Lue keskustelun säännöt.
Miten osa-aikatyötä opiskelijalle, jolla sos. tilanteiden pelko?
kädettärisee
06.08.2018 |
Itku meinaa tulla, kun tilanteeni on niin onneton. Olen saanut toimeentulotukea jo parin vuoden ajan, välillä oli 4kk työjakso. Opiskelen yliopistossa. En saa opintotukea, sillä tukikuukaudet loppu (olen alanvaihtaja). Kela valittaa, että toimeentulo tulisi hankkia muulla tavoin, ja uhkailee tuen alentamisella, jos en "korjaa moitittavaa toimintaani". Vaihtoehtoina olisi ainakin opiskelujen päättäminen ja työttömäksi hakeutuminen (tätä en aio tehdä, sillä opiskelen hyvin työllistävää alaa, ja haluan joskus töihin) tai lottovoitto tai ansiotyöt.
Mitenkähän niitä töitä vaan saisi? Hain 20 kesätyöpaikkaa, mm. kaupungin hoitoalan paikkoja ja siivousta, ja mitään en saanut. Olen hakenut osa-aikaisia töitä siivousfirmoista, ei mitään. Nyt olen miettinyt kaupan kassaa, vaikka tiedän, että olisin ihan p..a siinä työssä. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, ja jännitän jo kaupan kassajonossa seisomista. En tajua, miten selviäisin kassatyöstä. Minulle sopisi hyvin varastotyö, postinjakaminen ja lajittelu, siivoaminen, erilaiset toimistotyöt... Mihinkään näistä ei vaan tunnu pääsevän, kun sosiaalisesti lahjakkaat vievät nämäkin työt. Miten ihmeessä voin elättää itseni ja rahoittaa opinnot niin kuin Kela vaatii, kun en sovellu tai pääse mihinkään työhön? Oman alan töitä en saa vielä pariin kolmeen vuoteen.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoani on yritetty hoitaa mm. psykoterapialla, ja ehkä sen ansiosta olen opiskelukykyinen, joskin stressaan ja jännitän kaikkea hirveästi. Nyttenkin on aika varattuna YTHS psykologille, mutta tuskinpa siitä mitään apua on. Koen olevani väliinputoaja siinä mielessä, että en varmaankaan saisi mitään sairauspäivärahoja, mutta en kuitenkaan ole täysin työkykyinen näihin opiskelijoille tyypillisimpiin osa-aikatöihin. Niinpä Kelan silmissä laiminlyön jatkuvasti elatuksestani huolehtimisen. Minua ei edes se rahan tulon väheneminen sureta, vaan pahoitan aina mieleni, kun luen Kelan uhkauskirjeitä. Tuntuu ikävältä, että olen tällainen paha ja laiska ihminen, jota yhteiskunta elättää, ja jota sen takia vihataan. Olen muutenkin hyvin herkkä arvostelulle. Ottaisin ilomielin vastaan alennetun tuen, jos se kamala pelottelu ja nöyryyttäminen Kelan taholta vain loppuisi. Joskus mietin, että pitäisi tehdä jokin todella vakava rikos, että pääsisin vankilaan, jossa saa kuitenkin katon päänsä päälle ilman Kelan uhkauskirjeitä. Myös itsemurhaa mietin välillä, mutta elämässä on paljon hyvääkin, kun unohtaa raha-asiat.
Niin olisiko teillä vinkkejä, miten niitä osa-aikatöitä heltiäisi tällaiselle ujolle ja hieman epävakaalle ihmiselle?
