Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Ero seksiongelmien takia?
14.08.2018 |
Saan varmaan nyt muutamat vihat niskaani, mutta ajattelin silti uskaltautua kysymään av-raadin mielipiteitä tällaisesta tilanteesta:
Olen naimisissa oleva nelikymppinen nainen, ja meillä on melko pienet lapset. Suhteemme alussa seksielämä oli hyvää ja kivaa, mutta viimeiset muutamat vuodet on ollut ongelmaa sillä saralla. Miehelläni ei joko seiso tai sitten jos seisoo niin hän ei kestä kuin alle puoli minuuttia. Eli sänkyelämämme on hyvin vähäistä tai silloin kun sitä on, niin kaikki tapahtuu niin nopeasti, että en ehdi ollenkaan mukaan. Mies ei ole kovin innostunut hoitelemaan minua muulla tavalla, joskus kyllä, mutta ei kovin usein, ja toisaalta se muu tapa ei oikein minulle riitä, kun kuitenkin tykkään eniten yhdynnästä. Olen elänyt tilanteen vuoksi puutteessa muutaman vuoden ja tilanteen vuoksi parisuhteemme on muuttunut muutenkin valjummaksi ja etäisemmäksi, olemme lähinnä kuin kämppiksiä, joilla on yhteiset lapset (ei turhaan sanota, että seksi on parisuhteen liima). Ymmärrän, että mies ei tarkoituksella ole tuollainen, vaan kyse on jostain terveysongelmista, jotka aiheuttavat hänellekin kärsimystä ja kai häpeääkin (koska välttelee aihetta, sanoo että ei voi ongelmalle mitään vaikka parhaansa tekee). Olen miettinyt jo pidempään, että joudunko elämään seksittömän loppuelämän vai pitäisikö erota saadakseen vielä joskus kunnon seksiä. Pettää en halua, eikä mieheni halua meille avointa suhdetta.
Tilanne on varmaan vähän sama, kuin jos naisella (vaimolla) olisi vaikkapa vulvodynia, eikä hän pystyisi sen vuoksi kunnon seksiin ja mies miettisi jättävänsä vaimonsa tuon vuoksi.
Mitä muut tekisi tässä tilanteessa?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä rikkoisi perhettäni, vaikka en saisi seksiä enää ikinä. Oman kärsimyksen pystyn kestämään, mutta lasteni kärsimystä en
Masokismi on mielenhäiriö. Kiva jättää lapsille tuollainen taakka - not. Mieti mikä syyllisyys heitä painaisi loppuelämän jos tajuaisivat että äiti jätti oman elämänsä elämättä heidän takiaan. Se pilaisi heidänkin mahdollisuutensa onneen. Sairasta.
Elämää jää elämättä kun ei voi kiertää baareissa levittämässä jalkojaan jollekin miehelle ja laulaa voimaantuneen Kaija Koota. :D
Susta kertoo paljon se että toi on ainut asia mikä mieleesi pälkähtää. Voimia vaan sullekin.
Parisuhteen voi löytää baarissa kiertämättäkin ja ihan ilman karaokeakin. Kaija Koon musa on oksettavaa.
Kämppissuhde ja parisuhde ovat kaksi eri täysin eri asiaa eikä marttyyrius ole ikinä kenenkään elämänlaatua kohottanut.
Sitä paitsi Kaija Koota fanittaa lähinnä miehet.
Taitaa olla ylivoimaisesti yleisin keikkahenkilö noin 40-50v nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä rikkoisi perhettäni, vaikka en saisi seksiä enää ikinä. Oman kärsimyksen pystyn kestämään, mutta lasteni kärsimystä en
Ihan älytöntä ajattelua, että vanhempien ero on väistämättä jotenkin paha ja traumatisoiva kokemus lapselle. Kyllähän se on vanhemmista itsestään kiinni.
Minkä arvoinen on "ehjä perhe", jossa vanhemmat ovat silminnähden etäisiä? Parempi se on lapsille katsoa kumpaakin vanhempaa erikseen tyytyväisenä kuin yhdessä pakottautuneina.
