Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto: opinto-oikeus loppumassa, enkä ole vielä edes kandi, mitä tekisitte tilanteessani? Ideoita? Neuvoja? Omia kokemuksia?
13.08.2018 |
Alkuun: jos haluat kertoa, että itse olen mokannut ja nyt ei auta muu kuin ryhtyä risusavottaan, niin olen jo valmiiksi tietoinen siitä, että olen mokannut. Jos sinulla taas on olemassa omia kokemuksia tai hyviä neuvoja tai ajatuksia muuten, niin otan ne kiitollisena vastaan.
Tilanne on se, että aloitettuani yliopisto-opinnot mikään ei mennyt putkeen, eivätkä opinnot ole edistyneet lähes lainkaan. Näihin vuosiin mahtuu niin paljon erilaisia kriisejä ja kun päälle laskee keskittymishäiriöni tilanne on se, että olen opintojeni suhteen edelleen lähtöpisteessä. Keväällä oli viimeinen mahdollisuus anoa lisäaikaa sivuopinnoilleni, mutta sekin jäi. Minulla on kuitenkin edelleen oikeus pääaineeseeni ja mahdollisuus hakea sivuaineisiini opinto-oikeutta uudelleen.
Olen joka vuosi- joskus useamman kerran käynyt setvimässä koululla miten tästä eteenpäin ja yliopistolla ollaan oltu ymmärtäväisiä tilanteeni suhteen. Viimeksi kävin vuosi sitten puhumassa asioista ja miettimässä miten opintojen kanssa edettäisiin, siitä en kuitenkaan edennyt edes ainoallekaan luennolle ja kevät lukukauden ilmoitin suosiolla poissaolevaksi.
Olen jälleen uutta toivoa täynnä ja monet viime syksynä kuormittaneet aiheet ovat nyt- jos eivät täysin korjaantuneet, niin ainakin vähän paremmin. Osa asioista on edelleen auki ja vielä siis edessä päin, mutta koen voivani niin paljon paremmin, että jaksan ehkä selvitä niistäkin paremmin menneisiin vuosiin verrattuna.
Ainoana vain, että olen kokenut samalla tavalla joka vuosi, mennyt toiveikkaana kouluun, yrittänyt valita vähiten kuormittavat kurssit ja "pam" henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut jotakin sellaista, joka on vienyt kaiken huomion ja energian koulun käynniltä.
Olen jälleen ilmoittanut läsnäolevaksi kouluun ja suunnitellut jättäväni aiemmat sivuaineopintoni toistaiseksi rauhaan, ehkä lopullisesti, sivuaineeni kun olivat sellaisia, että yllätyin miten rankkoja ne olivat henkisesti (nosti sellaisia traumoja pintaan, joita en aiemmmin edes tiennyt itselläni olevan), vaikka kokemus rankkuudesta saattoi osaltaan johtua vaikeasta elämäntilanteestakin.
Katsoin alustavasti uudeksi sivuaineeksi sellaisen opintokokonaisuuden, jonka vuoksi alunperin hain ko. kouluun, mutta valitettavasti siihen on oma erillinen hakuprosessinsa, jonka vuoksi ei ole varmaa, että sen saisin.
Minulla olisi rutkasti vanhojen sivuaineiden "viittä vaille valmiita" suorituksia, jotka vielä vuosi sitten luvattiin, että saisin tehdä valmiiksi omassa rauhassa ja saada opintopisteet niistä. Nyt kynnys on kuitenkin kasvanut niin isoksi, että hädin tuskin kehtaan osallistua pääaineeni kursseille, kun siellä vääjämättä ovat samat opettajat joiden kanssa olen joka vuosi käynyt samat keskustelut siitä, miten tilanteessani eteenpäin. Ja sivuaineisiin olen tosiaan opinto-oikeuden menettänyt, eivätkä ne kaikki ole kaikille vapaita. Toisaalta opintopisteitä olisi tulossa kohtalaisesti, jos sitä mahdollisuutta minulle enää edes voidaan suoda ( toisi jonkinlaista toivoa valmistumisesta).
Mutta yritän nyt päästä tästä tajunnanvirrasta varsinaiseen asiaan. Jatkuu..
