Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

En usko kuolemanjälkeiseen elämään. Jos sellainen kuitenkin on, se lienee sellainen jossa ei jaotella ihmisiä maan päällä eletyn elämän perusteella ja vain yhtä uskontoa suosivasti. Kaikki maapallon ihmiset kun eivät edes pääse tästä yhdestä ainoasta oikeasta uskosta (joka on jokainen uskonto omasta mielestään) mitenkään osalliseksi.

En usko sieluun tai että se menisi mihinkään. Sielu on yhtä kuin aivotoiminta, joka kuolee henkilön kuollessa. Tavallaan toivoisin välitilana leijumista jossain unenomaisessa tilassa mukavien muistojen kanssa, mutta ei sekään ole mahdollista aivotoiminnan loppuessa. Kuolin tavasta riippuen tuo on varmaan mahdollista hetkiä ennen kuolemaa ja eipä tuollaisessa tilassa ikuisesti haluaisi olla, ellei aika kuluisi todella nopeasti ja muuttuisi lopulta tyhjyydeksi.

Onhan se tietty vaikea ajatella ettei ole mitään eikä voi edes ajatella ettei ole mitään, kun ei ole olemassa, eipä sitä tarvinnut murehtia ennen syntymääkään.

Siihen, että loppu on nopea ja suht. tuskaton.

Uskovainen ei taida tajuta, että loppu on loppu. Kun elämä loppuu, ei jää mitään sielua lillumaan pimeyteen ja vilkuilemaan rannekellosta, kauanko tämä mahtaa kestää. Tietoisuus sammuu, elinikäinen piina loppuu.

Ajatus ikuisuudesta uskovaisten seassa on hirvittävä. Sitä hyminän ja imelyyden määrää, kuin hukkuisi hattaraan.

En ole ateisti, en käytä aikaani uskon tai uskomattomuuden miettimiseen. Kuolema ei pelota eikä ahdista, tiedän tasan tarkkaan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Minut tuhkataan ja tuupataan six feet under.

Ne uskovaiset, jotka kyselee eikö ei-uskovaisia pelota jos helvetti onkin olemassa: eikö teitä pelota jos käykin niin että pyhä pietari ei olekaan vastassa ja koko suuri kirja osoittautuu suureksi kuplaksi?

Itse ateistina uskon, että kuoleman jälkeen voi päätyä mihin vaan, tai voi niinkin olla, ettei kuolemanjälkeistä elämää edes ole. Enemmän minua karmii tuo mahdollinen tuntematon olinpaikka, joka saattaa olla millainen vain, kuin tietoisuuden täydellinen päättyminen

Yngwie Malmsteen kirjoitti:

ateisti tajuaa kuolemanhetkellä sen kauheen tilan että menee helvettiiin ja Jumala on olemassa

Edes uskovat ei oikeasti usko näin salaa sisimmässään. Jos uskoisivat, olisivat kauhuissaan siitä että enemmistö omasta perhepiiristä, tutuista ja elämänpiiristä tulee kokemaan epäinhimillistä kidutusta sen ns. rakastavan taivaan isän käsittelyssä. Tämä helvettijuttu on vain sellainen hassunhauska päiväunelma jolla kiusataan ja uhkaillaan ja lällätellään ei-uskovia ja saadaan siitä tyydytystä.

Yngwie Malmsteen kirjoitti:

ateisti tajuaa kuolemanhetkellä sen kauheen tilan että menee helvettiiin ja Jumala on olemassa

Niinhän sinä toivot. Mutta sinunkaltaisten kanssa harva haluaisi samaan paikkaan.

Hehe.. Ei kuolleena tarvitse toivoa yhtään mihinkään :) Sitä vain kupsahtaa, maatuu ja imeytyy muihin eliöihin ja maahan ja lakkaa olemasta. Täydellistä!

Ateistit uskoo että menevät olemattomuuteen ja tiedottomuuteen eikä tarvi enää murehtia kuoleman jälkeen mistään. He ovat monet siitä lähes sataprosenttisen vakuuttuneita. Mielestäni kyllä yhtälailla voi käydä niin, että tietoisuus tavalla tai toisella jatkaa kulkuaan eikä pääty kuolemaan. Ihan yhtälaisella todennäköisyydellä kuin tietoisuuden sammuminen kuolemassa.

