vastata jotain vihaista takaisin, esim "no jos mä tietäisin niin miksi ihmeessä kysyisin sulta" tms.
Toinen esimerkki voisi olla että mietitään yhdessä että mentäisiinkö ensin lenkille ja syödään sen jälkeen, vai toisinpäin. Puolisoni kysyy että "no miten sä haluat tehdä?". Vastaan hänelle että "haluaisin ehkä mennä ensin lenkille ja syödä sitten, vai onko sulla kova nälkä?". Puolisoni saattaa ärsyyntyä tuostakin, että jatkan vielä lausettani kysyen häneltä jotain.
En tiedä osaanko selittää tätä oikein. Tuntuu, että puolisoni haluaisi aina sillä sekunnilla vastauksen, että miten nyt tehdään ja että minä ikään kuin päätän sen heti. En ymmärrä tuota, koska mielestäni on kohteliasta kysyä toisenkin mielipidettä asioihin, ennen ns. lopullisen päätöksen heittämistä kehiin.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Mut on ainakin kasvatettu niin, että jos joku vaikka kysyy, että "mitä tänään syödään", niin on epäkohteliasta vastata yksisanaisesti, että "makaroonia". Eli tuon sijaan pitää olla kohtelias, ja vastata "mun varmaan tekis mieli makaroonia, mutta mitä sun tekis mieli". Eli huomioida se toinenkin eikä vain sanella asioita oman mielensä mukaan, ja muutenkin esittää oma toive silleen vähän ehdollisena (lievässä muodossa, ei määräävässä muodossa), että ilmenee että siitä on tarvittaessa neuvottelunvaraa.
Tuo on helvetin ärsyttävää. Kuin pienen lapsen kanssa yrittäisi sopia asioista. Mieli vaihtuu joka sekunti eikä itseä osata ilmaista selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on ainakin kasvatettu niin, että jos joku vaikka kysyy, että "mitä tänään syödään", niin on epäkohteliasta vastata yksisanaisesti, että "makaroonia". Eli tuon sijaan pitää olla kohtelias, ja vastata "mun varmaan tekis mieli makaroonia, mutta mitä sun tekis mieli". Eli huomioida se toinenkin eikä vain sanella asioita oman mielensä mukaan, ja muutenkin esittää oma toive silleen vähän ehdollisena (lievässä muodossa, ei määräävässä muodossa), että ilmenee että siitä on tarvittaessa neuvottelunvaraa.
Tuo on helvetin ärsyttävää. Kuin pienen lapsen kanssa yrittäisi sopia asioista. Mieli vaihtuu joka sekunti eikä itseä osata ilmaista selvästi.
Ei mikään tuossa tekstissä vihjannut, että mieli vaihtuisi, vaan että mielipide ilmaistaan niin, että siinä on neuvottelun varaa. Et vain itse osaa olla kohtelias niin et ymmärrä muiden kohteliaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Hän toivoo suoria vastauksia.
Mun ex-mies aina kysyi mielipidettäni ensin, kun vastasin, hän oli aina eri mieltä eikä antanut koskaan periksi. Aina silti kysyi. SE oli ärsyttävää.
Mun ex-mies teki samalla tavalla :)
Aina kysyi minun mielipidettä ja sitten rupesi perustelemaan, miksi jokin muu /toisella tavalla olisi parempi.
Jossain vaiheessa lopetin antamasta niitä mielipiteitä sillä perusteella, että niillä ei kuitenkaan ole väliä.
Erittäin ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on ainakin kasvatettu niin, että jos joku vaikka kysyy, että "mitä tänään syödään", niin on epäkohteliasta vastata yksisanaisesti, että "makaroonia". Eli tuon sijaan pitää olla kohtelias, ja vastata "mun varmaan tekis mieli makaroonia, mutta mitä sun tekis mieli". Eli huomioida se toinenkin eikä vain sanella asioita oman mielensä mukaan, ja muutenkin esittää oma toive silleen vähän ehdollisena (lievässä muodossa, ei määräävässä muodossa), että ilmenee että siitä on tarvittaessa neuvottelunvaraa.