Kommentit (141)
Tämän täytyy olla provo. Se kandin työ ei ole mitään rakettitiedettä. Rykäise pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet suunnilleen?
Lähempänä kolmeakymmentä..
Onhan nää naiset nähty. Opiskellaan, hengaillaan vaihto-ohjelmissa, jatkotutkintoa tehdään... työtätekeviin suhtautuvat kuin olisivat vähäjärkisiä. Katsotaan sitten eläkeiässä miten itse kullekin on eläkettä kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset konkreettisesti kerro, mitä ja kuinka paljon puuttuu? Vaikea neuvoa, jos et kerro kuin suurpiirteiset raamit.
Ihan rehellisesti multa puuttuu lähes kaikki opinnot. Opintopisteitä on säkällä n. 25 ja vielä vuosi sitten sain sovittua, että voisin vielä suorittaa aiemmin suunnilleen käymäni sivuaineopinnot palauttamalla keskeneräisiksi jääneet tehtävät ilman, että pitäisi uusia kursseja kokonaan (näissä oli paljon pakollista lähiopetusta ja tehtäviä, jotka siis kävin ja tein aiemmin), näistä tulisi ehkä säkällä 30-35op.
Ongelma saattaa olla se, että opinto-oikeus kyseisiin sivuaineisiin päätyi keväällä kun en hakenut jatkoaikaa. Osa ko. Kursseista saattaa olla kaikille vapaasti valittavia, mutta osa ei ole. Eikä niistä kyllä mitään eheää kokonaisuutta saa millään.
Jos nyt käyt viimeistä mahdollista kautta, niin aika guru saat olla jos saat kandipaperit ulos...
Vierailija kirjoitti:
Tämän täytyy olla provo. Se kandin työ ei ole mitään rakettitiedettä. Rykäise pihalle.
Ongelma ei varsinaisesti ollut kandin tekeminen vaan se, että aika on lipunut huomaamatta ohitse ja opintojen pitäisi olla hyvää vauhtia loppusuoralla. Noh, olen vasta täysin alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko vielä opintotukia? Jossain vaiheessa maksatus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo, että jos itseohjautuvuus on ainoa ongelma ja opinnot itsessään tuntuvat helpoilta, niin kannattaa jatkaa.
Itse taas mietin siltä kantilta, että mites jos valmistut ja työssä käy samoin? Siellä kun ei vaan enää voi jättää hommiaan hoitamatta ja vedota siihen, että on ollut yksityiselämässä raskasta.
Eli täytyy myös suhteuttaa se oma luonne ja kyvyt siihen tulevaan työhön.
Tämä. En halua dissata ap:ta, varsinkin jos opiskelu on ollut hänen haaveensa, mutta opinto-oikeuksien rajaamisen tarkoitus oli juuri karsia pois ikiopiskelijat jotka a) ovat siirtyneet työelämään eivätkä realistisesti ottaen palaa suorittamaan opintoja loppuun b) joilla ei syystä tai toisesta ole valmiuksia suorittaa tutkintoa.
Tällä hetkellä Suomessa on jo niin paljon korkeakoulutettuja nuorissa ikäluokissa, että jokainen ns. apuköysillä tutkintorajan yli heijattu laskee tutkinnon arvostusta ja mielikuvaa ko. tutkinnon suorittaneiden osaamistasosta.
Höpö höpö. Nyt keksit itse... Opinto-oikeuksien rajaaminen pyrki vain ja ainoastaan saamaan ihmiset nopeammin työelämään. Kuviteltiin, että yliopiston kirjoilla roikkuminen estää tehokkaan työnteon ja kansantalouden kasvamisen. Käytännössä rajaamisella ei ole ollut mitään vaikutusta. Omassa oppiaineessani valmistutaan keskimäärin 7 vuoden jälkeen, eli kaukana tavoiteajasta.
Toki virallinen syy on tuo...mutta siellä taustalla on se, että valmistu tai lopeta (turha) opiskelu. Samaten nämä ikiopiskelijat ovat hankalia tapauksia sossulle ja Kelalle, koska ovat polttaneet tukikuukaudet loppuun, mutta eivät kuitenkaan ole töissä tai tekevät osa-aikaista työtä ja tarvitsevat työttömyysrahaa tai toimeentulotukea pysyäkseen hengissä.
