Ns. hyvästä työpaikasta on lähtenyt moni vakkari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä esiintyi pari vuotta sitten just tällaista joukkopakoa. Pari suosittua ja pidettyä työntekijää lähti ja samalla valitti niin paljon meille jääville työpaikasta että muutkin rupesi miettimään että ei kamala, täältähän pitää pääsyä pois ja nopeasti. Moni lähti. Tosi moni valitti sitten vuoden kuluttua että ei siellä uudessa duunipaikassa olekaan kivaa. Että olisi pitänyt kuitenkin jäädä eikä kuunnella niitä muutamaa ekaa lähtijää jotka omilla sanomisillaan myrkytti jääjien mielen.

Pari tullut takaisinkin ja on tosi tyytyväisiä nyt.

Ex-Persut?

😂😂😂 Ei nyt sentään!

Mutta on tosiaan ihmeellistä miten muutama ihminen pystyy myrkyttämään koko ilmapiirin vaikka lähtisivät. Kun muutama ihminen lähtee työpaikalta huonoilla fiiliksillä ja tartuttaa sen fiiliksen muihin niin siinä tulee monella paniikki. Niin mäkin mietin että ei hemmetti, tuntuu että kaikki lähtee, pitääkö munkin nyt lähteä. Olenko luuseri jos en lähde.

Samat työpaikan haukkuneet otetaan ilosylin uudelleen takaisin töihin.

Meillä työpaikan ilmapiiri parani huomattavasti näiden valittajien lähdettyä.

Uudet henkilöt heidän tilalleen on jo valittu, eli ei ole mihin palata.

Todennäköisesti huono esimies tai ilmapiiri. Tästä syystä itselläkin koko ajan tutka päällä. 

Hyvästä työpaikasta lähdetään vain huonon esimiehen takia. Valitettavan harvoin ylempi johto silti puuttuu tilanteeseen, vaikka nähdään että jonkun esimiehen tiimissä vaihtuvuus on huikea. Tällä esimiehellä vieläpä usein on "suojelija", kaveri, siellä johtoryhmässä.

Tällä hetkellä kun taloudessa ja teollisuudessa menee lujaa, aidan takana ruoho voi olla vielä vihreämpää.

Ja vaikka työpaikka olisi hyvä, oman urakehityksen kannalta voi olla hyvä saada kokemusta muistakin paikoista ja tehtävistä eikä jumittua yhteen paikkaan. Panostusta oman osaamisen kehittämiseen, mikä on kiinnostavaa oppimisen kannalta ja vahvistaa omaa asemaa jatkossa työmarkkinoilla.

Hassua miten monen mielestä työssä ei ole juuri muuta merkittävää kuin esimies ja työilmapiiri. Monelle merkkaa työn sisältö, oppiminen, kehittyminen, palkka, firman toimiala ja tulevaisuuden näkymät. Ei esimiehetkään ihmeitä pysty tekemään jos näissä mättää ja muualla on parempi tilanne.

Lähiesimiehellä on useimmiten tosi vähän valtaa jos ollenkaan. Isot asiat päätetään ihan muualla. Toki hän päivittäiseen fiilikseen vaikuttaa osaltaan, mutta ei silläkään ihmeitä tehdä.

Meiltä lähtenyt lähes kaikki oltuaan 1-3 vuotta talossa. Syy ei ole työilmapiirin tai huonon johtamisen, vaan sen että firma palkkaa nuoria ja hyviä ihmisiä, jotka sitten kehittyvät nopeasti ja etsivät uusia haasteita ja parempaa palkkaa. Edetä ja yletä voi vain pari askelt,a joten tällainen pieni, hyvämaineinen putiikki on hyvä ponnahduslauta isompiin kuvioihin. Ei siinä sen kummenpaa ole. 

Aina voi hakea, mitä sitä miettimään. Hakeminen ei maksa mitään.

