Lue keskustelun säännöt.
Olen valehdellut yhdestä asiasta ja nyt pelkään että jään kiinni!
06.08.2018 |
Pelottaa ja surettaa tämmönen. Luulin, että kukaan ei muista ja nyt olen ihan kusessa!
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten iso asia? Tyyliin, että olet opiskellut tutkinnon mitä et todellisuudessa ole vai sinulla oli koiran sijasta kissa lapsena?
Olen kertonut kaikille minun tutuille keksittyjä asioita lapsuuden perheestäni. Tästä syystä en ole esim fb:ssa omalla profiililla. Nyt minun ystävä haluaa vierailla mun luona ulkomailla :(
Tai siis mun muka lapsuudenkotipaikassa ulkomailla. Hän on siellä päin paraikaa ja kyselee kaikkia neuvoja miten sinne pääsee ja mitä siellä kannattaa tehdä, missä syödä yms.
Vierailija kirjoitti:
Tai siis mun muka lapsuudenkotipaikassa ulkomailla. Hän on siellä päin paraikaa ja kyselee kaikkia neuvoja miten sinne pääsee ja mitä siellä kannattaa tehdä, missä syödä yms.
Googlaa tietoa netistä ja kerrot sitten omin sanoin. Sano olevasi reissussa joten vierailu ei onnistu. Tai että suvullasi on ebola.
Kuulostat ihan mun lapsuudenaikaiselta luokkakaverilta, joka kertoi kaikille luokan tytöille, että heillä on poni. Ja puhuikin kaiket päivät ponistaan. Sitten kun kaikki tietysti olisivat halunneet nähdä sen, niin aina tuli joku yllättävä este...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuka on käskenyt valehdella? Valheista jää aina kiinni ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis mun muka lapsuudenkotipaikassa ulkomailla. Hän on siellä päin paraikaa ja kyselee kaikkia neuvoja miten sinne pääsee ja mitä siellä kannattaa tehdä, missä syödä yms.
Googlaa tietoa netistä ja kerrot sitten omin sanoin. Sano olevasi reissussa joten vierailu ei onnistu. Tai että suvullasi on ebola.
Niin olen yrittänyt, mutta vähän vaikeeta, kun hän kyselee kaikista jutuista mitä olen keksinyt ja mitä siellä ei edes ole. Olen kertonut mm et mun velipuolella on oma ravintola ja viinitarha. Niin haluisi käydä syömässä siellä. Nyt en edes ole ihan varma mikä sanoin et sen nimi on. Tai ei se mitään, koska mitään ravintolaa ei ole eikä velipuolta :(((
Mua oksettaa. Pitäis vastaa kaverille. Mitä mä teen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ihan terve kun tuollaisii keksit?
Kenelle tulee edes mieleen valehdella tuollaisista asioista, en ymmärrä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelle tulee edes mieleen valehdella tuollaisista asioista, en ymmärrä!
Sillä saa snobi-pisteitä. Voi esittää kavereilleen parempaa kuin on, eli ns. ig-kulttuuri.
Siis mitä kaikkea sinä olet oikein valehdellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en oo kertonu työpaikalla yhestä isosta mokasta joka on työsuhteen purkuperuste. Pelaan tässä upporikasta/rutiköyhää ja hiivin joka päivä maha ripulilille työpaikalle ja toivon,että juttu on jäänyt sikseen.
Mä valehtelin pienenä, että Tiina Lillak on meidän serkku, kun se oli ihan mun siskon näkönen. Kaveri halus sitten nähdä kuvia, kun oli meillä. Ei löytyny just sillloin.Yleensä satuilu jää lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä en oo kertonu työpaikalla yhestä isosta mokasta joka on työsuhteen purkuperuste. Pelaan tässä upporikasta/rutiköyhää ja hiivin joka päivä maha ripulilille työpaikalle ja toivon,että juttu on jäänyt sikseen.
Ja oon ollu että en tiedä,kun työkaverit on supissu,että kukahan se oli ja miltä osastolta. Valehteleminen/totuuden pimittäminen on todella kuluttavaa
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä kaikkea sinä olet oikein valehdellut?
No lähinnä, et mun äiti on ulkomailla rikkaan aatelisen kanssa, joka on maanomistaja, diplomaatti, kirjailija ja mitä nyt milloinkin. Ja hänellä on kaksi lasta, jotka jäi pienenä orvoiksi kun hänen ensimmäinen vaimo kuoli. Ja mä olen kasvanut heidän kanssa ulkomailla lapsuuteni, kunnes mun suomalainen isä halusi mut Suomeen. Mutta edelleen ollaan koko ajan yhteyksissä heidän kanssa.