Samalla se osui minuun kaltaisiin tosi pahasti.
Aloitin opiskelut kun sai viell' nostaa tukia kesa ansioista riippumatta.
Nostin 5kk tukia ja sen jalkeen mulla moisiin ei ole ollut oikeuksia.
Olen siis ollut aina toissa koulun ohella. Aloitin 12 vuotiaana tyonteon. Aluksi vain kesalla, mutta 14 vuotiaana olin jo koulunohella siivoojana.
Nyt opikelut sitten ovat jaaneet kesken osaksi juuri tuon rajoituksen takia. Tukia en silti ole tosiaankaan nostanut ja opiskelunkin on loppu peleissa maksanut tyon antajat enimmakseen. Eli minua on kurssitettu eri paikoissa, valilla tyonantajan laskuun valilla silla ehdolla, etta olen itse luenonnut ja omasta erikoisalastani.
Ehka olen erikoistapaus, mutta minulle tuosta on ollut vain haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset konkreettisesti kerro, mitä ja kuinka paljon puuttuu? Vaikea neuvoa, jos et kerro kuin suurpiirteiset raamit.
Ihan rehellisesti multa puuttuu lähes kaikki opinnot. Opintopisteitä on säkällä n. 25 ja vielä vuosi sitten sain sovittua, että voisin vielä suorittaa aiemmin suunnilleen käymäni sivuaineopinnot palauttamalla keskeneräisiksi jääneet tehtävät ilman, että pitäisi uusia kursseja kokonaan (näissä oli paljon pakollista lähiopetusta ja tehtäviä, jotka siis kävin ja tein aiemmin), näistä tulisi ehkä säkällä 30-35op.
Ongelma saattaa olla se, että opinto-oikeus kyseisiin sivuaineisiin päätyi keväällä kun en hakenut jatkoaikaa. Osa ko. Kursseista saattaa olla kaikille vapaasti valittavia, mutta osa ei ole. Eikä niistä kyllä mitään eheää kokonaisuutta saa millään.
Jos nyt käyt viimeistä mahdollista kautta, niin aika guru saat olla jos saat kandipaperit ulos...
Tosin minun pitäisi aika helpolla saada se kaksi vuotta lisäaikaa, jolloin olisi vielä kolmisen vuotta aikaa yrittää tai tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset konkreettisesti kerro, mitä ja kuinka paljon puuttuu? Vaikea neuvoa, jos et kerro kuin suurpiirteiset raamit.
Ihan rehellisesti multa puuttuu lähes kaikki opinnot. Opintopisteitä on säkällä n. 25 ja vielä vuosi sitten sain sovittua, että voisin vielä suorittaa aiemmin suunnilleen käymäni sivuaineopinnot palauttamalla keskeneräisiksi jääneet tehtävät ilman, että pitäisi uusia kursseja kokonaan (näissä oli paljon pakollista lähiopetusta ja tehtäviä, jotka siis kävin ja tein aiemmin), näistä tulisi ehkä säkällä 30-35op.
Ongelma saattaa olla se, että opinto-oikeus kyseisiin sivuaineisiin päätyi keväällä kun en hakenut jatkoaikaa. Osa ko. Kursseista saattaa olla kaikille vapaasti valittavia, mutta osa ei ole. Eikä niistä kyllä mitään eheää kokonaisuutta saa millään.
Unohda nuo sivuaineet. Voit tehdä pakollisen sivuaineen vaikka avoimessa yliopistossa, kunhan saat pääaineopintojasi vietyä eteenpäin. Nuo yksittäiset suoritetut luetaan tutkintoon sellaisenaan. Jos keskittymisen kanssa on noin suuria haasteita, niin tuskin kannattaa haalia useita eri kokonaisuuksia. Keskity nyt vain siihen yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on vaa se että 7 vuotta kandia väkertänyt tyyppi vailla suurta määrää työkokemusta ei kyllä työllisty yhtään mihinkään. Teet nyt kuitenkin sen kandin loppuun ja vaihdat alaa. Joku ammattikoulu vois sopia sulle, mutta muista valita sellainen linja, joka oikeasti hyödyttää ja jolla voit luoda lisäarvoa. Harjoittelun kautta pääset tutustumaan yrityksiin ja jos oot ahkera niin saatat jopa saada ihan jotain oikeitakin hommia.