Tuo on helvetin ärsyttävää. Kuin pienen lapsen kanssa yrittäisi sopia asioista. Mieli vaihtuu joka sekunti eikä itseä osata ilmaista selvästi.
Tuossahan sanotaan hyvin selvästi, että vastaajan tekee mieli makaronia ja kysytään kohteliaasti mitä kysyjän tekee mieli. Erittäin selvästi ja kohteliaasti ilmaistu. Onko osa porukkaa täällä jotain sosiaalisesti rajoittuneita autisteja, joille ainoa ymmärrettävä vastaus on nyrkinisku pöytään, jota säestää huudahdus MAKARONIA. Mikä tahansa muu vastaus on käsittämätön ja venkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso on kyllä yksi imelimmistä suomen kielen sanoista
Kuulostaa siltä että miehellä on vain todella erilainen kommunikaatiotyyli. Minunkin mielestä tuo on täysin normaalia jokapäiväistä keskustelua. ilmaistaan, ettei joku asia ole itselle niin tärkeä, että se olisi pakko tehdä juuri tietyllä tavalla. Siinä sitten yhdessä mietitään sitäkin mikä olis järkevintä, eikä siihen pohdintaan yleensä edes kauaa tällaisissa pikku jutuissa mene. Ilmeisesti miehesi ei halua jutella joutavia, kysyy vain kun haluaa vastauksen jne. Hän on päättänyt, että sinä päätät, ja sitten sinun täytyy myös niin tehdä.. epäreiluahan se on, jos sinulla ei ole oikeutta empiä. Toisaalta tämä voi olla myös joku piikki sinulle, jos tapanasi on aina jahkailla ja miehellä on mennyt siihen hermo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että miehellä on vain todella erilainen kommunikaatiotyyli. Minunkin mielestä tuo on täysin normaalia jokapäiväistä keskustelua. ilmaistaan, ettei joku asia ole itselle niin tärkeä, että se olisi pakko tehdä juuri tietyllä tavalla. Siinä sitten yhdessä mietitään sitäkin mikä olis järkevintä, eikä siihen pohdintaan yleensä edes kauaa tällaisissa pikku jutuissa mene. Ilmeisesti miehesi ei halua jutella joutavia, kysyy vain kun haluaa vastauksen jne. Hän on päättänyt, että sinä päätät, ja sitten sinun täytyy myös niin tehdä.. epäreiluahan se on, jos sinulla ei ole oikeutta empiä. Toisaalta tämä voi olla myös joku piikki sinulle, jos tapanasi on aina jahkailla ja miehellä on mennyt siihen hermo.
Aika tympeetä piikitellä. Silleen sitä rakennetaan hyviä parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Sillä puolisolla on jo valmis mielipide asiasta ja haluaa kuulla sinun mielipiteesi, ei ylimääräistä jahkailua jota ei välttämättä tarvita jos mielipiteet sattuvat sopimaan yhteen.
Pitääkö ap:n sitten lukea toisen ajatukset? Jos sitä valmista mielipidettä erehtyy kysymään niin toinen suuttuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet on murheet.
...hän muotoili vastauksen jotenkin että "älä vastaa kysymykseen kysymyksellä". Ymmärrän tuon, mutta mielestäni vastaan kyllä kysymykseen, mutta haluan vielä tiedustella vastapuolen mielipidettä asioista.
t.ap
Lueppa nyt aloituksesi uudestaan. Sinä teet juuri noin, eli vastaat kysymyksellä.
Miksihän mies edes kysyy sinulta, jos pinna menee aina.
Samaa sarjaa, kun teinit vastaa "ihan sama".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
age is just a number kirjoitti:
Noi sun vastaukset ei ole "oikeita" vastauksia. "Haluaisin ehkä" ei ole sama kuin "Minä haluaisin". Mun avomies on samanlainen jahkailija, useasti jos kysyn jotain niin vastaukseksi tulee "en tiedä, ihan mitä vaan itse haluat". Ja noissa tilanteissa kun just usein_ei_itse_tiedä mitä haluaa...
