Minkä takia palstalla ei osata vain kuunnella ihmisten vaikeuksia ja tavallaan ottaa osaa tai ilmaista myötätuntoa? Esim. "en kestä raskaana olevaa vaimoani"?
-ketjussa? Miksi pitää olla niin lapsellinen, että alkaa solvata aloittajaa ja muutenkin ottaa tunteisiinsa sen, mitä joku kertoo? Ettehän te heitä tunne, sitä toistakaan osapuolta, ihmeellistä olettamista, että hän olisi jokin uhri. Ettekö ole aikuiset ihmiset oppineet vielä tähän mennessä, että yleensä molemmissa on vikaa ja se, joka kirjoittaa tänne oman versionsa, tarvitsee tulea sen toisen vikoja vastaan, ei nobodyjen arviota koko tilanteesta?
Oletteko te niin uhreja, aikuiset ihmiset, että on pakko aina vain olettaa sen toisen osapuolen kyllä nyt olevan uhri, koska se toinen osapuoli kirjoittaa hänen pahuudestaan johonkin? Ettekö siis näe esim. pahuutta itsessäänne kaikissa asioissa?
Kommentit (122)
Eikä teitä yhtään häiritse varsinkaan se, että itse loukkaatte aloittajia, se on kummallisinta. Se, että joku on kokenut pahuutta itseään kohtaan muilta on teille oikeutus antaa sitä hänelle, koska hän kehtaakin pohtia kokemustaan ääneen ja etsiä tukea.
Ap
Kiva, että jaoit omat tunteesi. Voimia! <3
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että jaoit omat tunteesi. Voimia! <3
Niin, eikö ollutkin? Itse en ainakaan kehtaisi ikinä vastailla tuollalailla kenenkään ketjuihin, ja kuvitella itsestäni päälle jotakin hyvää.
Ap
Jos aloitus olisi "En kestä vaimoani joten löin häntä ja mursin sormeni, tässä sitä ollaan ensiavussa. S**tanan vaimo." Pitäisikö yhä sympatisoida aloittajaa vai missä se raja menee?
Voin sympatiseerata keittiönrikkojaa siitä, että hänellä on elämä huonosti. Hän on kuitenkin saanut paljon neuvoja, miten hän voisi kehittää asennettaan ja parantaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Eikö sekin ole hyvä asia ja konkreettinen apu?
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus olisi "En kestä vaimoani joten löin häntä ja mursin sormeni, tässä sitä ollaan ensiavussa. S**tanan vaimo." Pitäisikö yhä sympatisoida aloittajaa vai missä se raja menee?
No siis miksei hänkin ansaitse myötätuntoa? Eihän tuosta voi päätellä vielä koko henkilöä täydellisen mädäksi. Jos en haluaisi sitä hänelle antaa, sulkisin aloituksen sen luettuani. Jotenkin myötätunto on minusta kauniimpaa, kuin alkaa kiusata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voin sympatiseerata keittiönrikkojaa siitä, että hänellä on elämä huonosti. Hän on kuitenkin saanut paljon neuvoja, miten hän voisi kehittää asennettaan ja parantaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Eikö sekin ole hyvä asia ja konkreettinen apu?
En usko sen auttavan, eli ei. Jos ongelma olisi todella tuon syvyinen, tuskin reaktio olisi tuon syvinen.
Ap
"Join itseni hirveään humalaan, kaveri toi minut kotiin, oksensin eteisen matolle ja p*skoin housuihini. Nyt puoliso mököttää eikä helli minua, vaikka minulla on kauhea krapula. Haluan teiltä sympatiaa ja vahvistusta siihen, että minulla on kauhea puoliso."
Mainitsemassasi ketjussa aloittaja itse kertoi tapahtumista sellaisen version, joka maalasi hänestä erittäin ikävän kuvan. Hän puhui vaimostaan todella ikävään sävyyn, vaikka oli kertomansa perusteella itse ollut vaimoaan kohtaan epäreilu, kylmä ja henkisesti väkivaltainen. Aloittaja ei kuitenkaan nähnyt omassa käytöksessään mitään moitittavaa vaan kumosi kaiken vaimonsa niskoille. Asetelma oli niin tyystin epäreilu, että se sai monet lukijat puolustamaan vaimoa melko aggressiivisestikin. Aloittaja haluttiin herättää aiheelliseen itsekriittisyyteen. Vaikka kyllähän ketjussa oli hämmästyttävän paljon myös aloittajan näkemystä puoltavia kommentteja.
