Ärsyttää lasten "vapaa kasvatus" eli kasvatuksen puute

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta,  että äidithän ne  yleensä  eniten lasten kanssa  ovat.  Toki isätkin, mut harvemmassa perheessä  isät ovat eniten.

Ja äidit siirtävät vastuun  aina muuanne. Siis he eivät uskalla edes myöntää että  :  olin liian lepsu äiti.   Eivät todellakaan  myönnä  että  en mahda lapselleni mitään, en edes 5 vuotiaille !  Siis Haloo...

Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Äidit lähtevät joukoittain vaikkapa ostamaan tupakkaa ja jättävät vastuun kasvatuksesta isille, Täten he pääsevät arvostelun kohteena olemisesta, eikös vain. Kaikki muuttuu isien huoleksi, ja sitten vain pohditaan, ovatko isät liian ankaria vai liian lepsuja, liikaa töissä vai liikaa helikopteroimassa.

Minä uskon vapaaseen tahtoon ja syy/seuraamuksen oppimiseen. En käskytä pistämään puhelinta pois ja nukkumaan,jos on aamulla uuvuksissa koulussa niin tietääpähän miksi. Hampaita ei ole pakko pestä,mutta itsehän istuu sitten hammaslääkärissä. Jne jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hei mitä haluisit syödä tänään? Sopiiko xxx? Okei, no entä xxx? Ai, no mitä sit laitettais?"

"Haluatko mennä tänään jumppaan?  Ai okei, no ehkä ens viikolla sitten."

"Mummi tulee tänään. Haluatko leikkiä heti mummin kanssa vai onko ok, jos ensin juon mummin kanssa kahvia ja me jutellaan vähän aikaa? Okei, eli heti leikkiä? No sanotaan sit mummille."

"Voi kulta en ole kerennyt vielä laittamaan sun tuttipulloon maitoa, anteeksi. Tässä tää pullo." (4-vuotiaalle)

Nimim. omin korvin kuultua

Mä olen puhunut lapsilleni aina kohteliaasti. Siinä on ideana, että lapsikin oppii kohteliaaksi. Ja kun kysyn, että siivoaisitko huoneesi heti vai illalla, niin kyllä lapsi ymmärtää että se huone siivotaan. Ei lasta tarvitse komentaa kuin koiraa, ellei sitten halua että hän komentaa samalla tavalla kavereitaan.

Et näköjään ymmärrä mitään esimerkkejä. Se että lapsella on rajat.  Kun  jo pikkulapsi rikkoo sääntöjä  > siitä pitää seurata joku rangaistus. Ei väkivalta, mutta rangaistus.

Lapset kyllä huomaavat erittäin nopeasti miten äitiä  voi vedättää.   Täälläkin keskustelujen  pointti on  ollut , juuri se että kun lapsi ei tottele,  mitäs sitten ?  Nyky äidit sanoo  "ei mitään".

Suuret ovat  mahdollisuudet että  teininä  ei todellakaan  äidit mahda mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon vapaaseen tahtoon ja syy/seuraamuksen oppimiseen. En käskytä pistämään puhelinta pois ja nukkumaan,jos on aamulla uuvuksissa koulussa niin tietääpähän miksi. Hampaita ei ole pakko pestä,mutta itsehän istuu sitten hammaslääkärissä. Jne jne

Niin. Unohdit jostain syystä ne TÄRKEIMMÄT : JOS  lapsesi menee huonoon seuraan,  vetää kännit joka viikko, jättää koulun kesken, ryöstää  kaupan  tai mummon, vetää huumeita. Jne jne jne..

Nämä mahdollisuudet "unohdit"...  sanot silloinkin  :  omapa on asiasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon vapaaseen tahtoon ja syy/seuraamuksen oppimiseen. En käskytä pistämään puhelinta pois ja nukkumaan,jos on aamulla uuvuksissa koulussa niin tietääpähän miksi. Hampaita ei ole pakko pestä,mutta itsehän istuu sitten hammaslääkärissä. Jne jne

Mistä esim. 7-vuotias lapsi hankkii tietoa hampaidenhoidosta, riittävästä yöunesta, vitamiinien tärkeydestä, oikeanlaisesta ravinnosta jne?  Miten hän täysin ilman lukutaitoa vain käsittää kaiken, jos ei ole aikuista ja aikuisen auktoriteettia ohjaamassa? Ei pikkulapsi ymmärrä tekojensa seurauksia tyyliin et harjaa hampaita, iteppä istut sit hammaslääkärin tuolissa kärsimässä, koska nämä ovat liian suuria linjauksia pienen lapsen käsiteltäväksi. Ei aikuinen voi sysätä pikkulapselle tällaisia vastuita, jotka kuuluvat vasta aikuisen elämään. Ei aikuisillakaan ole rajatonta vastuuta elämästään, vaan toimintaamme säätelevät mm. lait. 