On se nyt jo oppinut siihen, että sen on ihan ookoo ilmaista oma mielipiteensä. Että jos sen tekee mieli vaikka pizzaa niin ehdottaa sitten sitä pizzaa, vaikka itse sitä en välttämättä haluaisi syödä. Ja toki sitten jos kysyn ja toinen haluaa sitä pizzaa, niin se kanssa tilataan :)
No ei se toinenkaan tiedä mitä haluaa. Miksi vain sinulla on oikeus olla tietämättä ja vierittää vastuu toiselle? Ihan vaan siksi että satuit kysymään ensin?
Tuntuu todella absurdilta tämä koko keskustelun aihe. Me mietitään joka viikko miehen kanssa että mitä syötäisiin minäkin päivänä. Toisinaan molemmilla lyö ihan tyhjää, ja toisinaan jommalla kummalla on joku hyvä idea mielessä mitä ehdottomasti haluaa syödä. Joskus molemmat haluais ehdottomasti eri ruokia. Joka päivä ollaan kuitenkin saatu ruokaa pöytään ilman mitään tappelua tai ärsyyntymistä 😂
Minuakin kyllä jahkaus ärsyttää. Yksi ystäväni jättää päätökset aina minulle. Jos kysyn, haluaisiko hän lounaalle tiistaina tai keskiviikkona, niin vastaus on usein, että molemmat käy. Ja minä joudun valitsemaan. Pahuksen ärsyttävää, eikö voi sitten vain sanoa että "tiistaina"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut on ainakin kasvatettu niin, että jos joku vaikka kysyy, että "mitä tänään syödään", niin on epäkohteliasta vastata yksisanaisesti, että "makaroonia". Eli tuon sijaan pitää olla kohtelias, ja vastata "mun varmaan tekis mieli makaroonia, mutta mitä sun tekis mieli". Eli huomioida se toinenkin eikä vain sanella asioita oman mielensä mukaan, ja muutenkin esittää oma toive silleen vähän ehdollisena (lievässä muodossa, ei määräävässä muodossa), että ilmenee että siitä on tarvittaessa neuvottelunvaraa.
"Mun varmaan tekis mieli makaronia." Kuka sen tietää mitä sinun tekee mieli, ellet sinä itse? Ihme vätys olet. Kuka tuolla tavalla puhuvaa ihmistä edes osaa ottaa vakavasti?
Oletko äitini?
Jätä se paska.
Isäni on samanlainen, vetää hirveän raivokohtauksen kun kysyy jotain ja ei saa suoraa vastausta samalla sekunnilla. Kuitenkaan, jos häneltä kysyy jotain, viivyttelee, ei vastaa, arvuuttelee vain, kertoo ehkä viiveellä, ja jos häntä pyytää sanomaan suoraan, hän raivostuu.
Saattaa kysyä että mitä haluat että huomenna syödään, ja kun kysyy että mitä pakastimessa on (eli "mitä vaihtoehtoja on mistä voisi ruokaa tehdä"), niin saa raivokohtauksen.
Sitten jos hänelle sanoo että "paistettua rautua", sanoo että ei ole rautua. No taimenta sitten. Ei ole taimenta. No paista sitten ahvenia. "No kun ei ole ahvniakaan. Mistä niitä nyt saa taiottua?!!? No mitä pakastimessa sitten on josta voisi ruokaa tehdä?
Syvä huokaus, pään puistelu, niskojen nakkelua. Hetken päästä sanoo "No siikaa siellä ainakin on. Ja jotain lihaa." No paista siikaa. Siitä sitten hirveä niskojen nakkelu kun en heti sanonut!
Seuraavana päivänä kysyy taas että mitä haluan että huomenna syödään. Sanon että jauhelijakeittoa. No ei ole valmiiksi jauhettua lihaa. No tee sitten käristystä. No mistä sen käristyksen vuolee? No mitä lihaa siellä pakastimessa on mistä voisi ruokaa tehdä? Taas kiukuttelu, vittuilu, raivoaminen ja tuhahadus että kai niistä jotain pataa saisi tehtyä.
Isä siis metsästää ja kalastaa niin että meillä on aina poroa (tutulta ostettu) ja hirveä ja vaikka mitä kalaa kaapit täynnä.
Jännä juttu että isä ei voi koskaan sanoa että "Pakastimessa/jääkaapissa on xxxxx:ä ja yyyyy:a. Mitä haluat että kokkaan huomenna?"
