Miten miehen löytämisestä on nykypäivänä tullut näin vaikeaa?

No kai se nyt on vaikeaa, jos ei mikään kelpaa. Kutosen kinkku etsii ysin adonista niin onko tuo nyt mikään ihme, että yksin siinä jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...

Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.

Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.

Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.

POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.

Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.

No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.

Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".

Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.

Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?

Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.

Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen? 

Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.

En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti. 

Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille. 

Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä? 

No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.

Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä? 

Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.

Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan. 

Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.

Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.

Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa? 

Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.

Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.

Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen? 

Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.

Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.

Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.

Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin. 

Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.

Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.

Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.

Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan. 

Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.

Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.

Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?

No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku. 

Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta. 

Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta. 

Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)

On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.

Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.

Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä. 

Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla. 

Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.

Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä. 

Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.

Olen 32v ihan normaalin näköinen, urheilua harrastan, ja hyvässä työssä oleva mies. Ateisti olen(sen takia tämän mainitsen ettei kukkaan luule joksikin hihhulii uskovaiseksi minua) ja koskaan en ole alkoholia enkä tupakkaa maistanut. Enkä myös satunnaista seksiä harrasta. Sen olen huomannut että vaikia on löytää sopivaa naista ja olen jo varautunut siihen että yksin hautaan asti varmaankin elän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...

Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.

Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.

Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.

POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.

Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.

No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.

Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".

Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.

Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?

Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.

Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen? 

Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.

En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti. 

Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille. 

Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä? 

No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.

Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä? 

Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.

Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan. 

Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.

Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.

Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa? 

Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.

Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.

Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen? 

Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.

Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.

Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.

Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin. 

Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.

Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.

Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.

Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan. 

Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.

Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.

Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?

No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku. 

Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta. 

Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta. 

Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)

On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.

Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.

Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä. 

Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla. 

Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.

Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä. 

Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.

Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.

Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.

Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ovat hauskoja myös nuo "onnen toivottajat". Sarkastiseen ja halveksivaan sävyyn toivotetaan onnea kumppanin etsintään ja kuvitellaan, ettei kevyemmin seksiin suhtautuvat voi koskaan löytää oikeaa parisuhdetta ja hyvää kumppania. Minäkin olen tässä ketjussa muutamaan otteeseen joutunut selittämään, että olen parisuhteessa ja todella ihanan miehen kanssa eikä todellakaan tarvinnut tyytyä kehenkään ei-kiinnostavaan. 

Moitit kevyttä seksiä dissaavia väärästä asenteesta ja samaan aikaan kuvittelet muiden tyytyvän ei kiinnostavaan henkilöön 😂

Omatkin asenteesi ovat kovin kuvitteellisia 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ovat hauskoja myös nuo "onnen toivottajat". Sarkastiseen ja halveksivaan sävyyn toivotetaan onnea kumppanin etsintään ja kuvitellaan, ettei kevyemmin seksiin suhtautuvat voi koskaan löytää oikeaa parisuhdetta ja hyvää kumppania. Minäkin olen tässä ketjussa muutamaan otteeseen joutunut selittämään, että olen parisuhteessa ja todella ihanan miehen kanssa eikä todellakaan tarvinnut tyytyä kehenkään ei-kiinnostavaan. 

Moitit kevyttä seksiä dissaavia väärästä asenteesta ja samaan aikaan kuvittelet muiden tyytyvän ei kiinnostavaan henkilöön 😂

Omatkin asenteesi ovat kovin kuvitteellisia 🙄

Missäs minä olen kuvitellut yhtään mitään? En puhunut seksiä dissaavien parisuhteista kyllä yhtään mitään. Ainoastaan siitä, miten he puhuvat seksimyönteisemmille. 

Jos vaikka lukisit, mitä viestissä sanotaan, ennen kuin kiirehdit naureskelemaan. 

Ja tuolla ei-kiinnostavalla tarkoitin siis sitä, kun tässä seksimyönteisille väitetään, että eivät hyvää miestä saa ja ansaitse, vaan heille on tarjolla vain huonoja miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin siitä hajustako miehet nyt sit tietää kuinka monta yhden illan juttua, seksisuhdetta ja parisuhdetta naisella on ollut, vai mistä se käy ilmi?

