Jatkuvaa pettymystä ja riitaa siskon kanssa
Siskoni on viisi vuotta nuorempi ja aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa kun siskoni oli kymmenen. Alkoholistiäitimme kuoli kun olin kolmikymppinen. Siskoni on työtön yh eikä ole koskaan elänyt pidemmässä parisuhteessa. Minulla on todella ongelmallinen suhde siskooni. Tulemme muuten hyvin toimeen, mutta hän aiheuttaa jatkuvaa pettymystä. Olen aina ollut hänelle äitihahmo ja tottakai neuvon, tuen ja autan tarvittaessa. Hän on aina ollut meille tervetullut. Käynyt syömässä, ollut mukana reissuilla kuten hänen lapsensakin yms. Nyt kun ollaan nelikymppisiä ja hänkin aikuinen odotan tietysti vastavuoroisesti häneltä tarvittaessa apua. Sitä vain ei tule. Aina on jotain selittksiä miksi ei pysty ja voi. Ei edes rahaa vastaan. Hän osaa todella taitavasti nyhtää ihmisiltä ilmaista apua mutta ei tule itse yhtään vastaan. Toisen lapsen isovanhemmat ovat ostaneet lapselle kaikki isommat hankinnat - polkupyörät, kännykät, mopokortin, mopon jne. Nytkin hyvä esimerkki; Pojalla oli rippijuhlat. Juhlat pidettiin isovanhemmilla, minä tein ruuat (hän kyllä maksoi aineet) isolle porukalle. Hän lainasi juhlaviikonlopun autoani ja astioita. Nyt kun pyysin vastavuoroisesti häneltä apua (rahaa vastaan) niin ei sovi, ei sitten millään. Ei ole omasta mielestään velkaa minulle mistään. Tässä onkin kyse vastavuoroisesta toisen auttamisesta ihan hyvästä sydämestä. Tämä oli nyt vain yksi esimerkki. Olen vuosien varrella ollut työssäni ( yksinyrittäjä) todella kusessa hetkellisesti ja pyytänyt pari tuntia apua niin ei. Aina löytyy jokin selitys, esim. ruoka uunissa, pyykkikone päällä, joku hakee kirppistavaran. Itse olen todella hädässä mutt häneltä ri tipu myötätuntoa. Hän auttaa vain jos hyötyy itse. Esim. lomalla ruokkii kissaa jos saa auton siksi aikaa käytöön. Olen tosi surullinen kun tilanne on tämä. Tuntuu että minulta vain nyhdetään ja aina hellyn ja autan ja pidän ovet avoinna hänen perheelleen. Sitten san taas märkää rättiä naamalle.
Kommentit (38)
No mikset lopettasi siskosi auttamista ja hyysäämistä? Itse en ainakaan pistäisi enää tikkuakaan ristiin sisareni puolesta jos en saa koskaan itse vastapalvelusta.
Olen monesti sen päättänytkin ja taas huomaan auttavani. Hän on todella taitava siinä ja minä tyhmä sinisilmäisenä menen siihen lankaan😫 Sovitaan että hän sitten puolestaan autaa minua tarvittaessa ja kun sen avun tarpeen aika tulee, ei sitten sovikaan. Ymmärrän jos on jokin todellinen syy mutta aina vain jotain heikkoja selityksiä. Harmittaa todella. Perheeni on jo aivan kyllästynyt koko kuvioon. En haluaisi katkaista välejä kokonaankan lasten takia mutta välillä tuntuu että muu ei auta kun löydän itseni lerta toisensa jälkeen samasta tilanteesta- mieli on pettynyt ja loukkaantunut
Siskosi käyttää sinua hyväkseen. Mahtaa olla aika narsistinen persoona?
Siskoasi on aina hyysätty eikä ole halunnut itsenäistyä. Tuollaisia tolloja on maailma väärällään. Vähennät vaan apua reippaasti. Ei sun tarvitse välejä kokonaan katkoa, mutta katsot aina onko sinulla juuri sillä hetkellä resursseja auttaa vai laitatko oman perheesi etusijalle. Nyt ykkönen on aikuinen siskosi.
Tuo jatkuu tasan niin kauan kuin suostut siihen. Välttämättä siskosi ei tule ikinä hyväksymään sitä, että hyväksikäyttö loppuu (sitähän tuo on), mutta välien viileneminen on varmasti molemmille hyväksi. Ajattele miten paljon energiaa ja aikaa vapautuu parempaan käyttöön. Lopetat vain kaiken avustamisen ja hyysäämiseen ja opettelet sanomaan, että ei käy.
Sun pitää hyväksyä se tosiasia että siskosi on sellainen kuin on. Että hän ei tule koskaan auttamaan sinua, että hän vain hyväksikäyttää niitä jotka siihen suostuvat. Sitten kun tämän tosiasian kunnolla myönnät itsellesi, ei tule enää pettymyksiä jotka syövät siltä energiaa.
Kiitos❤️ Kyllä mä nuo vastaukset jo tiesinkin mutta auttaa kummasti kun joku ne vielä takoo päähän.
