Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Täyspäinen ei kestä... täyspäinen ei myöskään riehu kuin kolmevuotias.
Täyspäinen saa stressaantua, turhautua ja ahdistua. Täyspäinen yrittää varjella tulevaa lastaan ja avioliittoaan ja käsitellä asian edes kohtuullisen raivon ja turhauman vallassa stressinkin keskellä.
Mitä kuvittelit saavuttavasi muuta kuin tämän, mitä tapahtui? Että vaimo katsoo, että jaa, parasta nyt vaan olla jatkossa hiljaa ja antaa sinun olla kuten tahdot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli ihan hirveä monsteri raskaana. Yksi raskaus riitti, toisen tulokkaan abortoin suosiolla. Mä heittelin tavaroita ja olin aivan hallitsematon, hysteerinen, pelokas, epävarma ja itkuinen. Miehen piti olla koko ajan vieressä ja ahdisti kun ei ollut.
Raskausajasta jäi niin kamalat traumat itselleni, että kannan niitä vieläkin kehossani, vaikka raskausajasta on kohta 15 vuotta.
Myös vauva-ajan olin hormonihirviö ja linnoittauduin kotiin. Mies häipyi kun muksu oli alle 3v. Enkä ihmettele yhtään.
Hanki ap vaimollesi apua jos voit, soita ennaltaehkäisevälle perhetyöntekijälle ja huolehdi siitä, että vaimosi ei jää yksin, jos on sorttia, ettei puhu ongelmistaan tai häpeilee tunnustaa väsymystä jne. Ei sun tarvitse sietää henkistä väkivaltaa vaikka kuinka on raskaana, sullakin on oikeus inhimilliseen kohteluun. Mutta neuvon, että älä vaan häippäse, siitä tulee lisää ongelmia ja etäännyt lapsestasi.
Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Kumpikin teistä on väsyneitä ja haette kilpaa syitä toisistanne. Näin ulkopuolisen silmin, kummassakin on vikaa.
Nainen kokee olonsa yksinäiseksi, sinä taas kaipaat omia juttujasi. Kumpikaan ei ole tässä väärässä, mutta se miten käyttäydytte toisianne kohtaan ja tuotte esiin tarpeenne, niin siinä mennään metsään. Teidän kummankin elämä on mullistumassa aivan täysin, lapsi muuttaa aivan kaiken. Ja ymmärrettävästi se stressaa ja näin ollen kiristää välejä entisestään.
En alkaisi tällaisessa tilanteessa tekemään mitään hätiköityjä päätöksiä, koska elämässänne on kääntymässä uusi välilehti ja kaikki on nyt sekaisin. Odottakaa hetki, että kumpikin on rauhoittunut. Ja puhukaa, puhukaa ja puhukaa!
Puhukaa teidän odotuksista, toiveista, peloista ja haaveista. Siitä, mitä odotatte toisen tekevän hyväksenne ja siitä, mitä olette itse valmis tekemään toisen hyväksi. Tehkää kompromisseja ja luopukaa välillä omista ”oikeuksista” toisen hyväksi - mutta muistakaa ottaa myös omanne takaisin. Puhaltakaa yhteen hiileen.
Raskausaika (etenkin esikoisen kohdalla) on outoa ja päätä sekoittavaa aikaa, vauva-arjesta puhumattakaan. On selvää, ettei yleensä ilman hampaiden kiristelyä niistä selviä. Ja aina ei muu autakkaan kuin purra hammasta, jos haluaa puolison ja perheen parasta. Itsestä pitää myös kuitenkin muistaa pitää huolta.
Tsemppiä! Sitä tarvitsette kumpikin :)
Itsepä olit muijasi valinnut ja vielä kakaran vääntänyt. Kestäpä nyt seuraukset niinkuin aikuinen joka sun pitäis olla.
Omet hirviöpuoliso. Elämässäsi on näköjään etusijalla Minö Itse, vaikka on vauvakin tulossa. Lisäksi ilet väki altainen henkisesti, kun huusit ja tavaroiden rikkominen on symbolista väkivaltaa, mikä on enää pienen aakeleen päässä fyysisestä väkivallasta. Lisäksi syytät vaimoasi 'elämäsi pilaamisesta', vaikka olet ihan itse siittänyt alulle lapsen. On todella parempi, että vaimo eroaa sinusta asap. Elarit joudut maksamaan, toivottavasti kypsyt sen verran, että pidät yhteyttä lapseen, vaikka tapaamiset pitää ainakin aluksi järjestää valvotusti väkivaltataipumuksesi ja tuon vastuuttomuutesi vuoksi.
Toivottavasti aloitus oli kuitenkin vain provo, eikä tuollaista ole oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en itekkää kestäis noita aikatauluja.
