Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

pekka_s kirjoitti:

Mein Kampf ja musta raamattu.

Oletpa todella hurja kaveri, wow. Mustaa raamattua ja Mein Kampfia lukeva vauvapalstalla notkuva mies [/quot

Mitä kummaa tuossa ? Ristiriitaisuudethan  ovat parhaita.

Kliininen lapsipsykologia.

Wilhelm Reich - Fasismin Massapsykologia

Dean Koontz - Lightning

Stephen King - The Stand

Justin Cronin - Linnake

Vierailija kirjoitti:

Tommi Kinnusen Pintti lähtee matkalukemiseksi.

Täällä moni on sanonut lukevansta tuota Pinttia. Ekan kerran kun sen nimen näin, luulin että joku vitsaili juovansa mieluummin olutta kuin lukevansa :-) 

En vaan tajua mikä on tän Kinnusen viehätys, kun siis itse yritin aikoinaan sekä Lopottia että Neljäntienristeystä ja about 10 sivua riitti toteamaan että I'm bored to tears enkä mitenkään jaksa lukea enempää. Ylipäänsäkin luen aika vähän suomeksi kun mun mielestä tarinat on suomalaiskirjoissa pääsääntöisesti huonoja eikä innosta lukemaan.

Waltarista, Veijo Meren jutuista, Linnan Pohjantähdestä, Hilja Valtosen hömpän helmistä kyllä tykkään, mutta siinäpä taitaa olla suomalaiskirjailijat joiden tuotoksista oikeasti pidän. Olen niin montaa Finlandia-palkittuakin kirjaa yrittänyt hampaat irvessä kärsien lukea, että päätin joskus että antaa olla ns. suomalaisen laatukirjallisuuden kanssa. Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Ja: mikä tuon Kinnusen jutuissa viehättää??

Nappasin kirjaston asiakkaiden kierrätyshyllystä Minna Lindgrenin dekkarin Kuolema Ehtoolehdossa.

En ole erityinen dekkarien ystävä, mutta tässä itse asiassa ei ole ongelmana se "dekkarius" (sillä kirjan puoliväliin mennessä sitä ei ole pahemmin ole ollut havaittavissa). Sen sijaan olen aika ahdistunut kirjan sävystä, jossa vanhukset yrittävät selviytyä palvelutalon arjesta. Tiedän hyvin, että ne ovat yleensä ahdistavia paikkoja ja hoito puutteellista, jopa rikollisen huonoa, mutta jotenkin tämä toisaalta humoristinen ote siihen kaikkeen ei nyt minulle toimi... Tai sitten se itse huumori ei minulle ihan toimi. Jotain ristiriitaa siinä on.

Olin joskus ajatellut ostaa kirjan iäkkäämmälle sukulaiselleni lahjaksi, mutta törmäsin arvosteluihin, joissa juonesta mainittiin mm. epäilys vanhukseen kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja se sai minut epäilemään, ettei kirja ehkä olisikaan sävyltään sopiva. Olin oikeassa. En myöskään tiedä, tykkäävätkö oman muistinsa heikkenemistä pelkäävät ikäihmiset lukea kirjoja, joissa esiintyy tällaisia uhkakuvia palvelutalojen meiningistä..?

Vierailija kirjoitti:

Nappasin kirjaston asiakkaiden kierrätyshyllystä Minna Lindgrenin dekkarin Kuolema Ehtoolehdossa.

En ole erityinen dekkarien ystävä, mutta tässä itse asiassa ei ole ongelmana se "dekkarius" (sillä kirjan puoliväliin mennessä sitä ei ole pahemmin ole ollut havaittavissa). Sen sijaan olen aika ahdistunut kirjan sävystä, jossa vanhukset yrittävät selviytyä palvelutalon arjesta. Tiedän hyvin, että ne ovat yleensä ahdistavia paikkoja ja hoito puutteellista, jopa rikollisen huonoa, mutta jotenkin tämä toisaalta humoristinen ote siihen kaikkeen ei nyt minulle toimi... Tai sitten se itse huumori ei minulle ihan toimi. Jotain ristiriitaa siinä on.

Olin joskus ajatellut ostaa kirjan iäkkäämmälle sukulaiselleni lahjaksi, mutta törmäsin arvosteluihin, joissa juonesta mainittiin mm. epäilys vanhukseen kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja se sai minut epäilemään, ettei kirja ehkä olisikaan sävyltään sopiva. Olin oikeassa. En myöskään tiedä, tykkäävätkö oman muistinsa heikkenemistä pelkäävät ikäihmiset lukea kirjoja, joissa esiintyy tällaisia uhkakuvia palvelutalojen meiningistä..?

