Tunnustusketju: mitä kadut elämässäsi eniten?
Kommentit (76)
Sitä, että vielä yli kolmekymppisenä mietin kauhistellen (nykyään tyhjänpäivisiä, elämääni ei lainkaan vaikuttavia) valintoja, jotka olen tehnyt joskus 15-vuotiaana. Kuinka näiden pohtimisesta pääsee eroon?
Vierailija kirjoitti:
Realistiko kirjoitti:
Kaikkia suhteita naisten kanssa. Tulin järkiini yli nelikymppisenä ja suhtaudun naisiin nykyään pelkkänä reikänä mihin voi elimeni tunkea sisään. Kaikki muu naisissa on täysin turhaa.
Ehkä miesten kanssa olisi parempi onni. Saisit reiän lisäksi kaikki muut hyvät puolet.
Naiset ne aina sortuu näihin homotteluihin.
Niitä on todella monta. Mutta Spirtismin pelaaminen. Se eträ pelasin sitä, ja siinö spirtismissä tapahtui sellaisia asioita, joita en viitti wdes laittaa.
Eksääni. Sitä että olin turvallisuuden tarpeessa ja annoin käyttää itseäni hyväksi.
Sitä, että pysyttelin narsistipomon alaisena, jonkin aikaa työttömänä oltuani. Tuo työ ja siellä tapahtunut kiusaaminen vei terveyteni. Nyt ottaisin jalat alleni, tällä järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkea. Etten kouluttautunut, menin suhteeseen miehen kanssa josta ei ole ulospääsyä.. Olen 27-vuotias ja tuhonnut elämäni ihan kokonaan.
Ehdit helposti vielä kouluttautua. Ja aina voi lähteä huonosta suhteesta tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistiko kirjoitti:
Kaikkia suhteita naisten kanssa. Tulin järkiini yli nelikymppisenä ja suhtaudun naisiin nykyään pelkkänä reikänä mihin voi elimeni tunkea sisään. Kaikki muu naisissa on täysin turhaa.
Ehkä miesten kanssa olisi parempi onni. Saisit reiän lisäksi kaikki muut hyvät puolet.
Naiset ne aina sortuu näihin homotteluihin.
Mutta eihän homoudessa ole mitään pahaa. Tyypillistä touhua miehiltä pitää omia epäonnistumisia aina jonkun toisen vikana. Suhteesi ovat vaihtuneet, sinä olet ainoa toistuva tekijä niissä. Katso peiliin. Syy naissuhteiden epäonnistumisissa ei välttämättä ollut niissä kaikissa eri naisissa vaan sinussa itsessäsi. Ehkä sinun ei kuulu olla naisen kanssa ;)
Yhtä opiskeluajan poikaystävää, jota en edes rakastanut, ja joka osoittautui "ehta hulluksi", väkivaltaisella tavalla. Inhottaa että olen antanut sellaisen miehen koskea itseäni.
Etten lähtenyt opiskelemaan heti lukion jälkeen vaan jäin haahuilemaan vuosiksi. Paniikkiratkaisuna hankin sitten pikaisesti pa*kan koulutuksen, ja nyt ajatus uudelleenkouluttautumisesta kunnon ammattiin tuntuu täysin mahdottomalta ja liian aikaavievältä.
N36
Sitä etten ostanut helsingin kalliosta yksiötä 70luvun alussa.
Seilasin meriä silloin ja olisin maksanut sen parissa kolmessa vuodessa
ja inflaatio olisi auttanut melkoisesti.
Nyt asun kaukana Stadista kämäisessä vuokraluukussa
vanhana ja katkeroituneena ukkona.
En hirveän suuria asioita. Ehkä olisi voinut tehdä jotain toisin joissain asioissa näin jälkiviisaana.
En ottanut vastaan tarjottua ylennystä töissä - nyt on myöhäistä.
Olin liian kauan alkoholistin siippana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistiko kirjoitti:
Kaikkia suhteita naisten kanssa. Tulin järkiini yli nelikymppisenä ja suhtaudun naisiin nykyään pelkkänä reikänä mihin voi elimeni tunkea sisään. Kaikki muu naisissa on täysin turhaa.
Ehkä miesten kanssa olisi parempi onni. Saisit reiän lisäksi kaikki muut hyvät puolet.
Naiset ne aina sortuu näihin homotteluihin.
Miehet ne aina sortuu misogyniaan. Kirjaimellisesti.
Lapsuudessa tapahtuneita asioita.
Perheellistymistä. Oikein ahdistuin kavereiden puolesta että he aikoivat 30v - ikäloppuina - vasta lapsia hankkia. No nyt näen että heillä on hyvä ja itse tuntuu että olisi pitänyt elää nuoruuttaan. Sitä ei vaan takaisin saa. Olisi parempi vanhempanakin, vakaampi eikä vaan "suorittaisi" sitä perhettä
Sitä, että priorisoin työtäni lasteni kustannuksella. Sitä, että suostuin kynnysmatoksi työssäni. Ja sitä, että en aiemmin jättänyt alkoholistimiestäni.
intissa ryypättiin saatanasti ja kaikki oli käkenä. sitten joku alkoi panna pereeseen ja se oli ok.
Kun en ymmärtänyt jo aiemmin tulla ulisemaan tänne.