Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Vierailija kirjoitti:

Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.

Järjetön kysymys.

Elämä loppuu kuolemaan.

Kannattaa elää sillämielin että toista tilaisuutta ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

Viitteitä tutkimukseen, kiitos!

Tietääkseni rottakokeissa on todettu vilkasta aivotoimintaa juuri ennen aivojen sammumista hapenpuutteen vuoksi.

Se taas korreloi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Kavnttifysiikassa on niitä Youtubestakin löytyviä kokeita tehty, jossa kvantit tietävät. Tiedemiehet puhuvat tuolla tietävät -termillä puhuttaessa kvanttien ominaisuuksista. Tämän perusteella arvioidaan, että elämän jälkeen kuolema ei lopeta tietoisuutta.

Ihanko oikein Youtubessa on hörhö tehnyt videon? Ketään ei kiinnosta.

Kvantit eivät tiedä mitään. Tietoa niissä voi olla, ja onkin, mutta ei tietämystä. Esimerkiksi spin on informaatiota, mutta ei sillä ole mitään tekemistä minkään tietoisuuden kanssa.

"Mitä kummallista sitten on hiukkasten välisen kytkennän säilymisessä? Hämmästyttävä havainto on siinä, että toinen hiukkanen tuntuu tietävän, mitä toiselle hiukkaselle tehdään. Kun hiukkasen A spin mitataan kaukana hiukkasesta B, hiukkaselle B mitattu spin riippuu siitä miten hiukkasen A spiniä on mitattu. Voidaan järjestää jopa niin, että spinin mittaussuunta hiukkaselle A valitaan ja sitä muutetaan sen jälkeen kun hiuk kaset ovat lähteneet matkaan. Muutokset voivat olla niin nopeita, että edes valon nopeu della kulkeva signaali ei ehtisi kertomaan hiukkaselle B mitä hiukkaselle A on tehty. Kun sitten suuren mittausjoukon tuloksia myöhemmin verrataan, huomataan täydel linen korrelaatio hiukkasten A ja B mittaustuloksissa. Toisen hiukkasen havainto siis määrää toisen hiukkasen kvantimekaanisen tilan, olivatpa hiukkaset kuinka kaukana toisistaan hyvänsä."

https://www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelma/FysiikanTodellisuus.htm

Eli on tekemistä tietoisuuden kanssa, vaikka muuta väitätkin ja täällä ihmiset haukut (nimittely) vielä suuttuessasikin. Onpas sinulla traumat tullut uskovaisista ja uskonnosta, kun fysiikkaakin täytyy kieltää, jotta vain jumalan, taivaan tai helvetin olemassa olon saisit kiellettyä, oli sitten jumalaa, taivasta tai helvettiä, tai ei.

Tietoisuus siis välittää informaation kahden hiukkasen välillä valoa nopeammalla nopeudella.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Kun lakkaa olemasta, ei ole ikuista pimeyttä tai tiedottomuutta. Puhumattakaan, että olisi helvetti. Se ei pelota kuin uskovaisia.

Aiemmin ateisteilla on ollut vaikeuksia ymmärtää, mitä olemattomuus tarkoittaa, kun on ollut puhe siitä, ettei olemattomuudesta voi tulla mitään. Nyt ateistit jännästi ymmärtävätkin, mitä olemattomuus on.

Kerro lisää siitä, miten ateisteilla on vaikeuksia ymmärtää olemattomuutta.

Kerro myös siitä, miten olet havainnut, että olemattomuudesta ei voi tulla mitään. Mahtoi olla erittäin mielenkiintoinen koejärjestely.

Vierailija kirjoitti:

Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.

Aloittajan kysymyksestä jo selviää, että kuolemanpelosta ne lukemattomat uskonnot kumpuavat.

Mihin se toivo pitäisi laittaa ja mikä toivo ja miksi? Kuoleman jälkeen tila on sama kuin ennen syntymää. Eipä siitä ajasta traumoja jäänyt.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

Viitteitä tutkimukseen, kiitos!

Tietääkseni rottakokeissa on todettu vilkasta aivotoimintaa juuri ennen aivojen sammumista hapenpuutteen vuoksi.