Onhan hyvin yleistä että äidit eivät uskalla olla äitejä lapsilleen.  Aivan liian yleistä.

Niin paljon näkee äitejä jotka ovat niin lastensa vietävissä kaikessa. Avuttomia  ja saamattomia.

Äidit myös todellakin sysäävät kasvatus vastuun ihan muuanne.  Ei itselleen. Koska itse eivät pysty siihen.

Nyt äidit jml se tenava KURIIN ja JÄRJESTYKSEEN.

Riippuu milloin oli koulussa ja kävikö koulua kaupungissa vai   maalaiskouluissa vuonna 1960 luvulla ollut kiusaamista. Opettajat puuttui kyllä hyvin nopeasti niihin. Lapset myos tottelivat aikuisia ihan eri tavoin kun nyt. Sellainen kuin opettajien ja aikuisten kunnioittaminen on täysin vierasta nykyajan lapsille Ei ovia mummoille ja papoille availla Ei sitä edes opeteta lapsille että vanhuksia pitäisi kunnioittaa. Sama keskisormen näyttö toimii kaikille 

Ihminen on laumaeläin, ja hänet on kasvatettava osaksi laumaa. Mitä pienempi ihminen, sitä enemmän hänen yksilöllisiä tarpeitaan voidaan ottaa huomioon, kun elämänpiiri on vielä niin suppea. Kouluikäinen ei kuitenkaan voi olla enää koko luokan tähti eikä voi päättää, milloin juuri hänelle sopii mennä välitunnille tai syömään. Hän ei voi enää myöskään purkaa turhautumistaan tai pahaa oloaan muihin tai muiden tavaroihin. Tähän ikään mennessä hänellä pitää olla jo perustaidot siitä, miten laumassa ollaan. 

Ihminen kasvaa ja kehittyy omaksi yksilökseen mutta reunaehdot ovat kaikilla samat. Nämä reunaehdot pitäisi opettaa jo nuorena. Laki ei jousta, vaikka Ellenillä on paha mieli, kun pääsykokeet menivät pieleen tai Eemeliä harmittaa lemmikin kuoleminen. Ne eivät ole syitä lyödä tai riehua eikä yhteiskunnassa voi tehdä muita vahingoittavia tekoja ilman seurauksia. Siksi näitä pitää opettaa pienestä pitäen. 

Lapsi voi joissakin tilanteissa valita, pyyhkiikö peppunsa punaiseen vai keltaiseen pyyhkeeseen mutta hän ei voi valita, maksaako kaupassa ostoksista. Jos punainen pyyhe on siskon, lapsen on otettava keltainen eikä asiasta voi neuvotella. Tietyt reunaehdot on toteuduttaa kaikelle kasvamiselle ja jos paksupäiselle ei mene kaaliin, mitä ne reunaehdot ovat, on syytä ottaa mukaan rangaistukset. Keskustelu asiasta on ensimmäinen askel mutta jos ihminen toistuvasti ja tietoisesti rikkoo reunaehtoja, on rangaistustenkin syytä olla ankarampia. Jos Vihtori vie kaupasta karkkipussin ensimmäisen kerran, voi riittää vakava keskustelu ja pussin maksaminen ja anteeksipyyntö kauppiaalle, mutta jos hän vie sen tämän jälkeen uudelleen, on turha lässyttää, että Vihtorilla on nyt niin hankalaa, kun koulussa on hernekeittopäivä. Hankaluuksia on kaikilla eikä silti niitä sääntöjä rikota. Siinä vaiheessa poliisi otetaan mukaan yhtälöön ja vanhemman on syytä miettiä, millä tavalla estetään se kolmas kerta. Seurausten on oltava sen verran vakavia, että houkutus teon uusimiseen on pieni. Siinä ei enää keskustelut auta. 

Nuo mainitut esimerkit eivät mitenkään todista, ettei lapsilla olisi mitään rajoja. Se, että joku kaupassa kysyy lapselta, mitä ruokaa tämä tahtoo, tuntuu aina triggeröivän tiettyjä ihmisiä. Minä kysyn lapsilta ja kysyn mieheltäkin. Jopa mies kysyy minulta. Tavoitteena on että jokainen saa joskus lempiruokaansa.

Samoin lapselta voi aivan hyvin kysyä, haluaako hän jumppaan. Ei sille jumpan vetäjällekään ole mielekästä, että lapsi on siellä vastoin tahtoaan.

Mitä taas tulee mummon vierailun aikatauluihin, niin tuossahan nimenomaan valmistetaan lasta siihen, että kaikki ei mene hänen tahtonsa mukaan. Tuo on juuri sitä ennakointia; yhdessä sovitaan että ensin leikitään ja sitten mummo juo kahvit ja juttelee aikuisten kuulumisia.

