Mies taas ihastunut johonkuhun

Tommosta se on kun seurustellaan henkisesti lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ansainnut parempaa.

Jokainen on. Muutos lähtee päätöksestä lopettaa illuusio.

Vähän off topic, mutta mistä tulee käsitys, että AP tai joku ansaitsee parempaa? Mitä jos on vaatimattoman näköinen, ei erityisen älykäs, ei esim. uraa, eikä kovin kummoinen huumorintaju tai on muuten vain nainen, joka ei kauheasti poikkea massasta. Ei niitä miehiäkään ole pilvin pimein mistä valita ja ei kaikki nyt vaan "ansaitse" mitään sen ihmeempää, jos ei itsekään ole kovin ihmeellinen. 

Ai, voiko tämän näinkin ymmärtää. minä ajattelen, että "ansaitset parempaa" tarkoittaa, että ansaistet kumppanin, joka arvostaa ja kunnioittaa sinua. Miten ihmeessä tämä liittyy ulkonäköön, uraan tms.? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Olemme käyneet kyseisen keskustelun ja mies on ehdottanutkin avointa suhdetta. Minä en sellaista halua joten jää miehen tehtäväksi valita mitä elämässä pitää tärkeimpänä. Hän sanoi että ok, se on sitten niin. Ja siinä uskossa sitä on eletty.

Saatan ollakin tylsä, mutta mies on tiennyt sen alusta alkaen. Olen kaavoihin kangistunut. Mitään muuta en ole hänelle koskaan teeskennellytkään vaikka on joskus valittanut minun olevan "laama". Pidän rutiineista ja rauhasta, mies tietenkin myötäili alussa kaikkea että joo hänkin on samanlainen kuin minä, kun olin vain yksi saalis muiden joukossa. Kuulemma ulkonäköni vain viehätti niin kovaa. Ja hyvää takamustani ylisti ja käski pitää kunnossa. Hän pitää reippaista urheilijatyttösistä, mutta minulla ei ikävä kyllä ole minkäänlaista motivaatiota hankkia pyykkilautavatsaa tai rusketusta tai hyppyripersettä. Minulla on parempaa tekemistä. Juoksen 6km lenkkejä ja se pitää minut kyllin terveenä. Minulla on yliopisto-opiskelut, työt, lapsi ja harrastukset. Minulla on tarjottavana parisuhteeseen minä. Ajatukseni, tukeni ja läheisyyteni, musta huumorini ja maalaisjärkeni. Meikkaan joka päivä mutta lookini on pysynyt samana. Olen löytänyt hyväksi havaitun tyylin.

En tiedä. Tuntuu yhä enemmän että olen vääränlainen hänelle ja hän ei itse asialle vaan tee mitään. En saa läheisyyttä ellen ole hymyillyt tarpeeksi. Sinänsä minun itsetuntoni kestää kyllä oikein hyvin tämän faktan. Hän jaksaa aina kehua minulle reippaita ja ahkeria, hymyileviä ja iloisia naisia. Itse olen vakavamielisempi, myönnetään. Mutta vaihtaako tällaiset huonoitsetuntoiset miehet ikinä naista? Vuosi sitten oli jo lähellä mutta tällä kertaa hän saa olla se joka asiat selvittää. Hankkia uuden kämpän jne.

Olet juuri sitä, mitä minäkin haluaisin olla. Rauhallinen, tasapainoinen ja itsestäsi järkevästi huolehtiva. Sinulla on myös hyvä itsetunto. Sinulla on niin paljon, vaikka heittäisit miehenkuvatuksesi luiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ansainnut parempaa.

Jokainen on. Muutos lähtee päätöksestä lopettaa illuusio.