Mulle tuli myös vähän kiusaantunut ja ahdistunut olo tästä Ehtoolehto-sarjasta. Olen ne kaikki lukenut, mutta jotenkin surullinen kuva jäi. Ehkä johtuu siitä, että itse kohta olen tuon ikäinen ja elämän loppu häämöttää. Mutta eikö siitäkin voisi kirjoittaa tyynemmin ja positiivisemmin? Ehkä kirjailijan onkin tarkoitus herätellä? N62

No ehkä mulle sopisi tuo Ehtoolehto-sarja, täytyy kokeilla, kun olen joskus opiskeluaikoina tutustunut vanhustenhoitoalaankin. Ja sittenhän on niitä vastaavantyyppisiä ruotsiksikin (Kaffe med rån jne.) /terv 589

Kirja nimeltä Sydämeni soi, joka on valikoima Saima Harmajan runoja ja otteita hänen päiväkirjastaan.

Juha Hurme: Niemi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nappasin kirjaston asiakkaiden kierrätyshyllystä Minna Lindgrenin dekkarin Kuolema Ehtoolehdossa.

En ole erityinen dekkarien ystävä, mutta tässä itse asiassa ei ole ongelmana se "dekkarius" (sillä kirjan puoliväliin mennessä sitä ei ole pahemmin ole ollut havaittavissa). Sen sijaan olen aika ahdistunut kirjan sävystä, jossa vanhukset yrittävät selviytyä palvelutalon arjesta. Tiedän hyvin, että ne ovat yleensä ahdistavia paikkoja ja hoito puutteellista, jopa rikollisen huonoa, mutta jotenkin tämä toisaalta humoristinen ote siihen kaikkeen ei nyt minulle toimi... Tai sitten se itse huumori ei minulle ihan toimi. Jotain ristiriitaa siinä on.

Olin joskus ajatellut ostaa kirjan iäkkäämmälle sukulaiselleni lahjaksi, mutta törmäsin arvosteluihin, joissa juonesta mainittiin mm. epäilys vanhukseen kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja se sai minut epäilemään, ettei kirja ehkä olisikaan sävyltään sopiva. Olin oikeassa. En myöskään tiedä, tykkäävätkö oman muistinsa heikkenemistä pelkäävät ikäihmiset lukea kirjoja, joissa esiintyy tällaisia uhkakuvia palvelutalojen meiningistä..?

Mulle tuli myös vähän kiusaantunut ja ahdistunut olo tästä Ehtoolehto-sarjasta. Olen ne kaikki lukenut, mutta jotenkin surullinen kuva jäi. Ehkä johtuu siitä, että itse kohta olen tuon ikäinen ja elämän loppu häämöttää. Mutta eikö siitäkin voisi kirjoittaa tyynemmin ja positiivisemmin? Ehkä kirjailijan onkin tarkoitus herätellä? N62

Niin juuri tämäntyyppisiä ajatuksia tarkoitin!

Varmasti kirjailija on halunnut nostaa esiin vanhustenhoidon epäkohtia ylenmääräisine lääkitsimisineen ja hoitohenkilökunnan välinpitämättömyydestä, epäpätevyydestä, kiireestä. Mutta kun teos on tyyliltään humoristinen, niin...

Ehkä sitten minusta näillä asioilla ei tulisi laskea leikkiä tai jotain? Tai siinä huumorin tyylissä on joku outo ristiriita? Tekstin tyyli on kepeä ja "överi hassu", niin sitten kun siihen yhdistyy teemana vanhusten aidosti huono kohtelu, niin tulee omaan päähän sellainen yhteentörmäys, että " hetkinen, mitä ihmettä mä just luin? Onko tämä hauskaa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommi Kinnusen Pintti lähtee matkalukemiseksi.

Täällä moni on sanonut lukevansta tuota Pinttia. Ekan kerran kun sen nimen näin, luulin että joku vitsaili juovansa mieluummin olutta kuin lukevansa :-) 

En vaan tajua mikä on tän Kinnusen viehätys, kun siis itse yritin aikoinaan sekä Lopottia että Neljäntienristeystä ja about 10 sivua riitti toteamaan että I'm bored to tears enkä mitenkään jaksa lukea enempää. Ylipäänsäkin luen aika vähän suomeksi kun mun mielestä tarinat on suomalaiskirjoissa pääsääntöisesti huonoja eikä innosta lukemaan.