Parisuhde- ja perhe-elämän malli omaksutaan ensisijaisesti kotoa, jos siellä edes etäisesti senkaltainen viritelmä on. Jos vanhemmat eivät kykene näyttämään toimivaa mallia, on parempi että sitä ei ole ollenkaan. Vanhemmuuden ja fiksun, vastuuntuntoisen ja terveellä itsetunnolla varustetun aikuisen mallia voi näyttää yksinkin. Parisuhde-elämää lapset kyllä tarkastelevat sitten lähipiiristä, ja siitä voi lasten kanssa keskustellakin helpommin kun ei heidän edessään elä eri tavalla kuin haluaa opettaa.
Siihen, onko vanhempien ero lapsille kärisimys, voivat vanhemmat omalla käytöksellä vaikuttaa eron aikana ja sen jälkeen, yhdessä ja erikseen. Ei vanhempien ero ole mikään maailmanloppu, se on nykypäivänä jo tuiki tavallista ja monelle ihan luonteva osa elämää. Kun kumpainenkin kantaa vastuun ja huomioi lapset ja panostaa heihin omalla tahollaan riittävästi, hyvät suhteet kumpaankin vanhempaan säilyvät. Ja jos ero hoidetaan "ajoissa" niin että vanhemmat voivat toimia sovussa sen jälkeenkin, se helpottaa myös käytännön elämää kaikilla.
Kun lapselle tulee ikää enemmän, hän todennäköisesti tajuaa että ero on ollut parempi kuin vanhempien väkisin yhdessä pysyminen, ja että joskus on tehtävä pinttyneistä ideaaleista poikkevia ratkaisuja. Se on aika hyvä opetus.
Monen lapsen ja vanhemman mielenterveys on paskottu nimenomaan sillä, että eroamista on demonisoitu ja ollaan vuosia pysytelty toimimattomassa liitossa koska "ei saa erota jos lapsia on". Hohhoijakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin harkitsen eroa tai pettämistä.
Seksiä on meillä kerran pari kuussa. Naista ei vaan kiinnosta. Milloin on syynä väsymys, minun pitkä työpäivä, punkki koirassa jnePunkki koirassa??
Syitä riittää ja uusia keksitään kun naistani ei seksi kiinnosta. Jos vahingossakaan kyseenalaistan syyn tai sanon vastaan niin on seuraava kuukausi olla hiljaista.
Ehkä sä oot vaan huono sängyssä?
Nainenhan toki kertoisi asian ja pyrkisi opastamaan eikä makaisi lahnana voivotellen kohtaloaan.
Ai kertoisi? No ei voisi kertoa kun mies ei pysty vastaanottamaan sellaista viestiä vaan muuttuu marttyyrimimosaksi.Huono seksi on 95%.sti syy siihen että nainen pihtaa. Miksi harrastaa seksiä jos siitä ei saa mitään itse?
Ehkä ap:n mies onkin homo. Ei yhtään mahdotonta, eikä ehkä oikein tajua sitä vielä itsekään.
ei muuta kuin selibaattia loppu elämä, seksielämäsi on ohi. thats it
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajan poika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä rikkoisi perhettäni, vaikka en saisi seksiä enää ikinä. Oman kärsimyksen pystyn kestämään, mutta lasteni kärsimystä en
Ihan älytöntä ajattelua, että vanhempien ero on väistämättä jotenkin paha ja traumatisoiva kokemus lapselle. Kyllähän se on vanhemmista itsestään kiinni.
Minkä arvoinen on "ehjä perhe", jossa vanhemmat ovat silminnähden etäisiä? Parempi se on lapsille katsoa kumpaakin vanhempaa erikseen tyytyväisenä kuin yhdessä pakottautuneina.
