Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
Hui miten huonot arvostelut tämä kirja oli saanut Hesarin Antti Majanderilta.
Arvostelun otsikkona oli:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden joukossa on yksi, joka ei sinne kuulu, arvioi HS:n kriitikko: ”Asetelmallisuudessaan jäykkää ja vanhakantaisen ylitunteellista kerrontaa”Kauheaa olisi kirjailijana lukea tällaista kritiikkiä. Aika kovapäinen täytyy olla, ettei tällainen palaute ottaisi itsetunnon päälle. Toisaalta lukijoita on moneksi ja ainakaan itse en anna yksittäisen kriitikon mielipiteiden vaikuttaa omiin lukuvalintoihin.
Oli kyllä täysin asiaton kritiikki. Siis saa ja pitääkin olla kriittinen, mutta arvosteluna tuo oli epämääräinen ja kohdistui kai enemmän Finlandia-raatiin. Outoa vallankäyttöä Majanderilta.
Ei siis ole mielestäsi mahdollista, että itse teos olisi tasoltaan sellainen, että ei tosiaankaan kuuluisi Finlandia-ehdokkaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
Hui miten huonot arvostelut tämä kirja oli saanut Hesarin Antti Majanderilta.
Arvostelun otsikkona oli:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden joukossa on yksi, joka ei sinne kuulu, arvioi HS:n kriitikko: ”Asetelmallisuudessaan jäykkää ja vanhakantaisen ylitunteellista kerrontaa”Kauheaa olisi kirjailijana lukea tällaista kritiikkiä. Aika kovapäinen täytyy olla, ettei tällainen palaute ottaisi itsetunnon päälle. Toisaalta lukijoita on moneksi ja ainakaan itse en anna yksittäisen kriitikon mielipiteiden vaikuttaa omiin lukuvalintoihin.
Ehkä kirja koskettaa vain naisia äitiyden vuoksi, ja Antti ei ymmärtänyt kirjan syvintä olemusta siksi. Toki empaattinen ja laajasti ajatteleva mieskin siihen voi pystyä. Se Antille annettakoon anteeksi. Tv Äiti, mummo ja kirjallisuudesta gradun tehnyt suurlukija, joka piti kirjasta äärettömän paljon.
Viittasitko sinä gradussakin referoimiisi kirjoittajiin etunimellä?
Minua kiinnostaa todella, voiko yksikään naisen kirjoittama kirja olla oikeasti huono. Onko se mahdollista, vai onko kaikki naisten kirjoittamisen teosten kritisointi automaattisesti setämieskritiikkiä ja johtuuko negatiivinen arvostelu vain siitä, että mies ei voi koskaan ymmärtää naisen sielunelämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
Hui miten huonot arvostelut tämä kirja oli saanut Hesarin Antti Majanderilta.
Arvostelun otsikkona oli:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden joukossa on yksi, joka ei sinne kuulu, arvioi HS:n kriitikko: ”Asetelmallisuudessaan jäykkää ja vanhakantaisen ylitunteellista kerrontaa”Kauheaa olisi kirjailijana lukea tällaista kritiikkiä. Aika kovapäinen täytyy olla, ettei tällainen palaute ottaisi itsetunnon päälle. Toisaalta lukijoita on moneksi ja ainakaan itse en anna yksittäisen kriitikon mielipiteiden vaikuttaa omiin lukuvalintoihin.
Ehkä kirja koskettaa vain naisia äitiyden vuoksi, ja Antti ei ymmärtänyt kirjan syvintä olemusta siksi. Toki empaattinen ja laajasti ajatteleva mieskin siihen voi pystyä. Se Antille annettakoon anteeksi. Tv Äiti, mummo ja kirjallisuudesta gradun tehnyt suurlukija, joka piti kirjasta äärettömän paljon.
Viittasitko sinä gradussakin referoimiisi kirjoittajiin etunimellä?
Minua kiinnostaa todella, voiko yksikään naisen kirjoittama kirja olla oikeasti huono. Onko se mahdollista, vai onko kaikki naisten kirjoittamisen teosten kritisointi automaattisesti setämieskritiikkiä ja johtuuko negatiivinen arvostelu vain siitä, että mies ei voi koskaan ymmärtää naisen sielunelämää?