Hei ap! Olet selvästi hyvä reflektoimaan tilannettasi ja tuntemuksiasi, joten uskon sinun olevan kypsä etenemään elämässäsi nyt. Jostain kertoo sekin, että teit tämän aloituksen tänne. Kerron heti alkuun, että olen itse luovuttamiseen taipuvainen, ADD-piirteinen ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä henkilö. Siksi puhun vahvasti omasta kokemuksesta. Jaan vastauksen kahteen osaan, koska se on liian pitkä yhteen kommenttiin.
Ihan tärkeimpänä neuvon sinua ottamaan vastuun elämästäsi. En kuitenkaan tarkoita tätä tyypillisessä mielessä vaan niin, että otat nyt tietoisesti tavoitteeksesi parantaa elämääsi niillä resursseilla, mitä sinulla on käytettävissäsi. Vaikeita elämäntilanteita tulee ja menee, mutta sinun on kerta kaikkiaan opeteltava pärjäämään kaikesta huolimatta. Vaikea elämäntilanne on vain tekosyy, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.
Totuus on se, että ADHD:n ja muiden seikkojen takia olet alisuoriutunut ja se on lopulta ihan omaa syytäsi. Olet todennäköisesti vältellyt kurssitehtäviä ja luentoja ja tehnyt jotain muuta niiden sijaan. Olet siis joka kerralla tehnyt valinnan siitä, että jätät jotain tekemättä tai kesken. Tämä kannattaa kohdata ja käsitellä nyt, jotta saat puhtia tulevaisuuteen etkä jätä ensimmäisen huonosti nukutun yön tai sairastumisen jälkeen kaikkea kesken. Ikävien tehtävien välttely, lykkääminen ja kesken jättäminen on ADHD:lle tyypillistä eikä sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei sinua huvita. Se on aivan normaali tunne mutta sinun tehtäväsi on nyt löytää ne keinot, joilla pääset tunteesta yli. Reflektoit omaa tilannettasi nyt niin hyvin, että pystyt varmasti ylläpitämään tietoisuutta näistä asioista jatkossakin.
Oletko käynyt terapiassa ADHD:n ja muiden asioiden takia? Jos et, niin aivan ensimmäiseksi ota yhteyttä YTHS:n ja etsi sieltä väylä Kelan tukemaan psykoterapiaan hakeutumiselle. Vaikka sinulla olisi lääkitys, tarvitset selvästi tukea vaivaavien asioiden käsittelyyn sekä siihen, että saisit elämäsi hallintaasi. ADHD-aikuinen voi hyvin opetella rutiineja ja keinoja, joiden avulla pärjää vaativastakin työstä - ja muusta elämästä samalla. Kärsit ilmeisesti huonosta itsetunnosta, mikä on varsin tyypillistä taudinkuvalle (keskittymisvaikeudet -> alisuoriutuminen -> huono palaute -> huono itsetunto). Tätäkin voisit terapiassa purkaa.
YTHS:n lisäksi ota yhteyttä opintopsykologiin tai vastaavaan ja kysy, olisiko teillä vertaisryhmää kaltaisillesi. Omassa yliopistossani ainakin on. Lisäksi selvitä kaikki opinto-oikeuteen liittyvät aikataulut ja muut kuntoon yliopiston kanssa. Jos hävettää, niin se on ihan normaalia - muista kuitenkin, että et taatusti ole ensimmäinen vitkastelija yliopistolla etkä edes pahimmasta päästä. Kerro tilanteestasi avoimesti ja sano, että toisin kuin aiempina vuosina, olet nyt saanut lääkityksen ym. kuntoon. Saat varmasti lisäaikaa opintojen suorittamiseen, mutta sinun täytyy voida vakuuttaa yliopisto siitä, että aiot todella opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
92 jatkaa:
Sinuna ottaisin nyt työn alle pääaineen opinnot enkä haalisi mitään uutta tilalle. Päivitä HOPS ajantasalle, katso milloin kursseja on tarjolla ja laita nämä tiedot ylös. Suosi kirjatenttejä ja verkkokursseja, joilla saat helpommin ja nopeammin opintoja eteenpäin - paitsi jos ne jäävät helposti tekemättä, niin valitse luentokursseja. Tee mahdollisimman paljon tarkkoja listoja päivämäärineen opintojen tueksi ja listaa tärkeät deadlinet ylös aina kurssin alkaessa. Itse olen pitänyt digitaalista ja helposti päivitettävää tehtävälistaa kaikista kursseista.