Pettynyt sisko kirjoitti:
Siskoni on viisi vuotta nuorempi ja aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa kun siskoni oli kymmenen. Alkoholistiäitimme kuoli kun olin kolmikymppinen. Siskoni on työtön yh eikä ole koskaan elänyt pidemmässä parisuhteessa. Minulla on todella ongelmallinen suhde siskooni. Tulemme muuten hyvin toimeen, mutta hän aiheuttaa jatkuvaa pettymystä. Olen aina ollut hänelle äitihahmo ja tottakai neuvon, tuen ja autan tarvittaessa. Hän on aina ollut meille tervetullut. Käynyt syömässä, ollut mukana reissuilla kuten hänen lapsensakin yms. Nyt kun ollaan nelikymppisiä ja hänkin aikuinen odotan tietysti vastavuoroisesti häneltä tarvittaessa apua. Sitä vain ei tule. Aina on jotain selittksiä miksi ei pysty ja voi. Ei edes rahaa vastaan. Hän osaa todella taitavasti nyhtää ihmisiltä ilmaista apua mutta ei tule itse yhtään vastaan. Toisen lapsen isovanhemmat ovat ostaneet lapselle kaikki isommat hankinnat - polkupyörät, kännykät, mopokortin, mopon jne. Nytkin hyvä esimerkki; Pojalla oli rippijuhlat. Juhlat pidettiin isovanhemmilla, minä tein ruuat (hän kyllä maksoi aineet) isolle porukalle. Hän lainasi juhlaviikonlopun autoani ja astioita. Nyt kun pyysin vastavuoroisesti häneltä apua (rahaa vastaan) niin ei sovi, ei sitten millään. Ei ole omasta mielestään velkaa minulle mistään. Tässä onkin kyse vastavuoroisesta toisen auttamisesta ihan hyvästä sydämestä. Tämä oli nyt vain yksi esimerkki. Olen vuosien varrella ollut työssäni ( yksinyrittäjä) todella kusessa hetkellisesti ja pyytänyt pari tuntia apua niin ei. Aina löytyy jokin selitys, esim. ruoka uunissa, pyykkikone päällä, joku hakee kirppistavaran. Itse olen todella hädässä mutt häneltä ri tipu myötätuntoa. Hän auttaa vain jos hyötyy itse. Esim. lomalla ruokkii kissaa jos saa auton siksi aikaa käytöön. Olen tosi surullinen kun tilanne on tämä. Tuntuu että minulta vain nyhdetään ja aina hellyn ja autan ja pidän ovet avoinna hänen perheelleen. Sitten san taas märkää rättiä naamalle.
Siis todellako sisko saa aina tulla teille ja on vielä matkoillakin perheineen mukana? Nelikymppinen sisko, jolle olet äitihahmo? Siis nelikymppinen, ei 16v. Ihmettelen, jos tämä on sopinut miehellesi, vaikuttaa todella erikoiselta kuviolta. En kyllä kestäisi hetkeäkään, jos omalla miehelläni olisi moinen suhde siskoonsa tai veljeensä, miehesi on kyllä todella pitkämielinen.
Voisitkohan kokeilla myötätuntoa? Itse olet saanut miehestäsi tukea ja turvaa jo teini-ikäisestä asti. Siskosi ei ole kertomasi mukaan koskaan kokenut tällaista kumppanuutta, kyllä se vaikeuttaa elämää aika paljon. Helppohan sinun on lähteä auttamaan jos miehesi on sillä välin lastenne kanssa, siskollasi ei ole samanlaista apua. Ihan turhaan olet katkera siskosi saamista avustuksista isovanhemmiltakaan, laiha lohtu ne on jos ei ole kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan kokeilla myötätuntoa? Itse olet saanut miehestäsi tukea ja turvaa jo teini-ikäisestä asti. Siskosi ei ole kertomasi mukaan koskaan kokenut tällaista kumppanuutta, kyllä se vaikeuttaa elämää aika paljon. Helppohan sinun on lähteä auttamaan jos miehesi on sillä välin lastenne kanssa, siskollasi ei ole samanlaista apua. Ihan turhaan olet katkera siskosi saamista avustuksista isovanhemmiltakaan, laiha lohtu ne on jos ei ole kumppania.
Hehe. Kyllä ihmiset on uskomattomia kyvyssään ja halussaan syyllistää muita asioista, joihin ei ole osaa eikä arpaa. Mutta eihän tuollainen puppu mene läpi kovinkaan monelle. Apn kannattaa lopettaa hyysääminen jo senkin vuoksi, että sisko ottaisi vastuuta omasta elämästään. Kenenkään kurja elämä ei ole toisen vika tai peruste hyväksikäytölle.