Tämä minuakin kiinnostaa. Koskaan ei ole kukaan kysynyt aiemmista seksisuhteistani, ei sen puoleen että olisi paljon muistakaan suhteista puhuttu, vain avioliitosta ja toisesta pitkästä suhteesta tähän mennessä. Nykyinen mieheni (4 vuotta yhdessä) ei ole koskaan pitänyt tarpeellisena kysyä, mitä olen aiemmin tehnyt ihan kuten en minäkään häneltä. Ai että kyllä sen kuulee "kyliltä"? Enpä usko. En edes itse tunnistaisi enää 90 % vanhoista seksikumppaneistani saati että liikkuisimme samoissa piireissä.

Tottakai jokaisella on oikeus etsiä ihmistä, jolla on samanlainen arvomaailma. Niin minäkin tein. Jos mieheni olisi konservatiivinen ja olisi ollut kokematon kun tapasimme, niin emme me olisi yhdessä. Mutta hänkin oli jo ollut naimisissa. Hänkään ei koe tarvetta alkaa muistella vanhoja suhteita. Mutta jos ne ovat tärkeitä, niin sitten niistä pitää kysellä. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta se toinen osapuoli tietää, haluaako jatkaa tutustumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siitä hajustako miehet nyt sit tietää kuinka monta yhden illan juttua, seksisuhdetta ja parisuhdetta naisella on ollut, vai mistä se käy ilmi?

Sen kyllä näkee,jalkaterän asennosta ja tietysti löysästä ripsipiirakkaasta. Tosi on!!!

Ertyisesti siitä ripsipiirakasta. Maijalla on 10 vuoden aikana ollut 30 yhden yön juttua kortsulla minimunien kanssa ja Merja on viimeiset 10 vuotta seurustellut Mikko Jättimelan kanssa harrastaen seksiä keskimäärin kolme kertaa viikossa. Ilman kondomia tietysti. Kyllä se Maija on, jonka ripsipiirakka on levähtänyt. Tosi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...

Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.

Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.

Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.

POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.

Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.

No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.

Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".

Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.

Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?

Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.

Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen? 

Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.

En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti. 

Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille. 

Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä? 

No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.

Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä? 

Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.

Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan. 

Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.

Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.

Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa? 

Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.

Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.

Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen? 

Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.

Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.

Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.

Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin. 

Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.

Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.

Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.

Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan. 

Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.

Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.

Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?

No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku. 

Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta. 

Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta. 

Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)

On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.

Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.

Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä. 

Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla. 

Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.

Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä. 

Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.

Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.

Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.

Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde. 

Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!

Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.

Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.

Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.

En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.

Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.

Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.

Aika moni taitaa olla kateellinen aloittajalle. Miltä se tuntuu kun osa ihmisistä ei saa treffejä ollenkaan ja sitten ap tulee valittamaan kun on saanut "vain" kymmenet treffit? Niin.

Vierailija kirjoitti:

länsimaat esimerkiksi kirjoitti:

Ulkomailla voi olla enemmän sinkkuja. Suomessa on pieni väkiluku, ja tietty määrä eri ikäluokkien edustajia. 

Minulla on reilusti enemmän vientiä ulkomailla kuin Suomessa. Täällä minua lähestyy lähinnä muslimit ja afrikkalaiset, en muista että yksikään tuntematon suomalainen mies olisi ikinä lähestynyt minua mutta muutama valkoihoinen turisti sentään on. Olen myös miettinyt, että ehkä en vain ole suomalaisten miesten mieleen. Englannissa ja Yhdysvalloissa seuraa tulee helposti, erityisesti englantilaiset miehet ovat tehneet vaikutuksen, en vain ole ollut halukas kaukosuhteeseen ja kaikki matkani ovat olleet sen verran lyhyitä, ettei kunnolla ole ehtinyt tutustua.

Tottakai on. Ovat suomalaisen sosiaaliturvan ja elintason perässä. Eivät sinun. Ihme etteivät suomalaiset naiset tajua tätä.

KatriinaK kirjoitti:

En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.

Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?

Ei se ole vaikeaa, mutta kun sinulle ei kelpaa kukaan.

Vierailija kirjoitti:

KatriinaK kirjoitti:

En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.

Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?