Ota pieniä tavoitteita ja saa niitä valmiiksi. Onnistumisen tunne ja pienten tavoitteiden selättäminen ovat ADHD-ihmiselle parasta lääkettä, joka luo uskoa siihen, että pärjäät jatkossakin. Joskus tekeminen tuntuu tervanjuonnilta mutta hei, niin se tuntuu monista normaaleistakin ihmisistä. Esimerkiksi Pomodoro-tekniikka tai joku muu systeemi voi auttaa pääsemään alkuun silloin, kun on vaikeaa.
Käytännössä neuvoisin siis tekemään pääaineen opinnot sekä pakolliset kandiin kuuluvat (esim. kieli- ja viestintäopinnot) nyt ja murehtimaan sivuaineita myöhemmin. Tein itse myös tässä järjestyksessä ja onnistuin lopulta paukuttamaan 100 opintopistettä lukuvuodessa puuttuvia sivuaineopintoja, kun olin päässyt opintoihin takaisin kiinni pääaineessa pärjäämisen myötä (niitä ADD:n hyviä puolia). Sinäkin olet mahdollisesti taipuvainen ylikeskittymiseen, joten kannattaa kanavoida kykysi keskittyä oman alasi opintoihin (sanoit niiden olevan sinulle helppoja) rakentavalla tavalla.
Lisäksi: hoida elämäntavat ja muu elämäntilanne kuntoon. Pyri opiskelemaan 6-8 tuntia yhtäjaksoisesti päivittäin ja ylläpitämään normaalia arkirytmiä. Syö terveellisesti ja liiku (molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä ADHD/ADD-ihmisille!). Nuku riittävästi. Keksi mieluisia tapoja rentoutua vapaalla ollessasi, mutta vältä ADHD-sudenkuoppia kuten Vauva-palsta (guilty as charged), uhkapelit, päihteet ym. addiktoiva toiminta. Harkitse joogan, meditoinnin tai tietoisen läsnäolon kaltaisia harjoitteita, jotka toimivat itsehoitona ja auttavat kehittämään keskittymiskykyä.
Tsemppiä! Lopuksi vielä voisin todeta, että yllä kuvattujen keinojen ansiosta olen nyt itse jatko-opiskelijana ja viimeistelen väitöskirjaani, vaikka opinnot meinasivat jäädä vitkastelun takia kokonaan kesken.
Vierailija kirjoitti:
Saatko vielä opintotukia? Jossain vaiheessa maksatus loppuu.
Tämä on oikeastaan tilanteeni paras puoli, opintotukikuukausia on jäljellä reilusti, koska opintotuki oikeus meni heti alkuunsa.
Tähän väliin voin vielä kertoa, jos kun joku ihmettelee kuitenkin, olen tässä välissä ollut myös pitkällä vuoden sairaslomalla, ikävä kyllä olin silloin läsnäolevana koulussa, koska itsepintaisesti uskoin voivani tehdä opintoja myös sairaslomalla, siinä määrin kuin niitä sai tehdä. Minulle on tosin kerrottu, että voin opintojen loppupäässä anoa lisäaikaa sairasloma-ajalta, koska suorituksia ei todistettavasti ole tuolta ajalta tullut, vaikka olinkin ilmoittautunut läsnäolevaksi.
Tässä kohtaa osaisiko joku kertoa, että katsotaanko tuo lisäajan hakeminen sairasloman ajalta kuuluvaksi (perusteeksi) siihen kahteen vuoteen, jonka lisäaikaa voi hakea vai voisiko olla niin onnekkaasti, että se olisi itsenäinen peruste lisäajalle, sen kahden vuoden lisäksi?