Vähän off topic, mutta mistä tulee käsitys, että AP tai joku ansaitsee parempaa? Mitä jos on vaatimattoman näköinen, ei erityisen älykäs, ei esim. uraa, eikä kovin kummoinen huumorintaju tai on muuten vain nainen, joka ei kauheasti poikkea massasta. Ei niitä miehiäkään ole pilvin pimein mistä valita ja ei kaikki nyt vaan "ansaitse" mitään sen ihmeempää, jos ei itsekään ole kovin ihmeellinen. 

Ai, voiko tämän näinkin ymmärtää. minä ajattelen, että "ansaitset parempaa" tarkoittaa, että ansaistet kumppanin, joka arvostaa ja kunnioittaa sinua. Miten ihmeessä tämä liittyy ulkonäköön, uraan tms.? 

Äläpä muuta sano. Eihän vain suinkaan joku ole hiukkasen pinnallinen ihan kokonaisuutena? Ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että on myös valmis luopumaan jostakin. Te olette nyt sitoutuneet tukemaan toinen toistenne hetkellisten nautintojen toteutumista. Ei siinä sinällään mitään pahaa ole, kunhan se ei tule todellisen onnen ja rauhan tielle. Minulla tämän kuvauksen kaltainen suhde ei johtaisi kestävään onneen.

Eihän sitoutuminen sitä tarkoita, vaan sitä, ettei jätä toista ja ettei petä muiden kanssa, jos ei ole lupaa. Missään ei ole vaadittu, että jostain pitää luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ansainnut parempaa.

Jokainen on. Muutos lähtee päätöksestä lopettaa illuusio.

Vähän off topic, mutta mistä tulee käsitys, että AP tai joku ansaitsee parempaa? Mitä jos on vaatimattoman näköinen, ei erityisen älykäs, ei esim. uraa, eikä kovin kummoinen huumorintaju tai on muuten vain nainen, joka ei kauheasti poikkea massasta. Ei niitä miehiäkään ole pilvin pimein mistä valita ja ei kaikki nyt vaan "ansaitse" mitään sen ihmeempää, jos ei itsekään ole kovin ihmeellinen. 

Ai, voiko tämän näinkin ymmärtää. minä ajattelen, että "ansaitset parempaa" tarkoittaa, että ansaistet kumppanin, joka arvostaa ja kunnioittaa sinua. Miten ihmeessä tämä liittyy ulkonäköön, uraan tms.? 

Kukapa arvostaisi ihmistä, joka on ruma, tyhmä, huumorintajuton massapersoona? Tai kuka haluaa sellaisen kumppanin, joka ehkä näkisi siinä jotakin hienoa (eli tuskin saa itsekään parempaa)?

Panostakaa toisiinne. Elämä ei saa olla vain työtä, lapsia tai jotain muuta joka vie jommankumman elämän tai toisen elämän. Kuunnella toista, elää siinä hetkessä mitä on. Läheisyys ja seksi on kaiken a ja o. Yhteys ja yhteinen olo pitää löytää. Sitten on molemmilla hyvä olla. Aikaa yhdessä ja erikseen. Seksi ja yhteinen aika, etsikää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä idiootti katselin tuontapaista vuoden. Olin ihan hajalla ja käyttäydyin todella sekavasti ja riitaistasti ja itkuisesti ollakseni minä. Nyt pitää tajuta, että never ever again. 

Olen aina pitänyt valitsemaanlaittajia jotenkin häiriintyneinä, mutta opinpa tästä, että jossain tilanteissa niin vaan pitää tehdä. Itseäni hämärsi se, että kyseessä ei ollut seksisuhde, mutta ajankäyttöä ja ajatukset toisessa henkilössä. 

Eli ajatusrikos. JSSAP.

Minua ilahduttaa kun olette halunneet ottaa osaa keskusteluun. Kiitos. Tuntuu kivalta kun tuntemattomat välittää.