Ja kyllä työ on minullekkin tärkeä, niin myös puolisoni.
Mutta vaikka teen välillä viikon 10 tuntisia päiviä ja sitten viikonloppuna katson kun kultani lähtee onnellisena harrastamaan omia juttuja, en pistä sitä pahakseni.
Minulle pääasia on, että puolisoni on onnellinen, taloutemme voi hyvin ja että meillä on edes se pieni hetki päivässä vaihtaa kuulumisia.
En usko tätä. Olisin melkein voinut kuvitella jonkun olevan noin ääliö, mutta tuo keittiön tavaroiden hajottaminen meni jo liian pitkälle. Ensi kerralla kannataa olla hienovaraisempi ja tuoda tarinaan enemmän sävyjä. Yksiulotteinen pahis ei ole uskottava eikä siten onnistu myöskään provosoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinua ahdistaa jo nyt aikataulut niin valitettavasti vauvan synnyttyä sinulla aikatauluja onkin. Se vauva kun ei ole mikään kissa, jolle annetaan ruokaa ja sitten se makaa koko päivän vaan se vaatii jatkuvaa huolenpitoa.
Kannattaa antaa vaimolle yksinhuoltajuus, koska kuulostaa siltä, ettei sinusta ole tasavertaiseksi vanhemmaksi.
En minä antaisi lasta miehelle, joka suuttuessa laittaa keittiön paskaksi. Mitä sellainen tekisi pienelle vauvalle? En halua edes kuvitella.
Sulla on väärä tärkeysjärjestys. Perhe tulee aina ensin. (Kumpaa luulet kaipaavasi kuolinvuoteellasi, perhettä vai työtä?) - Ja jätä se riehuminen niille uhmaikäisille ja opettele keskustelemaan asioista kuin aikuinen. Toisen teistä on kyettävä tekemään siihen aloite, teille syntyy lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burn out? Tuollainen riehuminen ei ole normaalia.
Raskausaika voi olla naiselle tosi tukalaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaimosi olisi tarvinnut tukeasi ja läsnäoloasi, mutta sinä päätit luikkia paikalta, huutaa ja raivota. Vaikea uskoa, että olisit ollut sen kummempi puoliso tai isä myöskään vauvan synnyttyä. Teit vaimollesi palveluksen lähtemällä. Toivon hänelle jaksamista, sinulle empatiakykyä ja vastuuntuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarkkoja ollaan sinä et jättänyt vaimoasi, vaan hän heitti sinut ulos koska hajotit tavaroita. Tähän hänen vaatimukseensa sinun ilmeisesti oli helppo suostua.
Se, että normaalin elämän vaatimukset ja haasteet kuormittavat sinua noin paljon, on huolestuttavaa. Minusta olet ulkopuolisen avun tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä. Olisin melkein voinut kuvitella jonkun olevan noin ääliö, mutta tuo keittiön tavaroiden hajottaminen meni jo liian pitkälle. Ensi kerralla kannataa olla hienovaraisempi ja tuoda tarinaan enemmän sävyjä. Yksiulotteinen pahis ei ole uskottava eikä siten onnistu myöskään provosoimaan.
Niin pahishan tässä on ap:n vaimo, ei ap. Se että kertaalleen menee hermot ja astioita särkyy, ei ole mitään siihen jatkuvaan henkiseen väkivaltaan verrattuna mitä ap:n vaimo on ap:lle tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormoonit vaikuttavat mielialaan ja voivat muuttuaa luonnetta paljon, ennen hyvin tasapainoinen ihminen voi yhtäkkiä olla itkuherkkä yms.
Helpottakaa arkea jos mahdollista, onko mitään kauppaa esim. Prisma, josta voi tilata ruuat ja muut suoraan kotiin tai valmiiksi pakattuna noutopisteeseen.
Olisiko mahdollista että palaatte vaikka jonkun opiskelijan siivoamaan vaikka kerran viikossa (luultavasti pääsette huomattavasti pienemmällä summalla kuin firman kautta, eikä se verokortti ole niin välttämätön 😉).
Lasten tarvikkeet kannataa tilata suoraan netistä esim. Ikeasta saa edullisesti,
netin lastentarvikkeliikkeet pitävät aina jotain tuotteita lyhyissä alennuksissa, joissa voi säätää jopa satasia, näitä kannattaa bongata, myös facen kirppareilla kannataa etsi.
Vaimon kannataa ehdottomasti lähteä johonkin äitiryhmään, neuvolasta ja ihan netistä voi etsiä missä näitä pidetään. Raskaus voi olla yksittäinen, jos ei oikein pysty mitään tekemään ja seuraa ei ole. Nyt on jo hyvä hetki etsiä sitä omaa tukiverkkoa, miettiä kummit ja hoitoapua vauvalle, eli pyytäkää ystäviä käymään kylässä.