Tää siis alkoi siitä, että olin köyhästä perheestä, mut superhyvä koulussa. Mulla ei ollut ketään kavereita ja luin kaiket ajat. Opiskelin ihan harrastuksena sen maan kieltä, eli osasin sitä ihan ok jo lukiossa. Pääsin yliopistoon tosi haluttua alaa opiskelemaan. Siellä sitten aloin kertoa näitä juttuja ja se lähti ihan käsistä. Paras oli kun olin siellä opiskelijavaihdossa, niin kerroin et asun isäpuoleni linnassa.
Tätä on jatkunut jo kohta 12-13 vuotta. Olen koitellut painaa asiaa villasella, mutta tää vain seuraa mua ja joudun koko ajan pinnistelemään etten puhu itseäni pussiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis mun muka lapsuudenkotipaikassa ulkomailla. Hän on siellä päin paraikaa ja kyselee kaikkia neuvoja miten sinne pääsee ja mitä siellä kannattaa tehdä, missä syödä yms.
Googlaa tietoa netistä ja kerrot sitten omin sanoin. Sano olevasi reissussa joten vierailu ei onnistu. Tai että suvullasi on ebola.
Niin olen yrittänyt, mutta vähän vaikeeta, kun hän kyselee kaikista jutuista mitä olen keksinyt ja mitä siellä ei edes ole. Olen kertonut mm et mun velipuolella on oma ravintola ja viinitarha. Niin haluisi käydä syömässä siellä. Nyt en edes ole ihan varma mikä sanoin et sen nimi on. Tai ei se mitään, koska mitään ravintolaa ei ole eikä velipuolta :(((
Mua oksettaa. Pitäis vastaa kaverille. Mitä mä teen?
Mitäpä jos kokeilet sellaista vaihtoehtoa, kuin totuus? Eipä okseta sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä kaikkea sinä olet oikein valehdellut?
No lähinnä, et mun äiti on ulkomailla rikkaan aatelisen kanssa, joka on maanomistaja, diplomaatti, kirjailija ja mitä nyt milloinkin. Ja hänellä on kaksi lasta, jotka jäi pienenä orvoiksi kun hänen ensimmäinen vaimo kuoli. Ja mä olen kasvanut heidän kanssa ulkomailla lapsuuteni, kunnes mun suomalainen isä halusi mut Suomeen. Mutta edelleen ollaan koko ajan yhteyksissä heidän kanssa.
Tää siis alkoi siitä, että olin köyhästä perheestä, mut superhyvä koulussa. Mulla ei ollut ketään kavereita ja luin kaiket ajat. Opiskelin ihan harrastuksena sen maan kieltä, eli osasin sitä ihan ok jo lukiossa. Pääsin yliopistoon tosi haluttua alaa opiskelemaan. Siellä sitten aloin kertoa näitä juttuja ja se lähti ihan käsistä. Paras oli kun olin siellä opiskelijavaihdossa, niin kerroin et asun isäpuoleni linnassa.
Tätä on jatkunut jo kohta 12-13 vuotta. Olen koitellut painaa asiaa villasella, mutta tää vain seuraa mua ja joudun koko ajan pinnistelemään etten puhu itseäni pussiin.
Ei voi olla totta...
Mun ongelma on siis nyt se, et mun hyvä kaveri on siellä maassa ja menossa kai ylihuomenna siihen paikkaan, missä olen sanonut mun velipuolella olevan ravintolan. Ja tää kaveri kyselee nyt sen ravintolan nimeä et menisi sinne syömään.
Niin mitähän mä voisin tehdä? Googlettaa joku vaan hieno ravintola ja antaa sen nimi ja toivoa ettei tämä mun kaveri alkais kysellä mitään omistajasta?
Mulla on vähän aikaa, mun pitää pian vastata sille.
Tai jos sanoisin et se ravintola on kiinni tai jotain.
Viimeksi muistaakseni puhunut tän kaverin kanssa mun "perheestä" joskus vuosi sitten. Niin ehkä voisin sanoa et on vaihtanut omistajaa tms.
Tai mitä jos en vaan vastaa? Tuli whatsapissa ja olen avannut viestin :((
En siis edes tiennyt et ne on siellä ennenkuin laittoi viestiä :(((
Miten iso asia? Tyyliin, että olet opiskellut tutkinnon mitä et todellisuudessa ole vai sinulla oli koiran sijasta kissa lapsena?