Katsos kun minä olen sen verran iäkkäämpi jo, että voi Anttia sanoa Antiksi.
Kirja on hyvä. Siinä on tasoja, jotka aukeavat ehkä vain samaa kokeneille. Mies ei voi ymmärtää äidin tuskaa, kun hän joutuu hylkäämään synnyttämänsä lapsen. Tunne äidin, joka vielä 70 vuotta tapahtuneen jälkeen ajatteli tuota lastaan. Se oli ysikymppisen naisen elämän suurin suru. Se tuska on kirjassa hyvin kuvattu. Myös erilaisuus ja lapsen näkökulma siihen on taitavasti kirjoitettu.
Setämieskritiikkiä on aina ollut. Salanimellä ovat joutuneet monet naiset kirjoittamaan. Ehkä siinä on perää. Ehkä nainen nähdään edelleen vain "tunteikkaana höpsönä". Kovinpa herkästi Antti tai joku muu setä ottaa itse kritiikin vastaan. Eikö rakentava palaute omasta työstä ole aina hyväksi? Myös kriitikolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
Hui miten huonot arvostelut tämä kirja oli saanut Hesarin Antti Majanderilta.
Arvostelun otsikkona oli:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden joukossa on yksi, joka ei sinne kuulu, arvioi HS:n kriitikko: ”Asetelmallisuudessaan jäykkää ja vanhakantaisen ylitunteellista kerrontaa”Kauheaa olisi kirjailijana lukea tällaista kritiikkiä. Aika kovapäinen täytyy olla, ettei tällainen palaute ottaisi itsetunnon päälle. Toisaalta lukijoita on moneksi ja ainakaan itse en anna yksittäisen kriitikon mielipiteiden vaikuttaa omiin lukuvalintoihin.
Ehkä kirja koskettaa vain naisia äitiyden vuoksi, ja Antti ei ymmärtänyt kirjan syvintä olemusta siksi. Toki empaattinen ja laajasti ajatteleva mieskin siihen voi pystyä. Se Antille annettakoon anteeksi. Tv Äiti, mummo ja kirjallisuudesta gradun tehnyt suurlukija, joka piti kirjasta äärettömän paljon.
Viittasitko sinä gradussakin referoimiisi kirjoittajiin etunimellä?
Minua kiinnostaa todella, voiko yksikään naisen kirjoittama kirja olla oikeasti huono. Onko se mahdollista, vai onko kaikki naisten kirjoittamisen teosten kritisointi automaattisesti setämieskritiikkiä ja johtuuko negatiivinen arvostelu vain siitä, että mies ei voi koskaan ymmärtää naisen sielunelämää?
Katsos kun minä olen sen verran iäkkäämpi jo, että voin Anttia sanoa Antiksi.
Kirja on hyvä. Siinä on tasoja, jotka aukeavat ehkä vain samaa kokeneille. Mies ei voi ymmärtää äidin tuskaa, kun hän joutuu hylkäämään synnyttämänsä lapsen. Tunnen äidin, joka vielä 70 vuotta tapahtuneen jälkeen ajatteli tuota lastaan. Se oli ysikymppisen naisen elämän suurin suru. Se tuska on kirjassa hyvin kuvattu. Myös erilaisuus ja lapsen näkökulma siihen on taitavasti kirjoitettu.
Setämieskritiikkiä on aina ollut. Salanimellä ovat joutuneet monet naiset kirjoittamaan. Ehkä siinä on perää. Ehkä nainen nähdään edelleen vain "tunteikkaana höpsönä". Kovinpa herkästi Antti tai joku muu setä ottaa itse kritiikin vastaan. Eikö rakentava palaute omasta työstä ole aina hyväksi? Myös kriitikolle.
Lisään vielä, että tietysti naisen kirjoittama kirja voi olla huono. Olen monta sellaistakin lukenut. Huonoja löytyy varmasti myös miesten kirjoittamista teoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katja Myllyviita: Tunne tunteesi. Taattua self-helppiä masennuksen ja muiden vaikeiden tunteiden kanssa painiville. Suosittelen.
Belinda Bauerin Ruumis nro 19. Erilainen dekkari. Bauerin muutkin kirjat ovat olleet hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
Hui miten huonot arvostelut tämä kirja oli saanut Hesarin Antti Majanderilta.