Vain hullu tai masokisti hankkii tänä päivänä lapsia suomalaisen naisen kanssa. Uusfeminismi ja kaikki voimaantumisshitti on romahduttaneet suomalaisten naisten markkina-arvon parisuhdemarkkinoilla nollaan.
Voimia. Teit hyvän päätöksen.
Ihan oikein kun jätit tuommoisen sairaalloisen mustasukkaisuudesta kärsivän, rajoittavan ihmisen! Teksti sai jopa minut vihan partaalle. Toivottavasti kukaan ei ikinä ajaudu tuon kanssa enää parisuhteeseen. Kasvattakoot hedelmänsä itihan yksikseen nyt, sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Raskausaika voi olla naiselle tosi tukalaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaimosi olisi tarvinnut tukeasi ja läsnäoloasi, mutta sinä päätit luikkia paikalta, huutaa ja raivota. Vaikea uskoa, että olisit ollut sen kummempi puoliso tai isä myöskään vauvan synnyttyä. Teit vaimollesi palveluksen lähtemällä. Toivon hänelle jaksamista, sinulle empatiakykyä ja vastuuntuntoa.
Meinaatko, ettei perheen elättäjä tarvitse mitään tukea? Kotona öllöttelevällä vaimolla on oikeus kyseenalaistaa kaikki, ja imeä mehut siltä, joka tuo perheelle elannon?
Sairasta.
"Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken."
Vaimo pitäisi olla listassa ensimmäisenä, voi vaikuttaa pikku jutulta, mutta voi olla merkitsevä, jos on myös arvojärjestyksesi.
Kyllä tilanne kekustelemalla selviää, vaikka olisitte päässeet pienemmillä materaalikuluilla, jos keskustelua olisi ollut jo aiemmin.
Miten helvetin nuoria te olette, kun olette noin tyhmiä molemmat?
- Koska on todella typerää, että vaimo valittaa työstäsi - olethan siihen parhaasi mukaan panostanut ja suunnitellut pitää lomaa lapsen synnyttyä.
- Etkä sinäkään viisas ole, kun vedät itsesi piippuun, mutta ette keskustele vaimosi kanssa tilanteestanne.
Vaimon on ymmärrettävä, mitä yrittäjyytesi vaatii sinulta. Sinun on tajuttava, että sanot kun lähdet salille ja töihin. Ilmeisesti on mustasukkaisuutta, jos vaimo luulee, ettet ole siellä missä väität olevasi - etkä siis edes ilmoittanut kirjoituksesi perusteella.
Vaimo tuntee olevansa norsu ja epäilee, että on sitä sinunkin silmissäsi. Raskaana oleva nainen ei aina ole rationaalinen itsensä vaan hormoonit voi aiheuttaa sekopäiseltä vaikuttavaa käytöstä.
Jos saisin teidät nyt eteeni, haukkuisin molemmat yhdessä ja erikseen niin pystyyn, että olisitte sovussa lopun ikäänne - teitä yhdistäisi pelko, että puuttuisin asioihinne uudelleen :D
Järki ja ruusut käteen ja kotiin.
Murrosikä on nyt ohi. Lapsi on se, mistä alatte huolehtia yhdessä. - Kkun semmoisen hankkii maailmaan, se oma minä putoaa hyvän matkaa alemmas. Minä-minä-ajat ovat peruuttamattomasti mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu tai masokisti hankkii tänä päivänä lapsia suomalaisen naisen kanssa. Uusfeminismi ja kaikki voimaantumisshitti on romahduttaneet suomalaisten naisten markkina-arvon parisuhdemarkkinoilla nollaan.
Voimia. Teit hyvän päätöksen.
Päätöksen kouluttaa vaimoa rikkomalla keittiön tavarat? Joo, joku thaivaimo voi sietää sitä kunnes joku hänen ystävänsä kertoo hänelle, että Suomessa elää sossunkin varassa, etenkin jos on yksinhuoltaja. Venäläiselle naiselle pitäisi ostaa kymppitonnilla timantteja ja ruusuja tuollaisen kohtauksen jälkeen ja upgreidata keittiö kolme kertaa paremmaksi kuin se oli ennen kohtausta.
Ihmisillä on ihmeellinen tapa muuttua kun parisuhde syvenee. Ja alkuperäiset speksit ei sitten enää pidäkkään paikkaansa. Ikävä että teki sen nyt kun teille on lapsi tulossa, olisi ollut kaikkien kannalta reilumpaa näyttää "karvansa" aiemmin. Nyt kuitenkin pidä pää kylmänä älä suostu enää tuollaiseen komenteluun/..ttuiluun.