Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12204)
Elena Ferrante: My brilliant friend
Helen Fielding: Bridget Jones's baby The diaries
Bryan Cranston: A life in parts
Sarah Millican: How to champion: My autobiography
Amy Schumer: The girl with the lower back tattoo
Aku Ankan taskukirja 429
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalevala. Yöpöydällä, tätä tahtia lukiessa siitä riittää vielä vuosiksi lukemista ☺️
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pekka_s kirjoitti:
Mein Kampf ja musta raamattu.
Oletpa todella hurja kaveri, wow. Mustaa raamattua ja Mein Kampfia lukeva vauvapalstalla notkuva mies
Kunnon edgelordi! Mikähän kaikista niistä Mustan Raamatun versioista mahtaa olla luettavana..? Varmaan se lyhin. :D
(Oikeasti: propsit kuitenkin sille jos jaksaa "Taisteluni" kahlata läpi, jos sen molemmat 700+ sivuiset osat nyt onnistuu jostain löytämään. Aivan saakelin tylsä kirja, jossa on toistoa koko ajan, ja ei mitenkään kiinnostavaa vainoharhaisuutta. Hitlerin mielestä juutalaiset olivat syynä ihan kaikkeen, sadesäästä siihen että hänen kenkäänsä meni kivi. Varsin kammottava ajatella, että tuollainen hemmetin puuduttava kyhäelmä toimi/toimii joidenkin ihmisten uskonkappaleena... Nimimerkillä "luin kerran kun sattuu omaan alaan osittain liittymään".)
Eikä Musta Raamattukaan mitään kovin mukaansa tempaavaa tekstiä ole. Meillä on hyllyssä ja olen sitä vähän selaillut, eikä se kyllä oikein lähde soljumaan. Ehkä Mein Kampf on toiminut kätevänä uskonkappaleena siksi, että sen on voinut väittää lukeneensa, mutta yhteisenä salaisuutena on ollut, että kesken on jäänyt.
Mun synnyinkaupungin kirjastossa oli Taisteluni, jota sai pyytää tiskiltä luettavaksi. Yksi kaveri kävi sitä selailemassa (ei ollut edgelordi, vaan ihan vain kiinnostunut). Helsingissä oli muistaakseni 2000-luvun alussa joku kirjakauppa, josta teosta sai, muistaisko joku, mistä kaupasta oli kyse? Parhaiten kirjan saa varmasti käsiinsä kirjastosta, mutta kotilaina tuskin on optio.
Voisin itsekin Hitlerin teosta selailla ihan yleissivistyksen takia, mutta varmasti Knausgårdin Taisteluni-sarjasta saa enemmän irti iitse kukin, ja vaikka sen lukeminen nyt ei niin edgyä olekaan, kyllä siitä tietyissä piireissä propseja saa. (Mä vaahtosin Knausgårdista jokusen vuoden, nyt oon onnellisesti unohtanut lähes kaiken. No, taisin sentään viime viikolla siteerata jotain Knausgårdin ajatusta.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommi Kinnusen Pintti lähtee matkalukemiseksi.
Täällä moni on sanonut lukevansta tuota Pinttia. Ekan kerran kun sen nimen näin, luulin että joku vitsaili juovansa mieluummin olutta kuin lukevansa :-)
En vaan tajua mikä on tän Kinnusen viehätys, kun siis itse yritin aikoinaan sekä Lopottia että Neljäntienristeystä ja about 10 sivua riitti toteamaan että I'm bored to tears enkä mitenkään jaksa lukea enempää. Ylipäänsäkin luen aika vähän suomeksi kun mun mielestä tarinat on suomalaiskirjoissa pääsääntöisesti huonoja eikä innosta lukemaan.
Waltarista, Veijo Meren jutuista, Linnan Pohjantähdestä, Hilja Valtosen hömpän helmistä kyllä tykkään, mutta siinäpä taitaa olla suomalaiskirjailijat joiden tuotoksista oikeasti pidän. Olen niin montaa Finlandia-palkittuakin kirjaa yrittänyt hampaat irvessä kärsien lukea, että päätin joskus että antaa olla ns. suomalaisen laatukirjallisuuden kanssa. Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Ja: mikä tuon Kinnusen jutuissa viehättää??