(Aina saa toivoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae lääkitys tarkkaavaisuushäiriöön ja koe renessanssi. Se voi olla sulle ainoa keino, mikä mahdollistaa.
Katso Netflixistä dokkari Take your pills ja oivalla, ettet aloita ainakaan adderalia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää naiset nähty. Opiskellaan, hengaillaan vaihto-ohjelmissa, jatkotutkintoa tehdään... työtätekeviin suhtautuvat kuin olisivat vähäjärkisiä. Katsotaan sitten eläkeiässä miten itse kullekin on eläkettä kertynyt.
Me kolmikymppiset ei kyllä mitään eläkkeitä tulla saamaan ellei itse olla säästetty. Kuorma on tuossa vaiheessa jo syöty. Parasta laittaa vaan palkasta rahaa sivuun ja sijoitella ylimääräinen eläkepäivien varalle, koska muuten joutuu vanhuksena kadulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo, että jos itseohjautuvuus on ainoa ongelma ja opinnot itsessään tuntuvat helpoilta, niin kannattaa jatkaa.
Itse taas mietin siltä kantilta, että mites jos valmistut ja työssä käy samoin? Siellä kun ei vaan enää voi jättää hommiaan hoitamatta ja vedota siihen, että on ollut yksityiselämässä raskasta.
Eli täytyy myös suhteuttaa se oma luonne ja kyvyt siihen tulevaan työhön.
Tämä. En halua dissata ap:ta, varsinkin jos opiskelu on ollut hänen haaveensa, mutta opinto-oikeuksien rajaamisen tarkoitus oli juuri karsia pois ikiopiskelijat jotka a) ovat siirtyneet työelämään eivätkä realistisesti ottaen palaa suorittamaan opintoja loppuun b) joilla ei syystä tai toisesta ole valmiuksia suorittaa tutkintoa.
Tällä hetkellä Suomessa on jo niin paljon korkeakoulutettuja nuorissa ikäluokissa, että jokainen ns. apuköysillä tutkintorajan yli heijattu laskee tutkinnon arvostusta ja mielikuvaa ko. tutkinnon suorittaneiden osaamistasosta.
Höpö höpö. Nyt keksit itse... Opinto-oikeuksien rajaaminen pyrki vain ja ainoastaan saamaan ihmiset nopeammin työelämään. Kuviteltiin, että yliopiston kirjoilla roikkuminen estää tehokkaan työnteon ja kansantalouden kasvamisen. Käytännössä rajaamisella ei ole ollut mitään vaikutusta. Omassa oppiaineessani valmistutaan keskimäärin 7 vuoden jälkeen, eli kaukana tavoiteajasta.
Toki virallinen syy on tuo...mutta siellä taustalla on se, että valmistu tai lopeta (turha) opiskelu. Samaten nämä ikiopiskelijat ovat hankalia tapauksia sossulle ja Kelalle, koska ovat polttaneet tukikuukaudet loppuun, mutta eivät kuitenkaan ole töissä tai tekevät osa-aikaista työtä ja tarvitsevat työttömyysrahaa tai toimeentulotukea pysyäkseen hengissä.
Käytännössä asia ei kuitenkaan ole noin. Kukaan 7+ vuotta kirjoilla ollut ei opiskele enää täysipäiväisesti. Todennäköisesti tekee kurssin sieltä ja toisen täältä työn ohessa. Itsekin olen ollut kirjoilla vielä lähes 10 vuotta aloittamisen jälkeen, mutta en useimpina vuosina tehnyt opintoja lainkaan, enkä myöskään nostanut sosiaalitukia. Keksittyjä, marginaalia koskevia ongelmia, joilla ei ole mitään merkitystä kansantalouden kannalta. Kertoo vain päättäjien tyhmyydestä, että puuhastellaan tämän luokan "ongelmien" parissa.