Se miksi en toimi ja tee asioita nyt niin on se että lähdin jo viime vuonna kerran ja silloin tietenkin tuli se kuuluisa parannus ja olin valmis vielä yrittämään. Ehkä ei uusi heila halunnutkaan häntä. Pariterapiassakin käytiin. Tähän asti menikin suht hyvin kunnes ymmärsin että tätäkö tapahtuu aina vähän väliä. Että pitäisikö vaan hyväksyä että miehen elämässä on ajanjaksoja että perhe tai minä ei nyt muutamaan viikkoon kiinnosta koska hän on nyt ihastunut. Että ei nyt seksiä eikä läheisyyttä kuin pari kertaa kuussa, ei syleilyä, ei viestejä eikä kiinnostusta muun perheen asioihin. Häntä ei nyt huvita, häntä nyt kyllästyttää me. Että voi vain painaa nappia sitten kun taas kelpaamme ja tulemme komerosta.

Tämä ei ole normaalia parisuhteessa ihastumista. Se valtaa hänet niin kokonaisvaltaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ansainnut parempaa.

Jokainen on. Muutos lähtee päätöksestä lopettaa illuusio.

Vähän off topic, mutta mistä tulee käsitys, että AP tai joku ansaitsee parempaa? Mitä jos on vaatimattoman näköinen, ei erityisen älykäs, ei esim. uraa, eikä kovin kummoinen huumorintaju tai on muuten vain nainen, joka ei kauheasti poikkea massasta. Ei niitä miehiäkään ole pilvin pimein mistä valita ja ei kaikki nyt vaan "ansaitse" mitään sen ihmeempää, jos ei itsekään ole kovin ihmeellinen. 

Ei sillä ulkoisia asioita tarkoiteta vaan sitä, että jokainen on ansainnut tulla kohdelluksi ihmisenä.

Kun kohdellaan kuin lattiamattoa niin ei kohdella ihmisarvoisesti ja huolimatta siitä, vaikka mies olisi maailman viimeinen tai nainen tusinatapaus niin ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä eli paremmin kuin suhteessaan.

Vai sanoisitko esim.palastallakin parjatuille ylipainoisille naisille tai vastaavalle ystävällesi eli ulkoisesti vaatimattomalle, joiden mies kohtelee heitä epäoikeudenmukaisesti ja kunnioittamatta, että pitää nyt vaan kestää ja hyväksyä se ettei tule parempaa löytämään? Vai olisiko siinä kohtaa tärkeämpää saada ystävä pois lattiaraosta ansaitakseen ihmisarvon mm.asuessaan yksin/lapsen kanssa? Yksin asuessa ei ainakaan tallottaisi henkisesti.

En voi ymmärtää ajatustapaasi kuinka jonkun vaatimattomamman olisi kestettävä epäkunnioittavaa kohtelua ja se olisi vielä ok!?

Itse sanoisin: ansaitset parempaa!

Mulle selvisi juuri kolmen vuosikymmenen suhteen päättymisen yhteydessä, että entinen mieheni on ollut sarjaihastuja. Ja se selvisi vieläpä niin, että oli selittänyt sitä uusimmalle ihastukselleen, että miten on koko meidän suhteen ajan ollut ihastunut muihin naisiin! No, tämä omasta liitostaan lähdössä ollut nainen näki tilaisuutensa tulleen, ja sarjaihastuja on nyt ihan kokonaan hänen. Lasten takia tilanne on hyvin vaikea, eikä tämä myllytys ole itsellenikään todellakaan helppoa ollut. Paljon kurjaa vielä edessä. On mennyt terveys huonoksi, sydän särkynyt. Kaikki pitää rakentaa uudelleen, eikä vähiten oma identiteetti. Olenkin elänyt ja perustanut perheen sellaisen ihmisen kanssa, joka on esittänyt jotakin aivan muuta kuin oli. Enkä minä ole tajunnut sitä!!! Lapset ovat aarteeni, kiitollisuus heistä toivottavasti auttaa minut ylös tästä kuopasta.

