Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvaa pettymystä ja riitaa siskon kanssa
Pettynyt sisko
14.08.2018 |
Siskoni on viisi vuotta nuorempi ja aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa kun siskoni oli kymmenen. Alkoholistiäitimme kuoli kun olin kolmikymppinen. Siskoni on työtön yh eikä ole koskaan elänyt pidemmässä parisuhteessa. Minulla on todella ongelmallinen suhde siskooni. Tulemme muuten hyvin toimeen, mutta hän aiheuttaa jatkuvaa pettymystä. Olen aina ollut hänelle äitihahmo ja tottakai neuvon, tuen ja autan tarvittaessa. Hän on aina ollut meille tervetullut. Käynyt syömässä, ollut mukana reissuilla kuten hänen lapsensakin yms. Nyt kun ollaan nelikymppisiä ja hänkin aikuinen odotan tietysti vastavuoroisesti häneltä tarvittaessa apua. Sitä vain ei tule. Aina on jotain selittksiä miksi ei pysty ja voi. Ei edes rahaa vastaan. Hän osaa todella taitavasti nyhtää ihmisiltä ilmaista apua mutta ei tule itse yhtään vastaan. Toisen lapsen isovanhemmat ovat ostaneet lapselle kaikki isommat hankinnat - polkupyörät, kännykät, mopokortin, mopon jne. Nytkin hyvä esimerkki; Pojalla oli rippijuhlat. Juhlat pidettiin isovanhemmilla, minä tein ruuat (hän kyllä maksoi aineet) isolle porukalle. Hän lainasi juhlaviikonlopun autoani ja astioita. Nyt kun pyysin vastavuoroisesti häneltä apua (rahaa vastaan) niin ei sovi, ei sitten millään. Ei ole omasta mielestään velkaa minulle mistään. Tässä onkin kyse vastavuoroisesta toisen auttamisesta ihan hyvästä sydämestä. Tämä oli nyt vain yksi esimerkki. Olen vuosien varrella ollut työssäni ( yksinyrittäjä) todella kusessa hetkellisesti ja pyytänyt pari tuntia apua niin ei. Aina löytyy jokin selitys, esim. ruoka uunissa, pyykkikone päällä, joku hakee kirppistavaran. Itse olen todella hädässä mutt häneltä ri tipu myötätuntoa. Hän auttaa vain jos hyötyy itse. Esim. lomalla ruokkii kissaa jos saa auton siksi aikaa käytöön. Olen tosi surullinen kun tilanne on tämä. Tuntuu että minulta vain nyhdetään ja aina hellyn ja autan ja pidän ovet avoinna hänen perheelleen. Sitten san taas märkää rättiä naamalle.
Kommentit (38)
Onko muilla omakohtaisia kokemuksia? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15/15 Taidan kyllä olla olla typerä, myönnän. En vain jaksa usko että joku voi olla noin itsekäs. Mutta näköjään vaan voi. Alan pikkuhiljaa tajuta! Ei vain mahdu mun ajatusmaailmaan. Kukaan muu elämässäni ei ole ollut tuollainen. Hän on omaa luokkaansa. Mutta ehkä se kertoo jotain ettei hänellä ole ystäviä. Ja jollei hän olisi siskoni olisin varmasti katkaissut välit aikoja sitten.
Älä syyttele itseäsi, teidän roolit on menneet tuollaisiksi vaikeassa elämäntilanteessa. Mutta kun muutat rooliasi (ei varmaan tulee olemaan helppoa) niin muista, että sinä et ole siskostasi vastuussa etkä hänen lapsistaan. Eikä sinun tartte sietää paskaa kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää sinulta odottaa apua. Opettele tulemaan toimeen itsenäisesti. Tiesitkö, että toiset eivät ole täällä tehdäkseen elämän sinulle sellaiseksi kuin sinä haluat? Siskosi on itsellinen, sinusta erillinen ihminen, mitäs auttelit, jos et osannut tehdä sitä VAIN siksi, että halusit että hänellä olisi hyvin. Halusitkin itsellesi hyvyyttä siitä, ja glooriaa. Älä syytä toisia heidän valinnoistaan!!!!!
