Ihmisten huono tilannetaju juhliin pukeutumisen suhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän muuten juontaa useassa kommentissa oleva mielikuva, että juhlavaatteet olisivat epämukavia? Silloin vasta pitäisi epämukava olo olla, jos huomaa olevansa ihan eri asussa kuin muut. Mutta ne alipukeutujat eivät taida huomata sitäkään.

Varmaan omasta kokemuksesta? Itse ainakin näin 40v kokemuksella huomannut asian. En halua pukeutua vaatteisiin, joissa mua ahdistaa, joten jätän mieluummin tulematta

Etkö sä vielä yli 40-vuotiaana osaa valita itsellesi sopivia vaatteita? Mä en ymmärrä tätä ulinaa epämukavuudesta, minulla on ties kuinka paljon juhlamekkoja ja jakkupukuja ym. Eikä yksikään ole epämukava. Valitsen ainostaan mukavia vaatteita eikä yksikään koottu kiristä. Myönnettävä on sen verran että korkokengät alkavat yleensä jossain vaiheessa tuntua epämukavilta mutta silloin vaihdan tasapohjallisiin juhlakenkiin.

Ehkä olet niitä ihmisiä jotka eivät suostu uskomaan olevansa kokoa isompaa ja siksi ostat liian pieniä vaatteita jotka sitten puristavat ikävästi. Siksi kuvittelet että kaikki muut vaatteet kuin verkkarit ja löysä T-paita ovat epämukavia.

Ei nähtävästi osaa vaatemyyjätkään, kun pyysin tuomaan omaa kokoani. Kauluspaidat joko puristivat selästä tai olivat aivan liian pitkiä. Puvuntakki päällä naama näyttää auringonpistoksen saamalta porsaalta ja kaikki paikat ovat hiestä märkiä. Puvunhousuissa tuntuu tosi pinkeältä ja istumaan mennessä tulee sellaisia jännityksiä kankaaseen, että pelkään jonkin kohdan repeävän. Juhlamekkoja ja jakkupukuja en ole kokeillut, ehkä niille pitää antaa mahdollisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että vastaajien mielestä on vain kaksi vaitoehtoa: kamalat pönötysjuhlat, joissa ilmeisesti täytyy pukeutua johonkin iltapukuun ja olla naama norsun**, tai sitten on hauskat ja rennot juhlat pieruverkkareissa. 

No itse oon huomannut, että mitä hienompaa pukeutuminen on, niin sitä tylsempää vierailla on ja odottavat vain kotiinpääsyä

Et ole tainnut käydä akateemisissa juhlissa, vaikkapa yliopiston ainejärjestön vuosijuhlissa tai tohtorinväitöksen karonkassa. Niissä pukeutuminen on viimeisen päälle juhlavaa ja etiketin mukaista. Silti meno on varsin riehakasta eikä kuppiin syljetä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaa hankkia yksi polvipituinen lyhythihainen tai puolihihallinen musta mekko, kropan ja maun mukaan vähän myötäilevä (ei kuitenkaan liian kireä) tai löysemmin istuva, jossa on säällinen kaula-aukko. Mekko voi olla hihatonkin jos siihen päälle on bolero tai kevyt siisti neuletakki/jakku. Tätä mekkoa voit pitää hautajaisissa, rippijuhlissa, ylioppilasjuhlissa ja muissa valmistujaisissa, 50-vuotisjuhlissa, työpaikan pikkujouluissa, teatterissa, ravintolaillallisella ja työhaastattelussa asusteiden määrää ja laatua  sekä meikkiä ja kampausta vaihtelemalla. Jos et ole yhtään mekkotyyppi, niin vastaavasti kunnon kankaasta tehdyt mustat housut (ei trikoo) ja yksivärinen kuvioton musta paita, joka voi olla joustavakin jos esim. paitapuserot ei istu hyvin ruumiinrakenteesta johtuen.

