Lapsi, toinen tulossa ja mies haluaa erota. Mitä pitäisi ajatella?

jos sanoo ettei enää halua olla kanssasi, niin varmaan sitten onkin. Jos ei ole enää halua yrittää yhdessä ei sitä parisuhde terapiakaan aikaiseksi saa. Koitahan vielä keskustella asiasta, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Voisit tietty kokeilla myös sanoa että vanhempi lapsi sitten muuttaa isille jne...vois saada miettimistä mieskin, ettei vaan voi luistaa kaikesta silloin kun huvittaa

Jos et saa miestä mukaan, mene itse juttelemaan. On tärkeää, että saat käsitellä asian ennenkuin vauva syntyy. Jaksat paremmin arkea, kun et murehdi eroa.

Eiköhän ole ihan sama, onko toista vai ei. Varmasti kurjaa, mutta nyt valmistaudut vauvan tuloon - pyydät etukäteen apua kaikilta mahdollisilta tahoilta - alat käydä terapiassa, puhuminen itsestä on aina kivaa ja lohduttaa!

Ite en ymmärrä miestä joka voi tehdä noin.

Miehet tuntuvat olevan ikuisia kakaroita.

Heillä pitää olla kaikki hyvin ja jos joku asia ei miellytä niin sitten on kaikki päin honkia ja sitten erotaan.

Parisuhdeterapiaan ei mies kuulemma enää tässä vaiheessa lähde.

En kyllä ymmärrä yhtään. Onko minulla oikeus olla vihainen? Mitä jos muutun katkeraksi?

Mies jo selitti, että miten sitten lasten tapaamisten kanssa tehdään. Jaa. Haluaa kuulemma olla hyvä isä.

Tuntuu ettei minulla ole tässä koko asiassa mitään nokan koputtamista tai sananvaltaa. Hän vain ilmoittaa ja kertoo miten toimitaan.



ap

Et varmaankaan! Sinulla on todellakin oikeus olla vihainen ja kaikkea muuta. Aivan normaaleja tunteita ovat. Miehesi käyttäytynyt sinua kohtaan epäreilusti ja toki olet vihainen.

Älä ryhdy kynnysmatoksi! Pää pystyyn vaan. Pärjäät yksinkin

Ihan samalla kaavalla on mennyt tuttavapiirissä pari tapausta - ja molemmissa syy oli toinen nainen, jota mies ei kuitenkaan tunnustanut edes sitten, kun tuli ilmi ihan aukottomin todistein :(. En siis nielisi miehen vakuutuksia siitä, ettei sitä toista naista ole, valitettavasti.

Olisin vaan halunnut itse vielä yrittää, mutta jos toinen ei välitä niin minkäs teet. Olen kyllä ihan paskana ja surullinen, mutta kai sitä vaan on pakko jaksaa.



Ihan kauheeta kun pelkkä ajatuskin siitä, että sillä on joku toinen saa mut raivon partaalle ja ehkä osittain siitä tulee sellainen taisteluolo, että minun miestänihän et vie. Voiko sillä oikeesti olla joku toinen? Voisko kuitenkin olla ettei ole?

Muuten sopisi järjestelyksi, että olisi tukenanne ihan vauva-ajan. Meillä mies halusi eroa, mutta siitä uskoin, että kyseessä ei ole toinen nainen, koska lastemme hyväksi suostui jäämään vielä puoleksi vuodeksi kotiin asumaan. Vaikka olin katkera hänelle, niin hänen apunsa vauvan kotiin tultua oli korvaamatonta. Hän vietti paljon aikaa esikoisen kanssa ja mä sain nukuttua univelkoja pois, kun hän hoiti molempia lapsia. Sitä arvostan, että uskalsi erota ennen kuin etsi uuden naisen. KAIKKI yhtäkään poikkeusta en tiedä, jotka jättää odottavan äidin, ovat olleet uuden naisen pauloissa. Valitettavasti. Voimia sulle.

Ja millainen nainen haluaa miehen, joka hylkää tuossa elämäntilanteessa perheensä? Ihan hirveetä edes ajatella.



Mutta ap: kysyit katkeroitumisesta. Varmasti katkeroidut, jos et ilmaise vihaasi millään tavalla. Älä siis jätä kaikkea sisääsi, sua kohtaan toimitaan VÄÄRIN. Mene vaikka terapeutin luo ja raivoa siellä, jos ei muuta mahdollisuutta.