Jos sinut sitten paikkaan valitaan, mieti sitten, menetkö. Siksi aina valitaan myöskin vara tai kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä lähtenyt lähes kaikki oltuaan 1-3 vuotta talossa. Syy ei ole työilmapiirin tai huonon johtamisen, vaan sen että firma palkkaa nuoria ja hyviä ihmisiä, jotka sitten kehittyvät nopeasti ja etsivät uusia haasteita ja parempaa palkkaa. Edetä ja yletä voi vain pari askelt,a joten tällainen pieni, hyvämaineinen putiikki on hyvä ponnahduslauta isompiin kuvioihin. Ei siinä sen kummenpaa ole. 

Meillä on kanssa iso firma, mutta pieni yksikkö, jonka työntekijät on pääsääntöisesti aika nuoria. Ja nyt kun alalla on nousukausi, viimeisen parin vuoden aikana moni on vaihtanut firmaa. Keskisuuret yritykset rekrytoivat ankarasti ja palkat on siellä helposti paremmat. Ja tietysti isompia projekteja löytyy, niiden perässä voi olla helpompi vaihtaa toiseen firmaan kuin talon sisällä yksikköä, mikä on valitettavaa. Siinä olisi firmalla parannettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten monen mielestä työssä ei ole juuri muuta merkittävää kuin esimies ja työilmapiiri. Monelle merkkaa työn sisältö, oppiminen, kehittyminen, palkka, firman toimiala ja tulevaisuuden näkymät. Ei esimiehetkään ihmeitä pysty tekemään jos näissä mättää ja muualla on parempi tilanne.

Et ilmeisesti ole ollut "huonossa" työpaikassa. Jos esimiehen tai kollegojen kanssa ei natsaa, niin äkkiä huomaa, että työllä ei ole sisältöä, ei ole mitään opittavaa etkä kehity, palkka junnaa tai sitä lasketaan, kun mielenkiintoisia tehtäviä otetaan sulta pois. Jos toimialalla tai firmalla on muuten hyvät tulevaisuuden näkymät kannattaa ehdottomasti hakea toisiin tehtäviin, että pysyy mukana!

Tämä ihan kokemuksesta. Ennen kuvailemaani kauhujen työpaikkaa ja uutta esimiestä etenin urallani nopeasti, olin pidetty ja taitavana tunnettu. Tähän työpaikkaan minut oli valittu eri ihmisten toimesta ja uusi esimies ei nähnyt minulla enää mitään arvoa. Kuten ei melkein kenelläkään muulla. Nosti hoviinsa pari käskyläistä, joilta ei itsenäinen työ sujunut (eikä se heidän tehtävänkuviin kuulunutkaan). Otti osaajien tehtäviä itselleen ja väkeä alkoi pikku hiljaa lähtemään vapaaehtoisesti tai savustettuna.

Saattaa olla paitsi huono pomo, tosiaan myös muuten huono tai työkiusaava kulttuuri siellä.

Yhdellä työpaikallani tapahtui joukkopako, itsellä oli määräaikainen sopimus. Pomo järjesti jo 4 kk:n jälkeen kokouksen, jossa toiset työntekijät saivat "ylennyksen", toisten työsopimus muutettiin esim tuntipalkkaiseksi, kk-palkalta ja nimityksiäkin vaihdettiin ilmoittamalla, yksipuolisesti. Olisi pitänyt tajuta, että ihan klassiset narsistin merkit täyttää tuo "hajoita ja hallitse". Aina vaan ei tajua, jos ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans vakityöntekijöitä lähtenyt aika paljon kun eivät kestä 3-vuoroa. Myös haaveilevat paremmasta palkasta mutta tällä alueella ei kyllä saa duunari parempaa palkkaa.

Taitaa olla sama tehdas työpaikkana. Porukkaa jatkuvasti tulee ja menee, myös niitä lähtenyt ketkä ollut useamman vuoden vakkareita. Tää vaihtuvuus on jo ihan käsittämätöntä.