Tuostakin pitää sotia joka päivä. Vastaukseksi ei kelpaa "Päätä sinä välillä niin tästä ei tarvitse tapella joka päivä" tai "Joko paistettua kalaa tai hirvikäristystä, tee sitä mikä on sinulle helpointa. Ei kelpaa, kun pitää kertoa tasan tarkkaan mitä haluaa isän kokkaavan.
Joskus olin menossa vanhemmilleni muutamaksi päiväksi ja tuli taas tuo ruokakysymys. Sanoin että "Kalaa olen syönyt viimeisen viikon, joten syön mielelläni lihaa, vaikka jauhelihapataa, käristystä ja pottumuussia ja lihapullia. Saatte itse päättää mitä kokataan minäkin päivänä."
Vastauksena oli: "Ei käy. Iskä sanoo että hänen pitää tietää tasan tarkkaan mitä hän minäkin päivänä kokkaa."
Tuosta sitten skitsahdin että jos iskälle on noi hlvetin vaikeaa päättää itse että missä järjestyksessä kokkaa kolmen päivän ruuat, niin minä en tule kotiin ollenkaan. Tai ainakin syön muualla, kun en jaksa tapella tästä asiasta joka päivä.
Ja samanlaisen shown vääntää joka ikisestä asiasta. Ihan jokaisesta. Todella rasittava ihminen, johon minä olen jo katkaissut välini. Sääliksi käy äitiä joka ei ole tajunnut lähteä. Olisi lähtenyt jo ennen kuin teki tuon paskaläjän kanssa yhtään lasta. Olisi minunkin elämäni ollut helpompaa jos en olisi koskaan syntynytkään.
Jätä se paskaläjä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko äitini?
Jätä se paska.Isäni on samanlainen, vetää hirveän raivokohtauksen kun kysyy jotain ja ei saa suoraa vastausta samalla sekunnilla. Kuitenkaan, jos häneltä kysyy jotain, viivyttelee, ei vastaa, arvuuttelee vain, kertoo ehkä viiveellä, ja jos häntä pyytää sanomaan suoraan, hän raivostuu.
Saattaa kysyä että mitä haluat että huomenna syödään, ja kun kysyy että mitä pakastimessa on (eli "mitä vaihtoehtoja on mistä voisi ruokaa tehdä"), niin saa raivokohtauksen.
Sitten jos hänelle sanoo että "paistettua rautua", sanoo että ei ole rautua. No taimenta sitten. Ei ole taimenta. No paista sitten ahvenia. "No kun ei ole ahvniakaan. Mistä niitä nyt saa taiottua?!!? No mitä pakastimessa sitten on josta voisi ruokaa tehdä?
Syvä huokaus, pään puistelu, niskojen nakkelua. Hetken päästä sanoo "No siikaa siellä ainakin on. Ja jotain lihaa." No paista siikaa. Siitä sitten hirveä niskojen nakkelu kun en heti sanonut!Seuraavana päivänä kysyy taas että mitä haluan että huomenna syödään. Sanon että jauhelijakeittoa. No ei ole valmiiksi jauhettua lihaa. No tee sitten käristystä. No mistä sen käristyksen vuolee? No mitä lihaa siellä pakastimessa on mistä voisi ruokaa tehdä? Taas kiukuttelu, vittuilu, raivoaminen ja tuhahadus että kai niistä jotain pataa saisi tehtyä.
Isä siis metsästää ja kalastaa niin että meillä on aina poroa (tutulta ostettu) ja hirveä ja vaikka mitä kalaa kaapit täynnä.
Jännä juttu että isä ei voi koskaan sanoa että "Pakastimessa/jääkaapissa on xxxxx:ä ja yyyyy:a. Mitä haluat että kokkaan huomenna?"
Tuostakin pitää sotia joka päivä. Vastaukseksi ei kelpaa "Päätä sinä välillä niin tästä ei tarvitse tapella joka päivä" tai "Joko paistettua kalaa tai hirvikäristystä, tee sitä mikä on sinulle helpointa. Ei kelpaa, kun pitää kertoa tasan tarkkaan mitä haluaa isän kokkaavan.