Toi on naisten ongelma. Naiset määrää tahdin ja etsii oikeasti jotain sellasta mitä ei ole edes olemassa. Ja kun se joku on olemassa mens healthin kannessa, niin sillä äijällä on myös tasokas misu kainalossa. En ole ikinä nähnyt urheilullisessa miehellä jätesäkkiä kainalossa ja en tule näkemään. Vielä jos menestynyt sellainen niin hän hakee tasoistaan kumppania. Mutku 95% miehistä ei ole niitä kansikuvissa olevia.

Juuri näin.

Miten joku nainen voi valittaa että ei saa miestä jos näköjään miehiä pyörii ympärillä armeijan verran?

Harva mies voi ikinä kuvitella tuollaista tilannetta missä naisia on joka puolella ja ongelma on se että kenet valitsee?

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen itsekkin ihmetellyt. Olen etsinyt ja kokeillut mo ia eri miehiä, mutta sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Alan hiljalleen luopumaan siitä uskosta että sitä kunnollista, komeaa ja särmäkästä unelmieni miestä tuskin koskaan on.

Eli sinulle ei kelpaa kukaan.

KatriinaK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun minulle selviäisi, että deitillä on/on ollut samanaikaisesti useampi fwb-suhde meneillään, niin ihan sama miltä hän näyttäisi, saisinko minäkin tai olisiko hauskaa seuraa. Ei kiinnostaisi jatko.

Deittini eivät tätä ole tienneet, eivätkä olisi tulleet tietämään myöskään tulevaisuudessa. 

Eli olisit valehdellut heille. Kertoo sinusta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KatriinaK kirjoitti:

En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.

Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?

Toi on naisten ongelma. Naiset määrää tahdin ja etsii oikeasti jotain sellasta mitä ei ole edes olemassa. Ja kun se joku on olemassa mens healthin kannessa, niin sillä äijällä on myös tasokas misu kainalossa. En ole ikinä nähnyt urheilullisessa miehellä jätesäkkiä kainalossa ja en tule näkemään. Vielä jos menestynyt sellainen niin hän hakee tasoistaan kumppania. Mutku 95% miehistä ei ole niitä kansikuvissa olevia.

Juuri näin.

Miten joku nainen voi valittaa että ei saa miestä jos näköjään miehiä pyörii ympärillä armeijan verran?

Harva mies voi ikinä kuvitella tuollaista tilannetta missä naisia on joka puolella ja ongelma on se että kenet valitsee?

Älkääpä taas yleistäkö yhden naisen kokemuksia kaikkia naisia koskeviksi. Olen 30v ikisinkkunainen, enkä ole ikinä, siis ikinä saanut miehiltä huomiota. Olen hoikka ja urheilullinen mutta miehille täysin näkymätön. Olen yrittänyt tehdä aloitteita mutta huonolla menestyksellä. Kai se johtuu siitä että naama, hiukset ja tissit ei ole parasta laatua, toisin kuin niillä naisilla jotka miehiltä huomiota saavat.

Mutta mitäpä minä edes omista kokemuksistani kerron kun ei täällä yksikään mies halua uskoa, haukkuvat valehtelijaksi. He haluavat uskoa ainoastaan ne kokemukset missä naisella on valinnanvaraa joka sormelle mutta kukaan ei kelpaa.

Jos on helvetin nirso, niin kuin kaikki naiset on, niin kyllähän se tekee hommman lähes mahdottomaksi. Koska täydellisiä miehiä ei ole olemassa!

Kun täälä tuntuu olevan näitä seksialan tietäjiä heittäisin kysymyksen, toivon saavan asiallisen vastauksen. Vajaat viikko sitten Helsingin yöelämästä bongasin kauniin 25v suomalaisen naisen. Hotelli huoneeseeni hänen kanssa menimme jatkoille.Arvata saatta että lakanoiden väliin päädyimme.Harrastin myös suuseksiä hänen kanssa,ei sen kummempia aamulla hän sitten aamupalan jälkeen lähti..Pari päivää meni kun ihmettelin minulla suu täynnä kipeitä rakkuloita.Olen yrittänyt netistä hakea tietoa mikä hän tää voi olla. Ei löydy mitään selvitystä, en viellä ole käynyt lääkärissä,pakko kyllä kohta käydä. Tietääkö kukaan mikä vois olla??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KatriinaK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KatriinaK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.

Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta. 

Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.

Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille. 