Jollain taisi kalikka kalahtaa.
Välit vaan katkolle, jos toinen ei oikeasti osaa arvostaa sitä mitä saa, eikä siis koskaan ole valmis auttamaan yhtä pyytettä kuin mitä muilta vaatii.
Ja sinulle, lainaamani, tiedoksi: et voi vain ottaa ja ottaa. Ihmissuhteisiin kuuluu se, että kaikkea annetaan vastavuoroisesti. Mikään pakkohan ei ole auttaa yhtään ketään, mutta toisaalta ei pidä ihmetellä jos alkaa olla yksinäistä. Kukaan ei pitkään jaksa sellaista ihmissuhdetta, missä itseltään vain otetaan, mutta koskaan ei anneta mitään vastavuoroisesti takaisin.
Tämä viesti meni kyllä ytimeen. Jossain kohtaa tulee vain se piste, että hyväksikäyttöä ja syyllistämistä ei jaksa ja ymmätyää tulleensa hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla omakohtaisia kokemuksia? Ap
On. Välien jäähdytys ainoa toimiva ratkaisu, jos toinen on toimilleen niin sokea, ettei aio muuttaa tapojaan
Syyllisyyttäkään turha tuntea, jos siskollasi ei pahemmin kavereita ole. Sehän ei ole mitenkään sinun syytäsi, vaan siskosi omien toimien tulosta. Ehkä siinä vaiheessa kun ei tosiaan ole enää ketään kelle soittaa, niin voi alkaa käydä mielessä ajatus, että onkohan tullut kohdeltua muita kurjasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla omakohtaisia kokemuksia? Ap
Kuule monilla! nuo sisarussuhteet ovat välillä aika kieroutuneita :) Keski-iässä tulee se piste, ettei enää jaksa yksipuoleisia ihmissuhteita. En ole itse juurikaan tekemisissä.
Sitten kun on likaista, lomalla imuroisin kerran kuukauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla omakohtaisia kokemuksia? Ap
Kuule monilla! nuo sisarussuhteet ovat välillä aika kieroutuneita :) Keski-iässä tulee se piste, ettei enää jaksa yksipuoleisia ihmissuhteita. En ole itse juurikaan tekemisissä.
Sama. Meillä narsistiperheen roolijaot jaettiin lapsille niin, että kultalapsen kuuluisi käyttää sisaruksiaan vain hyväksi. Mitään vastavuoroisuutta ei ole, eikä tule. Tuli vain välirikko sisarussuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan se uusi mies lääkäri? Mitä veikkaatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydän itseni kerta toisensa jälkeen samasta tilanteesta, mieli on pettynyt ja loukkaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla omakohtaisia kokemuksia? Ap
On. Välien jäähdytys ainoa toimiva ratkaisu, jos toinen on toimilleen niin sokea, ettei aio muuttaa tapojaan
Syyllisyyttäkään turha tuntea, jos siskollasi ei pahemmin kavereita ole. Sehän ei ole mitenkään sinun syytäsi, vaan siskosi omien toimien tulosta. Ehkä siinä vaiheessa kun ei tosiaan ole enää ketään kelle soittaa, niin voi alkaa käydä mielessä ajatus, että onkohan tullut kohdeltua muita kurjasti.