Mutta mieti ja suunnittele tosiaan elämääsi tarkkaan. Olet vielä nuori, muitakin mahdollisuuksia varmasti on kuin tuollaisen seuraaminen sivusta. Sivussahan sinä nimittäin todella olet...

Hoidat kiltisti kämppää niinkuin akan kuuluu.

Isi tuo tilin taloon ja käy vähän virkistyyn välillä.

Se on muuten yleensä juuri niin, että kun kumppanin käytös muuttuu yhtä äkkiä niin taustalla on joko ihastus tai terveysasiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.

Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?

Jos mies tiedostaa itsessään tällaisen piirteen niin silloin ei varmastikaan ole viisasta ryhtyä vakituiseen suhteeseen? Ai niin mutta kun sitten kukaan ei ole pyykkäämässä eikä kokkaamassa tai takaamassa kassien tyhennystä silloin kuin tekee mieli. Onko ensinkään oikein ajatella kenestäkään ihmisestä että hän ei merkitse mitään? Eniten tuossa oksettaa juuri se ajatusmalli että naiset jaotellaan huo_riin ja madonniin, että toiset ovat hauskanpitoa varten ja toiset pyykkäystä. Mitä olet mieltä siitä jos naiset ajattelevat että sinä olet vain perheen elättäjä, mutta lapsen geenit hankitaan muualta? Sehän olisi vain naiselle luonnollista..

Miksi aina täytyy toisen ihmisen merkitä jotain? Eikö voi vaan pitää jonkun kanssa hauskaa ilman, että sen täytyy heti merkitä jotain? Toki on eri asia, jos antaa toisen naisen ymmärtää, että suhde on vakava ja että hän merkitsee jotain enemmän, mutta en minäkään sellaista hyväksyisi. On varmasti naisia, jotka ihan vapaasta tahdostaan haluavat vain pitää hauskaa ilman, että sen tarvitsee heti merkitä jotain. 

Eikä se, että joskus pitää hauskaa muidenkin kanssa tarkoita sitä, että oma vaimo olisi vain pyykkäämistä varten. Ei se muiden kanssa hauskanpito estä sitä, etteikö omankin vaimon kanssa voisi pitää hauskaa. Päinvastoin, se kyllästyminen, joka tapahtuu aivan jokaisessa pitkässä suhteessa tapahtuu hitaammin, jos välillä saa vaihtelua.

Ootkohan sä mun mies? Samankaltaista sovinistista jauhantaa miesten luonnollisista tarpeista jne. Miksi ihmeessä tekisit jotain mikä ei merkitse mitään, jonkun, kuka ei merkitse sinulle mitään, kanssa? Tapaatko yleensä kyllästyä ihmisiin ja jos, niin oletko heti tekemässä sille seikalle jotain sen sijaan että ymmärtäisit sen olevan ohimenevää? Sanoit "kyllästyminen tapahtuu hitaammin.." niin mikä on se kyllästymisen päätepiste sitten? Ero? Onko turha pitkittää sitä sitten pettämällä?

Sovinistista? Voi Jeesus. On ilmeisesti sovinistista olla normaali terve mies nykyisin. Kyllästymisen päätepiste on kuihtunut seksielämä. Se voi johtaa eroon, tai sitten onnettomaan parisuhteeseen. Mies tarvitsee useammin seksiä ollakseen onnellinen kuin nainen. Kyllästyminen samanlaiseen seksiin saman ihmisen kanssa tapahtuu suurimmassa osassa parisuhteista. Sitten seksiä on vähemmän ja onnellisus kärsii ja samalla parisuhde. En kyllästy ihmisiin, mutta seksuaalinen kyllästyminen on ihan luonnollinen asia joka aikoinaan on taannut perimämme riittävän monimuotoisuuden. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?