Se taas korreloi...

Taas näköjään skepsiksen jäsenten kokoontumisajo täällä; "Viitteitä tutkimukseen, kiitos!" -vaatimukset paljastaa sen joka ikinen kerta. Edes hesarin mielipiteissä ei ole yhtä jäykkää ja ehdotonta porukkaa vaatimuksineen, vaan niissä ihmiset ovat järjestään avoimia erilaisille mahdollisuuksille koskien artikkeleita, joissa ollaan puhuttu tietoisuudesta, rinnakkaisista maailmoista jne.

Vierailija kirjoitti:

Mietimme sukulaisen kanssa taannoin onko yleensäkin tuonpuoleisessa jengi sen ikäisenä kun he ovat kuolleet? Hirveästi dementikkoja ja sairaita ihmisiä, ei kiva. 

Uskovainen mummo meinasi hieman hermostua kun sanoi jossain vaiheessa että odottaa jo tapaavansa rakaansa taivaassa. Pyysin tarkentamaan että kaipako hän eniten ensimmäistä, toista vai kolmatta miestään ja tunteekohan nämä toisistaan mustasukkaisuutta.

Saattohoidin oman äitini 3-kymppisenä, siihen asti en ollut uskonasioita syvällisemmin ajatellut vaan seurannut lampaana minulle lapsuudesta asti tuputettua kristinuskon 'totuutta'. Äidin sairaus, kuolema ja sen jälkeinen aika pisti ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Kun olin seurannut vierestä oman äidin kärsimystä ja pitänyt kädestä hänen ottaessa viimeisen hengenvedon tulin tulokseen etten pysty uskomaan mihinkään kristiniuskon oppiin pelastuksesta, taivaasta tai helvetistä. Olisi ollut varmasti lohdullisempaa jatkaa entisellä linjalla ja ajatella että äitini seuraa minua pilven reunalta ja tapaamme vielä joskus, mutta minulla tämä prosessi johti kuitenkin aivan päinvastaiseen tulokseen, minusta tuli uskonnoton, ateisti. Muutos voimaannutti ja vapautti muutenkin ajattelua. Kun omat lapseni syntyivät päätin että heidän ei tarvitse koskaan joutua samanlaiseen aivopesuun jolle itse olin lapsuudessa altistunut (koti ja koulu). He saavat 'puolueetonta tietoa maailman uskonnoista ja itse päättää mihin uskovat jos uskovat.

Tämä tapahtui myös minulle:

When I got untethered from the comfort of religion, it wasn't a loss of faith for me, it was a discovery of self. I had faith that I'm capable enough to handle any situation. There's peace in understanding that I have only one life, here and now, and I'm responsible. - Brad Pitt

Kun kuolee joutuu samaan tilaan kuin ennen syntymää, ennen kuin siittiö porautui munasoluun. Toivottavasti kuolemanhetki on yhtä orgastinen kuin elämän alku.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.

Missä sinun sielusi oli ennen sinun syntymää?

Saisiko tälle sielulle määritelmän? Eli mikä se tarkalleen ottaen on?

Meinaatko, että ihminen voidaan vain teknisesti saada eloon? Veri virtaamaan ja aivot ajttelemaan kuten frankenstein..ei voi..ihmisellä on sielu, joka on puhallettu eloon, muutoinhan olisi helppoa pitää ihminen elossa iankaikkisesti.

Periaatteessa kyllä, käytännössä ei.

Solujen rappeutuminen ja kuolema tulee takarajaksi.

Kun aivot sammuvat ja ovat tarpeeksi kauan ilman happea, paluuta ei ole.

Sielu on elävien, terveiden aivojen ominaisuus.

Miksi päihteet, aivovauriot, unenpuute, aivosähkötoiminnan häiriöt, jne vaikuttavat henkisiin, "sielullisiin" kykyihin?

Joko tilapäisesti tai pysyvästi.

Dementoituvan vanhuksen persoonallisuus murenee vähä vähältä.

Ennen sinulle niin läheinen henkilö on jo vuosia ollut poissa, ennen kuin hengitys lakkaa.