Summa summarum, epäreilut ja itsekritiikittömät mäntit eivät useinkaan elämässä kirvoita liiemmin myötätuntoa, vaan se kohdistuu heidän kaltoinkohtelemiinsa ihmisiin. Onneksi.
Joku väkivaltainen työnarkomaani ei kestä raskaana olevaa vaimoaan ja kuvittelee, että sympatiaa löytyisi Suomen suosituimmalta mammapalstalta?
Mies joka kirjoittaa julkisesti ongelmistaan, surustaan ja epätyytyväisyydestään, ansaitsee naisten mielestä tulla syötetyksi leijonille ellei sitten ymmärrä "pitää suutaan kiinni ja korjata ihan ite ongelmansa".
Miehellä on vaimokin! Olis edes tyytyväinen kun on sentään naisen saanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sympatiseerata keittiönrikkojaa siitä, että hänellä on elämä huonosti. Hän on kuitenkin saanut paljon neuvoja, miten hän voisi kehittää asennettaan ja parantaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Eikö sekin ole hyvä asia ja konkreettinen apu?
En usko sen auttavan, eli ei. Jos ongelma olisi todella tuon syvyinen, tuskin reaktio olisi tuon syvinen.
Ap
Ja siis ongelma näissä teksteissä on se, että niiden sekaan ujutetaan aloittajan halveksintaa ja oman itsen tasapainoisuuden esittelyä. Se ei kuitenkaan tosiaan vielä tee kirjoittajasta tasapainoista ja neuvonnankohdetta parempaa henkilöä, vaikka neuvoja sitä kuvitteleekin olevansa, koska neuvojalla ei ole kuten sanottu mitään realistista käsitystä aloittajan ongelmien syistä, ja on todella naivia kuvitella neuvoistaaan olevan iso apu ja saavansa vaikka vielä kiitosta. Sitäkö siinä kerjätäänkin, hmmm, en ole sitä tullut koskaan ajatelleeksi.
Kivaa, että kuvittelee auttavansa, ei kivaa, kun vetää herneet nenään, jos siitä ei edes kiitetä, kun se ei ollut avuksi, vaikka kirjoittaja niin uskoi.
Ap
Koska on niin tärkeää päästä pätemään ja paheksumaan ihmisiä, ja osoittamaan ylemmyyttään ja parempaa elämäänsä. Ehkä se saa useimmille täällä pyörivistä jollakin tapaa paremman olon ja tunteen siitä, että oma elämä menee hirveän hyvin. En tiedä. Tämän palstan tunnelma on välillä todella jäätävä. Ai miksikö MINÄ pyörin täällä? Ajankuluksi, ja välillä täällä on hyviäkin keskusteluja edes hetken verran.
Vierailija kirjoitti:
Mainitsemassasi ketjussa aloittaja itse kertoi tapahtumista sellaisen version, joka maalasi hänestä erittäin ikävän kuvan. Hän puhui vaimostaan todella ikävään sävyyn, vaikka oli kertomansa perusteella itse ollut vaimoaan kohtaan epäreilu, kylmä ja henkisesti väkivaltainen. Aloittaja ei kuitenkaan nähnyt omassa käytöksessään mitään moitittavaa vaan kumosi kaiken vaimonsa niskoille. Asetelma oli niin tyystin epäreilu, että se sai monet lukijat puolustamaan vaimoa melko aggressiivisestikin. Aloittaja haluttiin herättää aiheelliseen itsekriittisyyteen. Vaikka kyllähän ketjussa oli hämmästyttävän paljon myös aloittajan näkemystä puoltavia kommentteja.