Ei pidä paikkaansa. Erittäin moni nainen, joka saa hyvää seksiä, haluaa sitä aidosti joka/lähes joka päivä. Ihan vanha ja paikkansapitämätön myytti tuo, että vain miehet kärsisivät puutteesta. 

Minä en ottaisi miestä, joka tietää kyllästyvänsä minuun seksuaalisesti, koska itse haluaisin pitää elävänä ja virkeänä meidän seksielämämme hamaan loppuun asti. 

On varmasti erittäin monia naisia, joille tämä pitää paikkansa, mutta keskimäärin miehillä on korkeampi libido. Ei ole olemassa miestä, joka ei koskaan kyllästy tekemään samaa asiaa. Ei ole loputtomasti uusia asioita kokeiltavaksi makuuhuoneessa vuosikymmeniä pitkän suhteen aikana. Kyllä kaikki sitä vaihtelua jossain vaiheessa kaipaavat, eikä se ole mikään huono asia, vaan täysin luonnollista.

Mitä tarjottavaa sillä vieraalla naisella voi olla miehelle, joka on vuosikymmenten parisuhteen aikana ehtinyt kokeilla makuuhuoneessa kaikkea jo kyllästymiseen asti? Varsinkin, jos se nainen on joku työpaikalla tavattu ihastus, eikä maksullinen nainen, jolta voi ostaa haluamansa palvelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.

Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?

Jos mies tiedostaa itsessään tällaisen piirteen niin silloin ei varmastikaan ole viisasta ryhtyä vakituiseen suhteeseen? Ai niin mutta kun sitten kukaan ei ole pyykkäämässä eikä kokkaamassa tai takaamassa kassien tyhennystä silloin kuin tekee mieli. Onko ensinkään oikein ajatella kenestäkään ihmisestä että hän ei merkitse mitään? Eniten tuossa oksettaa juuri se ajatusmalli että naiset jaotellaan huo_riin ja madonniin, että toiset ovat hauskanpitoa varten ja toiset pyykkäystä. Mitä olet mieltä siitä jos naiset ajattelevat että sinä olet vain perheen elättäjä, mutta lapsen geenit hankitaan muualta? Sehän olisi vain naiselle luonnollista..

Miksi aina täytyy toisen ihmisen merkitä jotain? Eikö voi vaan pitää jonkun kanssa hauskaa ilman, että sen täytyy heti merkitä jotain? Toki on eri asia, jos antaa toisen naisen ymmärtää, että suhde on vakava ja että hän merkitsee jotain enemmän, mutta en minäkään sellaista hyväksyisi. On varmasti naisia, jotka ihan vapaasta tahdostaan haluavat vain pitää hauskaa ilman, että sen tarvitsee heti merkitä jotain. 

Eikä se, että joskus pitää hauskaa muidenkin kanssa tarkoita sitä, että oma vaimo olisi vain pyykkäämistä varten. Ei se muiden kanssa hauskanpito estä sitä, etteikö omankin vaimon kanssa voisi pitää hauskaa. Päinvastoin, se kyllästyminen, joka tapahtuu aivan jokaisessa pitkässä suhteessa tapahtuu hitaammin, jos välillä saa vaihtelua.

Ootkohan sä mun mies? Samankaltaista sovinistista jauhantaa miesten luonnollisista tarpeista jne. Miksi ihmeessä tekisit jotain mikä ei merkitse mitään, jonkun, kuka ei merkitse sinulle mitään, kanssa? Tapaatko yleensä kyllästyä ihmisiin ja jos, niin oletko heti tekemässä sille seikalle jotain sen sijaan että ymmärtäisit sen olevan ohimenevää? Sanoit "kyllästyminen tapahtuu hitaammin.." niin mikä on se kyllästymisen päätepiste sitten? Ero? Onko turha pitkittää sitä sitten pettämällä?

