Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Karoliina Timonen, Kirjeitä Iijoelle. Kalle Päätalon elämän naiset.

Luin ensin Kari Häkämiehen kirjan Vallanjano. Ja nyt luen samalta Vallankahva kirjaa. Erittäin mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia kirjoja sisältöineen. Kaikki voisi olla täystotta.

Häkämies tuntee ex- politikkona politiikan kiemurat ja ihmisten väliset suhteet ja juonittelut. Mulle, sulle jne...Olen lukenut kaikki muutkin Häkämiehen kirjat. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Celeste Ng, Tulenarkoja asioita

Ei enää kesken, vaan luettuna. Harvoin jään miettimään kirjaa niin paljon, kuin tätä. Kirjan teemoina oli äitiys, kenellä on oikeus lapseen, rotujen erilaisuus, hyväosaisuus, taiteilijan elämä ja kiertolaisuus. Myös amerikkalaista perhe-elämän kriittistä läpivalaisua oli, olisi voinut olla toki enemmänkin.

Mia on kohdunvuokraaja, joka ei pystynytkään luopumaan lapsestaan. Bebe on miehensä hylkäämä lähes lukutaidoton siirtolainen, jonka on pakko hylätä vauvansa, mutta hän pääseekin jaloilleen ja haluaa vauvan takasin rikkaalta adoptioperheeltä.

Äitinä tunnistin tuskan. Kirjailija on tavoittanut hyvin äidin osan. Reese Witherspoon, joka näyttelee kirjasta tehtävässä elokuvassa, sanoo: "Olisi vähättelyä sanoa, että rakastin tätä kirjaa. Se sai minut itkemään."

Minut myös.[/

Minä en pitänyt tästä. Oli jotenkin liian amerikkalainen ja epäuskottava, imelä, liian stereotyyppinen.

R.A. Salvatore - Kääpiöiden koti.

Yksi siitä sekalaisesta kirjakasasta minkä hain kirjastosta muutama viikko sitten. On ollut huteja ja hittejä, en osaa päättää kumpi tämä on. En tiedä luenko tätä sarjaa enempää, mutta saatan tutkia mitä muuta ko. kirjailija on kirjoittanut.

Sitten mulla on esim jo 15 vuotta ollut kesken Taru sormusten herrasta, pari kertaa olen taas tarttunut siihen ja välillä tulee pitkiä kausia että luen aivan muunlaista kirjallisuutta. Olen vähän ailahteleva, jotkut kirjat menee parissa päivässä ja toisissa menee näköjään vuosikymmeniä.

Mä luin myös lapsena tuon Piglet - kotona ja kilpailuissa (ne kolme kirjaa yksissä kansissa), kahteen kertaan parin vuoden välein :) Sillon tuli paljon luettua heppakirjoja, toi oli yksi suosikeista.

Carolina Setterwallin Toivotaan parasta. Omaelämänkerrallinen kuvaus nuoresta parista jossa mies kuolee yllättäen. Hyvin kirjoitettu!

Kesken Tolstoin Kreutzer sonaatti.

Justin cronin peilikaupunki

Vuonna 1984.  Toinen lukukerta.  Ensimmäisen kerran luin 20 -vuotiaana, ja tuntui aika pelottavalta ennusteelta.  Nyt uudelleen neljä vuosikymmentä myöhemmin.  Saa nähdä miltä tuntuu nyt.  Ajatuspoliisi on ja teleruudut ovat arkipäivää. Isoveli tosiaan valvoo.

Luin juuri Kim Wallista kertovan kirjan

Kun sanat loppuvat

 

"Peter Madsenin sukellusveneessään murhaaman Kim Wallin tarina.

Kim Wallin vanhempien väkevä kertomus surmatusta tyttärestään - tarina surusta ja menetyksestä mutta ennen kaikkea ylistys elämää rakastaneelle ja vahvan oikeudentajun ohjaamalle ihmiselle, joka tulee muistaa kaikkea muuta kuin uhrina.

Elokuu 2017. Toimittaja Kim Wall lähtee merelle tanskalaisen keksijän Peter Madsenin kanssa tämän omatekoisessa sukellusveneessä. Juuri ennen sukellusta Wall ikuistetaan valokuvaan sukellusveneen tornissa. Se on viimeinen kerta, kun hänet nähdään elossa".

Nyt odotan, että saan luettavakseni:

Hermo - murharyhmän mies

"Legendaarisen murharyhmän ex-pomo, rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo, ehti ennen eläkkeelle jäämistään työskennellä 40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä. Hänen uransa varrelle mahtuu useita suomalaisen rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista, aina vuoden 1997 poliisisurmista Herlinin hissisuvun miljoonaperijättären sieppaukseen ja Bandidos-moottoripyöräkerhon varapresidentin ampumisesta koko Suomea järkyttäneeseen raakaan taksisurmaan".