Arvostelun otsikkona oli:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden joukossa on yksi, joka ei sinne kuulu, arvioi HS:n kriitikko: ”Asetelmallisuudessaan jäykkää ja vanhakantaisen ylitunteellista kerrontaa”Kauheaa olisi kirjailijana lukea tällaista kritiikkiä. Aika kovapäinen täytyy olla, ettei tällainen palaute ottaisi itsetunnon päälle. Toisaalta lukijoita on moneksi ja ainakaan itse en anna yksittäisen kriitikon mielipiteiden vaikuttaa omiin lukuvalintoihin.
Ehkä kirja koskettaa vain naisia äitiyden vuoksi, ja Antti ei ymmärtänyt kirjan syvintä olemusta siksi. Toki empaattinen ja laajasti ajatteleva mieskin siihen voi pystyä. Se Antille annettakoon anteeksi. Tv Äiti, mummo ja kirjallisuudesta gradun tehnyt suurlukija, joka piti kirjasta äärettömän paljon.
Viittasitko sinä gradussakin referoimiisi kirjoittajiin etunimellä?
Minua kiinnostaa todella, voiko yksikään naisen kirjoittama kirja olla oikeasti huono. Onko se mahdollista, vai onko kaikki naisten kirjoittamisen teosten kritisointi automaattisesti setämieskritiikkiä ja johtuuko negatiivinen arvostelu vain siitä, että mies ei voi koskaan ymmärtää naisen sielunelämää?
Katsos kun minä olen sen verran iäkkäämpi jo, että voi Anttia sanoa Antiksi.
Kirja on hyvä. Siinä on tasoja, jotka aukeavat ehkä vain samaa kokeneille. Mies ei voi ymmärtää äidin tuskaa, kun hän joutuu hylkäämään synnyttämänsä lapsen. Tunne äidin, joka vielä 70 vuotta tapahtuneen jälkeen ajatteli tuota lastaan. Se oli ysikymppisen naisen elämän suurin suru. Se tuska on kirjassa hyvin kuvattu. Myös erilaisuus ja lapsen näkökulma siihen on taitavasti kirjoitettu.
Setämieskritiikkiä on aina ollut. Salanimellä ovat joutuneet monet naiset kirjoittamaan. Ehkä siinä on perää. Ehkä nainen nähdään edelleen vain "tunteikkaana höpsönä". Kovinpa herkästi Antti tai joku muu setä ottaa itse kritiikin vastaan. Eikö rakentava palaute omasta työstä ole aina hyväksi? Myös kriitikolle.
Ei ikä oikeuta nimittämään ketään julkisesti pelkällä etunimellä. Eihän Majanderkaan Sivuhenkilö tai Rakkaudenhirviö -kritiikeissään kirjoita Saarasta ja Saaran teoksesta, vaikka Turunen on Majanderia paljon nuorempi. Julkisesti kirjoitettaessa osoittaa edes alkeellista kunnioitusta, kun nimittää ihmistä koko nimellä tai sukunimellä. Emme ole kaikki keskenämme tuttuja Antteja, Reinoja ja Saaroja vaan. Sukunimi spesifioi henkilön paremmin.
En ole lukenut Mustaa jäätä, joten en tiedä, yhdynkö Majanderin vai sinun näkemykseesi kirjasta. Myönnän, että setämieskritiikkiä on ollut ja on edelleen. Kaikkea kritiikkiä ei voi kuitenkaan mitätöidä setämieskritiikiksi. Mustan jään kirjoittajalla on sen verran elämänkokemusta, että hän tuskin niin tekeekään, mutta esimerkiksi Turunen on näin tehnyt.
Kielteisen arvostelun saaminen murskaa varmasti hetkeksi kirjailijan, mutta se, että edes tulee arvostelluksi, on jo sinänsä kohteliaisuus. Aivan mitäänsanomattomia tekeleitä eivät valtakunnan huiput edes arvostele. Niinpä kritiikki kannattaa yrittää sulatellen ottaa vastaan.
Tulee olemaan mielenkiintoista lukea Musta jää ja nähdä, miten sen koen. Kriitikolla on kuitenkin oikeus sanoa sanansa, vaikka jyrkkäkin. Se on hänen tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
Hui miten huonot arvostelut tämä kirja oli saanut Hesarin Antti Majanderilta.