Minun mielestäni voisit ihan reilusti näyttää sen, miltä miehesi ilmoitus sinusta tuntuu... voit purkaa pettymystä ja pahaa oloa, se todella puhdistaa ilmaa ja saa varmaan kumppaninkin ajattelemaan asioita kokonaisvaltaisemmin. Ole rohkea, näytä tunteesi.

hylkäsi totaalisesti myös lapset. Siskon oli pakko muuttaa vanhempiensa luo asumaan sillä ei olisi jaksanut yksin. Oli pakko hakea myös ammattiapua masennukseen. Sinäkin ap varmasti selviät läheistesi avulla.

16:

Teillä mies siis halusi myös erota, mutta hänellä ei ollut toista?

Saako kysyä miehelläsi oli syy erohaluun?



Niin kuin joku kommentoi, niin olen myös miettinyt, että haluanko sitten itse olla miehen kanssa, joka on valmis jättämään perheensä ja raskaana olevan vaimonsa? Tuntuu, että mies on ihan eri ihminen minä hänet tunnen. En olisi IKINÄ uskonut hänen toimivan näin. Ellei sitten tosiaan ole ihastunut ja rakastunut johonkin toiseen.



Pääsisköhän neuvolan kautta puhumaan jollekin terapeutille? Vai mistä sitä pitäisi etsiä? Millekään yksityiselle ei kyllä ole varaa. Pelkään, että tämä kaikki kaatuu päälle synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Miten sitten pärjään? Nyt on pakko jaksaa esikoisen ja tulevan vauvan takia.

eli takuuvarmasti on toinen nainen olemassa, valitettavasti...

Vierailija:

Pääsisköhän neuvolan kautta puhumaan jollekin terapeutille? Vai mistä sitä pitäisi etsiä? Millekään yksityiselle ei kyllä ole varaa. Pelkään, että tämä kaikki kaatuu päälle synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Miten sitten pärjään? Nyt on pakko jaksaa esikoisen ja tulevan vauvan takia.

Se on ilmaista ja pääset eteenpäin tarvittaessa. Voimia!

mielenterveyttäsi ajatellen. On niin raskasta tulla hylätyksi raskaana ja hoitaa vauvaa yksin. Varsinkin öisin ahdistus voi iskeä.

Missä vaiheessa raskautesi on? Voisitko vielä saada abortin? Helpottaisi tilannettasi huomattavasti ja huolenasi olisi enää esikoinen ja oma jaksaminen.

Erityisesti tuo " ihan eri ihminen" . Tuo on just se, mitä usein tapahtuu, kun pettää tai harkitsee sitä. En itse kyllä keksi muuta syytä tuollaiselle äkilliselle muutokselle miehessä. Olen todella pahoillani puolestasi.

Vierailija:

Niin kuin joku kommentoi, niin olen myös miettinyt, että haluanko sitten itse olla miehen kanssa, joka on valmis jättämään perheensä ja raskaana olevan vaimonsa? Tuntuu, että mies on ihan eri ihminen minä hänet tunnen. En olisi IKINÄ uskonut hänen toimivan näin. Ellei sitten tosiaan ole ihastunut ja rakastunut johonkin toiseen.

että mikään saisi asioita muuttumaan paremmaksi, ei ainakaan yrittämällä.



Joo on meillä ollut omat riitamme ja ongelmamme, eletty hektistä ja stressaavaa elämää asunnonostoineen ja työkiireineen, mutta silti. Miksi sitten halusi toisen lapsen?



Hyväksyttävä tämä kai on vaikka en haluaisi. En haluisi antaa vielä periksi!!!



Abortti ei olisi tullut mieleen missään nimessä, edes silloin kun se olisi ollut vielä mahdollista! Nyt raskausviikkoja 30.

Itse (olen nainen) erosin pitkästä liitosta ehkä hieman samasta syystä kuin ap:n mies eli en vain enää rakastanut yhtään enkä halunnut jatkaa. Tämän kummempia selityksiä en osannut miehelleni antaa, enkä suostunut mihinkään terapiaan vaikka mies sitä ehdottikin.

Tuntui pahalta jättää toinen aivan tyhjän päälle mutta en siinä tilanteessa osannut/pystynyt tehdä muuta kuin muuttaa pois yhteisestä kodista.

Tämä nyt ei ap:ta varmasti paljoa lohduta muuta kuin että syynä ei välttämättä ole toinen nainen.



Voimia ap:lle! Ota vastaan kaikki apu mitä sinulle tarjotaan ja älä jää yksin näiden vaikeiden asioiden kanssa, hae keskustelu- ja muutakin apua.