Nichlas Natt och Dag: 1793.

Tukholma parisataa vuotta sitten ja karmea rikos jota tutkimaan laitetaan kaksi omalla tavallaan rujoa päähenkilöä. Eikä ole kyllä kaunisteltu sen ajan maailmaa muutenkaan. Tykkään kovasti.

Miksi täällä alapeukutetaan kommentteja? Itse sain alapeukkuja enemmän kuin yläpeukkuja. Kyllä mulla on oikeus lukea mitä haluan. Ilmoitin vain kirjan nimen, eikä se edes ole mikään huonossa maineessa oleva hömppäkirja. Suorastaan myrkyllinen tämä palsta, aina tulee paha mieli. Minun av-päivät taitaa olla nyt ohi!

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä alapeukutetaan kommentteja? Itse sain alapeukkuja enemmän kuin yläpeukkuja. Kyllä mulla on oikeus lukea mitä haluan. Ilmoitin vain kirjan nimen, eikä se edes ole mikään huonossa maineessa oleva hömppäkirja. Suorastaan myrkyllinen tämä palsta, aina tulee paha mieli. Minun av-päivät taitaa olla nyt ohi!

Herranjestas että jollekulle on kova paikka, kun joku tuntematon ei pidä samasta kirjasta kuin hän.

Sain eilen illalla loppuun Kati Hiekkapelto Kolibri, kirjan henkilöhahmot eivät tuntuneet "paperisilta", vaan aivan oikeilta henkilöiltä. Kirja oli dekkari. Dekkarina kirja ei kummoinen, juonipaljastusta en halua tehdä, joten en kerro sen enempää. Nyt aloitin Ruth Ware Valhepeli. Olen aiemminkin lukenut Ruth Warelta kirjan.

Heidi Foxellin elämänkerta. Luodinkestävä tms. Äänikirjaa kuuntelen.

Becoming, Michelle Obama

Mulla jää nykyään kirjat ihan liian helposti kesken. Harmittaa ihan. Trainspottingin sain luettua melko loppupuolelle, mutta on se kyllä niin outo kirja, että taitaa jäädä kesken. Pakko sanoa, että elokuva taitaa olla parempi - kerrankin. Nousiaisen Juurihoitokin jäi lukematta. Oli vain aika tylsä. Jotenkin tavallisten ihmisten elämä ei kiinnosta minua pätkääkään.

Alice Echolsin Janis Joplin - paratiisin arvet -kirjaa luen nyt ennen nukkumaanmenoa. Tykkään etenkin rokkareiden elämäkerroista, ja koska Joplinista en juuri mitään tiedä, tämän teoksen saan varmasti luettua kokonaan. Omaelämäkerrat ovat kylläkin miljoona kertaa parempia.

Lukupiiriä varten hankin Lehtolaisen Valapaton. Alku oli aika kiinnostava.

Muutama oppilas sai koulussa luettavakseen jonkun Tuija Lehtisen nuortenkirjan - olikohan se Ystävänpalvelus. Pakko lukea se siis itsekin. En kyllä tiedä, vetoaako se ollenkaan yläkoululaisiin jääkiekkoilijapoikiin. Teos taitaa olla jo vanhentunut, ja nyt vähän harmittaa, että valitsin sen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä alapeukutetaan kommentteja? Itse sain alapeukkuja enemmän kuin yläpeukkuja. Kyllä mulla on oikeus lukea mitä haluan. Ilmoitin vain kirjan nimen, eikä se edes ole mikään huonossa maineessa oleva hömppäkirja. Suorastaan myrkyllinen tämä palsta, aina tulee paha mieli. Minun av-päivät taitaa olla nyt ohi!

Itsekin ihmettelen alapeukkuja. Onko pakko alapeukuttaa, jos ei tykkää jostain kirjasta. Jokainen lukee mitä haluaa. Eikä ns. hömpässäkään mitään vikaa ole. Joskus hömpän lukeminen on rentouttavaa.

Pauliina Rauhala, Taivaslaulu

Pitkästä aikaa sarjakuvakirja luettavana. Don Rosan parhaat.

Pentuna tuli ahmittua sarjiksia. Ollut varmaan 20 vuotta taukoa ja nyt oli pakko verestää muistoja kun sattui silmiin kirjastossa käydessä.

Myös Lucky Lukeja ajattelin lukea uudelleen. Harmi kun ei omia lapsia kiinnosta sarjakuvat.