Parisuhde- ja perhe-elämän malli omaksutaan ensisijaisesti kotoa, jos siellä edes etäisesti senkaltainen viritelmä on. Jos vanhemmat eivät kykene näyttämään toimivaa mallia, on parempi että sitä ei ole ollenkaan. Vanhemmuuden ja fiksun, vastuuntuntoisen ja terveellä itsetunnolla varustetun aikuisen mallia voi näyttää yksinkin. Parisuhde-elämää lapset kyllä tarkastelevat sitten lähipiiristä, ja siitä voi lasten kanssa keskustellakin helpommin kun ei heidän edessään elä eri tavalla kuin haluaa opettaa.Siihen, onko vanhempien ero lapsille kärisimys, voivat vanhemmat omalla käytöksellä vaikuttaa eron aikana ja sen jälkeen, yhdessä ja erikseen. Ei vanhempien ero ole mikään maailmanloppu, se on nykypäivänä jo tuiki tavallista ja monelle ihan luonteva osa elämää. Kun kumpainenkin kantaa vastuun ja huomioi lapset ja panostaa heihin omalla tahollaan riittävästi, hyvät suhteet kumpaankin vanhempaan säilyvät. Ja jos ero hoidetaan "ajoissa" niin että vanhemmat voivat toimia sovussa sen jälkeenkin, se helpottaa myös käytännön elämää kaikilla.
Kun lapselle tulee ikää enemmän, hän todennäköisesti tajuaa että ero on ollut parempi kuin vanhempien väkisin yhdessä pysyminen, ja että joskus on tehtävä pinttyneistä ideaaleista poikkevia ratkaisuja. Se on aika hyvä opetus.
Monen lapsen ja vanhemman mielenterveys on paskottu nimenomaan sillä, että eroamista on demonisoitu ja ollaan vuosia pysytelty toimimattomassa liitossa koska "ei saa erota jos lapsia on". Hohhoijakkaa.
Jos vanhemmat ovat silmin nähden etäisiä, se on valinta. Jos seksittömyydestä seuraa etääntyminen, on sekin valinta. Tietysti jos seksi on itselle tärkeintä, kannattaa luoda kotiin kireä ilmapiiri ja erota, koska "ero on parempi kuin kireä ilmapiiri". Näin mukamas kaikki voittavat, mutta päätös tulee myöhemmin kalvamaan. Lapsen viiltelyn, surumielisyyden, ahdistuneisuuden ja terapiakäyntien kohdalla tulee miettineeksi kuinka paljon ne johtuvat erosta
Parhaiten selvinnee unohtamalla aiemman liiton lapset ja tekemällä uuden kumppanin kanssa uusia. Varsinkin jotkut miehet tekevät näin ja porskuttavat iloisesti eteenpäin
Rakastaja tai joku Lelu huippukivasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastaja tai joku Lelu huippukivasta.
Ei minulle ainakaan joku lelu korvaa oikeaa miestä (vaikka leluja omistankin). Pettää en halua, siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä kaikille lopulta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin harkitsen eroa tai pettämistä.
Seksiä on meillä kerran pari kuussa. Naista ei vaan kiinnosta. Milloin on syynä väsymys, minun pitkä työpäivä, punkki koirassa jnePunkki koirassa??
Syitä riittää ja uusia keksitään kun naistani ei seksi kiinnosta. Jos vahingossakaan kyseenalaistan syyn tai sanon vastaan niin on seuraava kuukausi olla hiljaista.
Ehkä sä oot vaan huono sängyssä?
Nainenhan toki kertoisi asian ja pyrkisi opastamaan eikä makaisi lahnana voivotellen kohtaloaan.
Ai kertoisi? No ei voisi kertoa kun mies ei pysty vastaanottamaan sellaista viestiä vaan muuttuu marttyyrimimosaksi.Huono seksi on 95%.sti syy siihen että nainen pihtaa. Miksi harrastaa seksiä jos siitä ei saa mitään itse?
jep jep, eihän naisissa vikaa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajan poika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä rikkoisi perhettäni, vaikka en saisi seksiä enää ikinä. Oman kärsimyksen pystyn kestämään, mutta lasteni kärsimystä en
Ihan älytöntä ajattelua, että vanhempien ero on väistämättä jotenkin paha ja traumatisoiva kokemus lapselle. Kyllähän se on vanhemmista itsestään kiinni.
Minkä arvoinen on "ehjä perhe", jossa vanhemmat ovat silminnähden etäisiä? Parempi se on lapsille katsoa kumpaakin vanhempaa erikseen tyytyväisenä kuin yhdessä pakottautuneina.