Hyi helvetti, millä vuosisadalla elät. Minä en hametta päälleni pue, mutta onneksi jätän useimmat juhlat myös välistä, ei tarvitse kenenkään pyörtyä ja imppailla hajusuolaa, kun nainen ilmestyy HOUSUISSA juhliin.

Tämä.

Aikamoisia vanhoillisia täti-ihmisiä tässä ketjussa. Tulinkohan vahingossa lestapalstalle, tai körttiläisten.

Suomessa ei löydy helposti juhlavaatteita, jos ei halua tai voi käyttää hihattomia ja vesirajaan yltäviä mekkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Kihlajaisjuhlat? Millä vuosikymmenellä?

Paremmat piirit juhlivat niitä tietenkin. Samoin vähän huonommatkin piirit kyllä...

Mainitse nimeltä yksi ei-kuninkaallinen, joka juhlii kihlajaisia.

Aivan kuin joku rupeaisi täällä ystäviensä nimiä listaamaan

Että ketään julkkista ei tule mieleen? Ei se sitten kovin tavallista voi olla. Hääjuhlista sen sijaan on ollut lehtijuttu jos toinenkin.

En lue juorulehtia, iltapuluja tai seiskaa, joten eipä nuo julkkikset muutenkaan kovin tuttuja ole. Oli yleisiä tai ei, myös omassa porukassani juhlitaan jotenkin kihloihin menoa. Olemme isossa kaupungissa (ei Hki) asuvia kaksi-kolmekymppisiä ihmisiä, joita yhdistää, ja nyt sanon sen tämän palstan kirosanan, akateeminen koulutus. Enpä ole koskaan itsekään ajatellut, että näissä juhlissa olisi jotain ihmeellistä, vuoden sisällä olen ollut kaksissa. Tästäpä aiheesta saisikin ihan mielenkiintoisen sosiologisen tutkimuksen 

Tosiaankin. Itse en ole kihlajaisia viettänyt itse, enkä ole tuttavapiirissäkään kenenkään kuullut näin tehneen. Olemme kaikki samoin akateemisia ja suhteellisen hyvässä sosioekonomisessa asemassa, jos niin saa sanoa.

Olisi kyllä todella mielenkiintoista tietää, miksi joissain näitä juhlia on ja toisissa ei, meitäkin kun yhdistää kanssasi siis tuo sos.ek. tausta eli mikä on tosiaan se tekijä? Asuinseutu, tavat, se että muut saavat idean muilta kaveripiirin jäseniltä, vai mikä? En ole koskaan oikein osannut edes kyseenalaistaa kihlajaisia, kun niiden vietto on aina ollut niin itsestäänselvää.

se, jota lainasit 

Onko teillä päin suomenruotsalaista (siis ihan tavallisia tomaatinviljelijöitä Närpiöstä tms) taustaa? Mä luulen, että sieltä ainakin mun tuttavapiiri on saanut vaikutteita näistä pohjanmaalaisten tavoista ? - siis että esim myös kihlajaisista voidaan viettää isolla porukalla

Olen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, eikä ainakaan minun tuttavapiirissäni harrasteta kihlajaisjuhlia. Kyllä se on jostain muusta kiinni. Olisko siitä, miten paljon mummon mielipide vaikuttaa :) vai mistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Kihlajaisjuhlat? Millä vuosikymmenellä?

Paremmat piirit juhlivat niitä tietenkin. Samoin vähän huonommatkin piirit kyllä...

Mainitse nimeltä yksi ei-kuninkaallinen, joka juhlii kihlajaisia.

Aivan kuin joku rupeaisi täällä ystäviensä nimiä listaamaan

Että ketään julkkista ei tule mieleen? Ei se sitten kovin tavallista voi olla. Hääjuhlista sen sijaan on ollut lehtijuttu jos toinenkin.