Arvostelun otsikkona oli:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden joukossa on yksi, joka ei sinne kuulu, arvioi HS:n kriitikko: ”Asetelmallisuudessaan jäykkää ja vanhakantaisen ylitunteellista kerrontaa”Kauheaa olisi kirjailijana lukea tällaista kritiikkiä. Aika kovapäinen täytyy olla, ettei tällainen palaute ottaisi itsetunnon päälle. Toisaalta lukijoita on moneksi ja ainakaan itse en anna yksittäisen kriitikon mielipiteiden vaikuttaa omiin lukuvalintoihin.
Ehkä kirja koskettaa vain naisia äitiyden vuoksi, ja Antti ei ymmärtänyt kirjan syvintä olemusta siksi. Toki empaattinen ja laajasti ajatteleva mieskin siihen voi pystyä. Se Antille annettakoon anteeksi. Tv Äiti, mummo ja kirjallisuudesta gradun tehnyt suurlukija, joka piti kirjasta äärettömän paljon.
Viittasitko sinä gradussakin referoimiisi kirjoittajiin etunimellä?
Minua kiinnostaa todella, voiko yksikään naisen kirjoittama kirja olla oikeasti huono. Onko se mahdollista, vai onko kaikki naisten kirjoittamisen teosten kritisointi automaattisesti setämieskritiikkiä ja johtuuko negatiivinen arvostelu vain siitä, että mies ei voi koskaan ymmärtää naisen sielunelämää?
Katsos kun minä olen sen verran iäkkäämpi jo, että voi Anttia sanoa Antiksi.
Kirja on hyvä. Siinä on tasoja, jotka aukeavat ehkä vain samaa kokeneille. Mies ei voi ymmärtää äidin tuskaa, kun hän joutuu hylkäämään synnyttämänsä lapsen. Tunne äidin, joka vielä 70 vuotta tapahtuneen jälkeen ajatteli tuota lastaan. Se oli ysikymppisen naisen elämän suurin suru. Se tuska on kirjassa hyvin kuvattu. Myös erilaisuus ja lapsen näkökulma siihen on taitavasti kirjoitettu.
Setämieskritiikkiä on aina ollut. Salanimellä ovat joutuneet monet naiset kirjoittamaan. Ehkä siinä on perää. Ehkä nainen nähdään edelleen vain "tunteikkaana höpsönä". Kovinpa herkästi Antti tai joku muu setä ottaa itse kritiikin vastaan. Eikö rakentava palaute omasta työstä ole aina hyväksi? Myös kriitikolle.
Ei ikä oikeuta nimittämään ketään julkisesti pelkällä etunimellä. Eihän Majanderkaan Sivuhenkilö tai Rakkaudenhirviö -kritiikeissään kirjoita Saarasta ja Saaran teoksesta, vaikka Turunen on Majanderia paljon nuorempi. Julkisesti kirjoitettaessa osoittaa edes alkeellista kunnioitusta, kun nimittää ihmistä koko nimellä tai sukunimellä. Emme ole kaikki keskenämme tuttuja Antteja, Reinoja ja Saaroja vaan. Sukunimi spesifioi henkilön paremmin.
En ole lukenut Mustaa jäätä, joten en tiedä, yhdynkö Majanderin vai sinun näkemykseesi kirjasta. Myönnän, että setämieskritiikkiä on ollut ja on edelleen. Kaikkea kritiikkiä ei voi kuitenkaan mitätöidä setämieskritiikiksi. Mustan jään kirjoittajalla on sen verran elämänkokemusta, että hän tuskin niin tekeekään, mutta esimerkiksi Turunen on näin tehnyt.
Kielteisen arvostelun saaminen murskaa varmasti hetkeksi kirjailijan, mutta se, että edes tulee arvostelluksi, on jo sinänsä kohteliaisuus. Aivan mitäänsanomattomia tekeleitä eivät valtakunnan huiput edes arvostele. Niinpä kritiikki kannattaa yrittää sulatellen ottaa vastaan.
Tulee olemaan mielenkiintoista lukea Musta jää ja nähdä, miten sen koen. Kriitikolla on kuitenkin oikeus sanoa sanansa, vaikka jyrkkäkin. Se on hänen tehtävänsä.