Sama täällä, aion sanoa itseni irti piakkoin vaikka olen jo 50+. Uutta työtä ei ole vielä näkyvillä mutta mies lupasi elättää jos ei töitä enää löydy. Pidän kyllä työstäni ja työkaveritkin ovat ihan ok, mutta alituinen kiire ja vaatimukset stressaavat niin etten nuku kunnolla vaan mietin työasioita yölläkin. Verenpaine on koholla ja aina väsyttää. Tiedän kyllä että olen työssäni hyvä mutta kun johdolle ei mikään riitä. Tavoitteita kasvatetaan vuosi vuodelta ja jos joskus menee vähän huonommin on syy heti siellä ruohonjuuritasolla. Lisäksi luvataan yhtä sun toista mikä ei toteudu, esim.koulutukset. Firmalle on hienot arvot, siis paperilla, ainut mikä näkyy ulospäin on ahneus. Työntekijän selkänahasta otetaan kaikki irti. Mielummin lasken elintasoani ja säilytän mielenrauhan kuin jään odottamaan eläkettä tuohon paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten monen mielestä työssä ei ole juuri muuta merkittävää kuin esimies ja työilmapiiri. Monelle merkkaa työn sisältö, oppiminen, kehittyminen, palkka, firman toimiala ja tulevaisuuden näkymät. Ei esimiehetkään ihmeitä pysty tekemään jos näissä mättää ja muualla on parempi tilanne.

Et ilmeisesti ole ollut "huonossa" työpaikassa. Jos esimiehen tai kollegojen kanssa ei natsaa, niin äkkiä huomaa, että työllä ei ole sisältöä, ei ole mitään opittavaa etkä kehity, palkka junnaa tai sitä lasketaan, kun mielenkiintoisia tehtäviä otetaan sulta pois. Jos toimialalla tai firmalla on muuten hyvät tulevaisuuden näkymät kannattaa ehdottomasti hakea toisiin tehtäviin, että pysyy mukana!

Tämä ihan kokemuksesta. Ennen kuvailemaani kauhujen työpaikkaa ja uutta esimiestä etenin urallani nopeasti, olin pidetty ja taitavana tunnettu. Tähän työpaikkaan minut oli valittu eri ihmisten toimesta ja uusi esimies ei nähnyt minulla enää mitään arvoa. Kuten ei melkein kenelläkään muulla. Nosti hoviinsa pari käskyläistä, joilta ei itsenäinen työ sujunut (eikä se heidän tehtävänkuviin kuulunutkaan). Otti osaajien tehtäviä itselleen ja väkeä alkoi pikku hiljaa lähtemään vapaaehtoisesti tai savustettuna.

Hehe, taidetaan olla samassa työpaikassa. Meillä ei yksikönvetäjä taida tajuta, että meidän paras myynti"tuote" ovat meidän osaavat ihmiset. Ei se liikevaihto nouse ja tulos parane, jos ei ole työntekijöitä, jotka pystyvät lunastamaan lupaukset asiakkaille. Olen 5-kymppinen nainen, joten ihan helppoa ei työpaikan vaihtaminen minulle enää ole, mutta eiköhän tässä jotain löydy. Suosittelijoita minulla onneksi on eli niitä entisiä esimiehiä ja osaavia kolleegoita, jotka ovat siirtyneet muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, aion sanoa itseni irti piakkoin vaikka olen jo 50+. Uutta työtä ei ole vielä näkyvillä mutta mies lupasi elättää jos ei töitä enää löydy. Pidän kyllä työstäni ja työkaveritkin ovat ihan ok, mutta alituinen kiire ja vaatimukset stressaavat niin etten nuku kunnolla vaan mietin työasioita yölläkin. Verenpaine on koholla ja aina väsyttää. Tiedän kyllä että olen työssäni hyvä mutta kun johdolle ei mikään riitä. Tavoitteita kasvatetaan vuosi vuodelta ja jos joskus menee vähän huonommin on syy heti siellä ruohonjuuritasolla. Lisäksi luvataan yhtä sun toista mikä ei toteudu, esim.koulutukset. Firmalle on hienot arvot, siis paperilla, ainut mikä näkyy ulospäin on ahneus. Työntekijän selkänahasta otetaan kaikki irti. Mielummin lasken elintasoani ja säilytän mielenrauhan kuin jään odottamaan eläkettä tuohon paikkaan.

