Tunnustusketju: mitä kadut elämässäsi eniten?

Menin naimisiin paskan ihmisen kanssa. Ei siinä mitään mutta kun tehtiin pari lasta (heitä en kadu), niin joudun näkemään tuota pettäjävalehtelijapaskakasaa säännöllisesti :(

eka tyttö ystava ja ikaa alle normin, tyttö oli valmis mutta oma suli jo ennen.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on todella monta. Mutta Spirtismin pelaaminen. Se eträ pelasin sitä, ja siinö spirtismissä tapahtui sellaisia asioita, joita en viitti wdes laittaa.

Tulet palamaan helvetin tulessa

Sitä että en uskaltanut luottaa.

Realistiko kirjoitti:

Kaikkia suhteita naisten kanssa. Tulin järkiini yli nelikymppisenä ja suhtaudun naisiin nykyään pelkkänä reikänä mihin voi elimeni tunkea sisään. Kaikki muu naisissa on täysin turhaa.

Minulla sama, tosin tulin järkiini jo kolmekymppisenä. Ja mitä joku tuolla puhui miehistä, niin kyllä minulla on heidänkin kanssaan seksiä. Lisäksi antoisia ystävyyssuhteita, henkeviä keskusteluja, harrastuksia, ym. mitä naisen kanssa ei koskaan voisi olla. Pi**ua tekee välillä mieli, ja onneksi sellaistakin on yleensä saatavilla, kun ei ole turhantarkka. Ja miksi olisinkaan, sillä kaikki muu naisissa on tosiaan täysin turhaa.

Omaa järjetöntä sinisilmäisyyttäni tietyissä asioissa. Kyllä on elämä sitten opettanut raskaalla kädellä. Mutta tuntuu siltä, että monta vuotta on jo valunut hukkaan.

- sitä että en aikoinaan panostanut lukio-opintoihin, sain toki AMK-tutkinnon suoritettua, mutta näin jälkikäteen enemmän olisi ollut mahdollisia opintopaikkoja tarjolla paremmalla lukiotodistuksella.

- ylipäänsä se harmittaa, että en miettinyt lukion jälkeisiä opintoja ajoissa, vaan jäin lukion jälkeen turhaan haahuilemaan 2,5 vuodeksi

- noin 10-vuotista seurustelua miehen kanssa, joka yllättäen muuttui herttaisesta ja ihanasta miehestä kamalaksi. Muuttui täysin siitä mitä alunperin oli.

Se että ostin vain 100 Bitcoinia 2015 enkä edes ymmärtänyt myydä niitä kun Bitcoin oli 17000 euroa. Nyt tuo 1.7 miljoonan euron potti on enää 500 tuhatta euroa eikä sillä saa edes kunnon asuntoa Helsingistä. No, ehkä se nousee vielä joskus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä on todella monta. Mutta Spirtismin pelaaminen. Se eträ pelasin sitä, ja siinö spirtismissä tapahtui sellaisia asioita, joita en viitti wdes laittaa.

Tulet palamaan helvetin tulessa

Ei se sitä takoita. En oo uskovainen, jotwn turha yrittää edes pwlotella uskonnollisissa jutujen merkeissä. Itse meet sillä sanoit typerästi.

Kaduttaa etten ajanut aikoinaan ajokorttia :(

Että välitin liikaa siitä mitä muut ajattelevat, enkä antanut tunteen viedä. Annoin aina älyn viedä, eikä lopputulos ollut hyvä.

Sitä että panin kännissä laivalla vartijaa, ja se oli myöskin kännissä. Oli siis hänen työkaverinsa vuoro, ja hän oli mun kans mun hytissä lattialla. Siin aamul herättii ja juostii iltaa saakka vuoron perään vessassa, ja taas sitä pantiin. Onneks oli ehkäsyt koska yhden yön juttu oli, ja eikämoltu tuttui, mut se tuli basritiskil siis illal vastaa ja rupes olee mun sit kans sillee.

Että valitsin väärän aviomiehen jonka kanssa tein lapsen. Olin nuori ja naiivi, enkä ymmärtänyt varhaisia alkoholismin merkkejä. Nyt joudun näkemään sitä vaikka on erottu vuosia sitten, ja teeskentelemään kohteliasta.

Kadun sitä kun tein abortin ollessani 20v. Silloisen poikaystävän kanssa ei mennyt kovin hyvin ja hän ei todellakaan ollut valmis isäksi. Lapsi oli siis vahinko. Itse taas koin olevani ”vanha ikäisekseni” koska en juonut tai käynyt bileissä vaan opiskelin ja kävin töissä. Olin paljon perheen kanssa ja perhe oli se ykkönen.

Aborttiin päädyin poikaystävän takia (tää klassinen...) Hän ei todellakaan halunnut lasta ja hänen vanhempansa halusivat vauvan ulos minusta - ihan sama mitä se vaatisi. Uhkasivat siis vaikka millä asioilla.