Kaikki nuo ovat sellaisia asioita, joissa voi huoleti kysyä ja kuunnella lapsen mielipidettä. Sen sijaan lapselta ei kysytä, laittaako hän turvaistuimen vyöt kiinni autossa, ei kysytä, nukkuuko päivällä vai yöllä, ei kysytä peseekö hampaat eikä kysytä meneekö aamulla hoitoon yhdeksäksi vai kymmeneksi.  

Vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen, jos eivät valmenna lapsiaan yhteiskunnan jäseniksi. Valmentaminen tapahtuu siten, että lasten kanssa harjoitellaan monia asioita, joista yksi on keskittyminen ja kuunteleminen (lapsille luetaan, pelataan, askarrellaan, istutaan paikoillaan näiden aikana), kädentaitoja (askartelu, kengännauhojen solminen, haarukalla ja veitsellä syöminen, piirtäminen), tottelevaisuus (kadun yli ei juosta ominpäin, äitiä ja isää totellaan, että hampaat on pestävä, nukkumaan on mentävä, on syötävä sovittu määrä ruokaa, istuttava pöydän ääressä), lista jatkuu toki paljon pidemmälle. Tämä kaikki tavallinen arkinen elämä valmentaa lasta  kouluun, opiskeluun, työelämään. Lapsen jättäminen kaiken opastuksen ja harjoittelun ulkopuolelle on julmaa, koska lapsi on aivan päästään pyörällä, kun todellinen maailma viimeistään koulussa avautuu, eikä lapsi osaa toimia siellä mitenkään. 

On todella surullista lapsi saa valvoa puhelimen kanssa vaikka aamuun. Itsepähän kärsii kun koulussa on väsynyt. Tai hampaita ei tarvitse harjata itsepähän kärsii huonoista hampaista. Seuraukset on lapsen koulun käynti koulussa menestyminen kärsii. Tulevaisuudessa pääsy eteenpäin vaikeutuu. Puhumattakaan hampaiden hoitamattomuudesta aiheutuneita ongelmia. Jos hampaissa on paljon reikiä kun niitä ei puhdisteta. Reikiintyminen vaikuttaa koko muuhun terveyteen. 7 - vuotiaalla on jo pysyvät hampaat suussa. Jos ei lapsena opeteta hampaiden hoitoa lopputulos on hurja. Rippilahja voi olla tekohampaat. 7-vuitias ei todellakaan itse pysty tekemään päätöksiä  oman terveytensä edistämiseksi. Ravinto, unentarve, hampaidenhoito.,liikunnan tarve koulussa menestyminen. Ei todellakaan pysty näihin, eikä tarvitsekaan hän on lapsi. Tässä taas aikuinen on ratkaissut tämän tekemällä sen itselleen helpoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen, jos eivät valmenna lapsiaan yhteiskunnan jäseniksi. Valmentaminen tapahtuu siten, että lasten kanssa harjoitellaan monia asioita, joista yksi on keskittyminen ja kuunteleminen (lapsille luetaan, pelataan, askarrellaan, istutaan paikoillaan näiden aikana), kädentaitoja (askartelu, kengännauhojen solminen, haarukalla ja veitsellä syöminen, piirtäminen), tottelevaisuus (kadun yli ei juosta ominpäin, äitiä ja isää totellaan, että hampaat on pestävä, nukkumaan on mentävä, on syötävä sovittu määrä ruokaa, istuttava pöydän ääressä), lista jatkuu toki paljon pidemmälle. Tämä kaikki tavallinen arkinen elämä valmentaa lasta  kouluun, opiskeluun, työelämään. Lapsen jättäminen kaiken opastuksen ja harjoittelun ulkopuolelle on julmaa, koska lapsi on aivan päästään pyörällä, kun todellinen maailma viimeistään koulussa avautuu, eikä lapsi osaa toimia siellä mitenkään. 

Tässäpä se tuli. Ihan tavalliset rutiinit ja riittävästi aikaa lapsen kohtaamiseen. Ja jos mahdollista, vielä vähän kaveriseuraa pihalla tai turvallisessa metsässä, niin siinäpä ne terveen kasvun avaimet ovat. 

Jos lapset pärjäisivät keskenään, ei niiden tarvitsisi asua aikuisen kanssa. Ne asuis sitte yksinään, mitä siinä aikuista tarvittas. Näinhän tää nyt on mennyt. Aikuinen on vain siellä kotona olemassa, mitään tukea tai apua siitä ei lapselle ole. Ruokaa hankkii jääkaappiin jos hankkii. 

Vierailija kirjoitti:

Äidit ovat luusereita ja pelkureita nykyään.