Jos nyt nostan esiin suomalaisten kirjojen parhaan puolen, niin minulle se on kielen ja paikkojen, mielikuvien tuttuus. Se kaikki tuntuu niin monella tasolla minussa, voin eläytyä yodella syvästi hyvin kirjoitettuun dialogiin, tunnistan pikku vivahteet ja tiedän, miltä mikäkin ruoka maistuu ja miltä vihmova vsisade tuntuu jne. Tälle samalle tasolle en koskaan ihan pääse, kun luen venäläistä, espanjalaista tai kanadalaista kirjaa. Mutta tietysti kirjan täytyy olla hyvä, ja tässä juuri on se subjektiivinen ero sitten, mikä kenestäkin on hyvää. En kylläkään kategorisesti tuomitsisi suomalaista kirjallisuutta tylsäksi verrattuna muihin.
Minun mielestäni hyviä ovat olleet esimerkkeinä Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu, Teuvo Pakkalan novellit, Piekko Saision Elämänmeno, Mika Waltarin Suuri Illusioni, Lauri Viidan Moreeni ja Anja Kaurasen Pelon Maantiede. Kinnusen Neljäntienristeyksen kielestä ja paikkojen kuvauksesta tykkäsin paljon, mutta juonen ns yllätys oli luettavissa jo ensimmäisiltä sivuilta eikä minun mielestäni sen varaan olisi kannattanut rakentaa koko romaania, sen verran helposti arvattava se oli.
Perttu Häkkisen Hukkuminen. Jättäisin kesken, mutta olen yli puolivälissä eli aion sinnitellä loppuun. Perusteellinen, mutta ei herätä mitään mielenkiintoa tapahtumia kohtaan eikä vastaavasti sympatiaa päähenkilöä kohtaan, lisäksi kielikuvilla kikkaillaan liikaa. Arvostan yritystä tässä genressä, mutta kun verrokkina on aina ja ikuisesti Truman Capoten Kylmäverisesti, ei tämä nyt vaan lähde lentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuhe Egyptiläinen. Luin sen ensimmäisen kerran 10-vuotiaana saatuani sen mummolta lahjaksi. Nyt, kymmeniä vuosia myöhemmin, teki mieli lukea se uudestaan ja katsoa, mikä kaikki oli lapsena mennyt ohi.
Hyvin on vanha kirja säilynyt ajankohtaisena ja edelleen tarina pitää otteessaan. Oli jopa pelottavaa lukea esimerkiksi kuningas Azirun arvioita vallasta ja vihollisista. Mitään ei ole ihmiskunta oppinut kun tätä nykymenoa katselee.
Kirjakirjana Aki Hintsa - Voittamisen anatomia, äänikirjana Idiootit ympärilläni ja Cheek :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostus Sinuheen lakkasi, kun sain tietää ettei Waltari ollut koskaan käynyt Egyptissä. Nyt luen taas kerran Anna Kareninaa ja tällä kertaa aika lailla ahdistaa tuo kohtuuton rikas elämäntapa, jota kukaan ei edes huomaa. Ja Annan kohtalo surettaa jo etukäteen. Vielä tuohon rikkaiden elämä tapaan, joka siis aiheutti vallankumouksen, köyhän kansan kohtelu on todella säälittävää.
Camilla Läckbergin Pahanilmanlintu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pekka_s kirjoitti:
Mein Kampf ja musta raamattu.
Oletpa todella hurja kaveri, wow. Mustaa raamattua ja Mein Kampfia lukeva vauvapalstalla notkuva mies
Kunnon edgelordi! Mikähän kaikista niistä Mustan Raamatun versioista mahtaa olla luettavana..? Varmaan se lyhin. :D
(Oikeasti: propsit kuitenkin sille jos jaksaa "Taisteluni" kahlata läpi, jos sen molemmat 700+ sivuiset osat nyt onnistuu jostain löytämään. Aivan saakelin tylsä kirja, jossa on toistoa koko ajan, ja ei mitenkään kiinnostavaa vainoharhaisuutta. Hitlerin mielestä juutalaiset olivat syynä ihan kaikkeen, sadesäästä siihen että hänen kenkäänsä meni kivi. Varsin kammottava ajatella, että tuollainen hemmetin puuduttava kyhäelmä toimi/toimii joidenkin ihmisten uskonkappaleena... Nimimerkillä "luin kerran kun sattuu omaan alaan osittain liittymään".)