Keskustelupalstalla voi Anttia kutsua Antiksi. Lehden kirjallisuuskritiikki tai yliopiston esseet ja opinnäytetyöt on ihan eri juttu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
Hui miten huonot arvostelut tämä kirja oli saanut Hesarin Antti Majanderilta.
Arvostelun otsikkona oli:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden joukossa on yksi, joka ei sinne kuulu, arvioi HS:n kriitikko: ”Asetelmallisuudessaan jäykkää ja vanhakantaisen ylitunteellista kerrontaa”Kauheaa olisi kirjailijana lukea tällaista kritiikkiä. Aika kovapäinen täytyy olla, ettei tällainen palaute ottaisi itsetunnon päälle. Toisaalta lukijoita on moneksi ja ainakaan itse en anna yksittäisen kriitikon mielipiteiden vaikuttaa omiin lukuvalintoihin.
Ehkä kirja koskettaa vain naisia äitiyden vuoksi, ja Antti ei ymmärtänyt kirjan syvintä olemusta siksi. Toki empaattinen ja laajasti ajatteleva mieskin siihen voi pystyä. Se Antille annettakoon anteeksi. Tv Äiti, mummo ja kirjallisuudesta gradun tehnyt suurlukija, joka piti kirjasta äärettömän paljon.
Viittasitko sinä gradussakin referoimiisi kirjoittajiin etunimellä?
Minua kiinnostaa todella, voiko yksikään naisen kirjoittama kirja olla oikeasti huono. Onko se mahdollista, vai onko kaikki naisten kirjoittamisen teosten kritisointi automaattisesti setämieskritiikkiä ja johtuuko negatiivinen arvostelu vain siitä, että mies ei voi koskaan ymmärtää naisen sielunelämää?
Katsos kun minä olen sen verran iäkkäämpi jo, että voi Anttia sanoa Antiksi.
Kirja on hyvä. Siinä on tasoja, jotka aukeavat ehkä vain samaa kokeneille. Mies ei voi ymmärtää äidin tuskaa, kun hän joutuu hylkäämään synnyttämänsä lapsen. Tunne äidin, joka vielä 70 vuotta tapahtuneen jälkeen ajatteli tuota lastaan. Se oli ysikymppisen naisen elämän suurin suru. Se tuska on kirjassa hyvin kuvattu. Myös erilaisuus ja lapsen näkökulma siihen on taitavasti kirjoitettu.
Setämieskritiikkiä on aina ollut. Salanimellä ovat joutuneet monet naiset kirjoittamaan. Ehkä siinä on perää. Ehkä nainen nähdään edelleen vain "tunteikkaana höpsönä". Kovinpa herkästi Antti tai joku muu setä ottaa itse kritiikin vastaan. Eikö rakentava palaute omasta työstä ole aina hyväksi? Myös kriitikolle.
Ei ikä oikeuta nimittämään ketään julkisesti pelkällä etunimellä. Eihän Majanderkaan Sivuhenkilö tai Rakkaudenhirviö -kritiikeissään kirjoita Saarasta ja Saaran teoksesta, vaikka Turunen on Majanderia paljon nuorempi. Julkisesti kirjoitettaessa osoittaa edes alkeellista kunnioitusta, kun nimittää ihmistä koko nimellä tai sukunimellä. Emme ole kaikki keskenämme tuttuja Antteja, Reinoja ja Saaroja vaan. Sukunimi spesifioi henkilön paremmin.
En ole lukenut Mustaa jäätä, joten en tiedä, yhdynkö Majanderin vai sinun näkemykseesi kirjasta. Myönnän, että setämieskritiikkiä on ollut ja on edelleen. Kaikkea kritiikkiä ei voi kuitenkaan mitätöidä setämieskritiikiksi. Mustan jään kirjoittajalla on sen verran elämänkokemusta, että hän tuskin niin tekeekään, mutta esimerkiksi Turunen on näin tehnyt.
Kielteisen arvostelun saaminen murskaa varmasti hetkeksi kirjailijan, mutta se, että edes tulee arvostelluksi, on jo sinänsä kohteliaisuus. Aivan mitäänsanomattomia tekeleitä eivät valtakunnan huiput edes arvostele. Niinpä kritiikki kannattaa yrittää sulatellen ottaa vastaan.