Jos Jumala olisi olemassa, niin hänellehän kuolleesta herättäminen ei olisi temppu eikä mikään. Ei vaan ole vielä vaivautunut esittelemään kykyjään tällä saralla.

Vierailija kirjoitti:

Eli on tekemistä tietoisuuden kanssa, vaikka muuta väitätkin ja täällä ihmiset haukut (nimittely) vielä suuttuessasikin.

Miten niin on tekemistä tietoisuuden kanssa? Eihän lainauksessasi puhuta tietoisuudesta yhtään mitään.

Sekin kohta, jossa puhutaan, että "hiukkanen tietää" on pelkästään sanavalinta, eikä väite siitä, että hiukkanen oikeasti tietäisi yhtään mitään. Hiukkasessa on tietoa eli ominaisuuksia. Ei hiukkasella ole mitään muistikapasiteettia, jonne se kerää tietoa, eikä mitään viitettä ole siitä, että sillä olisi minkäänlaista tietoisuutta.

Tuo sanavalinta on aivan vastaavanlainen kuin vaikka sekin, että "tiede osaa selittää jääkaapin toiminnan". Tuossakaan sanavalinnassa ei kukaan oikeasti väitä, että tiede olisi jokin objekti, joka puhuisi ihmisen tavoin ja selittäisi jääkaapista yhtään mitään. Tai ylipäätänsä, että tiede olisi mitään muuta kuin prosessi, jota ihmiset käyttävät.

Tietoisuus siis välittää informaation kahden hiukkasen välillä valoa nopeammalla nopeudella.

Mikä hemmetin tietoisuus? Ei tässä ole kyse mistään tietoisuudesta. Missä sä muka olet nähnyt edes väitettävän, että kyse on mistään tietoisuudesta? Laita sen oppikirjan nimi tähän näin.

Hiukkasten lomittuminen ei ole tietoisuutta, vaan vuorovaikutus. Eikä siinäkään varsinaisesti siirry informaatiota ylivalonnopeudella, muutenhan sitä käytettäisiin nopeana tiedonsiirtomenetelmänä avaruusluotainten kanssa.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

Viitteitä tutkimukseen, kiitos!

Tietääkseni rottakokeissa on todettu vilkasta aivotoimintaa juuri ennen aivojen sammumista hapenpuutteen vuoksi.

Se taas korreloi...

Hapenpuute -selitys on täysin väsynyt selitys, eikä siihen usko enää juuri kukaan vakavasti otettavista tiedemiehistäkään.

Toivo sammuu kun henki lähtee

Vierailija kirjoitti:

Taas näköjään skepsiksen jäsenten kokoontumisajo täällä; "Viitteitä tutkimukseen, kiitos!" -vaatimukset paljastaa sen joka ikinen kerta.

Niin, olisihan se sulle helpompaa, jos kaikki vaan sokeasti uskoisivat kaiken soopan mitä suustasi suollat ja hanuristasi kiskot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

Mikähän rottakoe ja millä ihmeen tavalla se muka tuollaista voisi edes teoriassa havaita?

Rottia labrassa kahdessa eri maassa. Rottien piti oppia suorittamaan tietty tehtävä. Kun toisessa maassa olevat rotat oppivat suorittamaan tehtävän, myös toisessa maassa olevat rotat osasivat suorittaa tehtävän. Voi toki olla sattumaa. Kuten sanottu, vain alustavia viitteitä mahdollisuudesta on olemassa, asiaa ei ole tutkittu sen pitemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

Mikähän rottakoe ja millä ihmeen tavalla se muka tuollaista voisi edes teoriassa havaita?

Rottia labrassa kahdessa eri maassa. Rottien piti oppia suorittamaan tietty tehtävä. Kun toisessa maassa olevat rotat oppivat suorittamaan tehtävän, myös toisessa maassa olevat rotat osasivat suorittaa tehtävän. Voi toki olla sattumaa. Kuten sanottu, vain alustavia viitteitä mahdollisuudesta on olemassa, asiaa ei ole tutkittu sen pitemmälle.

Aivan uskomatonta paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työskennellyt kuolemanajatuksen kanssa, ja olen rauhallinen sen suhteen.