Mikä on edgelord?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peter Robinson - Before the Poison
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kertoa, koska tämä aloitus poistettaisiin heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommi Kinnusen Pintti lähtee matkalukemiseksi.
Täällä moni on sanonut lukevansta tuota Pinttia. Ekan kerran kun sen nimen näin, luulin että joku vitsaili juovansa mieluummin olutta kuin lukevansa :-)
En vaan tajua mikä on tän Kinnusen viehätys, kun siis itse yritin aikoinaan sekä Lopottia että Neljäntienristeystä ja about 10 sivua riitti toteamaan että I'm bored to tears enkä mitenkään jaksa lukea enempää. Ylipäänsäkin luen aika vähän suomeksi kun mun mielestä tarinat on suomalaiskirjoissa pääsääntöisesti huonoja eikä innosta lukemaan.
Waltarista, Veijo Meren jutuista, Linnan Pohjantähdestä, Hilja Valtosen hömpän helmistä kyllä tykkään, mutta siinäpä taitaa olla suomalaiskirjailijat joiden tuotoksista oikeasti pidän. Olen niin montaa Finlandia-palkittuakin kirjaa yrittänyt hampaat irvessä kärsien lukea, että päätin joskus että antaa olla ns. suomalaisen laatukirjallisuuden kanssa. Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Ja: mikä tuon Kinnusen jutuissa viehättää??
Minulla sama, en ymmärrä Kinnusen teosten viehätystä.
Neljäntienristeyksen luin, ja sain loppuun, eikä se huono ollut, ehei. Mutta ei myöskään temmannut missään vaiheessa edes pieneksi hetkeksi mukaansa. Lukeminen oli silkkaa velvollisuutta, kun teosta on niin kiitelty ja siitä puhuttu.
Ilmaisu on mielestäni suomalaiselle kirjallisuudelle niin tyypillistä, etten siitä nauti. Tähän tyyliin: "Kaarinan ääni on pehmeämpi. Se sulkee oven ja askelet kuuluvat menevän alakertaan. Lahja menee katkaisijalle ja napsauttaa valon pois. Huone pimenee." Eli tuo ihmiseen viittaaminen demonstratiivipronominilla fokalisaation merkiksi ja yleensäkin tuo ajattelun ja havaintojen kuvaaminen preesensissä ja, liekö oikea termi vapaa epäsuora esitys vai mikä, mutta inhoan sitä: "Alaeteisessä hän irrottaa toisen kätensä ja koputtaa äidin ovelle. Kukaan ei vastaa. Kellarin ovi on kiinni, joten Onni ei ole tullut sisälle. Ehkä se on navetassa? Lahja koputtaa uudelleen, eikä saa vieläkään vastausta."
Lopotin annoin pois, en lukenut. Ja Pinttiä en tosiaan aio hankkia, siltä osin jää aukko sivistykseeni. Tyyli on makuasia, ja maku on lahjomaton.
Arundhati Royn Joutavuuksien jumalaa aloitin eilen. Toissspäivänä sain luetuksi Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavian. Tykkäsin siitä kovasti.
Itse asiassa Statovcista tulikin mieleeni, että Suomen nykykirjallisuuden parhaat kirjoittajat ovat maah..mu.ttajia. Statovci ja Hassan Blasim. Jälkimmäisen Vapaudenaukion mielipuoli on ravistava lukukokemus.
Ja molemmat ovat palkittuja ja erittäin käännettyjä.
Kalle Päätalo Ratkaisujen aika
J. Pekka Mäkelän Hunan. Tätä on kehuttu, mutta muhun tämä ei iske. Luen/silmäilen silti loppuun asti, koska oon jo yli puolivälissä.
Alue: Aihe vapaa
Muistaakseni kirjailija on itse ollut töissä vanhainkodissa/palvelutalossa, ja juuri siitä syystä on nähnyt sitä raadollista, joskus karmeaakin arkea jota tuossa Ehtoolehto-trilogiassaan kuvailee...