Joskus olin menossa vanhemmilleni muutamaksi päiväksi ja tuli taas tuo ruokakysymys. Sanoin että "Kalaa olen syönyt viimeisen viikon, joten syön mielelläni lihaa, vaikka jauhelihapataa, käristystä ja pottumuussia ja lihapullia. Saatte itse päättää mitä kokataan minäkin päivänä."
Vastauksena oli: "Ei käy. Iskä sanoo että hänen pitää tietää tasan tarkkaan mitä hän minäkin päivänä kokkaa."
Tuosta sitten skitsahdin että jos iskälle on noi hlvetin vaikeaa päättää itse että missä järjestyksessä kokkaa kolmen päivän ruuat, niin minä en tule kotiin ollenkaan. Tai ainakin syön muualla, kun en jaksa tapella tästä asiasta joka päivä.Ja samanlaisen shown vääntää joka ikisestä asiasta. Ihan jokaisesta. Todella rasittava ihminen, johon minä olen jo katkaissut välini. Sääliksi käy äitiä joka ei ole tajunnut lähteä. Olisi lähtenyt jo ennen kuin teki tuon paskaläjän kanssa yhtään lasta. Olisi minunkin elämäni ollut helpompaa jos en olisi koskaan syntynytkään.
Jätä se paskaläjä.
Vau, kunnon aggressiota. Kulkee näköjään teillä suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Arhg...tunnistan itsestäni puolisosi :D Käytöksesi on raivostuttavaa. Kysymykseen vastaaminen kysymyksellä, ei selkeää päätöstä, että syödään lenkin jälkeen.
Eihän tällaisista asioista kuulu toisen osapuolen yksin päättää. Ehkä kysymys pitäisi muotoilla toisin. Kysy "mitä sinä haluaisit tehdä", äläkä sitä "mitä tehdään".
Vierailija kirjoitti:
Pienet on murheet.
Miksi luulet että nuo olis ap:n isoimmat murheet. Pienemmistäkin asioista voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on ainakin kasvatettu niin, että jos joku vaikka kysyy, että "mitä tänään syödään", niin on epäkohteliasta vastata yksisanaisesti, että "makaroonia". Eli tuon sijaan pitää olla kohtelias, ja vastata "mun varmaan tekis mieli makaroonia, mutta mitä sun tekis mieli". Eli huomioida se toinenkin eikä vain sanella asioita oman mielensä mukaan, ja muutenkin esittää oma toive silleen vähän ehdollisena (lievässä muodossa, ei määräävässä muodossa), että ilmenee että siitä on tarvittaessa neuvottelunvaraa.
"Mun varmaan tekis mieli makaronia." Kuka sen tietää mitä sinun tekee mieli, ellet sinä itse? Ihme vätys olet. Kuka tuolla tavalla puhuvaa ihmistä edes osaa ottaa vakavasti?
Nimenomaan! Nössöt eivät osaa kunnolla ilmaista itseään ja tekevät kaikesta ihmeellistä vääntöä. Neuvotteluvaraa muka... sitä varataan oikeasti tärkeisiin juttuihin. Syödäänkö makaronia vai perunaa illalla ei sellainen ole. Jotkut vain luonnostaan ovat tuollaisia löysiä aidan seipäällä istujia.
Alue: Aihe vapaa
Entä jos vaimosi tekee päätöksen sun puolesta, niin mitä sitten? Kelpaako se sulle? Meillä on mies samanlainen pallottelija, joka olisi ok jos mun ehdotukset sitten kelpaisivat edes joskus. Käytännössä miehellä ei ole ideoita ja myös mun ideat ovat kuulemma hanurista. Joudun virkkuukoukulla kaivamaan mikä hänelle tänään maistuisi ruoaksi, tekemään vain jotain ja kuuntelemaan valitusta tai pakotan miehen valitsemaan kaupassa mikä kelpaa (tämä kaava sitten sovellettavissa muihinkin tekemisiin/haluamisiin). Meillä on aivan erilainen maku monien asioiden suhteen ja miehellä mieli muutuu nopeampaa kuin sukat. Mies ihmettelee miksi suhtaudun niin ynseästi, kun hän pallottelee kysymykseni takaisin.