En lue juorulehtia, iltapuluja tai seiskaa, joten eipä nuo julkkikset muutenkaan kovin tuttuja ole. Oli yleisiä tai ei, myös omassa porukassani juhlitaan jotenkin kihloihin menoa. Olemme isossa kaupungissa (ei Hki) asuvia kaksi-kolmekymppisiä ihmisiä, joita yhdistää, ja nyt sanon sen tämän palstan kirosanan, akateeminen koulutus. Enpä ole koskaan itsekään ajatellut, että näissä juhlissa olisi jotain ihmeellistä, vuoden sisällä olen ollut kaksissa. Tästäpä aiheesta saisikin ihan mielenkiintoisen sosiologisen tutkimuksen 

Tosiaankin. Itse en ole kihlajaisia viettänyt itse, enkä ole tuttavapiirissäkään kenenkään kuullut näin tehneen. Olemme kaikki samoin akateemisia ja suhteellisen hyvässä sosioekonomisessa asemassa, jos niin saa sanoa.

Olisi kyllä todella mielenkiintoista tietää, miksi joissain näitä juhlia on ja toisissa ei, meitäkin kun yhdistää kanssasi siis tuo sos.ek. tausta eli mikä on tosiaan se tekijä? Asuinseutu, tavat, se että muut saavat idean muilta kaveripiirin jäseniltä, vai mikä? En ole koskaan oikein osannut edes kyseenalaistaa kihlajaisia, kun niiden vietto on aina ollut niin itsestäänselvää.

se, jota lainasit 

Onko teillä päin suomenruotsalaista (siis ihan tavallisia tomaatinviljelijöitä Närpiöstä tms) taustaa? Mä luulen, että sieltä ainakin mun tuttavapiiri on saanut vaikutteita näistä pohjanmaalaisten tavoista ? - siis että esim myös kihlajaisista voidaan viettää isolla porukalla

Olen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, eikä ainakaan minun tuttavapiirissäni harrasteta kihlajaisjuhlia. Kyllä se on jostain muusta kiinni. Olisko siitä, miten paljon mummon mielipide vaikuttaa :) vai mistä.

Tästä vois avata oman ketjun. On mennyt vähän ohi aiheesta.

Olen osallistunut työharjoittelussa ja henkilökohtaisena avustajana juhliin todella nopealla aikataululla, toinen paria päivää aikaisemmin ja toinen tilanne oli kun kesken työpäivän pyydettiin juhliin, työhöni kuului siivousta joten olin pukeutunut todella rennosti kulahtaneisiin farkkuihin. Hieman nolotti, harjoittelijoille ei usein vaivauduta kertomaan etukäteen mistään tilaisuuksista tai tapahtumista. Joskus on jopa sovittu erityisistä työtehtävistä jotka harjoittelijan tulisi hoitaa, sovittu että harjoittelija menee toiseen työpisteeseen tiettynä päivänä mutta unohdettu kertoa tästä harjoittelijalle.

Henkilökohtaisena avustajana ei ollut varaa muutaman kympin päiväpalkalla työskennellessä hankkia erikseen sopivia hautajaisvaatteita, nyt löytyisi sopivat vaatekaapista.

Minua kaiken kaikkiaan vähempi kiinnostaa pöyristyä vieraiden vaatteista, mutta aina jaksan ihmetellä, miksi joka ylioppilasjuhlissa (olen siis opettaja) on melkeinpä enemmistö tytöistä pukeutunut tuskastuttavaiin mekkoihin ja kenkiin, joiden kanssa he eivät osaa kävellä? Hyvin tyypillistä on, että tyttö marssiessaan sinne eteen lakkia hakemaan vetää ensin hametta paremmin tissien päälle (aika harvalla on kuitenkaan sellainen varustus, että nuo mekot, jotka pysyvät päällä vain tissien varassa oikeasti pysyisivät ylhäällä) ja sitten ennen niitä lavan portaita kiipeämistään vielä vetävät hametta alaspäin (ja silti joskus on siinä eturiville istuvat päässet ’ihailemaan’ kankkuja).