Sovinistista? Voi Jeesus. On ilmeisesti sovinistista olla normaali terve mies nykyisin. Kyllästymisen päätepiste on kuihtunut seksielämä. Se voi johtaa eroon, tai sitten onnettomaan parisuhteeseen. Mies tarvitsee useammin seksiä ollakseen onnellinen kuin nainen. Kyllästyminen samanlaiseen seksiin saman ihmisen kanssa tapahtuu suurimmassa osassa parisuhteista. Sitten seksiä on vähemmän ja onnellisus kärsii ja samalla parisuhde. En kyllästy ihmisiin, mutta seksuaalinen kyllästyminen on ihan luonnollinen asia joka aikoinaan on taannut perimämme riittävän monimuotoisuuden. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?

Ei pidä paikkaansa. Erittäin moni nainen, joka saa hyvää seksiä, haluaa sitä aidosti joka/lähes joka päivä. Ihan vanha ja paikkansapitämätön myytti tuo, että vain miehet kärsisivät puutteesta. 

Minä en ottaisi miestä, joka tietää kyllästyvänsä minuun seksuaalisesti, koska itse haluaisin pitää elävänä ja virkeänä meidän seksielämämme hamaan loppuun asti. 

On varmasti erittäin monia naisia, joille tämä pitää paikkansa, mutta keskimäärin miehillä on korkeampi libido. Ei ole olemassa miestä, joka ei koskaan kyllästy tekemään samaa asiaa. Ei ole loputtomasti uusia asioita kokeiltavaksi makuuhuoneessa vuosikymmeniä pitkän suhteen aikana. Kyllä kaikki sitä vaihtelua jossain vaiheessa kaipaavat, eikä se ole mikään huono asia, vaan täysin luonnollista.

Mitä tarjottavaa sillä vieraalla naisella voi olla miehelle, joka on vuosikymmenten parisuhteen aikana ehtinyt kokeilla makuuhuoneessa kaikkea jo kyllästymiseen asti? Varsinkin, jos se nainen on joku työpaikalla tavattu ihastus, eikä maksullinen nainen, jolta voi ostaa haluamansa palvelun.

Ei olekaan. Samaa haisevien elimien hinkkausta se on. Kotoa opittuja paatuneita asentoja vaihdetaan uuden tyypin kanssa, eritteitä sekoitetaan. Etenkin jo aikuiset, naimisissa olevat vain fantasioivat jostakin jännästä. Illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Jos Ap olisi mies ja ihastuja nainen niin alettaisiin heti etsiä syytä siitä mitä mies ei anna kotonaan kun pitää etsiä muualta.

Kuule, minun lapsuuden ystäväni on nyt ehkäpä kahdeksatta kertaa kihloissa. Saattaa olla, että tämä kihlaus johtaa hänen kolmanteen avioliittoonsa. Se nähdään tässä aivan lähikuukausien aikana.  Tällä kertaa ystäväni erosi ensin edellisestä suhteesta ja löysi vasta sitten uuden ihanan miehen. Kihlat vasta 2 kk ekoista treffeistä, sillä molemmilla 2 - 4 lasta vuoroviikoin, mikä hieman hidastanut suhteen kehittymistä. Kihlaus oli fiksu teko mieheltä, sillä miehet juoksevat ystäväni perässä, joten parempi varata pian.  Eräskin ystäväni vanha heila oli tullut soittamaan ovikelloa ja pyytänyt treffeille. Hän oli kuullut teini-ikäisiltä lapsiltaan, että Nico-Pedderin vanhemmat olivat ns. laittaneet lusikat jakoon. Ystäväni oli tosi jo ehtinyt viritellä jotain, joten deittikalenterissa ei ollut enää vapaata. Tässä on kyse yli 4-kymppisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.

Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?