Tulee olemaan mielenkiintoista lukea Musta jää ja nähdä, miten sen koen. Kriitikolla on kuitenkin oikeus sanoa sanansa, vaikka jyrkkäkin. Se on hänen tehtävänsä.
Keskustelupalstalla voi Anttia kutsua Antiksi. Lehden kirjallisuuskritiikki tai yliopiston esseet ja opinnäytetyöt on ihan eri juttu.
Ap
No eipä etunimittely ole tällaisessa kirjallisuusketjussa kovin tyylikästä, vaikka se kuinka olisi jossain höpösomesovelluksissa tapana nykyään. Yleensä kirjalliset ihmiset ymmärtävät tyylin merkityksen. Antteja on niin paljon Reinistä Rinteeseen, että välillä ei tiedä kenestä puhutaan, ellei mene monta sivua taaksepäin jossain ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucinda Riley, Auringon sisar
Alku vähän pitkästyttävämpi kuin sarjan aiemmissa osissa
Naiset, jotka juoksevat susien kanssa...
On niin puuduttava, että saattaa jäädäkin kesken, eli laitan takaisin hyllyyn. Aihe on kiinnostava, mutta teksti jotenkin puuduttavaa. Luen sitä englanniksi, eli voi siksi tökkiä, tai sitten ei vain osu.
Toinen kesken oleva on Stephen Fry the Fry chronicles, se on aika hyvin kirjoitettu omaelämäkerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikki Herlin: Tuollapäin on highway.
Mukaansatempaava. Älykkään ja fiksun nuoren miehen kertomus isänsä Niklas Herlinin elämästä.
Komppaan. Luin tuon kirjan hiljattain ja olin yllättynyt kirjan annista.
Näkee, että isän kirjallinen lahjakkuus on periytynyt pojalle. Muutenkin kirja avaa inhimillisiä, rehellisiä ja raadollisia näkökulmia suvunkin elämään.
Eikä pröystäillä perityllä rikkauksilla. Suosittelen.
Samoin koin lukiessani. Inhimillinen kirja aidoista ihmisistä. Kirjan mukana pääsin Porkkalan mökille ja Amerikan roadtripille... :))
Minäkin pidin kovasti Heikki Herlinin Tuolla päin on highwaysta!
Westö: Tritonus
Hassinen: Voimanaiset
Robert Galbraithin Levoton veri
Cormoran Strike ja Robin Ellacott-parivaljakko jatkaa ja laajentaa toimintaansa.
Tarina on vasta alussa, vielä 800 sivua jäljellä, olemme tutustuneet tutkittavaan mysteeriin ja tilanteeseen jossa etsivätoimistossa mennään.
Lupaavalta vaikuttaa, toivottavasti ehdin tänään jatkaa lukemista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen on Putinin trollit kesken, mutta luin tässä välissä Tiitu Takalon sarjakuvaromaanin Memento mori sekä Antti Holman uuden kirjan Kaikki elämästä(ni). Holman kirjaan on varauksia, joten luin sen äkkiä pois alta. Kirjan alku oli aika huono, ajattelin, että hyi, tämähän on ihan kuin mun kirjoittamaa. Sitten se alkoi yhtäkkiä vetää ja lopulta se oli hieno lukukokemus. Kirja on enemmäkseen Holman päänsisäistä monologia, jota tapahtumat kehystävät, ja minusta se toimii. Lopulta se on myös kaunis rakkaustarina.
Ap
Yritin lukea Putinin trolleja, mutta se on aikamoista tajunnanvirtaa ilman pitäviä lähteitä. Aro on rohkea nainen ja olisi varmasti hyötynyt yliopisto-opintojen loppuun saattamisesta metodologian kehittymisen kannalta.
Tämä Jessikka Aro tuntuu jonkinlaiselta mediamaskotilta.
Joku sekoili ketjussa Aron tuomiosta, sekoitti ehkä Vehkooseen. Tai onhan Arokin saanut tuomion, mutta siitä on jo niin kauan aikaa että sen voisi jättää jo keskustelusta. Varsinkaan kun se ei liity sananvapauteen tai Aron julkiseen rooliin mitenkään.
Miika Nousiainen
PINTAREMONTTI
On kyllä hyvä😊