En kestänyt enää poikaystävän perheen/hänen painostusta ja tein abortin. Poikaystävä oli tosi iloinen ja tuki minua koko prosessin läpi. Kuitenkin muutaman viikon jälkeen hän petti ja erosimme. Olin tosi maassa ja vihainen, että olin niin sinisilmäinen ja tein näinkin ison päätöksen muiden painostuksesta.

Mulla voisi olla nyt 16v lapsi. Ehdottomasti lapsi olisi ollut mun elämään tervetullut ja sopinut elämääni. Olen kuitenkin ihan ala-asteelta asti halunnut perheen ja ajattelen, että olisin tosi hyvä äiti. En kokenut, että nuori ikäni olisi ollut mikään este. Perheeni myös tuki minua, mutta olin tyhmä ja halusin pitää poikaystävän vaikka väkisin elämässäni ja näin päädyin huonoon ratkaisuun.

Olen nyt 36v ja sinkku pidemmän aikaa. Ei vain löydy ”sitä oikeaa”. Lapsena aina haaveilin kuinka minulla olisi tämän ikäisenä ”iso talo, hieno auto, paras mies, neljä lasta ja koira”. Noista on toteutunut vain koira ja hieno auto. Alan olemaan jo lähemmäs 40, joten ei enää ole kauan aikaa hankkia lapsia. Haluasin olla max 43v lapsen saadessa. Pelkään, että jään lapsettomaksi tyhmän virheen takia nuorena..

Jos nyt tulisin raskaaksi vaikka viikon seurusteltuani, ehdottomasti pitäisin lapsen.

Olin sammunu puskaan, ja poliisit oli vieny mut putkaan aamuks ja oöiväks ja seurasivat vointiani. Vointinimoli huono. Olin tajuton ja olivat kantaneet siin sitte mut.

Syntymääni:(

Käytöstä lapsia kohtaan eroni aikana. En lyönyt enkä mitään sellaista, mutta paremmin olisi pitänyt hoitaa. Olin ihan rikki ja hädissäni ja nuorikin. Olen monta kertaa pyytänyt nyt lapsiltani anteeksi, olemme hyvin läheisiä, ovat jo aikuisia.

Liian usein juon viiniä, en päivittäin, mutta usein perjantaisin, yksin, sitä kadun. Yritän koko ajan vähentää. Nuo nyt aikakin.

Siis se mul on ainaki, et menin karkuun poliisia kunkarkasin koulusta ku oli tylsää. No, se oli typerää tietysti sillä toinen ajoi autoa ja toinen juoksi perässä, ja kaappaisi maahan ja pistin hanttiin mut ei auttanu siis,

Tuhlasin kymmenen vuotta - jonka aikana sairastuin vaikeasti ja kroonisesti - ihmiseen, jota rakastin syvästi, ja jolle en merkinnyt mitään.

En toivu tästä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä kun tein abortin ollessani 20v. Silloisen poikaystävän kanssa ei mennyt kovin hyvin ja hän ei todellakaan ollut valmis isäksi. Lapsi oli siis vahinko. Itse taas koin olevani ”vanha ikäisekseni” koska en juonut tai käynyt bileissä vaan opiskelin ja kävin töissä. Olin paljon perheen kanssa ja perhe oli se ykkönen.

Aborttiin päädyin poikaystävän takia (tää klassinen...) Hän ei todellakaan halunnut lasta ja hänen vanhempansa halusivat vauvan ulos minusta - ihan sama mitä se vaatisi. Uhkasivat siis vaikka millä asioilla.

En kestänyt enää poikaystävän perheen/hänen painostusta ja tein abortin. Poikaystävä oli tosi iloinen ja tuki minua koko prosessin läpi. Kuitenkin muutaman viikon jälkeen hän petti ja erosimme. Olin tosi maassa ja vihainen, että olin niin sinisilmäinen ja tein näinkin ison päätöksen muiden painostuksesta.

Mulla voisi olla nyt 16v lapsi. Ehdottomasti lapsi olisi ollut mun elämään tervetullut ja sopinut elämääni. Olen kuitenkin ihan ala-asteelta asti halunnut perheen ja ajattelen, että olisin tosi hyvä äiti. En kokenut, että nuori ikäni olisi ollut mikään este. Perheeni myös tuki minua, mutta olin tyhmä ja halusin pitää poikaystävän vaikka väkisin elämässäni ja näin päädyin huonoon ratkaisuun.

Olen nyt 36v ja sinkku pidemmän aikaa. Ei vain löydy ”sitä oikeaa”. Lapsena aina haaveilin kuinka minulla olisi tämän ikäisenä ”iso talo, hieno auto, paras mies, neljä lasta ja koira”. Noista on toteutunut vain koira ja hieno auto. Alan olemaan jo lähemmäs 40, joten ei enää ole kauan aikaa hankkia lapsia. Haluasin olla max 43v lapsen saadessa. Pelkään, että jään lapsettomaksi tyhmän virheen takia nuorena..

Jos nyt tulisin raskaaksi vaikka viikon seurusteltuani, ehdottomasti pitäisin lapsen.

Halaus sinulle!