Jos mies tiedostaa itsessään tällaisen piirteen niin silloin ei varmastikaan ole viisasta ryhtyä vakituiseen suhteeseen? Ai niin mutta kun sitten kukaan ei ole pyykkäämässä eikä kokkaamassa tai takaamassa kassien tyhennystä silloin kuin tekee mieli. Onko ensinkään oikein ajatella kenestäkään ihmisestä että hän ei merkitse mitään? Eniten tuossa oksettaa juuri se ajatusmalli että naiset jaotellaan huo_riin ja madonniin, että toiset ovat hauskanpitoa varten ja toiset pyykkäystä. Mitä olet mieltä siitä jos naiset ajattelevat että sinä olet vain perheen elättäjä, mutta lapsen geenit hankitaan muualta? Sehän olisi vain naiselle luonnollista..

Miksi aina täytyy toisen ihmisen merkitä jotain? Eikö voi vaan pitää jonkun kanssa hauskaa ilman, että sen täytyy heti merkitä jotain? Toki on eri asia, jos antaa toisen naisen ymmärtää, että suhde on vakava ja että hän merkitsee jotain enemmän, mutta en minäkään sellaista hyväksyisi. On varmasti naisia, jotka ihan vapaasta tahdostaan haluavat vain pitää hauskaa ilman, että sen tarvitsee heti merkitä jotain. 

Eikä se, että joskus pitää hauskaa muidenkin kanssa tarkoita sitä, että oma vaimo olisi vain pyykkäämistä varten. Ei se muiden kanssa hauskanpito estä sitä, etteikö omankin vaimon kanssa voisi pitää hauskaa. Päinvastoin, se kyllästyminen, joka tapahtuu aivan jokaisessa pitkässä suhteessa tapahtuu hitaammin, jos välillä saa vaihtelua.

Ootkohan sä mun mies? Samankaltaista sovinistista jauhantaa miesten luonnollisista tarpeista jne. Miksi ihmeessä tekisit jotain mikä ei merkitse mitään, jonkun, kuka ei merkitse sinulle mitään, kanssa? Tapaatko yleensä kyllästyä ihmisiin ja jos, niin oletko heti tekemässä sille seikalle jotain sen sijaan että ymmärtäisit sen olevan ohimenevää? Sanoit "kyllästyminen tapahtuu hitaammin.." niin mikä on se kyllästymisen päätepiste sitten? Ero? Onko turha pitkittää sitä sitten pettämällä?

Sovinistista? Voi Jeesus. On ilmeisesti sovinistista olla normaali terve mies nykyisin. Kyllästymisen päätepiste on kuihtunut seksielämä. Se voi johtaa eroon, tai sitten onnettomaan parisuhteeseen. Mies tarvitsee useammin seksiä ollakseen onnellinen kuin nainen. Kyllästyminen samanlaiseen seksiin saman ihmisen kanssa tapahtuu suurimmassa osassa parisuhteista. Sitten seksiä on vähemmän ja onnellisus kärsii ja samalla parisuhde. En kyllästy ihmisiin, mutta seksuaalinen kyllästyminen on ihan luonnollinen asia joka aikoinaan on taannut perimämme riittävän monimuotoisuuden. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?

Ei pidä paikkaansa. Erittäin moni nainen, joka saa hyvää seksiä, haluaa sitä aidosti joka/lähes joka päivä. Ihan vanha ja paikkansapitämätön myytti tuo, että vain miehet kärsisivät puutteesta. 

Minä en ottaisi miestä, joka tietää kyllästyvänsä minuun seksuaalisesti, koska itse haluaisin pitää elävänä ja virkeänä meidän seksielämämme hamaan loppuun asti. 

On varmasti erittäin monia naisia, joille tämä pitää paikkansa, mutta keskimäärin miehillä on korkeampi libido. Ei ole olemassa miestä, joka ei koskaan kyllästy tekemään samaa asiaa. Ei ole loputtomasti uusia asioita kokeiltavaksi makuuhuoneessa vuosikymmeniä pitkän suhteen aikana. Kyllä kaikki sitä vaihtelua jossain vaiheessa kaipaavat, eikä se ole mikään huono asia, vaan täysin luonnollista.