Parisuhde- ja perhe-elämän malli omaksutaan ensisijaisesti kotoa, jos siellä edes etäisesti senkaltainen viritelmä on. Jos vanhemmat eivät kykene näyttämään toimivaa mallia, on parempi että sitä ei ole ollenkaan. Vanhemmuuden ja fiksun, vastuuntuntoisen ja terveellä itsetunnolla varustetun aikuisen mallia voi näyttää yksinkin. Parisuhde-elämää lapset kyllä tarkastelevat sitten lähipiiristä, ja siitä voi lasten kanssa keskustellakin helpommin kun ei heidän edessään elä eri tavalla kuin haluaa opettaa.Siihen, onko vanhempien ero lapsille kärisimys, voivat vanhemmat omalla käytöksellä vaikuttaa eron aikana ja sen jälkeen, yhdessä ja erikseen. Ei vanhempien ero ole mikään maailmanloppu, se on nykypäivänä jo tuiki tavallista ja monelle ihan luonteva osa elämää. Kun kumpainenkin kantaa vastuun ja huomioi lapset ja panostaa heihin omalla tahollaan riittävästi, hyvät suhteet kumpaankin vanhempaan säilyvät. Ja jos ero hoidetaan "ajoissa" niin että vanhemmat voivat toimia sovussa sen jälkeenkin, se helpottaa myös käytännön elämää kaikilla.
Kun lapselle tulee ikää enemmän, hän todennäköisesti tajuaa että ero on ollut parempi kuin vanhempien väkisin yhdessä pysyminen, ja että joskus on tehtävä pinttyneistä ideaaleista poikkevia ratkaisuja. Se on aika hyvä opetus.
Monen lapsen ja vanhemman mielenterveys on paskottu nimenomaan sillä, että eroamista on demonisoitu ja ollaan vuosia pysytelty toimimattomassa liitossa koska "ei saa erota jos lapsia on". Hohhoijakkaa.
Jos vanhemmat ovat silmin nähden etäisiä, se on valinta. Jos seksittömyydestä seuraa etääntyminen, on sekin valinta. Tietysti jos seksi on itselle tärkeintä, kannattaa luoda kotiin kireä ilmapiiri ja erota, koska "ero on parempi kuin kireä ilmapiiri". Näin mukamas kaikki voittavat, mutta päätös tulee myöhemmin kalvamaan. Lapsen viiltelyn, surumielisyyden, ahdistuneisuuden ja terapiakäyntien kohdalla tulee miettineeksi kuinka paljon ne johtuvat erosta
Parhaiten selvinnee unohtamalla aiemman liiton lapset ja tekemällä uuden kumppanin kanssa uusia. Varsinkin jotkut miehet tekevät näin ja porskuttavat iloisesti eteenpäin
Sitäpä ei voi ihminen itse valita, kuinka paljon kaipaa läheisyyttä ja seksiä. Varsinkin silloin, kun se ihminen jolta sitä aiemmin on saanut, on koko ajan vierellä mutta mitään ei tapahdu, tunne on musertava. Eikä sitäkään voi valita, tarttuuko toinen toimeen ja lähteekö ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Yksin ei voi hiipunutta parisuhdetta korjata.
Jos puoliso ei halua puhua seksin ja läheisyyden vähyydestä, tuskin hän kovin hanakasti muistakaan mahdollisista ongelmista keskustelee. Sellaisen ihmisen kanssa on vaikeaa olla suhteessa.
Tuo lopuksi kuvaamasi tilanne taas on täysin sillä tavalla tekevän ihmisen paskuutta. Enpä usko, että yksikään hyvä vanhempi eron myötä muuttuu kuin taikaiskusta välinpitämättömäksi. Kyllä sen voi aika hyvin jo ennen lasten tekemistä ihmisestä arvioida, mahtavatko lapset erotilanteessa paljoa kiinnostaa. Tai viimeistään lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Lopputulos on kuitenkin sama, vanhempi ei täytä lapsen tarpeita, oltiin sitten yhdessä tai erillään. Kenkku juttu. Kannattaa siis vähän miettiä, minkälaisten ihmisten kanssa lähtee kotia leikkimään.
Toki viime kädessä jokainen ei voi vastata muusta kuin siitä, kuinka itse hoitaa omat asiansa ja pitää huolta lapsistaan. Voihan puoliso aina kuollakin ja sitten jäät lasten kanssa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsi vaan menemään.