Kommentit (55)
En kyllä suosittele mitään puhelinmyyntifirmoja. Onhan niitä rehellisiäkin mutta niitä voi olla hankala löytää. Työhaastattelussa ja jopa työtodistuksessakin vielä voi vaikuttaa lupaavalta mutta totuus voikin olla jotain aivan muuta. Mille alalle valmistut? Pystyisitkö jo nyt tekemään jotakin tähän liittyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kädettärisee kirjoitti:
En asu PK-seudulla, mutta täälläkin näyttäisi olevan noita henkilökohtaisen avustajan paikkoja paljon. En ole tohtinut niihin hakea, kun en ole varma selviäisinkö sellaisesta työstä. Olen tosiaan melko ujo ja varautunut, joten kovin hyvää keskustelukumppania minusta ei välttämättä saa. Lisäksi minulla ei ole ajokorttia. Onkohan ajokortti välttämätön? -ap
Miten olisi joku vuokratyöfirma, niitä on esim sellaisia jotka on keskittyneet esim varastotyöntekijöihin (transwall:ko se oli?) - joku varasto/pakkaamohomma voisi ehkä olla melko vähäsosiaalista?
kädettärisee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi saada 4 vuotta ttt opintoihin. Ite hain ja oisin saanut kesäksi just ja just, mutta kun oli säästöjä, niin en saanut. Oon tässä 2 vuotta ollut ilman opintotukea, elän stipendeillä ja säästöillä. Ois varmaa aika karmeeta olla sossupummi koko opintojen ajan.
Aloitusviestissäni sanoin, että olen saanut tukea pariksi vuodeksi, en neljäksi. Minulla ei ole säästöjä eikä autoa eikä mitään varallisuutta, joten pakkohan sitä tukea on myöntää, jos ei muutakaan saa. Mitään stipendejä ei minulle ole myönnetty, enkä tiedä mistä sellaisia voi hakea. Kerro toki.
On tosiaan kamalaa olla sossupummi, sen takiahan tuon aloitusviestin kirjoitinkin, kun en haluaisi olla sossupummi. Mieluummin olen kuitenkin tukeni nostanut kuin nälkään kuollut. -ap
Okei, no riippuu missä asut mutta ajokorttia tuskin tarvitset. Ellet pääse postinjakoon. Varmasti töitä on vaikea saada koska ei niitä ole meille rohkeillekaan, niin sosiaalisesti aroille vielä vähemmän. onneksi sentään saat fattalta rahaa, ettet asu ihan kadulla. Ei sun vanhemmat ees auta yhtään?
Mulla on sikäli sama juttu, että on säästöjä, niin en saa mitään. Pitäs äkkiä saada osa-aikatöitä ettei kaikki säästöt hupene. Tukiaisia en myöskään saa kun oon alanvaihtaja. sä et sentään joudu omilla rahoilla kustantaa opintoa. :( Epäreilua
Vierailija kirjoitti:
Älä ap ota näitä kaikkia viestejä todesta. Valitettavasti tänne eivät aina kirjoittele ne joilla asiat olisivat tarpeeksi hyvin tunteakseen empatiaa.
Jatka siivousfirmojen pommittamista.
Ja tuo avustajan työ voisi oikeasti olla hyvä ratkaisu.
Osa avustettavista jooa arvostaa hiljaista avustajaa. Kuvittele kun on vieraiden ihmisten armolla kaiken aikaa. Eivät kaikki jaksa niin jutella kaikille ja avata itseään kaikenaikaa.
Kyllä sinullekin varmasti paikka löytyy.
Ja ennenkaikkea. Erittäin hienoa, että olet löytänyt innon opiskella. Se vie varmasti tulevaisuudessa eteenpäin.
Onnea opiskeluihin ja kaikkea hyvää.
Kiitos vinkistä, alan tästä lähtien hakea näitä henkilökohtaisen avustajan töitä. Kun niitä tässä selailin, niin heti löytyi useita hyviä ehdokkaita. Kiitos paljon kannustuksesta ja kaikkea hyvää elämääsi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä epäilen, että esim. työttömänä on paljon meitä, joita ahdistaa monet sosiaaliset tilanteet. Jännitämme, ahdistumme. Pakenemme. Itse olin vuosia tuollainen, se valitettavasti paheni, ja nykyisin saan paniikkikohtauksia. En ole niin huonkuntoinen, että olisin työkyvytön..en vain yksinkertaisesti pärjää monilla aloilla.