Waltarista, Veijo Meren jutuista, Linnan Pohjantähdestä, Hilja Valtosen hömpän helmistä kyllä tykkään, mutta siinäpä taitaa olla suomalaiskirjailijat joiden tuotoksista oikeasti pidän. Olen niin montaa Finlandia-palkittuakin kirjaa yrittänyt hampaat irvessä kärsien lukea, että päätin joskus että antaa olla ns. suomalaisen laatukirjallisuuden kanssa. Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Ja: mikä tuon Kinnusen jutuissa viehättää??

Mun mielestä Neljäntienristeys oli hyvä ja hyvin kerrottu tai kirjoitettu, siinä oli ikään kuin neljä tarinaa neljästä ihmisestä, jotka sitten nivoutuivat yhteen ja kirjan huipennus oli vasta loppupuolella kun oikeastaan tajusi kirjan ajatuksen ja sitten teki mieli lukea uudestaan alusta kun tiesti lopun. Alkuosa ikään kuin koottiin juonta eri tahoilta.

Lopotista odotukset oli korkealla, se jatkoi samaa aihetta mutta eka kirja oli minusta parempi.

Siksi ilman muuta luen tuon Pintinkin.

Luen paljon historiallisia kirjoja, sotakirjoja ja elämänkertoja mutta myös dekkareita. Joskus joku kirjastosta lainaamani jää lukematta koska en ehdi tai muuten vaan se tökkii enkä pääse alkua pidemmälle.

Risto Isomäen Haudattu uhka.

Tämä on vähän liian jännä mun makuun, meinaa yöunet mennä...

Harry Potter ja kuoleman varjelukset,TAAS.

Daniel Colen Räsynukke.

Kiitos.

Olen saanut monta hyvää vinkkiä.

.

Itselläni kesken ovat:

Heidi Köngäs: Dora, Dora

ja

Eino Leinon kirjeitä L. Onervalle

Kirjoittaja on kai Eino Leino? Toimittanut A.M.  Peltonen

Ilkka Remes, Pääkallokehrääjä

Sotaromaani. Yllättävän mukaansatempaava ja kaunis kieleltään!

Vierailija kirjoitti:

pekka_s kirjoitti:

Mein Kampf ja musta raamattu.

Oletpa todella hurja kaveri, wow. Mustaa raamattua ja Mein Kampfia lukeva vauvapalstalla notkuva mies 

Kunnon edgelordi! Mikähän kaikista niistä Mustan Raamatun versioista mahtaa olla luettavana..? Varmaan se lyhin. :D 

(Oikeasti: propsit kuitenkin sille jos jaksaa "Taisteluni" kahlata läpi, jos sen molemmat 700+ sivuiset osat nyt onnistuu jostain löytämään. Aivan saakelin tylsä kirja, jossa on toistoa koko ajan, ja ei mitenkään kiinnostavaa vainoharhaisuutta. Hitlerin mielestä juutalaiset olivat syynä ihan kaikkeen, sadesäästä siihen että hänen kenkäänsä meni kivi.  Varsin kammottava ajatella, että tuollainen hemmetin puuduttava kyhäelmä toimi/toimii joidenkin ihmisten uskonkappaleena... Nimimerkillä "luin kerran kun sattuu omaan alaan osittain liittymään".)

Vierailija kirjoitti:

pekka_s kirjoitti:

Mein Kampf ja musta raamattu.

Oletpa todella hurja kaveri, wow. Mustaa raamattua ja Mein Kampfia lukeva vauvapalstalla notkuva mies 

Kunnon edgelordi! Mikähän kaikista niistä Mustan Raamatun versioista mahtaa olla luettavana..? Varmaan se lyhin. :D 

(Oikeasti: propsit kuitenkin sille jos jaksaa "Taisteluni" kahlata läpi, jos sen molemmat 700+ sivuiset osat nyt onnistuu jostain löytämään. Aivan saakelin tylsä kirja, jossa on toistoa koko ajan, ja ei mitenkään kiinnostavaa vainoharhaisuutta. Aatun mielestä juutalaiset olivat syynä ihan kaikkeen, sadesäästä siihen että hänen kenkäänsä meni kivi.  Varsin kammottava ajatella, että tuollainen hemmetin puuduttava kyhäelmä toimi/toimii joidenkin ihmisten uskonkappaleena... Nimimerkillä "luin kerran kun sattuu omaan alaan osittain liittymään".)