Summa summarum, epäreilut ja itsekritiikittömät mäntit eivät useinkaan elämässä kirvoita liiemmin myötätuntoa, vaan se kohdistuu heidän kaltoinkohtelemiinsa ihmisiin. Onneksi.
Kun itselle hakee tukea ei ole tarkoitus tarkastella sitä, missä itse on virheellinen, vaan sitä, missä se toinen on. Siinä aloituksessa keskityttiin kuvailemaan syyt, joiden takia aloittajasta tuli esille huonot puolet. Miksi se pitäisi erikseen ratakiskosta sinulle vääntää, että on pahoillaan eikä ylpeä toiminnastaan, mutta silti se, miten toinen tekee saa itsen kärsimään siitä, mikä sitten saa aikaan pahaa käytöstä? Ei sitä tarvitse kenellekään selittää, s on itsestään selvä asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Join itseni hirveään humalaan, kaveri toi minut kotiin, oksensin eteisen matolle ja p*skoin housuihini. Nyt puoliso mököttää eikä helli minua, vaikka minulla on kauhea krapula. Haluan teiltä sympatiaa ja vahvistusta siihen, että minulla on kauhea puoliso."
Okei, sinä luet sen noin. Sehän kertoo vain sinusta itsestäsi, huomaatkohan?
Ap
Kirjoitustyylistä päätellen olet itse tuo väkivaltainen työnarkomaani ja katkera, kun et saanutkaan sympatiaa keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitsemassasi ketjussa aloittaja itse kertoi tapahtumista sellaisen version, joka maalasi hänestä erittäin ikävän kuvan. Hän puhui vaimostaan todella ikävään sävyyn, vaikka oli kertomansa perusteella itse ollut vaimoaan kohtaan epäreilu, kylmä ja henkisesti väkivaltainen. Aloittaja ei kuitenkaan nähnyt omassa käytöksessään mitään moitittavaa vaan kumosi kaiken vaimonsa niskoille. Asetelma oli niin tyystin epäreilu, että se sai monet lukijat puolustamaan vaimoa melko aggressiivisestikin. Aloittaja haluttiin herättää aiheelliseen itsekriittisyyteen. Vaikka kyllähän ketjussa oli hämmästyttävän paljon myös aloittajan näkemystä puoltavia kommentteja.
Summa summarum, epäreilut ja itsekritiikittömät mäntit eivät useinkaan elämässä kirvoita liiemmin myötätuntoa, vaan se kohdistuu heidän kaltoinkohtelemiinsa ihmisiin. Onneksi.
Kun itselle hakee tukea ei ole tarkoitus tarkastella sitä, missä itse on virheellinen, vaan sitä, missä se toinen on. Siinä aloituksessa keskityttiin kuvailemaan syyt, joiden takia aloittajasta tuli esille huonot puolet. Miksi se pitäisi erikseen ratakiskosta sinulle vääntää, että on pahoillaan eikä ylpeä toiminnastaan, mutta silti se, miten toinen tekee saa itsen kärsimään siitä, mikä sitten saa aikaan pahaa käytöstä? Ei sitä tarvitse kenellekään selittää, s on itsestään selvä asia.
Ap
Okei, missä kohtaa sinun mielestäsi aloittajan vaimo teki väärin? Millä tavalla hänen toimintansa tai käytöksensä vahingoitti aloittajaa?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitustyylistä päätellen olet itse tuo väkivaltainen työnarkomaani ja katkera, kun et saanutkaan sympatiaa keneltäkään.
Minusta jokaiselle ihan normaalille ihmiselle kuuluu sympatia, ja se kertoo sinusta ikävää kapeakatseisuutta ja ahdasmielisyyttä, että et ymmärrrä ihmismieltä tuon enempää, jos samalla uskot olevasi oikeutenasi koittaa lisätä muiden pahaa oloa.
Ap
Vaikutatte ihan huomioh*orilta vaan, ette siltä, että teillä on mitään oikeaa sanottavaa tuollaisille aloittajille. Silti on pakko päteä sillä omalla pikku sepustuksella ja kiillottaa sen avulla kuvaa itsestä itsellenne.
Ap