Mitä hyväksymistä siinä on? Kuollessa lakkaat vain olemasta. Vaikeampaa se läheisille on kun tilalle jää tyhjyys.

Helvetillä pelotteleminen ja taivaalla kosiskelu on luotu ihmisille joiden oma moraali jättää toivomisen varaa.

Mihin uskovainen turvaa kuoleman hetkellä, kun huomaa olevansa väärässä? Ja elämässä kituuttaminen on ollut turhaa, kun et ole sen parempi kuollessasikaan?

Kyllä vituttaisi, kun olisi voinut reilusti tehdä elämänsä aikana mitä haluaa, mutta se menikin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyväksymistä siinä on? Kuollessa lakkaat vain olemasta. Vaikeampaa se läheisille on kun tilalle jää tyhjyys.

Helvetillä pelotteleminen ja taivaalla kosiskelu on luotu ihmisille joiden oma moraali jättää toivomisen varaa.

Näin. Kun kuolee niin kuolee, hyväksyipä asian tai ei.

Me ihmiset annamme arvon asioille, jotka ovat rajallisia tai harvinaisia. Ikuisuudessa elämä menettää merkityksensä.

Yngwie Malmsteen kirjoitti:

ateisti tajuaa kuolemanhetkellä sen kauheen tilan että menee helvettiiin ja Jumala on olemassa

Kristityt tajuavat Odinin edessä että Jumala on olemassa mutta...

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla ateisti jos oma lapsi kuolee?

No jos ei tuota ennen ollut ateisti, niin luulisi viimeistään tuossa vaiheessa kyseenalaistavan sen, että olisi joku rakastava jumala olemassa..

Laitan toivoni siihen, että se kuoleman hetkellä tapahtuva DMT:n vapautuminen aivoissa on yhtä mielenkiintoinen kokemus kuin sopisi odottaa, ja sen jälkeen tietoisuuteni lakkaa olemasta, eli vaikka kuinka ahdistuisin ja pelkäisin vielä eläessäni, ei sillä siinä vaiheessa ole enää mitään väliä. Siispä en viitsi vaivautua kauheasti ahdistumaan siitä, että väistämättä kuolen joskus.

Ja tietty jos käykin ilmi, että kuoleman jälkeen on jotain, niin sehän vasta mielenkiintoista onkin! Se tulee meille kaikille aikanaan selviämään. Sitä odotellessa siis.

Vierailija kirjoitti:

Ateistit uskoo että menevät olemattomuuteen ja tiedottomuuteen eikä tarvi enää murehtia kuoleman jälkeen mistään. He ovat monet siitä lähes sataprosenttisen vakuuttuneita. Mielestäni kyllä yhtälailla voi käydä niin, että tietoisuus tavalla tai toisella jatkaa kulkuaan eikä pääty kuolemaan. Ihan yhtälaisella todennäköisyydellä kuin tietoisuuden sammuminen kuolemassa.

Koska meillä ei ole minkäänlaista evidenssiä siitä, että tietoisuus voisi elää ihmisen ulkopuolella tai olisi mitään muuta kuin aivojen luoma ilmiö, niin tällä hetkellä sen todennäköisyys on nolla. Eli ei ole ihan fifty-fifty tuo todennäköisyys.

Katsokaa luontoa, eläimiä ja kaikkea järjestelmällisyyttä.  Uskon, että Jumala loi kaiken tämän ja myös ihmisen.

Minulle on tärkeintä, että kun kerran olen siellä rajan toisella puolen jumalan tuomioistuimen edessä tekemässä tiliä elämästäni, niin nimeni löytyy sieltä Karitsan elämänkirjasta(lue ilmestyskirjasta).

Ei ole kovinkaan merkittävää minulle, vaikka osa teistä pitää minua typeränä uskoessani jumalaan ja jeesuksen sovintotyöhön.  Tärkein tavoitteeni on kuitenkin olla tämän elämän loputtua siellä jumalan luona pelastettujen joukossa.