Suomessa on tuhansia miehiä, joilla on ihan sama ongelma.
hyvää keskustelua olet saanut aikaan.
Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. Joskus kun lapset oli pieniä, päätin että kun kerran perhe on perustettu, tällä mennään.
Tosin ajauduin sitten jossain vaiheessa sivusuhteeseen, johon liittyi oikein hyvä seksi. Sain perusteltua itselleni että vaikka minulla on hyvä seksielämä, avioliiton ulkopuolella, se ei ole tässä tapauksessa keneltäkään pois. Sitä kesti muutaman vuoden, ja niistä vuosista olen elämälle kiitollinen.
Nyt kun ollaan kohtsilleen viiskymppisii, elämä ja parisuhdekkin alkaa voida paremmiin, myös senseksielämäkin voi kohtuullisesti.
Ja olen kyllä onnellinen myös siitä että ei erottu, vaikka lähellä sekin oli.
ja kyllä se dildokin tutuksi tuli =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kokee tilanteen häpeällisenä, ja jokainen epäonnistuminen lisää häpeää ja varmistaa uuden epäonnistumisen. Seksistä tulee väkisin yrittämistä, eikä se tosiaankaan toimi niin. Toista voi haluta, voi HALUTA HALUTA, mutta oman pelon ja häpeän vuoksi ei pysty keskittymään siihen toiseen vaan alkaa pelätä ja tarkkailla vain omia reaktioita (ja niiden puutetta). Kokemusta on.
Kyse ei ole naisen viehättävyydestä, vaikka tottakai joillain naisilla on kyky saada mies rentoutumaan ja unohtamaan ongelmansa, joka sitten häviääkin. Mutta kun nainenkin pelkää, että syy on hänessä, niin eihän mikään silloin toimi. Molemmat on jäykkiä, paitsi mies sieltä, mistä pitäisi.
Pelko ja seksi harvemmin kuuluu yhteen, miehellä varsinkaan. Lopulta seksiä alkaa välttelemään, koska ahdistaa etukäteen se onnistumisen pakko ja epäonnistumisen pelko. Homman idea ikään kuin hukkuu...
Jos nainen on kovin passiivinen ja mies tuntee, että kaikki jää hänen vastuulleen, asiasta tulee vaikeampi. Harvoin mies nyt tahallaan ei halua/onnistu.
Tuskin elimellistä vikaa sinänsä on, vaikka tietysti sekin mahdollista on. Joku keskusteluyhteys pitäisi löytyä. Viagrapurkki voisi hyvinkin auttaa alkuun, ja sitten kun homma alkaa sujumaan, se alkaa myös maistumaan ihan toisella tavalla ja pelko katoaa ja kaikki toimii sitä ilmankin.
Nämä on vaikeita asioita. En tiedä yhtään paria jossa halut kohtaisivat samanlaisena. Aina toinen haluaa enemmän kuin toinen ja se joka haluaa enemmän joutuu tyytymään osaansa.
Meillä sama mutta seksiä toki on, aina vain minun aloitteesta. Itsetuntoni on huono, varsinkin kun takana on vaikea raskaus minkä aikana painoni nousi paljon. Tuntuu etten ole tarpeeksi haluttava. Tilanne on ollut aina sama, jo suhteen alkumetreiltä asti. Jos minä en tee aloitetta, meillä ei ole seksiä.
Vaikka olen laihtunut ja yritän pitää itseni kunnossa jne. Mikään ei muutu. Nyt kun suhdetta takana jo melkein 6 vuotta, alkaa olla välillä vaikeaa. Haluaisin olla haluttu. Olisi ihanaa jos joskus mieskin tekisi aloitteen. Hän ei varmaan tarvitse seksiä yhtä paljon kuin minä.
Eroa olen miettinyt todella usein. Mutta on lapset, talo ja lainat... En jäisi jos ei olisi näitä.
Ihmiset ovat erilaisia. Osa tarvitsee enemmän seksiä. Ihan sama asia kuin unen ja ruoankin kanssa. Sitä en tiedä, missä kulkee ns. normaalin haluamisen ja aseksuaalisuuden raja.
Olet vaan kateellinen.