Lapsi, toinen tulossa ja mies haluaa erota. Mitä pitäisi ajatella?

otetaan puolen vuoden aikalisä. Sanot, että viikolla 30 olevaa äitiä ei jätetä. Vaan mies hoitakoon oman osansa siitä, mitä on pannut alulle. Jos on toinen nainen tai mitä muuta tahansa, niin nyt ei ole se hetki asioita hoitaa, vaan ne hoidetaan sitten kun vauna on esim. 6 kk vanha. Silloin sinullekin jää vähän aikaa miettiä mitä haluat, ja selviäisitte vauva arjesta pahimman yli. Vai tuntuuko ajatus miehestä siihen asti mahdottomalta?



Ja toisaalta ei ole kyllä aika hirveästi vetkutella, koska mitäs ensimmäinen lapsi sanoo, kun samalla hetkellä häipyy isä, äiti on väsynyt ja hänestä tuleekin isoveli/sisko.... on varmasti pienelle lapsellekin liikaa siinä sulattelemista...



Nyt olisi aika kutsua kaikkia apuvoimat esiin.... Onko miehellä ketään luottoystävää, joka voisi puhua järkeä?

kerro avoimesti omista tunteistasi häntä kohtaan, mitä toiveita sinulla on parisuhteen ja perheen suhteen. Anna hänelle jokin tietty aika esim. viikko päättää lopullisesti, mitä loppu elämältään haluaa: teidät vai toisen naisen? Korosta, että hänen täytyy miettia tarkkaan, onko valmis todella luopumaan kaikesta siitä, mitä teillä on ja tulisi olemaan. Ja kyllä hänellä varmaan on tunteita sinua kohtaan edelleen, ne vaan voivat olla piilossa tai tuntua hyvin laimeilta, jos on rakastunut toiseen ja tunteet roihuavat. Silloin on hankala ajatella selväjärkisesti tilannetta ja käsittää sitä kaikkien kannalta. Olettehan hiljattain päättäneet hankkia toisen lapsen, mitä sen jälkeen on tapahtunut?



Hae itsellesi apua: perheneuvolasta, seurakunnasta, väestöliitosta. On tärkeää, että saat ammattiapua. Puhu tilanteesta myös läheisillesi, älä murehdi yksin.



Jos miehesi haluaa jatkaa kanssasi, edessä on joka tapauksessa pitkä ja kivinen tie, mutta rakkaudella ja halulla asiat voivat korjaantua. On tärkeää pitää huolta parisuhteesta, varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä ja elämä pyörii, niin heidän ympärillään ja voi olla väsyttävääkin.

Joskus elämä opettaa ikävällä ja raa' alla tavalla, mikä elämässä on tärkeintä. Ja sitä aborttia tuskin edes harkitset, vaikka olisi mahdollistakin.



Jos menetät parisuhteen ja nykyisen perheen, sinulle kuitenkin jää kaksi ihanaa lasta, joille olet maailman tärkein vielä pitkään! Tahdon toivottaa sinulle voimaa ja jaksamista. Milloinkaan ei saa luovuttaa!

Tuntuu, että asian purkaminen jo pelkästään tänne palstalle auttaa.



Ehdotin miehelleni tuota " aikalisää" , mutta hän ei suostunut siihen. Ei kyllä ole tehnyt vielä mitään konkreettista (en ainakaan tiedä) lähteäkseen. Tämä epätietoisuus on vaan niin raastavaa kun tuntuu ettei tiedä missä mennään ja mitä tuleman pitää. En ole edes ehtinyt/jaksanut miettiä, että miten tulen toimeen taloudellisesti. Pitääkö minun lähteä lasten kanssa vai mitä?



Tekisi mieli tehdä niin kuin joku ehdotti, että antaa aikaa pari viikkoa tai kuukauden päättää ja selittää, että mitä meinaa ja sitten " potkia pihalle" jos ei kerran kiinnosta. Kaikki mahdollinen apu loppuraskaudessa ja vauvan synnyttyä varmaan olisi tervetullutta, mutta kestänkö miestä, joka sanoo ettei rakasta? Äääh. En tiedä.



ap

niin kestät miestäsi ja otat kaiken mahdollisen hoitoavun vastaan sekä esikoisen että vauvan suhteen. Ja suorastaan velvoitat hänet osallistumaan lasten hoitoon ja paljon! Eihän sinun tarvitse aina olla paikalla, kun mies hoitaa lapsia...



Kävi, miten kävi, niin varmasti selviät!

Kun sun miehellä nyt mitä todennäköisimmin on uusi rakas, jonka kanssa jo suunnittelee yhteistä elämää kunhan vaan pääsee sinusta ja lapsista eroon, niin luuletko sä että sun miehellä on jatkossa hirveesti aikaa teille... Valitettava tosiasia näissä tilanteissa on että miehen mielenkiinto on siinä uudessa elämässä ja uusi nainen haluaa myös osansa miehen ajasta ja kun töissäkin pitää käydä...

Eli et voi turvautua ajatukseen että velvoitat miehen eron jälkeen kotipiiaksesi. Kyllä sun täytyy miettiä joku toinen selviytymissrategia.

Luulin, että olen ainut, jolle käynyt noin. Ei tietysti kiva, että jollain muulla sama tilanne, mutta helpottaa silti tietää ettei ole ainut.

Meillä myös yksi lapsi ja odotan toista (rv20).

Olin jo kauan ihmetellyt mieheni outoa käytöstä. Ei vastannut vaikka sanoin rakastavani, omat menot lisääntyivät ja työpäivät pitenivät. Kunnes sitten tivaamalla tivasin, että mitä käytöksellään yrittää viestiä ja sitten töksäytti, ettei enää rakasta eikä halua. Yksi selitys oli se, että kun asiat vaan muuttuvat vaikeammiksi toisen lapsen syntymän jälkeen. Jassoo ja vai niin. Mies kyllä lupasi kinumisen jälkeen olla ainakaan vielä lähtemättä mihinkään vaikka luulenkin, että hänellä on toinen. Itse en enää kunnioita miestäni sanomansa jälkeen.



En myöskään tiedä vielä miten tästä eteenpäin, mutta tiedän, että selviän. Minulla on pian kaksi ihanaa lasta. Oikein paljon voimia sinullekin ap.