Valitettavasti ap:n kaltaisia tapauksia on yhä enemmän ja enemmän. Eli kitkutetaan vuosikausia toimeentulotuella tai työttömyysrahalla ja yritetään opiskella. Sinun kaltaisesi ovat jo katoavaa laatua. Sellaiset työelämään imetyt ja hitaasti tutkinnon suorittavat ovat todella harvinaisia. Heilläkin tutkinnon viimeistelyn aiheuttaa yleensä ulkopuolinen paine, esim. vaadittava koulutustaso seuraava uratasoa varten tai työttömäksi jääminen ja silloinkin se tutkinto rykäistään loppuun yleensä puolen vuoden sisällä.
Mielestäni nämä rajatut opiskeluajat ovat akateemisen vapauden vastaisia, mutta toisaalta sitten pitäisi pyrkiä myös aktiivisempaan itsereflektioon ja vertaisarviointiin eli opiskelupaikasta pitäisi osata luopua jos ei vaan onnistu tai työelämä on vienyt kokonaan.
Olet siis jotain 30 kun/jos saat kandin ulos noin kymmenen vuoden opiskelun jälkeen. Ihan suoraan sanottuna en usko että saat millään alan työpaikkaa, etenkin jos yleisesti alallasi kandien on vaikea työllistyä. Ja kun asioiden hoito tökkii, yrittäjyys tuskin on myöskään vaihtoehto.
Ihan vahvasti kyllä suosittelen sitä kaupan kassalle tai siivoamaan hakeutumista. Voit hakea nyt osa-aikatöitä, koska niitä on opiskelijana helpompi saada kuin työttömänä. Sitä kautta sitten ujuttaudut kohti kokoaikaista.
Tämä urapolku sinulla on edessä vaikka kandin saisitkin joskus valmiiksi, mutta ns hanttihommien saaminen on paljon vaikeampaa työttömänä kuin opiskelijana.
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää naiset nähty. Opiskellaan, hengaillaan vaihto-ohjelmissa, jatkotutkintoa tehdään... työtätekeviin suhtautuvat kuin olisivat vähäjärkisiä. Katsotaan sitten eläkeiässä miten itse kullekin on eläkettä kertynyt.
Mitkä naiset? Meinaat, että miehet eivät roiku yliopistolla? Pisimpään yliopistolla hengannut tuttuni on mies. Lähes 20 vuotta plakkarissa, eikä edes kandin papruja taskussa. Liekö jo menettänyt opinto-oikeutensa, ei olla puhuttu...
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy ettei rahkert riitä ja mene vaikka parturikampaajaksi
Mutta aloittajahan kertoi, ettei ole hyvä kädentaidoissa. Voin itse samaistua kykyjen suhteen aloittajaan. Olin surkea kädentaidoissa, kuten käsitöissä ja kotitaloudessa. Opettajat pitivät minua lähinnä idioottina. Olin kuitenkin hyvä ainekirjoituksessa, kielissä ja matematiikassa ja joissakin reaaliaineissa. Jos olisin yrittänyt ammattikouluun, en olisi päässyt luultavasti. Yliopistoon kuitenkin pääsin monta kertaa ja helposti. Tosin valitsinkin sitten opiskelualat, jotka eivät olleet minulle sopivia, vaikka valmistuin aika nopeasti. Mutta valmiista maisterin tutkinnosta on kuitenkin ollut hyötyä.
Kuten moni on sanonut, aloittajan kannattaa mennä juttelemaan yliopistossa opinto-ohjaajan tai amanuenssinkanssa. Jokin selkeä ja realistinen suunnitelma opintojen jatkamiseen ja loppuun saattamiseen. Ainakin kandi, mutta ei maisteri siitä paljon enempää vaadi. Gradu on vain hieman pidempi kuin kandi.
On usein toistettu fraasi, ettei gradun arvosanalla ole väliä. Joskus sillä varmasti on väliä, muttei aina. Tapasin kauppatieteen maisterin, joka kertoi saaneensa gradun rimaa hipoen läpi. Mies väitti, ettei sillä ollut ollut merkitystä hänen työuralleen negatiivisesti. Tosin en tiedä, oliko tuo mies edes tavoitellut kovin haastavia töitä.
Mielummin marketissa taikka siivoojana kuin työttömänä akateemisena.