Sitten kiivetään polvet koukussa ja nilkat lonksahdellen niistä 8cm koroissa kaiken kansan keskipisteenä.

No kukin tekee miten tykkää....

Onneksi toki upeita ja kauniita poikkeuksiakin näkyy :)

OT, mutta meillä (=pohjanmaalla) kihlojen juhlistaminen on ihan normaalia. Osa juhlii kaveriporukalla, osa perheen kesken ja osa ei varmaan juhli ollenkaan. En ollut osannutkaan ajatella, että siinä olisi jotain erikoista. t. 30-vuotias ei-uskonnollinen ei-suomenruotsalainen akateemisesti koulutettu vaasalainen.

Mun puolesta pukeutukoon jokainen miten tahtoo. Juhlava asu tarkoittaa jokaiselle erilaista omasta mausta riippuen. Juhlava ei ole t-paita ja farkut/verkkarit osastoa, mutta tähän väliin mahtuu aika paljon kaikenlaista ja, jos ei ole tarkkaa pukukoodia, niin silloin jokainen tyylillään. Kukkamekko tai iloiset värit hautajaisissa on ymmärrettävää, jos vainaja on näin toivonut tai musta mekko häissä ok, koska musta on juhlava väri. Sitä voi hälutessaan piristää väreillä. Musta antaa värinä anteeksi paljon, eikä korosta jokaista makkaraa, jos kyseessä on isokokoinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

0/5 Kuka muka juhlii nykyisin kihlajaisia yhtään mitenkään? Puhumattakaan että järjestetään pönötysjuhlat. Jollakin satuilijalla kulmakarvat kohoilee milloin missäkin juhlissa olutpullojen kanssa lompsijoiden takia. Liekö aina samat mielikuvituslompsijat.

Joissain uskonnollisissa piireissä on tullut kihlajaisjuhlia vastaan. Ihan siis kristillisissä, näissä herännäisissä porukoissa. Saa nuoriso seurustella vapaamminen kun on jo luvattu mennä naimisiin, ja koko yhteisö juhlien ansiosta tietää..

No me emme ole uskonnollisia ja kihloihin mennessämme omimme seurustelleetkin jo lähemmäs 10 vuotta. Silti meillä oli lähisuvun kesken kihlajaiset. Ja ihan 2000-luvulla. Emmekä muuten ole maaltakaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Mummoni hautajaisiin laitoin mustan, polvimittaisen pitsimekon ja kuroin vielä kietaisumallista kaula-aukkoa umpeen ettei rintavako näkyisi. Siskoni saapui mustissa farkuissa ja valkoisessa paidassa. Mummon vanhainkodin hoitaja tuli sinisessä tukassaan ja bilemekossaan. Kyllä teki pahaa.

Tämä juuri kertoi sen, että pukeutumisetikettiä ei tunneta ollenkaan. Mustat farkut eivät ole hautajaisasu, mutta ei myöskään musta pitsimekko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Kihlajaisjuhlat? Millä vuosikymmenellä?

Paremmat piirit juhlivat niitä tietenkin. Samoin vähän huonommatkin piirit kyllä...

Mainitse nimeltä yksi ei-kuninkaallinen, joka juhlii kihlajaisia.

Mun veli. Ei tietääkseni ole kuninkaallinen. Oikein 40 vierastakin kutsuttiin, kilistettiin maljat, kahviteltiin  ja julistettiin hääpäivä. En minäkään tuollaista ymmärrä, mutta omatpa on juhlansa. Tästä nyt vuosi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joissain kuvatuista tapauksista on ollut selvästi kyse tietoisesta epäkohteliaisuudesta ja välinpitämättömyydestä. 