Jos kaikki vika on muissa aina, on väärin kohdeltu uhri, niin siitä on varmaan aika vaikea äkkiä lähteä ajattelemaan toisella tavalla. Olisi liian iso pudotus todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole sisaruksia. Vain yhden perheen tunnen, jossa sisarukset ovat hyvissä väleissä, mutta sielläkin on pientä kärhämää ollut jossain vaiheessa. Yleistä tuntuu olevan, että ne lapsuudessa olleet roolit jäävät päälle ja sieltä tulee kaikenlaisia kaunoja. Kesämökkiriitoja, perintöriitoja, vanhempien auttamisriitoja, kuka sai mitäkin lapsena, kuka on kenellekin kateellinen miehestä, työstä, rahasta, lasten menestyksestä, lista on loputon. Sukulaisilla teetetään ilmaista työtä ja kaikkea mitä ei kaverilta odottaisi, sitten asiat menevät lopullisesti solmuun ja se on siinä. Ei siinä, että olisin eri mieltä. Miksi raahata mukanaan jotain ihmisiä, joista ei edes pidä.
Siskollani on pakkomielle siitä, että minä olen vastuussa hänestä ja on minun syytä, että hänen lapsuus oli jollain tapaa kurja. Minun olisi kuulemma kuulunut auttaa häntä. Todellisuudessa kaikkiin keskusteluyrityksiin hän suhtautui nihkeästi ja piti perhettä täydellisenä. Itse käsittelin perheongelmat terapiassa parikymppisenä. Viimeksi asiaa puitiin hänen toimestaan kolmekymppisinä n. 10 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole edes ajatellut yrittää välejä siskooni. Tilanne ei ole muuttunut. Meillä on siis ikäeroa 1.5 vuotta...
Vierailija kirjoitti:
Siskollani on pakkomielle siitä, että minä olen vastuussa hänestä ja on minun syytä, että hänen lapsuus oli jollain tapaa kurja. Minun olisi kuulemma kuulunut auttaa häntä. Todellisuudessa kaikkiin keskusteluyrityksiin hän suhtautui nihkeästi ja piti perhettä täydellisenä. Itse käsittelin perheongelmat terapiassa parikymppisenä. Viimeksi asiaa puitiin hänen toimestaan kolmekymppisinä n. 10 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole edes ajatellut yrittää välejä siskooni. Tilanne ei ole muuttunut. Meillä on siis ikäeroa 1.5 vuotta...
Sitä tuossa viestissä 34 juuri tarkoitin, aika epätodennäköistä, että keski-ikäinen enää niin hirveästi ajatuksiltaan muuttuu. Vika on muissa, niin se on muissa, oli se sitten sisko tai joku muu.
Itsellä kun ei noita sisaruksia ei ole, ei ole sitä sidettä, mikä ehkä saa toivomaan, että se toinen jotenkin ihmeellisesti muuttuisikin niin, että ymmärtäisi näkökantani tai voisi tuntea sitä paljon puhuttua myötätuntoa.
Siis on tää apn juttu ei ole provo, niin siinäkin, että onko tämä pikkusisko ikinä ajatellut mitä se on merkinnyt tälle nuorelle teinitytölle (ap 15v), kun äiti kuoli ja joutui vastaamaan pikkusiskostaan tämän ollessa 10v. Jokainen on kokenut elämässään jotain pahoja juttuja, jos ei toinen yhtään pysty olemaan myötätuntoinen, niin ei se nyt ainakaan mikään hyvä ihmissuhde ole.
Tällaisia outoja vääristymiä on näissä sisarussuhteissa, minkä huomaa helposti kun ei itsellä ole tuollaista sidettä kehenkään ja rooliodotuksia.
Jollain taisi kalikka kalahtaa.
Välit vaan katkolle, jos toinen ei oikeasti osaa arvostaa sitä mitä saa, eikä siis koskaan ole valmis auttamaan yhtä pyytettä kuin mitä muilta vaatii.
Ja sinulle, lainaamani, tiedoksi: et voi vain ottaa ja ottaa. Ihmissuhteisiin kuuluu se, että kaikkea annetaan vastavuoroisesti. Mikään pakkohan ei ole auttaa yhtään ketään, mutta toisaalta ei pidä ihmetellä jos alkaa olla yksinäistä. Kukaan ei pitkään jaksa sellaista ihmissuhdetta, missä itseltään vain otetaan, mutta koskaan ei anneta mitään vastavuoroisesti takaisin.