Kyllä sen vaistoaa, jopa haistaa :/ Ollaan puhuttu mieheni kanssa, että silloin kun olin vielä neitsyt ja aloiteltiin hommia, alapäässä oli kuulemma huumaava tuoksu, jota ei sen jälkeen ole ollut. Tällä kaikella on tarkoituksensa, muta nykynaiset kun hyörii ja häärii siellä ja täällä, tällaiset koukut jää pois.

Jos minulta kysyt, käyttäydyt törkeästi, kun sekstaat siellä ja treffaat täällä. En pitäisi yhtään sellaisesta miehestäkään, joka tapailisi minua, mutta olisi jonkun muun kanssa sängyssä. Hävytöntä! Eikö moraalisi sano mitään? 

Mikäs hiton huumekoira se sinun miehesi on, kun se tuollaisia haistelee? Ettei nyt vähän puhunut omiaan tai sitten sinulla oli joku hiivatulehdus tai eri pesuaineen tuoksu pikkareissa? :D Ja haistaako sen myös, onko ollut kaksi vai kaksikymmentä aiempaa kumppania? 

Ja eikös se valinta neitsyen ja kokeneen välillä tehdä paljon ennen kuin päästään haistelemaan alapäätä? Mitenkäs se sinun miehesi muiden naisten tuoksuista tiesi..?

ohis

Ei tiennytkään muiden naisten tuoksuista, mutta puhuinkin itsestäni. Ei ole enää vuosikausiin ollut samaa neitseellistä tuoksua, joka oli silloin muinoin. Ja naura vain, mut näin se nyt vain oli, ja takuuvarmasti tuli minun haarovälistä se tuoksu, ei ollut pesuainetta ;)

Tämä oli meidän ihan oma teoria, tutkimustuloksia totuudesta ei ole. Mutta olisihan se ihan järkeenkäypää, jos niin olisi, että neitsyen tuoksu houkuttaa miehen pariutumaan. Ja sadan eri miehen hinkkaamassa alapäässä ei varmasti ole samaa tuoksua, vaan siinä on jo bakteerit sun muut sekoittuneet moneen kertaan.

Biologia vain ei tunne tuollaista, biologisesti ei ole merkityksellistä onko neitsyt vai sadan miehen kanssa maannut.

Neitsyiden hamuaminen on vain ja ainoastaan kulttuurinen juttu ja täten vaihdellut aikojen saatossa eri puolilla maailmaa, onko neitsyys ollenkaan tärkeää vai ei.

Perhe- ja pariutumiskulttuurista löytyy tälläkin hetkellä hyvin erilaisia variaatioita ympäri maailman.

Tiesitkö muuten, että ihmisuroksen terska on siksi muotoutunut aikojen saatossa sellaiseksi tattimaiseksi, jotta se kaapisi edellisen miehen siemennesteet pois naaraan vaginasta?

Kerropas linkki, missä faktaa terskan tattimaisuuden syistä ;) Kuulosti nyt ihan sadulta.

https://www.uusisuomi.fi/ymparisto/120074-tiede-ihminen-harrasti-ennen-…

PS. Huvittavaa, miten et tiedä tällaisia perusasioita ihmisen biologiasta ja evoluutiohistoriasta, mutta silti kertomassa muille ”järkeenkäypiä” teorioitaan joita pienessä päässään yhtä typerän miehensä kanssa kehitellyt.

Jospa sivistäisit jatkossa itseäsi lukemalla etkä tuudittautuisi sinne ”mun mies sanoi, että...”-tynnyriin.

Saat olla huvittunut. Minäkin olen huvittunut teistä evoluutiouskovista. No, pääasia että itse on onnellinen,  minä yksiavioisena ja sinä polyamorisessa maailmassa jossa kaikki bylsii kaikkia ja tattipippeli kaapii väärät simpat pois :D 

Nimenomaan; pääasia, että itse on onnellinen.

Jokainenhan voi onneksi elää kuten itse parhaaksi ja sopivaksi kokee, kunhan ei satuta muita.

Siksi aggressiivinen läyhääminen aiheesta suuntaan jos toiseen on yhtä tyhjän kanssa ja luo vain turhaa negatiivisuutta maailmaan.