12/12 Puhut asiaa. Tämä meidänkin auttaminen on ollut juuri sitä kun hän on yh nuorena se oli vielä ok myös miehelleni. Mutta nyt alkaa tulla raja vastaan koko perheellemme varsinkin kun se on niin yksipuolista. Ollaan kuitenkin hyväsydämisiä (en kuitenkaan nosta itseäni jalustalle!) ja halutaan että hänen lapsensakin ,varsinkin nuorin joka ei ole isänsä ja isovanhempien kanssa tekemisissä saavan jotain elämyksiä ja kokemuksia. Kyllä nämä yhteiset reissutkin on vähentyneet tämän issuen takia. Sisko on kuitenkin jo nelikymppinen ettei voi enää siihenkään avuttomuuteen tuudittautua. Ja tosiaan, mieheni on ollut tooodella pitkämieleinen. Itse en olisi jaksanut seurata vierestä. Ap
Vierailija kirjoitti:
12/12 Puhut asiaa. Tämä meidänkin auttaminen on ollut juuri sitä kun hän on yh nuorena se oli vielä ok myös miehelleni. Mutta nyt alkaa tulla raja vastaan koko perheellemme varsinkin kun se on niin yksipuolista. Ollaan kuitenkin hyväsydämisiä (en kuitenkaan nosta itseäni jalustalle!) ja halutaan että hänen lapsensakin ,varsinkin nuorin joka ei ole isänsä ja isovanhempien kanssa tekemisissä saavan jotain elämyksiä ja kokemuksia. Kyllä nämä yhteiset reissutkin on vähentyneet tämän issuen takia. Sisko on kuitenkin jo nelikymppinen ettei voi enää siihenkään avuttomuuteen tuudittautua. Ja tosiaan, mieheni on ollut tooodella pitkämieleinen. Itse en olisi jaksanut seurata vierestä. Ap
Loppujen lopuksi se on kumminkin siskosi, joka on vastuussa nuorimmaisen elämyksistä ja kokemuksista, se on hänen perheensä, ei sinun. Jos siskosi on tottunut, että te olette lapsista paljon vastuussa, viette lomille jne niin hänen ei sitten tartte järjestää itse mitään, heidän perheensä ei sitten saa yhteisiä elämyksiä. Onhan olemassa kaikenlaista toimintaa myös vähävaraisille yh-perheille, ei lasten elämykset ole teidän varassa. Ylivastuullisuus ei ole aina se paras tapa auttaa, vaikka hienoa onkin että lapset ovat olleet teille tervetulleita. Teidän perhe on teidän perhe, siskosi perhe on siskon perhe, josta siskosi vastaa.
Voihan olla, että siskoasi myös ärsyttää tuo tapasi puuttua, se voi tulla esille näiden ongelmien kautta. Olet kuin äitihahmo, jolle voi kiukutella ja jota voi kohdella miten tahansa.
Typerää sinulta odottaa apua. Opettele tulemaan toimeen itsenäisesti. Tiesitkö, että toiset eivät ole täällä tehdäkseen elämän sinulle sellaiseksi kuin sinä haluat? Siskosi on itsellinen, sinusta erillinen ihminen, mitäs auttelit, jos et osannut tehdä sitä VAIN siksi, että halusit että hänellä olisi hyvin. Halusitkin itsellesi hyvyyttä siitä, ja glooriaa. Älä syytä toisia heidän valinnoistaan!!!!!
Jospa pysyisit siellä Porvoossa, kun sun kaikki aloittamasi plääh olen pettynyt - tai mitä olet mieltä tällaisesta ihmisestä - on perin tylsiä. Ja tunnistettavia porvoolaisia. Yritä edes.
Siskosi niin tottunut tuohon kuvioon ja siihen että hän voi olla suhteenne vastuuton "lapsi", ettei hän varmaan edes tajua tekevänsä väärin. Suosittelen, että lakkaat odottamasta vastavuoroisuutta, jottet pety. Sisko ei nimittäin todennäköisesti muutu. Lakkaa kuitenkin myös hyysäämästä. Auta jos se on helppoa ja siitä tulee hyvä mieli, muuten kerro ystävällisesti ja myötätuntoisesti, että nyt ei sovi. Tiedän ettei ole helppoa, kun teidän roolit on menneet tuohon.
15/15 Taidan kyllä olla olla typerä, myönnän. En vain jaksa usko että joku voi olla noin itsekäs. Mutta näköjään vaan voi. Alan pikkuhiljaa tajuta! Ei vain mahdu mun ajatusmaailmaan. Kukaan muu elämässäni ei ole ollut tuollainen. Hän on omaa luokkaansa. Mutta ehkä se kertoo jotain ettei hänellä ole ystäviä. Ja jollei hän olisi siskoni olisin varmasti katkaissut välit aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Jospa pysyisit siellä Porvoossa, kun sun kaikki aloittamasi plääh olen pettynyt - tai mitä olet mieltä tällaisesta ihmisestä - on perin tylsiä. Ja tunnistettavia porvoolaisia. Yritä edes.
Pari kohtuuoutoa viestiä peräkkäin....
Korjaan kirjoitustani; On hän auttanutkin. rahaa vastaan. Eli tehnyt palkallista työtä. Mutta hän laskee sen auttamiseksi vaikka saa palkkaa. Kunhan hetki on hänelle sopiva tai just jaksaa. Ap