Useimmissa näistä tapauksista kuitenkin epäkohteliaisuutta ja huonoa käytöstä osoittaa itse kuvauksen kirjoittaja, joka kokee juhlavieraana oikeudekseen arvostella ja taivastella muiden pukeutumista ja tyylitajua. Käsittämätöntä miten joku menee esimerkiksi hautajaisiin ARVOSTELEMAAN VAINAJAN LASTEN PUKEUTUMISTA. Eiköhän vainajan ja lastensa välinen arvostus ja kunnioitus ole kiinni ihan muista asioista kun hautajaisetiketin noudattamisesta. Tuon moukkamaisempaa käytöstä on vaikea kuvitella.

Mikä ihme sua vaivaa? Oot tainnu itse olla noissa kuvatuissa hautajaisissa, juuri noissa vaatteissa.

Kukaan ei kyseenalaista ihmisen surua, joka varmasti vanhemman kuoltua on pohjaton, vaan käytöstapoja ja asiallista/asiatonta pukeutumista.

Rauhoitu, hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlissa ja arvokkaissa tilaisuuksissa tietysti tulisi pukeutua tilanteeseen sopivasti, mutta eipä ollut tullut mieleen, että ilmeisesti omaisen hautajaisjärjestelyistä papin kanssa sovittaessa tulisi myös olla pukeutunut tietyllä tavalla. Näin ainakin äitini (65-v.) ja sukulaismummo keskustelivat ja hieman paheksuivat sukulaisnaista, jolla oli ollut muuten tummat vaatteet, mutta punainen huivi kaulassa tällaisessa tapaamisessa. On se näköjään tarkkaa?!

On. Jos vainaja on kirjoittanut omaan hautajaistestamenttiinsa, että vieraat voivat tulla muissakin kuin tummissa vaatteissa nii se on asia erikseen.

Anteeksi?! En kirjoittanut siis pukeutumisesta siunaustilaisuuteen, vaan ennen hautajaisia tapahtuvasta käynnistä kirkkoherranvirastossa juttelemassa papin kanssa, jossa sovitaan tietyistä asioista. Mielestäni silloin on se ja sama, minkävärisissä vaatteissa omainen paikalle ilmestyy. Mutta siis sukuni vanhemman polven mielestä oli jotenkin epäsopivaa ja outoa, että vainajan tytär oli valinnut kirkkaanvärisen asusteen. Ikäänkuin se kertoisi mitään surun asteesta tai vainajan kunnioittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaa hankkia yksi polvipituinen lyhythihainen tai puolihihallinen musta mekko, kropan ja maun mukaan vähän myötäilevä (ei kuitenkaan liian kireä) tai löysemmin istuva, jossa on säällinen kaula-aukko. Mekko voi olla hihatonkin jos siihen päälle on bolero tai kevyt siisti neuletakki/jakku. Tätä mekkoa voit pitää hautajaisissa, rippijuhlissa, ylioppilasjuhlissa ja muissa valmistujaisissa, 50-vuotisjuhlissa, työpaikan pikkujouluissa, teatterissa, ravintolaillallisella ja työhaastattelussa asusteiden määrää ja laatua  sekä meikkiä ja kampausta vaihtelemalla. Jos et ole yhtään mekkotyyppi, niin vastaavasti kunnon kankaasta tehdyt mustat housut (ei trikoo) ja yksivärinen kuvioton musta paita, joka voi olla joustavakin jos esim. paitapuserot ei istu hyvin ruumiinrakenteesta johtuen.

Hyi helvetti, millä vuosisadalla elät. Minä en hametta päälleni pue, mutta onneksi jätän useimmat juhlat myös välistä, ei tarvitse kenenkään pyörtyä ja imppailla hajusuolaa, kun nainen ilmestyy HOUSUISSA juhliin.