Esimerkiksi pikkulapsi perheessä jo, vaikkapa  ulos  pukeutuminen tai ruokailu.

Ruoka on pöydässä,  joku lapsista jopa tulee pöytään, mutta sanoo samantien: "en syö tuota, enkä tuota,  ei ole nälkä"                   Toinen lapsi ei edes tule ruokapöytään. Vaan kitisee ja vinkuu  jossain muualla.          Ja ÄITI , tämä perheen ÄITI  seisoon  avuttomana ja  ihan haavi auki kuin HaavisAmanda,  että  "voi voi sentää".

Äidit pelkäävät komentaa tai vaikka karjaista tenavilleen, jos se on tarpeen.

No, alakouluikäisten kanssa nuo ongelmat ovat pieniä. Mutta ÄIDIT  kaivavat itsensä  suuriin ongelmiin tällä   leväperäisellä  kasvatuksellaan. Kun tämä "ruokakiukuttelu lapsi"  on teini  hän kiukuttelee jo  i

Lapseni ainakin menee pois tolaltaan kun hänelle karjuu, olen tehnyt niin monta kertaa mutta hän jähmettyy vielä entisestään. Silti on aina ollut tilanteita kun hän ei suostu tekemään jotain. Se on äärimmäisen rasittavaa. Siis herkkä mutta vastusteleva lapsi... huh mikä yhdistelmä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo mainitut esimerkit eivät mitenkään todista, ettei lapsilla olisi mitään rajoja. Se, että joku kaupassa kysyy lapselta, mitä ruokaa tämä tahtoo, tuntuu aina triggeröivän tiettyjä ihmisiä. Minä kysyn lapsilta ja kysyn mieheltäkin. Jopa mies kysyy minulta. Tavoitteena on että jokainen saa joskus lempiruokaansa.

Samoin lapselta voi aivan hyvin kysyä, haluaako hän jumppaan. Ei sille jumpan vetäjällekään ole mielekästä, että lapsi on siellä vastoin tahtoaan.

Mitä taas tulee mummon vierailun aikatauluihin, niin tuossahan nimenomaan valmistetaan lasta siihen, että kaikki ei mene hänen tahtonsa mukaan. Tuo on juuri sitä ennakointia; yhdessä sovitaan että ensin leikitään ja sitten mummo juo kahvit ja juttelee aikuisten kuulumisia.

Kaikki nuo ovat sellaisia asioita, joissa voi huoleti kysyä ja kuunnella lapsen mielipidettä. Sen sijaan lapselta ei kysytä, laittaako hän turvaistuimen vyöt kiinni autossa, ei kysytä, nukkuuk

Ei lapselta kysytä ikinä mitä ruokaa hän tahtoo. Miten sitten koulussa, lapsi ei suostu syömään kouluruokaa kun ei ole hänelle mieluista? Noin juuri ruokitaan lasta nirsoiluun, lapset lakkaavat syömästä joka johtaa sitten siihen energiaa ei riitäkään koko koulupäiväksi. 

Kuinka monella lapsella on tämä arkinen elämä. Saa valvoa niin pitkään kuin haluaa Puhelin on jatkuvasti kädessä. Syödä saa milloin haluaa ja mitä haluaa. Ulkona saa olla niin myöhään kuin haluaa. Kotona ei tarvitse tehdä mitään ei siivota ees omaa huonetta. Lapsi päättää ihan kaikesta mitä haluaa ja milloin. Lapsi ei osaa tehdä itseään kohdistuvia valintoja onko ne lapselle esim. terveellisiä tai hänen kehitystään edistäviä. Tämä on aikuisen tehtävä 

Voi voi, 116. Kyllä vain lapsetkin saavat välillä päättää, mitä ruokaa perheessä on. Nirsoilu on sisäsyntyinen ominaisuus, eikä se ole välttämättä edes huono ominaisuus. Minä ja nirso perheeni olemme hoikkia, koska meitä ei ole totutettu pakkosyömiseen. Aika moni lautasen tyhjäksi syömään pakotettu on nykyään ylipainoinen.

Aikuiset haluavat päästä helpolla. On parempi antaa lapsen tehdä mitä haluaa. On raskasta ja työlästä alkaa kasvattaa. Voi sitten elää omaa elämää rauhassa. 

Mitä mieltä olette Suomen Supernanny-sarjasta? Sarjan perheissä lapsi kiukuttelee ja on ottanut vallan, karjuu vanhemmille, ei tule ruokapöytään, ei pese hampaitaan, nukkumaanmeno yhtä loputonta rumbaa. Sitten tulee Supernanny, joka laittaa perheeseen uudet säännöt. Hänen usein toistamansa lause on: aikuiset määrää, lapset tottelee.