Sinä olet onnellinen liitossasi ja saat uskoa neitsyyden tuoksun teorioihisi aivan vapaasti, eikä sinua pitäisi kiinnostaa miten muut seksuaalisuuttaan toteuttaa.

PS. En itse edes ”bylsi kaikkea” tai ylipäätään omaa mitään seksielämää kun ei ole kumppania jonka kanssa sitä tekisi, mutta ei mua tietenkään haittaa jos muut bylsii ja toteuttaa seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla.

Laaja yleissivistys, älyllisyys ja empaattisuus on itselleni tärkeitä arvoja, eikä muiden ihmisten turha moralisointi ja aggressiivinen läyhääminen ole sivistynyttä ja empaattista käytöstä.

TURHA moralisointi? Eihän tämää turhaa ollut. Yhteiskunnat ovat aina romahtaneet kun hedonismi on mennyt liian pitkälle.

Näytä nyt yksikin yhteiskunta, joka on romahtanut irtoseksin takia? Raamatun aikoja ei lasketa. 

Miksi ei lasketa?

-eri

Koska emme voi varmasti tietää, onko syy ollut irtoseksi, vai pelkästään vanhoilliset asenteet. 

Vanhoilliset asenteet ei romauta yhteiskuntia, päinvastoin :)

Niissä yhteiskunnissa, missä perhe on arvossaan ja voi hyvin, rakenteet on otollisimmat rauhalliseen tavalliseen elämään. 

Niin. Esimerkkejä perheen arvossa pitämisestä ja irtoseksin ehdottomasta kieltämisestä ja vanhoillisuudesta esimerkiksi tuolla Lähi-Idässä. Ah, noita rauhan valtioita. 

Eivät ole yksiavioisia. Suuri määrä naisettomia miehiä, johtaa levottomuuksiin. Oli syynä sitten moniavioisuus tai seksuaalinen vapautuminen ja ydinperheen tuhoaminen.

Tai jos hyvinvointivaltio tarjoaa niin hyvän yltäkylläisyyden, ja porno riittää passivoimaan tarpeeksi monta yksinäistä miestä, se johtaa vain taloudelliseen laskuun.

Miten ydinperheet tuhoutuu jos ihmiset harrastavat irtoseksiä?

Mitä miesten siis pitäisi tehdä ettei tilanne ajatudu tähän?

T: kahden lapsen äiti jolla nuoruudessa ollut niin fwb-suhde kuin irtojuttuja joka kasvattaa lapsensa olemaan vastuussa itsestään.

Monella tapaa. Naiset tekevät lapsia hulttiomiesten kanssa, tai semmoisten miesten jotka eivät halua perhettä, ainakaan kyseisen naisen kanssa. Kuten selvästi näkee yh-äitien noususta. Tämä tietty aiheuttaa lisää ongelmia yhteiskunnalle, koska yh-äitien lapsilla on paljon enemmän ongelmia. Eivätkä sitten halua enää semmoista miestä, joka haluaisi olla suhteessa heidän kanssaan.

Miehet taas eivät halua sitoutua kyläpyörään, joten ydinperheet heikkenee siltäkin puolelta.

Realistisesti ei voida tehdä mitään enää. Olemme yhteiskuntana valinneet suuntamme, eikä sitä muuteta ennen kuin ongelmat ovat jo todella vakavia. Katastrofi, vallankumous, islamisaatio, jotain semmoista. Ja se tapahtuu sitten 2050+.

PS. Että juuri sinä, ja monet muutkin, ovat edelleen onnistuneet pitämään ydinperheen kasassa (oletan ainakin että niin tarkoitit, vaikka et suoraan sanonut), ei muuta selkeitä tilastollisia trendejä.

Mitähän sinäkään mistään tiedät? Minä pariuduin ja tein lapsen aikanaan sellaisen miehen kanssa, jota kuka tahansa palstal*ss*kka olisi sanonut k*lttimieheksi. Ei paneskellut ympäriinsä eikä ollut väkivaltainen jne. 11 vuotta olimme yhdessä ja minä otin eron, kun viina vei miehen. Missä helkkarissa tuossa oli j*nnämies, joka ei halunnut perhettä ja joka jätti minut? 

Nalkutuksesi ajoi miehen tarttumaan pulloon?

- ohis