Minulla on paksut jalat ja muhkuraiset reidet, en voi käyttää polvipituisia hameita koska en tunne oloani hyväksi lyhyissä hameissa. Rita Tainola ei muuten käytä hameita sääriensä vuoksi, on kertonut jossain haastattelussaan.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini ilmestyi häihimme kokomustassa asussa. Esikoispojasta luopuminen taisi olla hänelle paljon kovempi paikka, kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Kun sitä varten kerran piti häihin pukea päälle suruasu. 😒

Musta mekko on pukeutumisen klassikko. En näe mitään pahaa pukeutua mustaan juhlissa! Hautajaisasun ja muun juhla-asun erotan itse ainakin koruilla, laukulla, kampauksella, kengillä tms asusteilla. Mustissa juhlavaatteissa on usein myös kimalteita, avaraa kaula-aukkoa tai leikkauksia, joita ei tulisi valittua "suruasuksi".

Itselläni on vaatevarasti lähinnä mustaa, mutta punainen tukkani ei juuri kaipaakaan värejä seurakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni hautajaisiin laitoin mustan, polvimittaisen pitsimekon ja kuroin vielä kietaisumallista kaula-aukkoa umpeen ettei rintavako näkyisi. Siskoni saapui mustissa farkuissa ja valkoisessa paidassa. Mummon vanhainkodin hoitaja tuli sinisessä tukassaan ja bilemekossaan. Kyllä teki pahaa.

Tämä juuri kertoi sen, että pukeutumisetikettiä ei tunneta ollenkaan. Mustat farkut eivät ole hautajaisasu, mutta ei myöskään musta pitsimekko.

No, mikähän siinä pitsissä on niin kovin epäsopivaa? Tuskin ap mitään läpinäkyvää pikkumustaa tarkoittaa pitsimekolla. Mustat, siistit farkutkin voivat mielestäni olla ihan ok, riippuu muusta asusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun teinitytär oli serkkunsa rippijuhlissa polvipitusissa farkkusortseissa ja t-paidassa, ei sillä ole juhlavaatteita sen paremmin. Oisko pitänyt jättää sitten menemättä?

Olisi. Koko perheen jos ei sen vertaa ole järkeä että lasta komennetaan pukeutumaan kunnolla. Olisiko vaikeaa laittaa pitkät housut tai hame?

Ja hän, joka ihmettele ettei juhlien järjestäjä loukkaannu ja kysele toisten pukeutumisesta, luuletko ettei niin käy?

Päin naamaa harvempi kehtaa sanoa että joku on väärin pukeutunut ja Suomessa on joku ihme tapa hiljaisesti kiristää juhlien järjestäjää "tulen sellaisena kun olen tai en tule ollenkaan". Jäätkööt tulematta jos ei arvosta muita ihmisiä tai itseään.

Millä tavalla se hame tai pitkät housut ovat paremmat kuin sortsit?

En tiedä, ehkä siistimmät? Asiallisemmat? Juhlavammat? Miltä susta itsestä tuntuu?

Jos on 30-asteen helle, niinkuin tänä kesänä on ollut, niin ainakin viileämmät. Kaikilla ei ole hameita, mutta varmaan ne farkut ja verkkarit kyseessä olleelta nuorelta olisi löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että vastaajien mielestä on vain kaksi vaitoehtoa: kamalat pönötysjuhlat, joissa ilmeisesti täytyy pukeutua johonkin iltapukuun ja olla naama norsun**, tai sitten on hauskat ja rennot juhlat pieruverkkareissa. 

No itse oon huomannut, että mitä hienompaa pukeutuminen on, niin sitä tylsempää vierailla on ja odottavat vain kotiinpääsyä

Huomaa ettet ainakaan ole akateeminen tai ikinä käynyt vuosijuhlissa tai väitöskaronkoissa. Siellä illan frakit ja iltapuvut päällä hienoissa kampauksissa ja voin sanoa ettei todellakaan ole tylsää!

Tästä olen kyllä täysin erimieltä. Mutta tokihan ihmisten käsitys hauskasta ja tylsästä vaihtelee . -eri