Erittäin tyypillistä! Käy juttelemassa työterveydessä, jos on stressiä ja unettomuutta. Se pitää hoitaa ja keskusteluapu on tärkeää. Et ole yksin. 

Jos teillä on ylimääräistä rahaa, niin suosittelen kääntymään kokeneen career coachin juttusille. En suosittele, että jäät ensin kotirouvaksi ja sieltä yrität palata töihin. Ei tule onnistumaan. Mieluummin jäät esim. opintovapaalle, vaikka vuodeksi opiskelemaan tapetointia tai erätaitoja.

Opintojen ei tarvitse liittyä mitenkään työhösi, vaan ne voivat olla mitä vaan, johon saa aikuiskoulutustuen + saat perustelua koululle, että olet oikeasti kiinnostunut ja motivoitunut. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, aion sanoa itseni irti piakkoin vaikka olen jo 50+. Uutta työtä ei ole vielä näkyvillä mutta mies lupasi elättää jos ei töitä enää löydy. Pidän kyllä työstäni ja työkaveritkin ovat ihan ok, mutta alituinen kiire ja vaatimukset stressaavat niin etten nuku kunnolla vaan mietin työasioita yölläkin. Verenpaine on koholla ja aina väsyttää. Tiedän kyllä että olen työssäni hyvä mutta kun johdolle ei mikään riitä. Tavoitteita kasvatetaan vuosi vuodelta ja jos joskus menee vähän huonommin on syy heti siellä ruohonjuuritasolla. Lisäksi luvataan yhtä sun toista mikä ei toteudu, esim.koulutukset. Firmalle on hienot arvot, siis paperilla, ainut mikä näkyy ulospäin on ahneus. Työntekijän selkänahasta otetaan kaikki irti. Mielummin lasken elintasoani ja säilytän mielenrauhan kuin jään odottamaan eläkettä tuohon paikkaan.

Tuttua tuo hienot arvot ja yhteen hiileen puhaltaminen paperilla ja yhteisissä palavereissa. Sitten kun palaverit loppu niin se unohtuu. Meiltä on lähtenyt todellisia tuloksentekijöitä muualle eli sellaisia joiden myynti vastasi kahta huonompaa työntekijää. Miksi he lähtivät? Iso johto ahneuksissaan pienensi provikoita, jotta tarttee maksaa vähemmän tajuamatta että myynti tulee näiltä jotka myy ja kun leipä viedään lähtee motivaatiokin ja aletaan vilkuilemaan sivuille ja kilpailija nappaa mielellään hyvät tyypit riveihinsä. Nyt sinne on jäänyt keskivertomyyjät ja turvallisuushakuiset tyypit, mutta saako iso johto bonareita heidän myynneillään? Niin lyhytnäköistä touhua tuo ahneus.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti huono esimies tai ilmapiiri. Tästä syystä itselläkin koko ajan tutka päällä. 

Työpaikan ilmapiirin voi myrkyttää todella tehokkaasti myös työntekijä itse.

Purkaa stressiä ympäristöönsä, työtehtävien muutokset eivät käy, vaatii itseltään liikaa ja kahmii työtehtäviä... ja sitten valittaa esimiehelle, kun on raskasta.