Itse saan työskenneltyä lasten kanssa. Heidän kanssaan en jännitä. Valitettavasti saan vain silloin tällöin töitä. Lähinnä työllistettynä. Minun on pakko sanoa työhaastatteluissa esim. paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta joissakin sosiaalisissa tilanteissa...niitä ei saa piiloteltua. Yleensä tässä vaiheessa haastattelijan mielenkiinto hiipuu. Tsemppiä sulle. Toivon sydämestäni, että valmistut ja löydät työpaikan, joka on turvapaikka sinulle.Ps. Toivottavasti tämä ei masentanut sinua. Halusin vaan sanoa, ettet todellakaan ole yksin. Siellä kassajonossa seisoo muitakin punaisin poskin ja hikisin kainaloin. Toivomassa, että pääsisi kaupasta ulos.
Minäkin uskon, että monella työttömyys- tai toimeentulotuen saajalla on jonkinasteisia mielenterveyden ongelmia, jotka haittaavat työllistymistä. Hienoa, että olet löytänyt oman alueesi eli lapset. Itselläni esiintyminen sujuu yllättävän hyvin ja kahdenkeskinen ihmisten kanssa olo, mutta ryhmätilanteissa ahdistaa. Kaupan kassalla ihmiset näyttävät vihaisilta ja kiireisiltä, ja sen vuoksi sekin ahdistaa. Viestisi ei masentanut minua lainkaan, päin vastoin, olen suorastaan liikuttunut siitä miten kannustavasti ihmiset ovat tähän ketjuun kirjoittaneet. Hyviäkin ihmisiä vielä on :) Kiitos paljon ja tsemppiä työnhakuun! -ap
Alanvaihtaja minäkin kirjoitti:
Olethan ottanut selville, onko sinulla mahdollisuutta saada lisäopintotukikuukausia lääkärin lausunnolla? Kävin itse psykoterapiassa 2v ja kun tietty määrä opintoja oli suoritettu, sain anottua lisäkuukausia ja näiden turvin onnistuin valmistumaan yliopistolta. .. Toki tein myös osa-aikatyötä, mutta tuon tuen ansiosta pystyin nekin vähentämään minimiin.
Kiitos vinkistä, mutta en usko että tuo kohdallani onnistuu, sillä olen jo käyttänyt enimmäistukimäärän (oliko se 64 kk), jonka piiriin pääsin suorittamalla alemman korkeakoulututkinnon vuosia sitten. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen ongelma, että en jaksa olla sosiaalisissa tilanteissa kauaa. Tuntuu että pää räjähtää jos pitää jauhaa jotain skeidaa tuntemattomien tai vaikka ihan työkavereiden kanssa. Kaikki elämänilo vaan katoaa kun olen ihmisten ympäröimänä.
Henkilökohtaisen avustajan työ on ollut mulle toimiva ratkaisu opiskellessa, koska voi tehdä lyhyitä vuoroja ja asiakkaat ovat mukavia. Siinä hommassa arvostetaan rauhallista, ahkeraa, luotettavaa sekä myönteistä tekijää. Keskustelutaidot on tietenkin avuksi, mutta ei tarvitse olla suuna päänä hölöttämässä. Suosittelen.
Minulla on vähän samaa vikaa. Toisaalta olen usein yksinäinen ja kaipaan seuraa, mutta liian paljon tai väärässä seurassa tekee olon kamalaksi. Tämä keskustelu on kyllä avannut silmäni tuolle henkilökohtaisen avustajan työlle, kun niin moni on sitä suositellut. Jospa siinä olisi mahdollisuuteni... -ap
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suosittele mitään puhelinmyyntifirmoja. Onhan niitä rehellisiäkin mutta niitä voi olla hankala löytää. Työhaastattelussa ja jopa työtodistuksessakin vielä voi vaikuttaa lupaavalta mutta totuus voikin olla jotain aivan muuta. Mille alalle valmistut? Pystyisitkö jo nyt tekemään jotakin tähän liittyvää?