Mitä tarjottavaa sillä vieraalla naisella voi olla miehelle, joka on vuosikymmenten parisuhteen aikana ehtinyt kokeilla makuuhuoneessa kaikkea jo kyllästymiseen asti? Varsinkin, jos se nainen on joku työpaikalla tavattu ihastus, eikä maksullinen nainen, jolta voi ostaa haluamansa palvelun.

Mitä tarjottavaa? Vaihtelua, uutuudenviehätystä, ihailua, valloittamismahdollisuus, nuoruutta, ulkonäköä (ainakin vaihtelua siihenkin) jne. Ja onhan jokaisella omanlaisensa luonne vahvuuksineen, jotka voivat olla aivan toiset kuin sillä kotipuolisolla, johon on jo leipäännytty.

En siis itse harrasta tuollaista, mutta ymmärrän kyllä mekanismin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten yleensä juuri niin, että kun kumppanin käytös muuttuu yhtä äkkiä niin taustalla on joko ihastus tai terveysasiat.

Kolmas vaihtoehto: rakkaus ja välittäminen on loppunut ilman uutta osapuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä nämä vastaukset oikein on?! Jokaisessa pidemmässä parisuhteessa taatusti ihastutaan... Ja moni pitää tätä ihan normaalina ilmiönä, mikä se tietysi onkin! Ei mitään uutta auringon alla. Moni nainenkin ihastuu eikä täällä heitä ryöpytetä tuolla tavalla kuin tuota miestä haukutaan nyt...

Onhan se nyt vähän eri asia ihastua vaikka pari kertaa pitkän suhteen aikana kuin se, että koko ajan on joku uusi ihastus kiikarissa ja sitä lähdetään jahtaamaan niin, että vaimo ja lapsi jäävät elämässä taka-alalle. Ei tuollainen ole normaalia.

Tai mies ja lapset. Ihastuminen on inhimillistä ja normaaliakin, mutta kun nämä sarjaihastujat skannaavat ympäristöään jatkuvasti, näkevät ihania katseita ja hurmaavia hymyjä sielläkin, missä niitä ei välttämättä ole. He oikein hakemalla hakevat sitä ihailua ja huomionosoituksia varta vasten ihanilta uusilta ihmisiltä (miehiltä tai naisilta).

Eräs ystäväni on tällainen, ja on "hieman" rasittavaa (aiemmin se oli lähinnä vain huvittavaa), kun hän saattaa ihastua esim. lounasravintolassa kerran tapaamansa miehen "ihaniin, ruskeisiin silmiin  ja ujoon hymyyn" ja alkaa sitten kytätä tätä päivittäin. Selvittää nimen, työpaikan jne. ja alkaa stalkata, "vahingossa" törmää ko. mieheen jossain.... Ystäväni ei enää teini-ikäinen, vaan naimisissa oleva yli 45-vuotias perheenäiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että on myös valmis luopumaan jostakin. Te olette nyt sitoutuneet tukemaan toinen toistenne hetkellisten nautintojen toteutumista. Ei siinä sinällään mitään pahaa ole, kunhan se ei tule todellisen onnen ja rauhan tielle. Minulla tämän kuvauksen kaltainen suhde ei johtaisi kestävään onneen.

Näin ajattelen minäkin, jotenkin koen että se yhdessä paremman huomisen eteen työskentely johtaa isompiin onnistumisen kokemuksiin kuin nopeiden mielihyvien tavoittelu, vaikka olisivat kuinka yhdessä sovittuja.

Vähän sama kuin yhden illan jutut; saahan siitä jotain hetkellistä mielihyvää, läheisyyttä ja sitä et ”jes olen haluttu”, mutta se on hyvin kaukana siitä millaista mielihyvää toisensa henkisesti ja fyysisesti tuntevat ihmiset voivat toisilleen antaa.