Olen itse hoitoalalla nähnyt monta kuolemaa, ja joka kerta se pysäyttä. Joks kerta yhtä suuri ja hiljaiseksi vetävä asia, mutta yhtä luonnollinen kuin syntymä. Toinen päätepiste.

Olen itse myös ollut tilanteessa jossa makasin sairaalassa eikä tiedetty tulenko selviämään. Paranin, mutta hyvän lääketieteellisen avun takia, en minkään satuhahmon. Kuolema pelottaa koska se on tuntematon asia. Kukaan ei tiedä miltä se tuntuu ja täydellinen katoaminen kaikesta tietoisuudesta ja olemassa olosta on pelottavaa. Siksi pitää keksiä tarinoita ihmeolennoista ja satuja ihmeellisistä paikoista missä hyvä saa palkkion ja paha palkkansa. 

Jos nämä sepitelmät jotakuta lohduttavat, suotakoot se ilomielin heille. Jättäkää kuitenkin heikoimmat ja hyväuskoisimmat rauhaan pelottelultanne ja kauhukuviltanne jostain helvetin tulesta! Se on julmaa kiusaamista, enkä ymmärrä miten joku itseään "uskovaiseksi" nimittävä voi olla niin pirullinen ja paha että pelottelee ketään sellaisella!  Eikös se niin ole, että joka itsensä ylentää, se alennetaan. Ja kuka teistä heittää sen ensimmäisen kiven. Ja mitä teette yhdellekään näistä pienimmistä ( heikommista ) sen teette myös minulle. 

Tekopyhyys kukoistaa.

Luulen että uskovia kuolema pelottaa enemmän, koska heillehän se ei ole loppu vaan uuden alku.

Ei ateistilla ole kuolemassa juurikaan pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

Mikähän rottakoe ja millä ihmeen tavalla se muka tuollaista voisi edes teoriassa havaita?

Rottia labrassa kahdessa eri maassa. Rottien piti oppia suorittamaan tietty tehtävä. Kun toisessa maassa olevat rotat oppivat suorittamaan tehtävän, myös toisessa maassa olevat rotat osasivat suorittaa tehtävän. Voi toki olla sattumaa. Kuten sanottu, vain alustavia viitteitä mahdollisuudesta on olemassa, asiaa ei ole tutkittu sen pitemmälle.

Varmaan TV7:lla kerrottuja tutkimuksia?

Sanoisin että ihan puhdasta potaskaa. Tuollainen havaintohan olisi äärimmäisen mielenkiintoinen ja sitä olisi syytä jatkaa. Koska ei ole jatkettu, niin se ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietimme sukulaisen kanssa taannoin onko yleensäkin tuonpuoleisessa jengi sen ikäisenä kun he ovat kuolleet? Hirveästi dementikkoja ja sairaita ihmisiä, ei kiva. 

Uskovainen mummo meinasi hieman hermostua kun sanoi jossain vaiheessa että odottaa jo tapaavansa rakaansa taivaassa. Pyysin tarkentamaan että kaipako hän eniten ensimmäistä, toista vai kolmatta miestään ja tunteekohan nämä toisistaan mustasukkaisuutta.

Ensi kerralla käske hänen lukea sieltä rakkaasta kirjastaan Markus 12:18-25, niin suuttuu lopullisesti. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

Mikähän rottakoe ja millä ihmeen tavalla se muka tuollaista voisi edes teoriassa havaita?

Rottia labrassa kahdessa eri maassa. Rottien piti oppia suorittamaan tietty tehtävä. Kun toisessa maassa olevat rotat oppivat suorittamaan tehtävän, myös toisessa maassa olevat rotat osasivat suorittaa tehtävän. Voi toki olla sattumaa. Kuten sanottu, vain alustavia viitteitä mahdollisuudesta on olemassa, asiaa ei ole tutkittu sen pitemmälle.

Älä nyt jaksa naurattaa. Eihän noin typerä koetta kukaan edes tekisi, koska ei kukaan oleta, että asiaan täysin liittymättömät rotat voisivat mitenkään oppia jotain telepaattisesti.