Joo puhelinmyyntityö on usein kusetusta. Olin vuosia sitten ihan hyvässä firmassa, jossa sai jopa hyvää palkkaa, mutta myyntityö ei kyllä ole yhtään minun juttuni. Toki tämäkin kivi on varmasti käännettävä, jos muuten en saa töitä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kädettärisee kirjoitti:
En asu PK-seudulla, mutta täälläkin näyttäisi olevan noita henkilökohtaisen avustajan paikkoja paljon. En ole tohtinut niihin hakea, kun en ole varma selviäisinkö sellaisesta työstä. Olen tosiaan melko ujo ja varautunut, joten kovin hyvää keskustelukumppania minusta ei välttämättä saa. Lisäksi minulla ei ole ajokorttia. Onkohan ajokortti välttämätön? -ap
Miten olisi joku vuokratyöfirma, niitä on esim sellaisia jotka on keskittyneet esim varastotyöntekijöihin (transwall:ko se oli?) - joku varasto/pakkaamohomma voisi ehkä olla melko vähäsosiaalista?
Joihinkin tällaisiin vuokratyöfirmoihin olen hakenut, ja varastotyöntekijäksi myös, mutta koskaan ei ole kutsuttu edes haastatteluun. Liekö enemmän miesten töitä, vai missä vika. -ap
Vierailija kirjoitti:
kädettärisee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi saada 4 vuotta ttt opintoihin. Ite hain ja oisin saanut kesäksi just ja just, mutta kun oli säästöjä, niin en saanut. Oon tässä 2 vuotta ollut ilman opintotukea, elän stipendeillä ja säästöillä. Ois varmaa aika karmeeta olla sossupummi koko opintojen ajan.
Aloitusviestissäni sanoin, että olen saanut tukea pariksi vuodeksi, en neljäksi. Minulla ei ole säästöjä eikä autoa eikä mitään varallisuutta, joten pakkohan sitä tukea on myöntää, jos ei muutakaan saa. Mitään stipendejä ei minulle ole myönnetty, enkä tiedä mistä sellaisia voi hakea. Kerro toki.
On tosiaan kamalaa olla sossupummi, sen takiahan tuon aloitusviestin kirjoitinkin, kun en haluaisi olla sossupummi. Mieluummin olen kuitenkin tukeni nostanut kuin nälkään kuollut. -ap
Okei, no riippuu missä asut mutta ajokorttia tuskin tarvitset. Ellet pääse postinjakoon. Varmasti töitä on vaikea saada koska ei niitä ole meille rohkeillekaan, niin sosiaalisesti aroille vielä vähemmän. onneksi sentään saat fattalta rahaa, ettet asu ihan kadulla. Ei sun vanhemmat ees auta yhtään?
En ole postinjakoon päässyt. Vanhemmat auttaa vähän (tämä vähennetään luonnollisesti toimeentulotuesta), mutta ei niillä ole varaa minua kokonaan elättää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sikäli sama juttu, että on säästöjä, niin en saa mitään. Pitäs äkkiä saada osa-aikatöitä ettei kaikki säästöt hupene. Tukiaisia en myöskään saa kun oon alanvaihtaja. sä et sentään joudu omilla rahoilla kustantaa opintoa. :( Epäreilua
Ymmärrän tuskasi, tuntuuhan se varmasti väärältä. Itse kyllä kustantaisin opintoni mieluusti säästöillä, jos niitä olisi, ettei tarvitsisi rahaa anella. Voithan aina hassata rahasi johonkin tavaraan tai nostaa sukanvarteen, niin sitten ei ole enää säästöjä. -ap
Kuuluuko henkilökohtaisen avustajan työhön usein vessatuksia, pesuja tms. intiimejä toimenpiteitä? Onko työpaikkoja, joissa avustaminen olisi jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap älä hae henkkariavustajaksi, on tosi rankkaa ja ne avustettavat voi olla tosi kiukkusia. Mies on sos.tilanteiden pelkääjä ja se sano ettei ikinä tekis sitä työtä. Se sai pari vuotta sitte toimistotyön ja voi sitä tehdä mut veikkaan näin vierestä seuraajana, ettei se avustajan työ mitään herkkua sulle oo.
Ota yhteys yliopiston opintopsykologiin. Lääkärin lausunto ja terapia voivat tuoda sinulle lisäkuukausia opintotukeen. Asiassa neuvoo opintopsykologi. Hän ei kerro opetushenkilökunnalle tai muille.