Tällaisia tyyppeejä yritetään yleensä siirtää muihin tehtäviin, sillä tavoin hienovaraisesti, että henkilö kokee siirron olleen ihan oma idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, aion sanoa itseni irti piakkoin vaikka olen jo 50+. Uutta työtä ei ole vielä näkyvillä mutta mies lupasi elättää jos ei töitä enää löydy. Pidän kyllä työstäni ja työkaveritkin ovat ihan ok, mutta alituinen kiire ja vaatimukset stressaavat niin etten nuku kunnolla vaan mietin työasioita yölläkin. Verenpaine on koholla ja aina väsyttää. Tiedän kyllä että olen työssäni hyvä mutta kun johdolle ei mikään riitä. Tavoitteita kasvatetaan vuosi vuodelta ja jos joskus menee vähän huonommin on syy heti siellä ruohonjuuritasolla. Lisäksi luvataan yhtä sun toista mikä ei toteudu, esim.koulutukset. Firmalle on hienot arvot, siis paperilla, ainut mikä näkyy ulospäin on ahneus. Työntekijän selkänahasta otetaan kaikki irti. Mielummin lasken elintasoani ja säilytän mielenrauhan kuin jään odottamaan eläkettä tuohon paikkaan.

Erittäin tyypillistä! Käy juttelemassa työterveydessä, jos on stressiä ja unettomuutta. Se pitää hoitaa ja keskusteluapu on tärkeää. Et ole yksin. 

Jos teillä on ylimääräistä rahaa, niin suosittelen kääntymään kokeneen career coachin juttusille. En suosittele, että jäät ensin kotirouvaksi ja sieltä yrität palata töihin. Ei tule onnistumaan. Mieluummin jäät esim. opintovapaalle, vaikka vuodeksi opiskelemaan tapetointia tai erätaitoja.

Opintojen ei tarvitse liittyä mitenkään työhösi, vaan ne voivat olla mitä vaan, johon saa aikuiskoulutustuen + saat perustelua koululle, että olet oikeasti kiinnostunut ja motivoitunut. 

Olen käynyt työterveydessä ja sain pillerireseptin verenpaineeseen. Muuta en saanut enkä jaksa alkaa vaatimaan tai tappelemaan asiasta koska pian saan hullun leiman otsaani mikä vaan entisestään pahentaa tilannetta. Moni muukin on lopettanut samoista syistä. Sääli ettei työnantaja halua nähdä mistä on kyse, hiljaista tietoa häviää lähtijöiden mukana. Ja seuraavaksi tilalle palkataan joku juuri koulusta valmistunut jolle riittää pienempikin palkka, siis jos nyt ketään yleensäkään palkataan tilalle. Usein työt vaan jaetaan jäljelle jääneiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esiintyi pari vuotta sitten just tällaista joukkopakoa. Pari suosittua ja pidettyä työntekijää lähti ja samalla valitti niin paljon meille jääville työpaikasta että muutkin rupesi miettimään että ei kamala, täältähän pitää pääsyä pois ja nopeasti. Moni lähti. Tosi moni valitti sitten vuoden kuluttua että ei siellä uudessa duunipaikassa olekaan kivaa. Että olisi pitänyt kuitenkin jäädä eikä kuunnella niitä muutamaa ekaa lähtijää jotka omilla sanomisillaan myrkytti jääjien mielen.

Pari tullut takaisinkin ja on tosi tyytyväisiä nyt.

Joskus näinkin. Edellisessä paikassa oli kanssa yksi draamakuningatar(tai kuningas) joka lopulta paikkaa vaihtaessaan koitti myrkyttää lähtiessään ilmapiirin. Vanha porukka tunsi toisensa ja loistavan pomon niin hyvin ettei tuo onnistunut.

Valitettavasti tämä oli vaan ison konsernin pieni osa ja lopulta koko osasto lakkautettiin ja porukka sai lähteä.

Meillä taas vakkarit pysyy mutta me uudet tulokkaat vaihdumme tiuhaan tahtiin. Tämä paikka on tehty vakkareille, uusia simputetaan minkä ehditään eikä meidän mielipiteemme paina missään mitään. Jollekin harvalle joskus tarjotaan vakkarisopimusta, mutta suurin osa näistäkään ei halua jäädä. Sitten vakkarit ihmettelevät kun kukaan ei halua jäädä, samalla kun vähättelevät ”apulaisia”. Kaikilla kuitenkin koulutus työhönsä, ei tässä mitään apulaisia enää olla... ja joo, itsekin lähdössä.